Torstaina 26.1. Vake oli ansainnut ihan kevyen höntsäpäivän. Jätin satulan pois, könysin kyytiin (Vakea yhtään isomman tai vilkasliikkeisemmän otuksen selkään en kyllä varmaan pääsisi tuollaiselta n. 30 cm korkealta saunajakkaralta ilman satulaa!) ja humputtelimme maneesissa noin puoli tuntia. Suurin osa ajasta oli vain käyntiä pitkin ohjin, mutta ratsastin muutamia pätkiä myös tuntumalla sekä käynnissä että ravissa. Vake oli edellispäivän tunnin jäljiltä oikein rento ja pehmeä sekä liikkui kevyellä tuntumalla pyöreänä. Oikein mukavaa!
Tosi hyvä meno jatkui myös perjantaina 27.1., jolloin ratsastin itsenäisesti normaalin treenin. En laittanut edes kannuksia jalkaan tällä kertaa, ja Vakehan liikkuikin oikein hyvin itse. Kaiken lisäksi Vake oli myös oikein ryhdikäs heti alusta alkaen, eli ei tarvinnut vääntää ja kääntää puolta tuntia ennen kuin alkoi toimia, vaan poni oli avuilla ja hyvässä muodossa heti aloittaessa. Näinhän sen pitäisikin toimia. Minun oli tietysti myös helpompi istua, kun Vake liikkui oikein, ja sainkin ainakin ajoittain kannettua käsiä sekä pidettyä tuntuman pehmeänä. Käynti ja ravi tosiaan toimivat heti, mutta laukka oli aluksi aikamoista rönttäämistä, eli ei sentään ihan kaikki ollut tänään unelmahöttöä.
Ratsastettuani ensin hieman väistöjä ja sulkuja paneuduinkin sitten laukka-asiaan tarkemmin pääty-ympyrällä, jossa ratsastin käynnistä laukannostoja ja ihan lyhyitä laukkapätkiä. Tällä tehtävällä sain Vaken valppaaksi ja odottamaan nostoa, jolloin se alkoi nostaa laukan täsmällisesti avuista. En riehunut enkä heilunut, vaan annoin pohkeilla avut ja sen jälkeen pienen aikaikkunan Vakelle reagoida. Kivoja nostojahan sieltä rupesikin tulemaan, ja tällaisilla hallituilla, lyhyillä laukkapätkillä Vake myös alkoi laukata tasapainoisemmin ja paremmin tuntumaa kohti. Ei vielä täydellisen pyöreää, mutta sata kertaa parempaa laukkaa kuin verryttelyssä. Olin myös tyytyväinen siihen, miten keskittyneesti ja päämäärätietoisesti sain ratsastettua vaikka ei ollut opettajaa paikalla. Sain rakennettua oikein järkevän treenin, jossa pääsin tehokkaasti käsiksi ongelmakohtaan (laukannostot) ja sain työstettyä sitä selvästi eteenpäin. Ei siis mennyt haahuiluksi, vaan itsenäinen treeni tuntui oikein kehittävältä tänään.
Keskiviikon yksityistunnin jäljiltä Vake oli siis ainakin kaksi päivää putkeen aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa, ja sen ansiosta sain itsestänikin parempaa tekemistä irti. Se on kyllä mainio tunne, kun jokin asia tällä lailla loksahtaa eteenpäin ja vähän aikaa on oikein hyvä putki päällä. Motivaatio kasvaa aivan humisten tällaisista onnistumisen hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti