Keskiviikkoiltana 18.1. olimme yksityistunnilla. Tällä kertaa olin varannut verryttelyyn reilusti aikaa ja hyvä niin, sillä huomasin Vaken oikeassa takajalassa hieman lämpöä vuohisessa. Varmuuden vuoksi päätin sitten laittaa ponin ensin liinan päähän ja katsoa, kuinka se liikkuu. Vakehan liikkui onneksi täysin puhtaasti ja säännöllisesti molempiin suuntiin eikä tarvinnut edes arvailla, oliko liike normaalia vai ei. Tunnin jälkeen jalka tuntuikin sitten jo lähes viileältä, joten mistään merkittävästä ei tainnut olla kyse. Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun juoksutin Vakea, ja Vake oli kyllä maailman helpoin juoksutettava.
Ehdin verrytellä jonkin aikaa myös ratsain ennen tunnin alkua. Ravailimme rennosti ja laukkaakin ehdin ottaa. Tällainen rauhallinen ja rento aloitus oli hyvä, Vake ehti kunnolla lämmetä liikkumaan ennen kuin alettiin vaatia varsinaisesti mitään. Kun ope sitten tuli paikalle, aloitimme pohkeenväistötehtävällä. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin täyskaarrot ja niistä väistöä uralle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken kuluttua siirryimme tekemään väistöjä kokonaisten lävistäjien mitalta. Vake ainakin heräsi tässä tehtävässä ja liikkui ihan terävästi, kun laiskottelupätkiä ei väistöjen väliin pahemmin jäänyt. Takaosaa haluttiin kuitenkin vielä paremmin mukaan väistöihin, eli ristiin astuminen oli hieman puutteellista. Parhaiten Vake väisti aina sitä pohjetta, jonka puolella oli raippa. Kehuja tuli siitä, että eteneminen raviväistöissä oli nyt varsin asiallista, eli Vake ei jäänyt jumittamaan paikoilleen.
Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtävällä. Pysyttelimme päädyssä ympyrällä, jolla oli tarkoitus nostaa käynnistä vuorotellen myötä- ja vastalaukka. Vastalaukkaa ympyrällä, voi jee! Harjoituksen ideana oli herkistää Vake kuuntelemaan tarkasti kumpaakin pohjetta, ja toki samalla tuli myös treeniä meille niin vaikeaan vastalaukkaan. Vastalaukan suhteen vaatimustaso pidettiin riittävän matalana, eli haluttiin vain nosto ja pari tasapainoista askelta ympyrän kaarella ennen paluuta käyntiin.
Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan vastalaukka on Vakelle vähän helpompi. Onneksi Vake oli nyt mukavan terävänä, ja liikkui jo myötälaukassa hyvällä energialla. Vastalaukan nostoa valmisteltiin tekemällä loivaa sulkutaivutusta nostettavan laukan puolelle eli taivuttamalla hevosta ympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Vasen laukka nousi oikeaan kierrokseen melko asiallisesti, mutta haasteena olivatkin enemmän ne nostoa seuraavat askeleet. Huolellisella valmistelulla ja tien suunnittelulla sekä keskittymällä pitämään istunnan tasapainossa sain ratsastettua parhaimmillaan ihan kelvollisia vastalaukka-askeleita loivasti ympyrälle kaartaen ja ilman, että Vake kauhean pahasti kaatui sisälapa edellä kaarteen puolelle. Vähemmän onnistuneitakin nostoja mahtui mukaan, mutta ei tämä kierros hullummin mennyt ainakaan odotuksiin nähden.
Vasemmassa kierroksessa vastalaukka oli tietysti vielä vaikeampaa, ja vaatimustaso piti asettaa vieläkin matalammaksi. Aluksi meno oli juurikin sellaista sähläystä kuin tämän suunnan vastalaukassa yleensä. Vake nosti pyydetyn laukan, mutta saman tien loppui eteenpäinpyrkimys ja tasapaino. Itse sitten heiluin, tuuppasin ja yritin hartiavoimin pitää laukkaa yllä sekä kannatella Vakea ohjalla. Eihän se näin onnistu. Niinpä sitten keskityttiin siihen, että en yrittäisi niin paljon ”auttaa” Vakea (koska oikeastihan vain häiritsen sitä enkä auta heilumisellani). Ohjeena oli työntää nostossa käsiä eteenpäin ja antaa siis Vakelle kunnolla tilaa ohjalla taaksepäin vetämisen sijaan. Samalla tietysti piti istua niin hiljaa kuin mahdollista, ja antaa Vaken hakea ihan itse tasapainoaan. Ihme ja kumma, tämä jopa jossain määrin onnistui! Viimeisistä nostoista Vake jo lähti laukkaamaan eteenpäin paljon sujuvammin, ja lopulta pääsin jopa ratsastamaan pari askelta vastalaukassa vasemmalle kaartaen ilman, että homma meni epätoivoiseksi tuuppaamiseksi.
Laukkatehtävässä olimme kaikkea muuta kuin mukavuusalueella ja meno oli sen mukaista, mutta ei näitä nostoja turhaan jauhettu. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli suoritukseen selkeää parannusta, ja tällä kertaa sekä minä että Vake hoksasimme vastalaukasta jotain uutta. Ei siis vain toistettu samaa vanhaa ongelmaa uudestaan ja uudestaan, vaan lopulta löytyi myös vähän uusi tapa toimia ja sen myötä päästiin piirun verran eteenpäin. Siinä sivussa tuli myös tosi tehokasta jumppaa, kun nostettiin uudestaan ja uudestaan kumpaakin laukkaa, ja tunnin lopuksi Vake liikkuikin ravissa oikein kivasti. Oikein tehokas ja onnistunut valmennus siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti