Torstaina 19.1. olimme mukana ryhmätunnilla, jonka aiheeksi oli merkitty puolipidätteelle ja pohkeelle herkistäviä tehtäviä. Tunti alkoi kolmikaarisella kiemuralla ratsastettavilla ravi-käynti-ravi-siirtymisillä sekä temponmuutoksilla ravissa. Tässä vaiheessa Vake liikkui vielä vähän nihkeästi ja oli siirtymisissä töksähtävä. Oli vaikeaa kantaa kädet ja saada aikaan hyvää tuntumaa. Etenkään oikea pohje ei ollut läpi, eikä meno ollut järin notkeaa. Onneksi työskentely lähti tästä tunnin mittaan jalostumaan paremmaksi.
Suurin osa tunnista käytettiin väistöjen ja laukannostojen parissa. Ensin ratsastimme väistöä uralta sisälle, ja pitkän sivun suuntaiselle linjalle suoristaessa nostettiin laukka. Tehtävän vitsi piili siinä, että laukkaa ei nostettu väistättävällä pohkeella, jolle hevonen oli juuri herkistetty, vaan sillä toisen puolen pohkeella. Näin haluttiin saada hevonen kuuntelemaan tarkkaavaisesti kumpaakin pohjetta (eli vähän sama idea kuin edellispäivän tunnilla, jolloin nostettiin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa). Vasenta pohjetta siis väistettiin ja oikealla pohkeella nousi oikea laukka. Vake oli edelleen vähän nihkeä, ja vaikka väistöt onnistuivatkin kivasti sekä käynnissä että ravissa, nousi laukka turhan hitaasti ja "nelivedolla" kuten ope tilannetta kuvasi. Pohjeavun jälkeen tuli pieni viive, jolloin pakka ehti levitä ennen nostoa ja samalla kuski ehti hieman jo tuuppaista istunnalla. Sain tuuppaamista rauhoitettua, mutta kun ei poni ollut kunnolla pohkeen edessä, niin ei nosto vain tapahtunut tarpeeksi nohevasti.
Seuraava tehtävämme sisälsi työskentelyä käyntiväistöjen parissa. Ratsastimme kummallakin pitkällä sivulla uran sisäpuolella, ja tällä linjalla väistätettiin takaosaa vuoroin oikealle ja vasemmalle. Tässä vaiheessa saatiin Vake vihdoin kunnolla hereille ja kuulolle. Väistöissä piti vähän nopeuttaa askelta tarpeeksi napakaksi, mutta kun tämä onnistui ja Vake alkoi askeltaa väistössä aktiivisesti, tuli poniin tosi hyvää ryhtiä ja etuosaan keveyttä. Väistöjen välillä tuli myös oikein hyvää käyntiä, kun Vake oli nyt pohkeen edessä ja käveli pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Ope tuumasikin, ettei ollut vielä tähän asti nähnyt Vakea niin ryhdikkäänä ja lyhyenä kuin millaiseksi se väistöissä tuli.
Lopuksi nostettiin vielä vasenta laukkaa sen jälkeen, kun oli uran sisäpuolisella linjalla ensin väistätetty takaosaa oikealla pohkeella vasemmalle. Nyt tuli vihdoin niitä asiallisia nostojakin! Vake oli selvästi paremmin pohkeen edessä ja vastasi apuun täsmällisesti. Istuin hiljaa ja pyysin vain pohkeella, ja osasin olla jopa vetämättä ohjista laukkaa nostaessa. Lopuksi laukattiin vielä hetki vasemmalle uraa pitkin ja pääty-ympyröillä, mutta tässä vaiheessa kyllä valitettavasti katosi käynnissä saavutettu keveys ja ryhti. Vake oli jo ehkä vähän väsynyt tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen, joten en jäänyt suremaan pökkelöä loppulaukkaa. Tuntiin mahtui kuitenkin niin paljon myös onnistumisia ja hyviä asioita. Käyntityöskentely oli tänään aivan huippua, ja vuorosuuntien väistöillä saatiin tosiaan Vake paljon paremmin pohkeen eteen. Varmasti myös se selkeästi ryhdikkäämpi etuosa edesauttoi nopeaa pohkeeseen vastaamista laukannostoissa. Tässäpä taas mietittävää myös itsenäisiin treeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti