Parhaimmillaan tosi mainiota

Korvakuva sunnuntain lenkiltä.

Perjantaina itselläni oli tallivapaa ilta ja Vake pääsi hommiin apuliikuttajan kanssa. Lauantaina 21.1. olin sitten taas ratsailla, ja kokeilussa oli tällöin satulan alla takaa kohottava romaani. Vaken satula on ollut hieman takapainoinen, joten testaillaan nyt, josko tällainen romaani parantaisi tilannetta.

Lauantai-illan ratsastuksen perusteella totesin, ettei romaani ainakaan huonompaan suuntaan asioita muuttanut, vaan siitä voisi olla ihan oikeasti apua. Satulassa on ehkäpä myös helpompi istua, kun se ei ole ikään kuin "vajoamassa" liian taakse. Johtui varustemuutoksesta tai ei, niin Vake myös liikkui nyt tosi kivasti eli aika sujuvan ja irtonaisen oloisesti, ja ennen kaikkea se oli oikein mukavalla asenteella töissä. Yhteistyö oli toimivaa, missään asiassa ei ollut väkisin vääntämisen makua, ja poni oli rento muttei lötkö. Ratsastin monenlaisia väistöjä, sulkuja ja vastasulkuja, ja Vake teki ne kaikki kuuliaisesti ja notkeasti sekä muokkaantui vertyessään koko ajan vain paremmaksi. Parhaimmillaan tuntuma oli ravissa oikein hyvä: tasainen ja vakaa, mutta samalla kevyt ilman ohjalla makaamista. Laukassa Vake ei ollut pyöreä, mutta laukassa oli kuitenkin hyvä rytmi ja askel rullasi molempiin suuntiin ilman mitään laahustusta tai tönkkyröintiä. Tein lävistäjiä sekä laukanvaihtojen kera että säilyttäen saman laukan uralle asti, ja molemmat onnistuivat helposti. Lopuksi treenailin vielä laukannostoja käynnistä ratsastamalla ensin muutaman askeleen väistöä ja sen perään uralle noston. Toistojen myötä Vake herkistyi nostamaan laukan terävästi, vaikka minulla olikin apujen ajoituksen kanssa pientä hakemista. Oikeassa kierroksessa sain Vaken lopulta ohjelmoitua nostamaan laukan pelkällä sisäistuinluun keikautuksella ilman pohjetta, ja pääsin nostamaan laukan tällä tekniikalla myös satunnaisissa paikoissa eikä pelkästään väistön lopussa, missä Vake osasi odottaa nostoa. Voi mikä tekemisen meininki, varsinainen hyvän mielen ratsastuskerta!

Sunnuntaina 22.1. oli kevyen päivän vuoro, ja kävimme maastossa noin 50 minuutin kävelylenkin. Ihan täysin vapaita päiviä en nyt olekaan Vakella juuri pitänyt, vaan olen pyrkinyt tekemään täysvapaiden sijaan kävelylenkkejä. Tarhassa Vaken liikkuminen taitaa olla aika olematonta, sillä se on sellainen paikallaan möllöttäjä, joten kuvittelisin kävelytyksen välipäivinä tekevän sille pelkästään hyvää.

Maanantaina 23.1. mentiin taas maneesiin ja liikuttiin kaikissa askellajeissa. Lauantain hienoihin fiiliksiin ei tänään päästy, vaan meno oli tällä kertaa paljon nihkeämpää. Kaiken kaikkiaan mitäänsanomaton ja tasapaksu kerta, josta ei käteen jäänyt onnistumisia tai oivalluksia. Ilmeisesti sitä vaan joskus osaa ratsastaa vähän paremmin ja joskus taas homma lähtee heti alkumetreiltä väärille raiteille. Herkkä laji.