Maastoviikonloppu

Aurinkoa lauantaina.

Lauantaina 28.1. lähdimme kävelylenkille maastoon. Kaveria ei ollut lähdössä mukaan, mutta sää oli mitä hienoin. Aurinko paistoi ja oli sopiva pikkupakkanen. Vakea tietysti vähän arvelutti kulkea yksinään, mutta metsässä se meni jo ihan rennostikin. Raviradan varikkoalueella oli vähän jännittyneempää. Siellä sitten törmäsimmekin toiseen lenkille lähteneeseen ratsukkoon, jonka seuraan lyöttäydyimme. Kaksin oli tietysti mukavampi mennä, ja Vake oli heti paljon rennompi kun sai kulkea toisen perässä. Lähdimmekin sitten raviradalle, missä pohja oli aivan erinomaisessa kunnossa. Ensin ravasimme kierroksen radan ympäri, ja pienen metsässä kävelyn jälkeen palasimme radalle vielä uudestaan. Ensin laukkasin Vakella rauhallista vauhtia isosti ravaavan puoliverisen rinnalla ja sitten laukkasimme yhdessä reippaampaa vauhtia Vaken mennessä edellä. Lopuksi vielä ravattiin pikkulenkkiä reipasta vauhtia ja Vake laittoi jalkaa toisen eteen oikein rivakkaa tahtia. Eipä sitten toteutunut suunnitelma kevyestä kävelylenkistä, mutta kyllä pieni laukkairrottelu teki vähintään yhtä hyvää.

Sunnuntaina 29.1. yritin kävelymaastoa uudestaan, ja taas lähdettiin yksin liikkeelle. Kiertelin vain metsäpolkuja edestakaisin, sillä samaan aikaan oli ravit menossa ja halusin tietysti välttää kaikki niihin liittyvät hulinat. Vake vaikutti kuuntelevan raviradalta kantautuvia kuulutuksia hieman jännittyneenä. Ehdimme kävellä puolisen tuntia, kun sitten taas kohtasimme toisen lenkille lähteneen ratsukon ja jatkoimme yhtä matkaa. Vake muuttui vähän jännittyneestä ja huolestuneesta taas tosi rennoksi, kun joku muu meni edeltä. Seuralaisellamme oli tiedossa jäällä pieni pätkä, jossa saattoi mennä turvallisesti ilman huolta sinne nousseesta vedestä, ja jäälle siis suuntasimme. Pohja olikin siellä tosi mukava, ja otimme jonkin matkaa laukkaa rantaviivan suuntaisesti. Olipa kerrassaan ihanaa! Harmi, ettei jäälle oikein uskalla lähteä pidemmälle lenkille, kun vetiset paikat voivat yllättää. Rantauduimme eri kohdasta kuin mistä jäälle oli menty, ja paluumatkalla laukkasimme myös lyhyen pätkän lumista polkua pitkin. Kyllä muuten lähti Vake säpäkästi laukkaan kotia kohti! Sitten kävelimmekin loppumatkan, ja niin vierähti maastossa taas aikaa tunnin verran vaikka pyörittiin koko ajan aivan tallin nurkilla. Tänään tuli laukkaa sen verran pienet pätkät, että tämä ainakin kävi kevyestä palauttavasta maastosta, eikä Vake edes hionnut ollenkaan toisin kuin edellisenä päivänä raviradalla.

Laukkamaastojahan tässä olikin jo kaivattu, joten tällainen viikonloppu oli enemmän kuin paikallaan. Vake tuntui olevan oikein mielissään reippaammasta menosta kaverin seurassa. Eivät nykyiset maastomme oikein vedä vertoja Tallinmäen maastoille, mutta kyllä kelin sattuessa kohdalleen ravirata ja Kallaveden jää tarjoavat oikein kivoja mahdollisuuksia.

Kyllä kelpaa kun ratsuna on Super-Vake

Torstaina 26.1. Vake oli ansainnut ihan kevyen höntsäpäivän. Jätin satulan pois, könysin kyytiin (Vakea yhtään isomman tai vilkasliikkeisemmän otuksen selkään en kyllä varmaan pääsisi tuollaiselta n. 30 cm korkealta saunajakkaralta ilman satulaa!) ja humputtelimme maneesissa noin puoli tuntia. Suurin osa ajasta oli vain käyntiä pitkin ohjin, mutta ratsastin muutamia pätkiä myös tuntumalla sekä käynnissä että ravissa. Vake oli edellispäivän tunnin jäljiltä oikein rento ja pehmeä sekä liikkui kevyellä tuntumalla pyöreänä. Oikein mukavaa!

Tosi hyvä meno jatkui myös perjantaina 27.1., jolloin ratsastin itsenäisesti normaalin treenin. En laittanut edes kannuksia jalkaan tällä kertaa, ja Vakehan liikkuikin oikein hyvin itse. Kaiken lisäksi Vake oli myös oikein ryhdikäs heti alusta alkaen, eli ei tarvinnut vääntää ja kääntää puolta tuntia ennen kuin alkoi toimia, vaan poni oli avuilla ja hyvässä muodossa heti aloittaessa. Näinhän sen pitäisikin toimia. Minun oli tietysti myös helpompi istua, kun Vake liikkui oikein, ja sainkin ainakin ajoittain kannettua käsiä sekä pidettyä tuntuman pehmeänä. Käynti ja ravi tosiaan toimivat heti, mutta laukka oli aluksi aikamoista rönttäämistä, eli ei sentään ihan kaikki ollut tänään unelmahöttöä.

Ratsastettuani ensin hieman väistöjä ja sulkuja paneuduinkin sitten laukka-asiaan tarkemmin pääty-ympyrällä, jossa ratsastin käynnistä laukannostoja ja ihan lyhyitä laukkapätkiä. Tällä tehtävällä sain Vaken valppaaksi ja odottamaan nostoa, jolloin se alkoi nostaa laukan täsmällisesti avuista. En riehunut enkä heilunut, vaan annoin pohkeilla avut ja sen jälkeen pienen aikaikkunan Vakelle reagoida. Kivoja nostojahan sieltä rupesikin tulemaan, ja tällaisilla hallituilla, lyhyillä laukkapätkillä Vake myös alkoi laukata tasapainoisemmin ja paremmin tuntumaa kohti. Ei vielä täydellisen pyöreää, mutta sata kertaa parempaa laukkaa kuin verryttelyssä. Olin myös tyytyväinen siihen, miten keskittyneesti ja päämäärätietoisesti sain ratsastettua vaikka ei ollut opettajaa paikalla. Sain rakennettua oikein järkevän treenin, jossa pääsin tehokkaasti käsiksi ongelmakohtaan (laukannostot) ja sain työstettyä sitä selvästi eteenpäin. Ei siis mennyt haahuiluksi, vaan itsenäinen treeni tuntui oikein kehittävältä tänään.

Keskiviikon yksityistunnin jäljiltä Vake oli siis ainakin kaksi päivää putkeen aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa, ja sen ansiosta sain itsestänikin parempaa tekemistä irti. Se on kyllä mainio tunne, kun jokin asia tällä lailla loksahtaa eteenpäin ja vähän aikaa on oikein hyvä putki päällä. Motivaatio kasvaa aivan humisten tällaisista onnistumisen hetkistä.

Nyt alkaa tapahtua!

Keskiviikkona 25.1. oli tämän viikon kouluvalmennuksen vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli yksityistunti, ja kiitos myöhäisen ilta-ajan olikin koko maneesi aivan vapaana vain meitä varten. Edellisen tunnin loppua odotellessa kävin kuitenkin kävelemässä alkukäynnit kentällä, ja siellä tuli myös otettua muutama ravipätkä. Ainakin Vake heräsi yksin ulkona pimeässä ja kovassa tuulessa.

Maneesissa ehdin ottaa omin päin vielä vähän lisää kevyttä ravia ja muutaman laukkakierroksen ennen kuin aloimme töihin opettajan ohjauksessa. Maneesissa oli esterata pystyssä, ja hyödynsimme esteitä verryttelytehtävässä kiemurtelemalla niiden välistä luovasti erilaisia kiemuroita ja kaarevia uria. Ensin kaarreltiin hetki ravissa, mutta pian otettiin mukaan laukannostot. Tehtävänantona oli tehdä suunnanvaihdot ravissa, mutta muutoin tehdä nopeita laukannostoja ja jatkaa esteiden ympäri kaartelua laukassa. Tämä oli hyvä herättelytehtävä, jossa saatiin sekä ratsu että ratsastaja valppaaksi ja molempien ajatukset eteenpäin. Laukannostot olivat toki alkuun aivan liian hitaita, mutta alkoivat pikkuhiljaa nopeutua. Ravissa meno alkoi muokkaantua jo pyöreämmäksikin.

Pienen hengähdystauon jälkeen käytiin vastalaukan kimppuun. Tehtävänä oli ratsastaa vastalaukkaa uraa pitkin koko maneesin ympäri lyhyitä sivuja pyöristäen. Pidin tehtävää ainakin oikeassa laukassa aivan mahdottomana, mutta eipä mennä asioiden edelle. Aloitimme toki helpommasta eli vasemmasta laukasta. Vasemmassa laukassa homma lähtikin sujumaan sikäli mukavasti, että Vake piti laukan kaarteiden läpi melko vaivattomasti. Toki meno oli aika pökkelöä eikä mitenkään pyöreää, mutta laukan rytmi ja tasapaino säilyivät kohtalaisen asiallisesti. Ohjeena oli vain istua hiljaa, pitää tuntuma aivan kevyenä ja olla "auttamatta" Vakea pysymään laukassa. Sen sijaan annettiin ponille rauha miettiä ja etsiä tasapainoa itse. Pikkuhiljaa mukaan yritettiin ottaa jumpan vuoksi myös kevyttä asetusta oikealle. Siinä laukka sitten menikin rikki, kun vaan vähänkään aloin kaarteessa ajatella asetusta pois laukan puolelta. Niinpä asetusta oikealle haettiin ensin pitkän sivun aikana, ja tämän onnistuessa kaarteessa aivan millin verran. Kovin suurta ei oikealle asettuminen ollut, mutta sainpa kuitenkin Vaken laukkaamaan kaarteen läpi myös muulla tavoin kuin pää vasemmalle mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen.

Oikea laukka olikin sitten se todellinen haaste. Ihan itsestään ei vastalaukkakaarre lähtenytkään sujumaan. Sain kyllä Vaken välillä laukkaamaan kaarteen läpi juuri ja juuri oikeassa laukassa pysyen, mutta laukan rytmi meni täysin sekaisin ja meno oli sellaista räpellystä, jossa oli tuurista kiinni, pudottiinko kaarteen aikana raville vai ei. Ope kehotti tekemään laukkaan parempaa rytmiä lantiolla, ja selväähän oli, että Vake pystyisi vastalaukkakaarteesta suoriutumaan ja laukkaa pyörittämään, jos pystyisin sitä istunnalla tukemaan. Ohjalla sen sijaan ei saanut tukea ja kantaa, sillä vahvaa ohjan tukea vasten Vake alkoi heti suunnitella laukanvaihtoa. Pinnistin ja yritin saada lantiolla kiinni laukasta, mutta se, mikä lopulta tilanteen ratkaisi, oli raipan siirtäminen vasempaan käteen. Kun raippa oli sisäkädessä, ei Vake pukannut kaarteessa takaosaa kriittisiä millejä vasemmalle, vaan pikemminkin takaosa pyrki menemään oikealle. Tällä korjauksella päästiin vastalaukkakaarteen läpi uskomattoman tasapainoisesti, helposti ja rytmin säilyttäen. Suorastaan ylitimme itsemme!

Vastalaukkaharjoitusten jälkeen Vake oli hyvin kuulolla ja pohkeen edessä sekä liikkui notkeasti. Lopuksi työstettiin ravia vastaavilla kiemuroilla kuin verryttelytehtävässä, ja kyllä nyt kelpasikin työstää kun poni oli niin letkeä ja aktiivinen. Ope muistutteli minua vielä kantamaan kädet kunnolla sekä istumaan takajalkojen päälle, ja näin antamaan Vakelle mahdollisuuden kantaa etuosaansa. Liikkumisen ei tulisi tapahtua "nelivedolla" vaan "takatyönnöllä". Kylläpä sieltä sitten irtosikin mainiota ravia, joka tosiaan tuntui työntävän takaa, ja koko poni tuntui liikkuvan jollain aivan uudella vaihteella. Tältä sen kuuluu tuntua!

Olin tietysti aivan älyttömän tyytyväinen tuntiin. Vastalaukassa onnistuttiin paremmin kuin olisin osannut odottaa, ja vastalaukan salat alkavat pikkuhiljaa hahmottua paremmin niin minulle kuin Vakellekin. Eikä sitä vastalaukkaa tosiaan turhaan jauhettu, vaan kyllä sen kautta saatiin ravissa liikkuminen aivan uudelle tasolle. Nyt tapahtuu ratsukossa niin oikeita asioita!

Linjat suoriksi ja kaarteet tarkoiksi

Tiistai oli jälleen estetuntipäivä. Tällä kertaa olimme ns. isompien esteiden ryhmässä (80+ cm), tosin ohjelmassa oli tällä tunnilla tekniikkaharjoituksia matalilla korkeuksilla. Sehän tarkoitti siis haasteellisia tehtäviä ja kunnolla töitä! Aloitimmekin verryttelyn jälkeen puomitehtävällä, jossa pointtina olivat suorat lähestymislinjat. Tässä vaiheessa Vaken laukka oli vielä vähän vaisua ja hidasta, mutta ihme kyllä askel osui puomeille helposti, vaikkei poni ollutkaan täysin pohkeen edessä.

Seuraavaksi vuorossa oli lähestymisiä ristikoille täyskaartotiellä sekä oikeassa että vasemmassa laukassa. Kuviota mentiin useampi kierros putkeen, eli suunta ja laukka vaihtuivat aina hypyssä ja vuoroin ylitettiin oikean ja vuoroin vasemman laukan ristikko. Vake sai nyt laukkaan mukavasti puhtia, ja meillä oli tehtävässä aika mukava "ratatempo". Kaarto ristikolle vasemmassa laukassa onnistui oikein sujuvasti lähes joka kerta, mutta oikeasta laukasta tie ja lähestyminen olivat vähän hankalammat. Pari kertaa onnistuttiin nätisti oikeastakin laukasta, mutta sitten alkoi taas vaivata oikealle puskemisen ongelma. Kaarteessa siis Vake pääsi aavistuksen oikaisemaan sisäpohjetta vastaan, ja aivan korrektin linjan löytäminen ei ollut niin helppoa kuin vasemmassa laukassa. Lisäksi kaarre oikealle hieman söi laukan energiaa. Niinpä oikeassa laukassa ei ponnistuspaikka löytynyt yhtä sujuvasti kuin vasemmassa, vaan laukka pääsi helposti vähän hidastumaan estettä kohti.

Päivän toinen päätehtävä sisälsi samat ristikot kun äsken, mutta nyt nämä hypättiin pitkillä lävistäjälinjoilla. Jokaisella lävistäjäesteellä vaihtui tietenkin aina laukka, ja sen jälkeen jatkettiin pituushalkaisijalinjalle, jolla ylitettiin muutaman maapuomin ja pienen pystyn sarja. Pituushalkaisijalla haluttiin laukan säilyvän koko ajan samana kuin mistä suunnasta oli tultu sisään. Tämän jälkeen matka jatkui taas seuraavalle lävistäjälle, missä suunta vaihtui ristikolla, sitten taas pituushalkaisijalle, ja niin edelleen useampi kierros. Tämä ei pienessä maneesissa ollut mikään maailman helpoin tehtävä. Jouduin erityisesti tarkkailemaan laukan energian säilymistä pienissä kaarteissa ja varsinkin pituushalkaisijalle kääntyessä. Piti välttää tilannetta, jossa estelinjalla joutui vielä ratsastamaan eteen. Lävistäjillä laukat tietysti vaihtuivat Vakella aivan itsekseen, ja pituushalkaisijalla useimmiten säilyi haluttu laukka.

Lopuksi hyppäsimme vielä pelkät lävistäjäristikot, mutta korkeampina. Päistä maksimikorkeat "jättiristikot" ohjasivat hyppäämään tarkasti keskeltä estettä. Ilmeisesti menin vähän puihin isommista esteistä, sillä ensimmäisen kierroksen sähläsin. Vasemmassa laukassa lähestyttävälle esteelle ennakoin ylävartalolla ja oikean laukan esteelle puolestaan oikaisin kääntymistä tosi reilusti. Molemmille esteille päädyttiin näiden virheiden vuoksi juureen. Sakkokierroksella vasemman laukan hyppy onnistui hyvin ja näppärästi, mutta oikeassa laukassa Vake pääsi edelleen kääntymään liian aikaisin, ja niinpä ei tultu estettä kohti täysin suorassa linjassa ja hyvään paikkaan. Ope antoi sitten ohjeeksi pitää kaarrosta lähestyessä vasemman käden ylhäällä ja kääntää ponin nenää vähän ulos vasemmalle. Samalla oikea pohje piti ponin raiteillaan kunnes oltiin uralla juuri oikeassa kaartamiskohdassa. Tämä strategia toimi, eli sain Vaken ohjautumaan oikealle reitille ilman oikaisua, ja niin löytyi vähän parempi ponnistuspaikkakin.

Tänään meitä vaivasi aivan sama pulma kuin edellisillä hyppykerroilla, eli oikealle puskeminen ja sen myötä lähestymisten hankaloituminen oikeassa laukassa. Välillä toki oikaisen ihan itsekin kun on muka jokin kiire esteelle, mutta kyllä Vake myös kaatuu oikealle lavalle ihan pyytämättäkin. Täytyy siis malttaa olla vetämästä mutkia suoraksi ja pitää poni raiteillaan, jos ei muulla tavoin niin ulkokättä ylös kohottamalla. Positiivista on, että Vakella on nyt erittäin hyvä energia esteillä, mutta energian lisääntyessä pyrkii aina lisääntymään myös liirailu ja oikaisemiset.

Parhaimmillaan tosi mainiota

Korvakuva sunnuntain lenkiltä.

Perjantaina itselläni oli tallivapaa ilta ja Vake pääsi hommiin apuliikuttajan kanssa. Lauantaina 21.1. olin sitten taas ratsailla, ja kokeilussa oli tällöin satulan alla takaa kohottava romaani. Vaken satula on ollut hieman takapainoinen, joten testaillaan nyt, josko tällainen romaani parantaisi tilannetta.

Lauantai-illan ratsastuksen perusteella totesin, ettei romaani ainakaan huonompaan suuntaan asioita muuttanut, vaan siitä voisi olla ihan oikeasti apua. Satulassa on ehkäpä myös helpompi istua, kun se ei ole ikään kuin "vajoamassa" liian taakse. Johtui varustemuutoksesta tai ei, niin Vake myös liikkui nyt tosi kivasti eli aika sujuvan ja irtonaisen oloisesti, ja ennen kaikkea se oli oikein mukavalla asenteella töissä. Yhteistyö oli toimivaa, missään asiassa ei ollut väkisin vääntämisen makua, ja poni oli rento muttei lötkö. Ratsastin monenlaisia väistöjä, sulkuja ja vastasulkuja, ja Vake teki ne kaikki kuuliaisesti ja notkeasti sekä muokkaantui vertyessään koko ajan vain paremmaksi. Parhaimmillaan tuntuma oli ravissa oikein hyvä: tasainen ja vakaa, mutta samalla kevyt ilman ohjalla makaamista. Laukassa Vake ei ollut pyöreä, mutta laukassa oli kuitenkin hyvä rytmi ja askel rullasi molempiin suuntiin ilman mitään laahustusta tai tönkkyröintiä. Tein lävistäjiä sekä laukanvaihtojen kera että säilyttäen saman laukan uralle asti, ja molemmat onnistuivat helposti. Lopuksi treenailin vielä laukannostoja käynnistä ratsastamalla ensin muutaman askeleen väistöä ja sen perään uralle noston. Toistojen myötä Vake herkistyi nostamaan laukan terävästi, vaikka minulla olikin apujen ajoituksen kanssa pientä hakemista. Oikeassa kierroksessa sain Vaken lopulta ohjelmoitua nostamaan laukan pelkällä sisäistuinluun keikautuksella ilman pohjetta, ja pääsin nostamaan laukan tällä tekniikalla myös satunnaisissa paikoissa eikä pelkästään väistön lopussa, missä Vake osasi odottaa nostoa. Voi mikä tekemisen meininki, varsinainen hyvän mielen ratsastuskerta!

Sunnuntaina 22.1. oli kevyen päivän vuoro, ja kävimme maastossa noin 50 minuutin kävelylenkin. Ihan täysin vapaita päiviä en nyt olekaan Vakella juuri pitänyt, vaan olen pyrkinyt tekemään täysvapaiden sijaan kävelylenkkejä. Tarhassa Vaken liikkuminen taitaa olla aika olematonta, sillä se on sellainen paikallaan möllöttäjä, joten kuvittelisin kävelytyksen välipäivinä tekevän sille pelkästään hyvää.

Maanantaina 23.1. mentiin taas maneesiin ja liikuttiin kaikissa askellajeissa. Lauantain hienoihin fiiliksiin ei tänään päästy, vaan meno oli tällä kertaa paljon nihkeämpää. Kaiken kaikkiaan mitäänsanomaton ja tasapaksu kerta, josta ei käteen jäänyt onnistumisia tai oivalluksia. Ilmeisesti sitä vaan joskus osaa ratsastaa vähän paremmin ja joskus taas homma lähtee heti alkumetreiltä väärille raiteille. Herkkä laji.

Ryhdikkäitä pätkiä ja herkistelyä pohkeelle

Torstaina 19.1. olimme mukana ryhmätunnilla, jonka aiheeksi oli merkitty puolipidätteelle ja pohkeelle herkistäviä tehtäviä. Tunti alkoi kolmikaarisella kiemuralla ratsastettavilla ravi-käynti-ravi-siirtymisillä sekä temponmuutoksilla ravissa. Tässä vaiheessa Vake liikkui vielä vähän nihkeästi ja oli siirtymisissä töksähtävä. Oli vaikeaa kantaa kädet ja saada aikaan hyvää tuntumaa. Etenkään oikea pohje ei ollut läpi, eikä meno ollut järin notkeaa. Onneksi työskentely lähti tästä tunnin mittaan jalostumaan paremmaksi.

Suurin osa tunnista käytettiin väistöjen ja laukannostojen parissa. Ensin ratsastimme väistöä uralta sisälle, ja pitkän sivun suuntaiselle linjalle suoristaessa nostettiin laukka. Tehtävän vitsi piili siinä, että laukkaa ei nostettu väistättävällä pohkeella, jolle hevonen oli juuri herkistetty, vaan sillä toisen puolen pohkeella. Näin haluttiin saada hevonen kuuntelemaan tarkkaavaisesti kumpaakin pohjetta (eli vähän sama idea kuin edellispäivän tunnilla, jolloin nostettiin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa). Vasenta pohjetta siis väistettiin ja oikealla pohkeella nousi oikea laukka. Vake oli edelleen vähän nihkeä, ja vaikka väistöt onnistuivatkin kivasti sekä käynnissä että ravissa, nousi laukka turhan hitaasti ja "nelivedolla" kuten ope tilannetta kuvasi. Pohjeavun jälkeen tuli pieni viive, jolloin pakka ehti levitä ennen nostoa ja samalla kuski ehti hieman jo tuuppaista istunnalla. Sain tuuppaamista rauhoitettua, mutta kun ei poni ollut kunnolla pohkeen edessä, niin ei nosto vain tapahtunut tarpeeksi nohevasti.

Seuraava tehtävämme sisälsi työskentelyä käyntiväistöjen parissa. Ratsastimme kummallakin pitkällä sivulla uran sisäpuolella, ja tällä linjalla väistätettiin takaosaa vuoroin oikealle ja vasemmalle. Tässä vaiheessa saatiin Vake vihdoin kunnolla hereille ja kuulolle. Väistöissä piti vähän nopeuttaa askelta tarpeeksi napakaksi, mutta kun tämä onnistui ja Vake alkoi askeltaa väistössä aktiivisesti, tuli poniin tosi hyvää ryhtiä ja etuosaan keveyttä. Väistöjen välillä tuli myös oikein hyvää käyntiä, kun Vake oli nyt pohkeen edessä ja käveli pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Ope tuumasikin, ettei ollut vielä tähän asti nähnyt Vakea niin ryhdikkäänä ja lyhyenä kuin millaiseksi se väistöissä tuli.

Lopuksi nostettiin vielä vasenta laukkaa sen jälkeen, kun oli uran sisäpuolisella linjalla ensin väistätetty takaosaa oikealla pohkeella vasemmalle. Nyt tuli vihdoin niitä asiallisia nostojakin! Vake oli selvästi paremmin pohkeen edessä ja vastasi apuun täsmällisesti. Istuin hiljaa ja pyysin vain pohkeella, ja osasin olla jopa vetämättä ohjista laukkaa nostaessa. Lopuksi laukattiin vielä hetki vasemmalle uraa pitkin ja pääty-ympyröillä, mutta tässä vaiheessa kyllä valitettavasti katosi käynnissä saavutettu keveys ja ryhti. Vake oli jo ehkä vähän väsynyt tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen, joten en jäänyt suremaan pökkelöä loppulaukkaa. Tuntiin mahtui kuitenkin niin paljon myös onnistumisia ja hyviä asioita. Käyntityöskentely oli tänään aivan huippua, ja vuorosuuntien väistöillä saatiin tosiaan Vake paljon paremmin pohkeen eteen. Varmasti myös se selkeästi ryhdikkäämpi etuosa edesauttoi nopeaa pohkeeseen vastaamista laukannostoissa. Tässäpä taas mietittävää myös itsenäisiin treeneihin.

Ihana, kamala vastalaukka

Keskiviikkoiltana 18.1. olimme yksityistunnilla. Tällä kertaa olin varannut verryttelyyn reilusti aikaa ja hyvä niin, sillä huomasin Vaken oikeassa takajalassa hieman lämpöä vuohisessa. Varmuuden vuoksi päätin sitten laittaa ponin ensin liinan päähän ja katsoa, kuinka se liikkuu. Vakehan liikkui onneksi täysin puhtaasti ja säännöllisesti molempiin suuntiin eikä tarvinnut edes arvailla, oliko liike normaalia vai ei. Tunnin jälkeen jalka tuntuikin sitten jo lähes viileältä, joten mistään merkittävästä ei tainnut olla kyse. Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun juoksutin Vakea, ja Vake oli kyllä maailman helpoin juoksutettava.

Ehdin verrytellä jonkin aikaa myös ratsain ennen tunnin alkua. Ravailimme rennosti ja laukkaakin ehdin ottaa. Tällainen rauhallinen ja rento aloitus oli hyvä, Vake ehti kunnolla lämmetä liikkumaan ennen kuin alettiin vaatia varsinaisesti mitään. Kun ope sitten tuli paikalle, aloitimme pohkeenväistötehtävällä. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin täyskaarrot ja niistä väistöä uralle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken kuluttua siirryimme tekemään väistöjä kokonaisten lävistäjien mitalta. Vake ainakin heräsi tässä tehtävässä ja liikkui ihan terävästi, kun laiskottelupätkiä ei väistöjen väliin pahemmin jäänyt. Takaosaa haluttiin kuitenkin vielä paremmin mukaan väistöihin, eli ristiin astuminen oli hieman puutteellista. Parhaiten Vake väisti aina sitä pohjetta, jonka puolella oli raippa. Kehuja tuli siitä, että eteneminen raviväistöissä oli nyt varsin asiallista, eli Vake ei jäänyt jumittamaan paikoilleen.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtävällä. Pysyttelimme päädyssä ympyrällä, jolla oli tarkoitus nostaa käynnistä vuorotellen myötä- ja vastalaukka. Vastalaukkaa ympyrällä, voi jee! Harjoituksen ideana oli herkistää Vake kuuntelemaan tarkasti kumpaakin pohjetta, ja toki samalla tuli myös treeniä meille niin vaikeaan vastalaukkaan. Vastalaukan suhteen vaatimustaso pidettiin riittävän matalana, eli haluttiin vain nosto ja pari tasapainoista askelta ympyrän kaarella ennen paluuta käyntiin.

Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan vastalaukka on Vakelle vähän helpompi. Onneksi Vake oli nyt mukavan terävänä, ja liikkui jo myötälaukassa hyvällä energialla. Vastalaukan nostoa valmisteltiin tekemällä loivaa sulkutaivutusta nostettavan laukan puolelle eli taivuttamalla hevosta ympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Vasen laukka nousi oikeaan kierrokseen melko asiallisesti, mutta haasteena olivatkin enemmän ne nostoa seuraavat askeleet. Huolellisella valmistelulla ja tien suunnittelulla sekä keskittymällä pitämään istunnan tasapainossa sain ratsastettua parhaimmillaan ihan kelvollisia vastalaukka-askeleita loivasti ympyrälle kaartaen ja ilman, että Vake kauhean pahasti kaatui sisälapa edellä kaarteen puolelle. Vähemmän onnistuneitakin nostoja mahtui mukaan, mutta ei tämä kierros hullummin mennyt ainakaan odotuksiin nähden.

Vasemmassa kierroksessa vastalaukka oli tietysti vielä vaikeampaa, ja vaatimustaso piti asettaa vieläkin matalammaksi. Aluksi meno oli juurikin sellaista sähläystä kuin tämän suunnan vastalaukassa yleensä. Vake nosti pyydetyn laukan, mutta saman tien loppui eteenpäinpyrkimys ja tasapaino. Itse sitten heiluin, tuuppasin ja yritin hartiavoimin pitää laukkaa yllä sekä kannatella Vakea ohjalla. Eihän se näin onnistu. Niinpä sitten keskityttiin siihen, että en yrittäisi niin paljon ”auttaa” Vakea (koska oikeastihan vain häiritsen sitä enkä auta heilumisellani). Ohjeena oli työntää nostossa käsiä eteenpäin ja antaa siis Vakelle kunnolla tilaa ohjalla taaksepäin vetämisen sijaan. Samalla tietysti piti istua niin hiljaa kuin mahdollista, ja antaa Vaken hakea ihan itse tasapainoaan. Ihme ja kumma, tämä jopa jossain määrin onnistui! Viimeisistä nostoista Vake jo lähti laukkaamaan eteenpäin paljon sujuvammin, ja lopulta pääsin jopa ratsastamaan pari askelta vastalaukassa vasemmalle kaartaen ilman, että homma meni epätoivoiseksi tuuppaamiseksi.

Laukkatehtävässä olimme kaikkea muuta kuin mukavuusalueella ja meno oli sen mukaista, mutta ei näitä nostoja turhaan jauhettu. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli suoritukseen selkeää parannusta, ja tällä kertaa sekä minä että Vake hoksasimme vastalaukasta jotain uutta. Ei siis vain toistettu samaa vanhaa ongelmaa uudestaan ja uudestaan, vaan lopulta löytyi myös vähän uusi tapa toimia ja sen myötä päästiin piirun verran eteenpäin. Siinä sivussa tuli myös tosi tehokasta jumppaa, kun nostettiin uudestaan ja uudestaan kumpaakin laukkaa, ja tunnin lopuksi Vake liikkuikin ravissa oikein kivasti. Oikein tehokas ja onnistunut valmennus siis!

Virkeämmin uuteen viikkoon

Maanantaina 16.1. oli ohjelmassa itsenäistä sileää maneesissa. Maneesissa oli tosin esteet, ja samaan aikaan hyppäävän ratsukon väistely haittasi omaan juttuun keskittymistä jonkin verran. Minulla on vielä tekemistä siinä, että keskittymiseni ei herpaannu vaikka maneesissa on muitakin tekemässä omia kuvioitaan. Vake oli joka tapauksessa nyt reippaamman ja motivoituneemman oloinen kuin edellisviikolla, eli kouluratsastusvapaa viikonloppu taisi tehdä sille tosiaan hyvää. Ehkä myös esteiden ja niitä ylittävän ratsukon läsnäolo sai Vakeen pientä lisävirtaa. Ravissa tuli oikein hyviäkin pikkupätkiä, mutta jos taas herpaannuin ja lakkasin ratsastamasta ajatuksen kanssa niin äkkiä katosi paras terä ponistakin. Teimme ihan asiallisia väistöjä sekä vastasulkutaivutusta, joka oli Vaken apuliikuttajan minulle vinkkaama tehtävä. Vasemmalle ratsastettuna vastasulkutaivutus ryhdisti Vakea tosi tehokkaasti, mutta oikealle saman liikkeen ratsastaminen oli paljon hankalampaa. Laukan osalta otin vasemmassa kierroksessa ihan rennosti, ja oikeassa pyysin reippaammin eteen. Laukassa Vake ei ollut pyöreä, mutta silti oli tekemisen meininkiä eikä jumimista.

Tiistaina 17.1. ei päästy maneesiin siellä olevan estevalmennuksen takia (ensi kuussa mennään sitten mekin mukaan näihin valmennuksiin!), mutta vaihtelun vuoksi meille sopi kyllä oikein hyvin mennä ulkokentällä. Sopivassa pikkupakkasessa oli hyvä ulkoilla ja pohja asiallisessa kunnossa, ja maneesittomat päivät ovat Vakelle erittäin tervetulleita. Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että maastokaverimme oli liikkeellä juuri samaan aikaan, ja saimme siis kentälle seuraakin. Vake liikkui ulkona reippaammin, mutta vähän höntsäilyksihän tämä kerta meni. Etenkin käynnissä liikkuminen oli kivan pyöreää. Käynnissä ja ravissa ratsastin kaareviakin uria ja loivia kulmia, mutta laukkaa otin vain suorilla sivuilla. Vakehan melkein "kuumui" ja virittyi tekemään oikein reippaita laukannostoja kentän kauemmasta päädystä "kotia" kohti! Lopuksi kävimme vielä kävelemässä pikkulenkin metsäpolulla kaverin seurassa. Tällainen kevyt liikutus raikkaassa ulkoilmassa sopi mainiosti viikko-ohjelmaan ennen paria rankempaa treenipäivää.

Estetreeni FilmMe:n kera

Lauantaina 14.1. ohjelmassa oli esteratatunti. Ennen tuntia kävimme Vaken kanssa verryttelemässä noin 40 minuutin kävelyllä maastokaverimme kanssa. Olipahan siis kerrankin perusteellisesti kävelytetty hevonen treeniin lähtiessä. Tunti alkoi ravipuomisarjan parissa, minkä jälkeen puomeja ylitettiin myös laukassa. Laukkapuomisarja ympyrän kaarella onnistui ihan sujuvasti, sillä Vake oli kohtalaisen hyvin hereillä. Astetta vaikeampi oli seuraava tehtävä, jossa samalla ympyrällä ylitettiin toisella puoliskolla puomit harjoitusravissa ja toisella puoliskolla puomit laukassa. Siinä tuli kiire saada laukka rullaamaan hyvässä rytmissä eteen ennen puomisarjaa. Vake oli tässä tehtävässä kuitenkin oikein topakkana, ja ravissa jalat nousivat aika näpsäkästi. Ensin tosin poni yritti laukkapuomien jälkeen kääntyä pois ympyrältä ja karata kavereiden luokse toiseen päätyyn, mutta raipan vaihtaminen ulkokäteen teki oikealle reitille kääntämisestä helpompaa.

Ensimmäinen estetehtävä sisälsi kaksi pystyä vastakkaisilla pitkillä sivuilla ja näiden välisen loivan kaarroksen. Esteet hypättiin ensin vasemmasta ja sitten oikeasta laukasta. Tässä näkyi hieman puolieroa, eli oikeassa laukassa Vake puski ja kampesi jonkin verran sisäpohjetta vastaan, kun taas vasemmassa kierroksessa meno oli kaarteissa luontevampaa. Molemmista suunnista kuitenkin hypyt onnistuivat ihan näppärästi.

Hyppäsimme verryttelyesteenä vielä lävistäjäokserin yksittäisenä, ja tämän jälkeen oli ratatehtävän aika. Ensimmäisellä radalla estekorkeus oli pääosin noin 70 senttiä. Rata meni muilta osin ihan mukavasti ja sujuvasti, mutta oikeassa laukassa lähestyttävällä lävistäjäokserilla sekä viimeisenä esteenä radan poikki hypättävällä noin 90 sentin pystyllä lähestymistä sotki oikealle puskeminen ja oikaisu. Pieni oikaisu kaarteesta sai aikaan sen, ettei hyvää ponnistuspaikkaa löytynyt. Pystylle otettiin sitten useampi sakkokierros, kun yritettiin saada lähestymisen palikoita järjestykseen. Tunsin, kuinka Vake aina oikaisi ja sen vuoksi päätyi esteen juureen, mutta en saanut tätä korjattua. Uutta rytmiä haettiin hyppäämällä sama este samanlaisella lähestymisellä vasemmalta, ja kas kun se olikin aivan helppoa tähän suuntaan. Sitten sain lopulta vietyä Vaken myös oikeassa laukassa kaarteeseen niin, että sisäpohje oli paremmin läpi ja esteelle päästiin asiallisesti. Edelleen päädyttiin aavistuksen lähelle, mutta rytmiin ei tullut enää rikkoa vaan hyppy lähti ihan sujuvasti.

Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen pätkän korotetuilla esteillä. Meille esteet olivat noin 80-90 sentin väliltä. Tällä pätkällä laukka sujui oikeastaan terävämmin kuin edellisellä radalla, ja ponnistuspaikat löytyivät nyt hyvin. Yhden laukan sarjalla etäisyys olin vain noin 6,2 metriä, joten tämä oli meille helppo vaikka b-osa olikin korotettu noin ysikymppiin. Päivän hienoimman hypyn Vake teki pystylle, jonka alla oli pieni laatikko. Ope totesikin, että Vake hyppää paremmin silloin, kun esteen alla on jotain rekvisiittaa. Saimme uusia vielä saman tien sarjan, jossa minun haluttiin suoristavan ylävartaloa pystympään esteiden välissä. Vähemmällä sukeltamisella sarja ylittyikin vielä paremmin.

Hyppelyt menivät jälleen kerran mukavasti, ainakin suurimmaksi osaksi. Vakella oli aika hyvä energia laukassa, ja tekemisessä oli sujuva meininki. Pulmana oli vaan se oikealle puskeminen ja oikaiseminen, mikä sekoitti pakkaa oikeassa laukassa tehtävissä lähestymisissä. Oikean laukan kaarteissa on vaan oltava erityisen tarkkana, eikä saa päästää Vakea oikomaan ja puskemaan aivan miten sattuu. Maneesissahan asia oikein korostuu, kun jo muutenkin pienistä kaarteista ei ole varaa menettää yhtään senttejä turhan kampeamisen takia.

Maneesissa, raviradalla ja maastossa

Keskiviikkona 11.1. Vakella oli kengitys. Kengitysväliksi tuli melko tarkalleen 8 viikkoa, sillä Vakella on melko hidaskasvuiset kaviot. En ollut itse paikalla kengittäjän käydessä päivällä, mutta tallin henkilökunta onneksi huolehti asiasta puolestani. Toistaiseksi jatketaan samalla setillä kuin aikaisemmin, eli edessä on kengät hokeilla ja tilsakumeilla ja takaset saa olla tällä erää kengättä. Viimeistään talven kääntyessä kevääksi laitetaan takakengät, mutta mahdollisesti toki aikaisemminkin jos alkaa tuntua tarpeelliselta jäätikkökelien vuoksi. Takakaviot on tällä hetkellä tosi hyvän näköiset, reunoista hieman pyöreäksi hioutuneet ja siistit eikä ole minkäänlaisia lohkeamia, repaleita tai epäsäännöllisyyksiä, joten mielelläni pitäisin ne ilman kenkiä jos vaan kelit sallivat.

Keskiviikkona myös kävimme maneesissa liikuskelemassa tavalliseen tapaan kaikissa askellajeissa. Tänään satulassa oli taas valitettavasti huonosti istuva kuski. Meno oli kuitenkin melko rentoa, mutta samalla kyllä takaosa toimi taas laiskemman puoleisesti. Verryttelylaukan jälkeen ravi oli sentään jo toimivampaa, ja laukassa sain käsiä ja tuntumaa rentoutettua. Koetin ottaa revanssia maanantaina nihkeästi sujuneiden väistöjen kanssa, mutta hieman laihoin tuloksin. Käynnissä väistöt sujuivat ihan mukiinmenevästi, mutta ravissa varsinkin vasemman pohkeen väistäminen oli jännittynyttä ja kankeaa. Kun ei takaosan jumppaaminen väistöillä tuottanut haluttua tulosta, päätin sen sijaan jumppailla Vakea käynti-ravi-siirtymisillä. Siirtymiset sujuivatkin oikein kivasti, ja pyöreys säilyi niiden läpi hyvin. Lisäksi niin poni kuin ratsastajakin pysyivät ryhdikkäämpinä, kun ei vain vyörytty ravissa eteenpäin. Tasainen jumputus eteenpäin samassa askellajissa samaa vauhtia johtaa yleensä ennen pitkää painon valahtamisen enemmän ja enemmän eteen, joten todellakin kannattaa tehdä ahkerasti niin siirtymisiä kuin väistöjäkin katkaisemaan tappavan tasapaksu puksutus.

Torstaina en sitten muilta kiireiltäni joutanut tallille, mutta Vake sai silti liikuntaa, sillä sovimme liikutuksesta erään tallilla käyvän vanhan tuttavani kanssa. Nyt Vakella on siis apuliikuttaja, joka kaiken lisäksi on paljon itseäni taitavampi. Uskoisin tämän olevan erittäin hyvä järjestely, sillä varmasti auttaa meitä ratsukkona eteenpäin, jos välillä Vakea ratsastetaan myös paremmin kuin mihin itse pystyn. Mitä toimivampi ratsu Vakesta saadaan, sen paremmin kykenen myös itse opettelemaan hyvää ratsastusta!

Perjantaina 13.1. olin jälleen itse ratsailla ja liikutin Vaken kevyehkösti. Aloitus käynnissä sujui oikein mukavasti Vaken ollessa pehmeän ja kevyenkin oloinen. Tällä kertaa ei ollut kiirettä päästä ravailemaan ja saada sitä kautta konetta käynnistymään, vaan tuntui mielekkäältä aloittaa muutamilla käyntitehtävillä. Ravissa Vake oli hitaamman puoleinen, mutta laukka sen sijaan oli harvinaisen pontevaa ilman tarvetta lennättää ponia eteenpäin. Teimme myös tämän viikon parhaita raviväistöjä, ja etenkin yksi väistö oikealle oli aivan superhyvä. Ei Vake ollut paremman kuskin jäljiltä automaatti tai liitokavio eikä sellaista tässä tietysti odotettukaan, mutta joitain pieniä eroja oli havaittavissa.

Lauantaina 14.1. kävimme ensin kävelylenkillä toisen ratsukon seurassa. Menimme raviradalle, ja kiersimme sen kahdesti ympäri käynnissä. Tämä toimi erinomaisena lämmittelynä hieman myöhemmin iltapäivällä ratsastetuille estetreeneille. Olimme siis estetunnilla hyppäämässä FilmMe:llä kuvattuja ratatehtäviä, mutta tästä tunnista tulee enemmän tarinaa erillisessä postauksessa!

Sunnuntaina 15.1. oli oikein mukava sää, pientä pakkasta ja uutta lunta maassa. Ohjelmassa olikin pelkkä maastolenkki, jonne en tällä kertaa ollut hankkinut kaveria mukaan. Kävelimme Vaken kanssa noin 40 minuuttia lähireiteillä eli tutuilla poluilla, ja keli salli myös kiertää osan matkaa tietä pitkin. Vake oli hieman jännittynyt koko lenkin ajan eikä ihan täysin rentoutunut, vaikka ei se onneksi varsinaisesti säpsynyt. Katseli vaan ympärilleen valppaammin ja vähän puhisi, mutta meni mukisematta eteenpäin. Poluilla osasin itse olla rentona, mutta tiellä hieman jännitti mahdollinen liukkaus. Yksinkin siis maastokävelystä selvitään, mutta kaverin kanssa olisi rennompaa ja kivempaa. Kuulin myös, että saaresta löytyy kuin löytyykin laukkaamiseen hyvin soveltuvia teitä, joten täytyypä päästä tutustumaan niihin jonkun paremmin tienoot tuntevan seurassa. Jäälläkin oli pari ratsukkoa juuri aikaisemmin päivällä pyörähtänyt, mutta sinne en nyt tohtinut Vaken kanssa mennä, sillä avaralle jäälle meno ja siellä suihkivat hiihtäjät olisivat olleet yksin liikkuessa ehkä turhan jännittävä juttu. Pääasia oli, että viikonloppuna ei harrastettu ollenkaan kouluratsastusta maneesissa, vaan hypättiin ja käytiin ulkona kevyillä lenkeillä. Näin sitten toivottavasti löytyy koulutreeneihinkin taas enemmän motivaatiota.

Esteharjoituksia suhteutetuilla linjoilla

Tiistaina olimme estetunnilla pienten esteiden ryhmässä. Tunti ei alkanut hyvin, vaan sileän verryttelyssä Vake oli kaikin puolin tosi nihkeä. Taipuminen oli huonoa, ja Vake ei kantanut itseään tippaakaan. Niinpä meno oli aivan luokatonta köpötystä, eikä tällaisista lähtökohdista ollut kovin hehkeää lähteä hyppäämään. Mietiskelin, että ennen tuntia olisi voinut olla hyvä varata enemmän aikaa verryttelyyn ihan vaan ulkona kävelyttämällä ja vaikka vähän käynnissä jumppailemalla.

Aloitustehtävänä oli maapuomin ylitys laukkaympyrällä, sekä tämän jälkeen lävistäjällä puomilinja, joka päättyi matalaan pystyyn. Lävistäjän päätteeksi ratsastettiin suoraan kohti kulmaa ja pysäytettiin sinne. Sain Vaken hätisteltyä laukassa liikkumaan eteenpäin, mutta etuosa oli vielä kovin kannateltavan oloinen ja poni meni pitkänä. Tuntuma jäi kovaksi, ja sitä vastaan ratsastaessa laukka kävi vain kiireisemmäksi sen sijaan, että askelpituus olisi voinut venyä. Lävistäjätehtävä osoittautui meille tunnin ehdottomasti vaikeimmaksi palaksi. Jujuna oli, että lävistäjälle ei muiden esteiden ja maapuomien sijoittelun vuoksi voinut kääntää milliäkään oikaisten, vaan käännöksen kulmasta tuli jyrkkä ja tarkka ja puomeille oli pakko lähestyä viivasuorassa. Näin en päässyt ollenkaan pelaamaan lähestymisessä tiellä, vaan laukan olisi ollut pakko olla kunnossa läpi kaarteen ja puomia lähestyessä. Koska Vake tuli kaarteesta aina joko löysästi tai hätäisesti ja pitkänä puikulana, niin ensimmäiselle puomille ei askel osunut sitten millään oikein. Yritin ratkaista tilannetta vauhdin lisäämisellä, mutta sen seurauksena sain Vaken vain entistä hätäisemmäksi ja pois rytmistä, joten tuloksena oli lisää rämpimistä. Vasta kun hoksasin oikein ajatuksen kanssa rauhoittaa ratsastusta ja rentouttaa kädet ponin etupainoisuudesta huolimatta, alkoi laukka pyöriä paremmassa rytmissä. Silti askeleen osuminen lävistäjäpuomeille jäi vielä jossain määrin ratkaisemattomaksi ongelmaksi. Ilmeisesti tosiaan ratkaisen etäisyyksiä niin paljon tietä muuttamalla, että pasmat menevät täysin sekaisin kun käännöstä ei voi vaivihkaa oikaista mieleisekseen.

Loput tunnin tehtävistä sujuivat onneksi paljon paremmin, ja homma lähti vihdoin halutulla tavalla käyntiin. Aina oman vuoron koittaessa otin alle reilun laukkapätkän uralla hakien sujuvaa rytmiä ja rentoutin käsiä oikein ajatuksen kanssa. Kun aloimme hypätä esteitä helpommilla lähestymisillä, löytyi Vakellekin jo sopivaa imua esteitä kohti. Tehtävinä tänään oli suhteutettuja linjoja. Hypättävänä oli 4 laukan suora linja, 5 laukan kaareva linja ja 4 laukan kaareva linja. Lisäksi yksi este oli sijoitettu yksinään pitkälle sivulle, ja sille tuli pitkä suora lähestyminen. Näitä tehtäviä hyppäsimme sitten erilaisina yhdistelminä. Linjojen etäisyydet olivat meille varsin sopivat, eli Vaken laukan sujuessa eteen ei ollut vaikeuksia yltää haluttuihin askelmääriin. Itse asiassa pari kertaa etäisyydet kävivät jo hieman ahtaiksi, eli kaarevia linjoja olisi voinut tällöin "pullistaa" hieman enemmän. Estekorkeudet olivat enimmäkseen noin 60-70 senttiä, ja tällä tasolla oli oikein leppoisaa hypätä nyt kun oli viimein päästy rytmiin kiinni. Päädyissä tuli välillä hieman kiire, kun Vake pääsi edeltävän esteen jälkeen vähän oikaisemaan ja pienentämään jo muutenkin tiukkaa kaarretta. Etenkin näissä tilanteissa piti huolehtia laukan säilymisestä läpi kaarteen, jotta estettä kohti pääsi lähestymään rennosti ja "tekemättä mitään".

Lopuksi hyppäsimme kierroksen, johon sisältyi pari noin 90 sentin pystyä. Hurautimme viiden esteen tehtävän oikein sujuvasti, ja kaikille esteille päästiin hyvässä rytmissä. Viiden laukan kaareva linja onnistui aivan nappiin, mutta neljän laukan kaarevalla linjalla olisin saanut laajentaa kaarretta hieman sekä ottaa laukkaa vähän paremmin kiinni sen sijaan, että vyöryttiin estettä kohti etäisyyden jäädessä hieman ahtaaksi. Pääasia kuitenkin oli, että tällä radalla kaikille esteille pääsi lähestymään rennosti ja tekemättä mitään viimeisillä askelilla. Juuri tätä seikkaa ope painotti tunnin lopuksi: tavoitteena on, että laukan sujuvuus, tie ja rytmi ovat kunnossa jo hyvissä ajoin ennen lähestymistä, jotta estettä kohti ratsastaja pääsee vain rentoutumaan ja hyppy hoituu aivan itsestään. Tunnin loppua kohti tällaiseen tilanteeseen mukavasti päästiinkin, vaikka alku olikin vaivalloinen. Hienoa, että alkukankeudet eivät laittaneet hommaa aivan jäähän vaan tekemiseen löytyi kuin löytyikin ihan hyvä kipinä.

Jumitila ja sen korjaus

Sunnuntaina 8.1. menimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheeksi oli määritelty jumppaa väistöillä, eli juuri minulle ja Vakelle sopiva teema. Tänään ei kuitenkaan homma sujunut aivan toivotulla tavalla eikä Vake jumppaantunut läheskään niin hyväksi kuin olisin toivonut. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt oli kuskilla istunta jumissa ja ponilta motivaatio kateissa. Vake oli jähmeän ja hitaan oloinen, eikä kantanut itseään ollenkaan. Omasta puolestani tuntui suorastaan fyysisesti mahdottomalta saada hartiat pois etukumarasta tai jalat pitkäksi ponin ympärille mutta pitää samalla kroppa joustavana ja rentona. Saatoinpa myös hermostua liiaksi siitä, että ratsastus tuntui tänään niin kovin kehnolta, ja päädyin heti alussa tuuppaamaan Vakea aivan liikaa eteen toivoen vauhdista ratkaisua ongelmiin. Niinpä menetettiin jopa ravista tahti, joka kuitenkin yleensä on meillä melko hyvin kunnossa. Verryttelytehtävä eli pienet väistöpätkät pääty-ympyröillä tuntuivat tänään aiheuttavan lähinnä eripuraa ratsastajan ja hevosen välillä.

Ympyräväistöistä siirryttiin ratsastamaan väistöjä toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolelta uralle ja toisella pitkällä sivulla päinvastaiseen suuntaan. Ensin mentiin käynnissä, jossa väistöt vielä onnistuivat kohtuullisesti ja saivat Vaken ryhdistäytymäänkin kivasti. Raviväistöissä sen sijaan Vake yritti vain painaa lapa edellä kylkimyyryä, joten poikitus jäi huonoksi ja rentous puuttui. Miten ihmeessä väistöt olivatkin nyt näin vaikeita, vaikka viime aikoina Vake on muuten väistänyt tosi näppärästi? Yksi syy saattoi olla ihan vaan oma turhautumiseni, joka teki ratsastuksesta liian nykivää ja jännittynyttä. Lopuksi saimmekin onnistumaan pari väistöä vasemmalle huomattavan paljon paremmin, kun lähdin pyytämään pienemmin, rennommin ja yksinkertaisemmin avuin. Älä tee liikaa äläkä runno, niin johan alkaa sujuakin!

Jos tunnista jotain hyvää haluaa kaivaa, niin Vake teki mukavan napakoita laukannostoja. Lopputunnista kuvio oli siis sellainen, että toisella pitkällä sivulla tuli raviväistö pois uralta, ja toisella pitkällä sivulla nostettiin laukka ja laukattiin iso voltti. Raipan pitäminen vasemmassa laukassa ulkokädessä oli hyvä idea, sillä tällöin Vake ei lähtenyt liirailemaan kaula mutkalla vaan voltin kääntäminen onnistui helposti. Raipan ollessa ulkokädessä jää myös suurin osa pukittelusta pois. Loppuraveissa sitten tuli joitain mukaviakin pätkiä, jolloin Vake liikkui letkeämmin ja tahdikkaammin sekä rehellisemmin tuntumalla. Tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena pitkiä aikoja, koska Vake ei ollut aidosti pohkeen edessä eikä vieläkään työntänyt ravia kunnolla takaa.

Treenikerta oli siis varsin turhauttava, mutta joskus nyt vain on tällaista. Pika-analyysini taustasyistä nosti todennäköisimmäksi tekijäksi oman kroppani täydellisen jumitilan, joka esti toimivan istunnan saavuttamisen. Edellisistä pilatestreeneistä on aivan liian pitkä aika! Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, ja tein sunnuntai-iltana omatoimiset kotiharjoitukset tuttujen pilatesliikkeiden parissa.

Maanantaina 9.1. oli onneksi aivan uusi päivä ja ”uusi” kroppa. Pilates taisi kuin taisikin tehdä pieniä ihmeitä, sillä hevosen selässä istuminen oli noin sata kertaa luontevampaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa ratsastin Vaken itsenäisesti, joten ei tietysti ollut myöskään paineita siitä, että ope tai muut katsoo ja pitäisi saada kulkemaan. Kunhan Vake vain oli ensin hieman vertynyt, niin ravissa oli oikeinkin letkeää ja notkeaa menoa. Kaarevilla urilla poni taipui tosi näppärästi, ja liikkuminen oli rentoa mutta etenevää. Jopa laukassakin tuli pari lupaavaa pätkää. Hyvä näin, mutta enpä kyllä olisi uskonut yhdellä omalla jumppatuokiolla olevan näin suurta vaikutusta. Toki lisäksi mukana saattoi olla henkisenkin puolen juttuja, eli joskus sitä vaan menee hevosen selkään oikealla ja joskus taas väärällä asenteella. Joka tapauksessa minun on syytä potkia itseäni pilatesharjoitteluun huomattavasti useammin, sillä onhan se ennenkin huomattu, kuinka suuresti tällainen oheistreeni minua auttaa.

Toppahousukeli ja muutto ison tallin puolelle

Torstaina 5.1. oli kunnon pakkaspäivä, mutta maneesissa kuitenkin varsin leppoisa lämpötila. Ohjelmassa meillä oli liikutus sileällä, ja kuskilla oli varmuuden vuoksi toppahousut sekä talvikengät jalassa. Johtui sitten poikkeavista varusteista tai ei, niin tämä oli niitä päiviä, jolloin osasin asettaa vaatimustason ja odotukset matalalle, ja sen ansiosta sitten sujuikin yllättävän mukavasti. Vakella oli ollut edellisenä päivänä täysin vapaata, mikä varmaan sekin vaikutti vain positiivisesti. Meno oli rentoa ja varsin toimivaakin, ja ennen kaikkea Vake teki tosi näppäriä väistöjä. Innostuin myös ratsastamaan raviväistöjä kääntäen asetuksen menosuuntaan, ja tällaiset alkeelliset sulkutaivutuksetkin Vake meni vaivattomasti. Väljät ja liukasvuoriset toppahousut toivat ratsastukseen oman lisähaasteensa, mutta toisaalta ehkä juuri sen vuoksi jouduin pinnistelemään istunnan eteen sen verran, että sain omankin kropan oikealla tavalla käyttöön. Onnistuneen ratsastuskerran kruunasi kirkas tähtitaivas ja kuutamo, joita sai ihailla maneesilta tallille palatessa.

Perjantaina 6.1. pääsin pyhäpäivän ansiosta ratsastamaan jo valoisalla. Lämpömittarin lukema oli eilistäkin alhaisempi, noin -23 asteen tienoilla. Päivä oli aurinkoinen ja kirkas, joten pakkasesta huolimatta minun teki ehdottomasti mieli lähteä maastoon. Niinpä teimme Vaken kanssa noin 40 minuutin käyntilenkin ihan kaksistaan. Oma pukeutumiseni oli melko onnistunut, sillä ensimmäiset 30 minuuttia pysyin lämpimänä vaikka vain istuin käynnissä kyydissä. Niinpä pystyin nauttimaan kauniista talvipäivästä ja rauhallisesta maisemien katselusta. Vaikkei kaveria ollut mukana, niin Vake meni tutuilla lähipoluilla oikein asiallisesti. Kolusimmekin käytännössä kaikki mahdolliset polunpätkät läpi, joten Vake sai myös vähän kiipeillä mäkiä. Tähyilin puiden lomasta Kallaveden jäälle, missä oli tällaisena päivänä tosi kaunista. Voi kun tulisi paksut jäät, niin että sinne pääsisi ratsastamaan! Noin puolen tunnin kohdalla alkoi lenkistä karista nautinto, kun yhtäkkiä tuli kylmä. Niinpä oli pakko hakeutua vielä hetkeksi maneesiin ravaamaan, jotta itselläni lähti taas veri kiertämään. Onpa kyllä hyvä, että lähipolkujen kiertely onnistuu meiltä mutkattomasti myös ilman kaveria, joten maastoon pääsee periaatteessa milloin vain.

Uusi karsina.

Lauantaina 7.1. Vake muutti maneesin yhteydessä olevaan isoon talliin. Kuukauden verran se siis ehti majailla raviradan ratatallissa, josta maneesille on matkaa parisataa metriä. Isolla puolella vapautui nyt meille paikka, ja sinne halusin vaihtaa ennen kaikkea siksi, että Vakelle on uudessa tallissa saatavilla tarhakaveri sekä hieman pidempi tarhausaika. Tarhakaveriin tutustuminenkin onnistuu turvallisesti, kun molemmat hevoset ovat tällä hetkellä takakengättömiä eivätkä siis ainakaan hokeilla naarmuta toisiaan. Uusi karsina on ainakin minun mielestäni kivempi, sillä Vake näkee sieltä paremmin ulos ja ovessa on myös avattava luukku, josta se voi kurkistella käytävälle. Lisäksi sain käyttöön oikein tilavan varustekaapin, johon niin Vaken kuin omatkin varusteet mahtuvat hulppeasti. Huonolla ilmalla osaa varmasti arvostaa sitäkin, että maneesiin pääsee suoraan sisäkautta tallista. Vähän ikävä tietysti Vaken kannalta muuttaa taas uuteen talliin juuri kun oli ehtinyt kotiutua edelliseen, mutta nyt sentään pihapiiri ja ratsastusalueet pysyivät samoina eikä koko ympäristö mennyt uusiksi. Pidempi ulkoilu hevosseurassa lienee Vakenkin mielestä parannus olosuhteisiin, vaikkei se aikaisemminkaan ole mistään valittanut vaan on vaikuttanut tyytyväiseltä oloonsa.

Lauantai-iltana kävin ratsastamassa Vakella lyhyehkösti maneesissa. Nyt oli jo paljon lauhempi sää, joten enää ei tarvinnut toppavaatteita. Tein ravi- ja laukkaverryttelyn, joiden jälkeen yritin työstää hieman enemmän käyntiä, ja lopuksi tein lävistäjillä hieman siirtymisiä ravista käyntiin sekä muutamat askeleen pidennykset ravissa. Käynnissä touhu meni vähän liikaa jumittamiseksi ja puskemiseksi, mutta käyntiväistöt onnistuivat ihan näppärästi. Käynnissä Vake tosin puree kuolainta etenkin väistöissä selvästi enemmän kuin ravissa. Alku oli tällä kertaa melko kankea, mutta lopuksi Vake oli ravissa ihan hyvä. Siirtymiset ravista käyntiin onnistuivat pehmeästi ja pyöreänä, mutta lähtö takaisin raviin oli vähän hidasta. Lopuksi sain lävistäjillä kasvatettua raviaskeleen pituutta pari milliä hyvän tahdin säilyttäen, joten pienestä takkuilusta huolimatta jäi lopulta hyvä mieli. Istunnan ja käsien kanssa oli kyllä tänään selkeitä ongelmia, joten ei ihme, jos Vakekaan ei ollut aivan parhaimmillaan.

Näppärää perustyöskentelyä esteillä

Tiistaina olimme taas estetunnilla, mutta tällä kertaa hypättiin vain pienempää tunnin kuvauksen ollessa "perustyöskentelyä esteillä". Niinpä korkeudet olivat enimmäkseen tasolla ristikko-60 cm. Tunnin vaikein pala olivat oikeastaan alkuverryttelytehtävät, joihin kuului pienehköjä voltteja laukassa ja vieläpä vasemmassa kierroksessa. Ihan ensin minun piti päästä eroon liiallisesta sisäohjalla kääntämisestä ja saada homma toimimaan paremmin ulkoavuilla. Asiaa auttoi huomattavasti raipan vaihtaminen ulkokäteen, jolloin Vake alkoi automaattisesti kääntyä paremmin ja vähentää ulkolapa edellä puskemista. Laukan pyöriminen volteilla oli kuitenkin aika kyseenalaista.

Alkurääkin jälkeen helpotti, kun seuraava tehtävä oli ylittää suora puomilinja, jonka päätteenä oli minipysty. Suoraan laukatessa elämä oli paljon helpompaa, ja Vake oli nyt mukavalla energialla liikkeellä. Niinpä puomilinja ylittyi oikein sujuvasti ja hyvässä rytmissä molemmista suunnista. Seuraavaksi puomilinjalta jatkettiin toisella pitkällä sivulla olevalle kahden ristikon linjalle, jossa esteiden välinen etäisyys oli viisi laukka-askelta. Vakella tähän askelmäärään piti ratsastaa hieman eteen, mutta vaivattomasti pääsimme riittävään laukkaan ja viiteen askeleeseen. Sujuvaa!

Tunnin tehtäviin kuului myös kaksi lävistäjäestettä, joista toinen oli pysty ja toinen okseri. Ratsastimme tehtäväpätkiä, joihin kuului sekä suorat linjat jumppasarjalla ja viiden laukan linjalla että lävistäjäesteet keskittyen huolelliseen käännöksen ajoitukseen niin, että esteelle lähestyttiin kohtisuorassa. Onnistuin lähestymisissä aika hyvin, mutta oikeasta vasempaan laukkaan hypättävän lävistäjäokserin jälkeen annoin Vaken oikeasta kaarretta liikaa, mikä vaikeutti myös lähestymistä päädystä seuraavalle esteelle. Täytyy siis muistaa jatkaa esteiltä SUORAAN eteenpäin riittävän pitkälle. Lopuksi hyppäsimme vielä pienen pätkän hieman korotetuilla esteillä. Lävistäjäpysty oli meille ehkä 85-90 cm ja okseri noin 75 cm. Sama rentous, sujuvuus ja helppous säilyi myös esteiden noustessa, joten tämäkin pätkä meni tosi näppärästi. Etenkin pystylle lähestyminen onnistui aivan nappiin.

Tunnin tehtävät olivat tukevasti mukavuusalueella, mutta oli toisaalta oikein hyvä, että päästiin hiomaan yksityiskohtia kaikessa rauhassa ilman mitään korkeuden tuomaa lisäpainetta. Niinpä pystyin hyvin keskittymään esimerkiksi hartioiden takana pitämiseen, eikä ratsastukseen tullut minkäänlaista puskemista. Vake oli oikein mukavalla tuulella tänään, rento mutta innokas. Vaikka perjantainkin hyppelyissä sillä oli ihan asiallinen energia, niin nyt meno oli mielestäni vielä terävämpää ja poni oli oikein hyvin pohkeen edessä. Silloin on helppo hypätä, olivat esteet sitten pienempiä tai isompia.

Uudenvuoden menot ja meiningit

Vake nauttimassa auringosta 31.12.

Uudenvuodenaattona oli nollakeli ja aurinko paistoi. Kauniin päivän kunniaksi teimme Vaken kanssa maastolenkin toisen ratsukon seurassa. Edellisillan vesisateen vuoksi keli oli taas monin paikoin pääkallojäätikköä, mutta siitä huolimatta kuljimme alkumatkan tietä pitkin. Takakengättömän Vaken kanssa piti mennä aivan reunassa ja käytännössä puoliksi pientareella, jossa ei ollut niin liukasta. Pienen tiepätkän jälkeen päästiin onneksi poluille, joilla ei ollut jäätä. Kolusimme läpi käytännössä kaikki polut, mitä tallin lähistöltä löytyy, ja vaikka maastot eivät täällä ole millään mittapuulla laajat, niin löytyi sieltä kuitenkin mäkeä kiivettäväksi ylös ja alas ja poluilla tuli hevosille ihan hyvää pientä jumppaa. Vake kulki ensin kaverin perässä, mutta lopuksi menimme myös edeltä. Lenkki sujui oikein leppoisasti ja mukavasti kaikin puolin.

Uudenvuodenpäivänä menin tallille aamupäivästä. Vake-raukka oli ilmeisesti pelännyt pauketta uudenvuodenyönä, sillä se oli selvästi normaalia valppaammassa mielentilassa. Karsinassa se vaikutti normaaliin olemukseensa verrattuna hötkyltä, ja ulkona se oli hieman jännittynyt ja varautunut. Tällaista Vakea ei Kuopiossa ole vielä nähty, eli kyllä sen mielenrauha oli nyt järkkynyt. Lähdimme kuitenkin taas aluksi pienelle kävelylenkille metsäpoluille. Heppakaveria ei tällä kertaa ollut mukana, mutta Aleksei oli lenkillä jalan ja meni edeltä, mikä antaa Vakelle myös turvallisuudentunnetta. Ensimmäisen vartin ajan Vake oli tosiaan selvästi huolestuneen oloinen, ja se käveli eteenpäin aivan poikkeuksellisen reipasta vauhtia. Pikkuhiljaa poni alkoi rentoutua, ja lopullisesti se rentoutui kun menimme tuttuun ja turvalliseen maneesiin. Maneesissa tuli sitten työskenneltyä ravissa ja laukassa lähes tunti. Aluksi Vaken keskittyminen vaikutti vähän huonolta, mutta pikkuhiljaa päästiin paremmin töiden makuun, ja ravissa tuli ihan asiallisiakin hetkiä. Laukassa Vake sitten pukitteli pienesti, kun yritin patistella takajalkoja töihin. Aleksei kuvasi muutaman videopätkän, ja omasta mielestäni näyttää siltä, kuin Vake ravaisi takaosastaan vähän aiempaa paremmin. Jotain positiivista kehitystä liikkumisessa on siis ehkä tapahtunut, niin kuin opekin viimeksi totesi.

Epäluuloinen Vake kävelyllä 1.1.

Maanantai-iltana 2.1. menimme maneesissa, suurimman osan ajasta aivan omassa rauhassa. Otin päivän agendaksi istuntaan keskittymisen, sillä itsenäisesti ratsastaessa istunta jää yleensä aivan liian vähälle huomiolle. Erityisesti keskityin nyt pitämään kyynärkulman, hartiat takana ja kädet kannettuna. Kyllähän minä sen itsekin huomaan, kuinka olen aina automaattisesti lykkäämässä käsiä suoraksi eteen ja sen myötä romahtaa koko ratsukko etupainoiseksi. Kädet kuriin laittamalla Vake ehkä olikin vähän ryhdikkäämpi. Toisaalta kokeilin myös pidemmällä ohjalla eteen-alas-muodossa ratsastamista pystyssä istuen ja kädet kannettuna säilyttäen. Hassultahan se tuntuu mennä niin pitkällä ohjalla, kuin mitä käsien oikealla paikalla ja kyynärpäistä koukistettuna vaatii, mutta kyllä siitä kädet suorana ratsastelusta vaan on päästävä eroon, jos tuntumaa haluaa parantaa. Istunnan aktiivinen parantaminen voisi olla vaikka ihan uudenvuoden lupaus.

Vake oli muuten vielä maanantainakin epänormaalin huolestunut ja jännittynyt. Etenkin kavereiden poistuessa maneesista Vake valpastui ja suorastaan vähän tuijotteli toista päätyä. Toisaalta tässä mielentilassa sen liikkumiseen tuli pientä lisäsähköä, joka toi koko poniin ryhtiä ja energiaa. Pyrin sitten ratsastamaan Vakea mahdollisimman rennoksi (samalla kuitenkin välttäen ohjien heittämistä kokonaan pois tuntumalta), ja itse asiassa ravissa tuli jossain vaiheessa tosi näppärän oloista menoa, kun Vake alkoi suunnata jännitysenergiaansa ryhdikkääseen työskentelyyn. Tyhjässä maneesissa kelpasi myös puhua ja hymistä rauhoittavasti, mikä auttoi itseäni pysymään rentona ja tyynenä ja ehkä rentoutti Vakeakin. Syytän vielä maanantainkin oudosta huolestuneisuudesta uudenvuoden rakettien aiheuttamaa järkytystä. Täällä pauketta onkin varmasti kuulunut paljon enemmän kuin maaseudulla, missä Vake aikaisemmin asui.