Uudenvuoden menot ja meiningit

Vake nauttimassa auringosta 31.12.

Uudenvuodenaattona oli nollakeli ja aurinko paistoi. Kauniin päivän kunniaksi teimme Vaken kanssa maastolenkin toisen ratsukon seurassa. Edellisillan vesisateen vuoksi keli oli taas monin paikoin pääkallojäätikköä, mutta siitä huolimatta kuljimme alkumatkan tietä pitkin. Takakengättömän Vaken kanssa piti mennä aivan reunassa ja käytännössä puoliksi pientareella, jossa ei ollut niin liukasta. Pienen tiepätkän jälkeen päästiin onneksi poluille, joilla ei ollut jäätä. Kolusimme läpi käytännössä kaikki polut, mitä tallin lähistöltä löytyy, ja vaikka maastot eivät täällä ole millään mittapuulla laajat, niin löytyi sieltä kuitenkin mäkeä kiivettäväksi ylös ja alas ja poluilla tuli hevosille ihan hyvää pientä jumppaa. Vake kulki ensin kaverin perässä, mutta lopuksi menimme myös edeltä. Lenkki sujui oikein leppoisasti ja mukavasti kaikin puolin.

Uudenvuodenpäivänä menin tallille aamupäivästä. Vake-raukka oli ilmeisesti pelännyt pauketta uudenvuodenyönä, sillä se oli selvästi normaalia valppaammassa mielentilassa. Karsinassa se vaikutti normaaliin olemukseensa verrattuna hötkyltä, ja ulkona se oli hieman jännittynyt ja varautunut. Tällaista Vakea ei Kuopiossa ole vielä nähty, eli kyllä sen mielenrauha oli nyt järkkynyt. Lähdimme kuitenkin taas aluksi pienelle kävelylenkille metsäpoluille. Heppakaveria ei tällä kertaa ollut mukana, mutta Aleksei oli lenkillä jalan ja meni edeltä, mikä antaa Vakelle myös turvallisuudentunnetta. Ensimmäisen vartin ajan Vake oli tosiaan selvästi huolestuneen oloinen, ja se käveli eteenpäin aivan poikkeuksellisen reipasta vauhtia. Pikkuhiljaa poni alkoi rentoutua, ja lopullisesti se rentoutui kun menimme tuttuun ja turvalliseen maneesiin. Maneesissa tuli sitten työskenneltyä ravissa ja laukassa lähes tunti. Aluksi Vaken keskittyminen vaikutti vähän huonolta, mutta pikkuhiljaa päästiin paremmin töiden makuun, ja ravissa tuli ihan asiallisiakin hetkiä. Laukassa Vake sitten pukitteli pienesti, kun yritin patistella takajalkoja töihin. Aleksei kuvasi muutaman videopätkän, ja omasta mielestäni näyttää siltä, kuin Vake ravaisi takaosastaan vähän aiempaa paremmin. Jotain positiivista kehitystä liikkumisessa on siis ehkä tapahtunut, niin kuin opekin viimeksi totesi.

Epäluuloinen Vake kävelyllä 1.1.

Maanantai-iltana 2.1. menimme maneesissa, suurimman osan ajasta aivan omassa rauhassa. Otin päivän agendaksi istuntaan keskittymisen, sillä itsenäisesti ratsastaessa istunta jää yleensä aivan liian vähälle huomiolle. Erityisesti keskityin nyt pitämään kyynärkulman, hartiat takana ja kädet kannettuna. Kyllähän minä sen itsekin huomaan, kuinka olen aina automaattisesti lykkäämässä käsiä suoraksi eteen ja sen myötä romahtaa koko ratsukko etupainoiseksi. Kädet kuriin laittamalla Vake ehkä olikin vähän ryhdikkäämpi. Toisaalta kokeilin myös pidemmällä ohjalla eteen-alas-muodossa ratsastamista pystyssä istuen ja kädet kannettuna säilyttäen. Hassultahan se tuntuu mennä niin pitkällä ohjalla, kuin mitä käsien oikealla paikalla ja kyynärpäistä koukistettuna vaatii, mutta kyllä siitä kädet suorana ratsastelusta vaan on päästävä eroon, jos tuntumaa haluaa parantaa. Istunnan aktiivinen parantaminen voisi olla vaikka ihan uudenvuoden lupaus.

Vake oli muuten vielä maanantainakin epänormaalin huolestunut ja jännittynyt. Etenkin kavereiden poistuessa maneesista Vake valpastui ja suorastaan vähän tuijotteli toista päätyä. Toisaalta tässä mielentilassa sen liikkumiseen tuli pientä lisäsähköä, joka toi koko poniin ryhtiä ja energiaa. Pyrin sitten ratsastamaan Vakea mahdollisimman rennoksi (samalla kuitenkin välttäen ohjien heittämistä kokonaan pois tuntumalta), ja itse asiassa ravissa tuli jossain vaiheessa tosi näppärän oloista menoa, kun Vake alkoi suunnata jännitysenergiaansa ryhdikkääseen työskentelyyn. Tyhjässä maneesissa kelpasi myös puhua ja hymistä rauhoittavasti, mikä auttoi itseäni pysymään rentona ja tyynenä ja ehkä rentoutti Vakeakin. Syytän vielä maanantainkin oudosta huolestuneisuudesta uudenvuoden rakettien aiheuttamaa järkytystä. Täällä pauketta onkin varmasti kuulunut paljon enemmän kuin maaseudulla, missä Vake aikaisemmin asui.