Toppahousukeli ja muutto ison tallin puolelle

Torstaina 5.1. oli kunnon pakkaspäivä, mutta maneesissa kuitenkin varsin leppoisa lämpötila. Ohjelmassa meillä oli liikutus sileällä, ja kuskilla oli varmuuden vuoksi toppahousut sekä talvikengät jalassa. Johtui sitten poikkeavista varusteista tai ei, niin tämä oli niitä päiviä, jolloin osasin asettaa vaatimustason ja odotukset matalalle, ja sen ansiosta sitten sujuikin yllättävän mukavasti. Vakella oli ollut edellisenä päivänä täysin vapaata, mikä varmaan sekin vaikutti vain positiivisesti. Meno oli rentoa ja varsin toimivaakin, ja ennen kaikkea Vake teki tosi näppäriä väistöjä. Innostuin myös ratsastamaan raviväistöjä kääntäen asetuksen menosuuntaan, ja tällaiset alkeelliset sulkutaivutuksetkin Vake meni vaivattomasti. Väljät ja liukasvuoriset toppahousut toivat ratsastukseen oman lisähaasteensa, mutta toisaalta ehkä juuri sen vuoksi jouduin pinnistelemään istunnan eteen sen verran, että sain omankin kropan oikealla tavalla käyttöön. Onnistuneen ratsastuskerran kruunasi kirkas tähtitaivas ja kuutamo, joita sai ihailla maneesilta tallille palatessa.

Perjantaina 6.1. pääsin pyhäpäivän ansiosta ratsastamaan jo valoisalla. Lämpömittarin lukema oli eilistäkin alhaisempi, noin -23 asteen tienoilla. Päivä oli aurinkoinen ja kirkas, joten pakkasesta huolimatta minun teki ehdottomasti mieli lähteä maastoon. Niinpä teimme Vaken kanssa noin 40 minuutin käyntilenkin ihan kaksistaan. Oma pukeutumiseni oli melko onnistunut, sillä ensimmäiset 30 minuuttia pysyin lämpimänä vaikka vain istuin käynnissä kyydissä. Niinpä pystyin nauttimaan kauniista talvipäivästä ja rauhallisesta maisemien katselusta. Vaikkei kaveria ollut mukana, niin Vake meni tutuilla lähipoluilla oikein asiallisesti. Kolusimmekin käytännössä kaikki mahdolliset polunpätkät läpi, joten Vake sai myös vähän kiipeillä mäkiä. Tähyilin puiden lomasta Kallaveden jäälle, missä oli tällaisena päivänä tosi kaunista. Voi kun tulisi paksut jäät, niin että sinne pääsisi ratsastamaan! Noin puolen tunnin kohdalla alkoi lenkistä karista nautinto, kun yhtäkkiä tuli kylmä. Niinpä oli pakko hakeutua vielä hetkeksi maneesiin ravaamaan, jotta itselläni lähti taas veri kiertämään. Onpa kyllä hyvä, että lähipolkujen kiertely onnistuu meiltä mutkattomasti myös ilman kaveria, joten maastoon pääsee periaatteessa milloin vain.

Uusi karsina.

Lauantaina 7.1. Vake muutti maneesin yhteydessä olevaan isoon talliin. Kuukauden verran se siis ehti majailla raviradan ratatallissa, josta maneesille on matkaa parisataa metriä. Isolla puolella vapautui nyt meille paikka, ja sinne halusin vaihtaa ennen kaikkea siksi, että Vakelle on uudessa tallissa saatavilla tarhakaveri sekä hieman pidempi tarhausaika. Tarhakaveriin tutustuminenkin onnistuu turvallisesti, kun molemmat hevoset ovat tällä hetkellä takakengättömiä eivätkä siis ainakaan hokeilla naarmuta toisiaan. Uusi karsina on ainakin minun mielestäni kivempi, sillä Vake näkee sieltä paremmin ulos ja ovessa on myös avattava luukku, josta se voi kurkistella käytävälle. Lisäksi sain käyttöön oikein tilavan varustekaapin, johon niin Vaken kuin omatkin varusteet mahtuvat hulppeasti. Huonolla ilmalla osaa varmasti arvostaa sitäkin, että maneesiin pääsee suoraan sisäkautta tallista. Vähän ikävä tietysti Vaken kannalta muuttaa taas uuteen talliin juuri kun oli ehtinyt kotiutua edelliseen, mutta nyt sentään pihapiiri ja ratsastusalueet pysyivät samoina eikä koko ympäristö mennyt uusiksi. Pidempi ulkoilu hevosseurassa lienee Vakenkin mielestä parannus olosuhteisiin, vaikkei se aikaisemminkaan ole mistään valittanut vaan on vaikuttanut tyytyväiseltä oloonsa.

Lauantai-iltana kävin ratsastamassa Vakella lyhyehkösti maneesissa. Nyt oli jo paljon lauhempi sää, joten enää ei tarvinnut toppavaatteita. Tein ravi- ja laukkaverryttelyn, joiden jälkeen yritin työstää hieman enemmän käyntiä, ja lopuksi tein lävistäjillä hieman siirtymisiä ravista käyntiin sekä muutamat askeleen pidennykset ravissa. Käynnissä touhu meni vähän liikaa jumittamiseksi ja puskemiseksi, mutta käyntiväistöt onnistuivat ihan näppärästi. Käynnissä Vake tosin puree kuolainta etenkin väistöissä selvästi enemmän kuin ravissa. Alku oli tällä kertaa melko kankea, mutta lopuksi Vake oli ravissa ihan hyvä. Siirtymiset ravista käyntiin onnistuivat pehmeästi ja pyöreänä, mutta lähtö takaisin raviin oli vähän hidasta. Lopuksi sain lävistäjillä kasvatettua raviaskeleen pituutta pari milliä hyvän tahdin säilyttäen, joten pienestä takkuilusta huolimatta jäi lopulta hyvä mieli. Istunnan ja käsien kanssa oli kyllä tänään selkeitä ongelmia, joten ei ihme, jos Vakekaan ei ollut aivan parhaimmillaan.