Kenkäsäätöä ja yksityistunti

Tiistaina 28.2. oli tarkoitus mennä estetunnille. Eipä sinne lopulta kuitenkaan päästy, sillä Vake oli polkaissut toisen etukengän kannalta irti, ja kenkä oli vääntynyt. Niinpä alkoi kengittäjän metsästys, ja erinäisten vaiheiden kautta saatiin ensin vääntynyt kenkä irti ja torstaina poni uudelleen kengitettyä. Muutenkin alkoi olla jo kengitysväli lopuillaan, sillä edellisestä kengityksestä oli seitsemän viikkoa, ja saman tien laitettiin koko setti uusiksi. Nyt päädyin kengityttämään Vakelta myös takaset, vaikka se on ollut useamman kuukauden ilman takakenkiä. Odotettavissa lienee liukasta ja jäätikköistä keliä jonkin aikaa, joten takahokit lohduttavat maastossa ja tarhassa, ja kohta jo tuleekin sulan maan aika, jolloin maastoillessa ja raviradalla treenaillessa on ehkä kuitenkin parempi olla kengät estämässä liikaa kulumista. Jäin tietysti vähän miettimään, että olisiko kavioiden ollut sittenkin parempi olla kengättä, kun takakengättömyys on toiminut Vaken kohdalla ongelmitta elokuulta saakka. Ehkäpä se nyt ei ole niin haitaksi laittaa välillä kenkäänkin, ja onpa ainakin huolettomampaa ratsastaa maastossa myös liukkaammalla tai kovemmalla pohjalla.

Tiistaina Vakea ei siis vääntyneen kengän vuoksi liikutettu ollenkaan. Keskiviikkona kengän irrottamisen jälkeen olisi periaatteessa voinut ratsastaakin, mutta pidinpä toisen etukengän puuttuessa vielä välipäivän ja taluttelin Vakea noin 40 minuuttia. Torstaina palattiin vapaiden jälkeen töihin, ja ohjelmassa oli yksityispuolituntinen opetusta. Maneesi oli ennen tunnin alkua varattu, joten en päässyt kunnolla verryttelemään vaan ainoastaan kävelin ulkokentällä, missä oli aika liukas suojakeli.

Maneesissa aloitimme saman tien ympyrätyöskentelyn. Sain tehtäväksi ratsastaa ensin ravissa ja sitten laukassa vasta-asetuksia, ja toki välillä mentiin myös myötäasetuksessa. Vasta-asetuksella haluttiin erityisesti puuttua liirailevaan ulkolapaan. Vakehan pyrkikin taas aika paljon ulos ympyrältä, joten ihan ongelmitta ei ympyrällä ratsastus ja samanaikainen vasta-asetus toiminut. Ope patisteli ulkopohjetta käyttöön ja etenkin ulkokättä kannetummaksi. Laukassa oli tietysti vielä vaikeampaa, mutta ainakaan nyt ei päädytty iänikuiseen kaula mutkalla ja lapa ulkona -umpikujaan. Siinä on vaan vielä paljon tekemistä, että saisin Vaken kääntymään täsmällisesti halutulle reitille samalla, kun asetan laukassa ulos. Pieniksi onnistumisiksi voinee laskea ne laukka-askeleet, kun Vake vähän nosti etuosaansa ja pyöristyi. Samalla se kuitenkin pyrki hidastamaan vauhtia, ja kuski kallistui uhkaavasti etukenoon.

Laukkojen jälkeen Vake oli ravissa vähän irtonaisempi ja letkeämpi kuin alussa. Ihan parhaisiin tunnelmiin ei tänään kuitenkaan päästy, eli paremminkin Vake on loksahtanut liikkumaan. Ravissa sain taivutella ja kaarrella esteiden väleistä, ja etenkin oikeaa pohjetta ja asetusta haluttiin vielä paremmin läpi. Tämä onnistui parhaiten isolla voltilla, jossa takaosaa väistätettiin ulos vasemmalle. Vake siirsi takaosaa melko näppärästi, ja samalla tuli ulkolapa paremmin haltuun ja poni nosti niskaa sekä etuosaa parempaan muotoon. Ope myös muistutteli joka käänteessä kantamaan kädet ja totesi, että Vake tulee heti parempaan muotoon kun nostan kädet kannetuksi. Itse puolestani tuumin, että etunoja ja käsien alas painaminen ovat monesti eräänlainen sopeutumiskeino siihen, että Vake ei ole kunnolla pohkeen edessä. Oman painon taakse siirtäminen ja käsien nostaminen kannetuksi vähän niin kuin edellyttää, että poni reagoi kunnolla pohkeesta eteen ja kohti tuntumaa.

Tunti ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka hyviäkin hetkiä tuli. Rauhallisempi ja perusteellisempi alkuverryttely olisi voinut olla paikallaan. Silloin, kun maneesiin ennen omaa tuntia on mahdollisuus mennä, kannattaa jatkossa varata aikaa omatoimiseen verryttelyyn, jottei jouduta aloittamaan kunnon työskentelyä liian kylmiltään. Mukava oli kuitenkin huomata, etteivät takakavioihin ilmestyneet hokkikengät tuntuneet vaikuttavan Vaken liikkumiseen ainakaan mitenkään negatiivisesti.