Sunnuntaina 8.1. menimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheeksi oli määritelty jumppaa väistöillä, eli juuri minulle ja Vakelle sopiva teema. Tänään ei kuitenkaan homma sujunut aivan toivotulla tavalla eikä Vake jumppaantunut läheskään niin hyväksi kuin olisin toivonut. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt oli kuskilla istunta jumissa ja ponilta motivaatio kateissa. Vake oli jähmeän ja hitaan oloinen, eikä kantanut itseään ollenkaan. Omasta puolestani tuntui suorastaan fyysisesti mahdottomalta saada hartiat pois etukumarasta tai jalat pitkäksi ponin ympärille mutta pitää samalla kroppa joustavana ja rentona. Saatoinpa myös hermostua liiaksi siitä, että ratsastus tuntui tänään niin kovin kehnolta, ja päädyin heti alussa tuuppaamaan Vakea aivan liikaa eteen toivoen vauhdista ratkaisua ongelmiin. Niinpä menetettiin jopa ravista tahti, joka kuitenkin yleensä on meillä melko hyvin kunnossa. Verryttelytehtävä eli pienet väistöpätkät pääty-ympyröillä tuntuivat tänään aiheuttavan lähinnä eripuraa ratsastajan ja hevosen välillä.
Ympyräväistöistä siirryttiin ratsastamaan väistöjä toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolelta uralle ja toisella pitkällä sivulla päinvastaiseen suuntaan. Ensin mentiin käynnissä, jossa väistöt vielä onnistuivat kohtuullisesti ja saivat Vaken ryhdistäytymäänkin kivasti. Raviväistöissä sen sijaan Vake yritti vain painaa lapa edellä kylkimyyryä, joten poikitus jäi huonoksi ja rentous puuttui. Miten ihmeessä väistöt olivatkin nyt näin vaikeita, vaikka viime aikoina Vake on muuten väistänyt tosi näppärästi? Yksi syy saattoi olla ihan vaan oma turhautumiseni, joka teki ratsastuksesta liian nykivää ja jännittynyttä. Lopuksi saimmekin onnistumaan pari väistöä vasemmalle huomattavan paljon paremmin, kun lähdin pyytämään pienemmin, rennommin ja yksinkertaisemmin avuin. Älä tee liikaa äläkä runno, niin johan alkaa sujuakin!
Jos tunnista jotain hyvää haluaa kaivaa, niin Vake teki mukavan napakoita laukannostoja. Lopputunnista kuvio oli siis sellainen, että toisella pitkällä sivulla tuli raviväistö pois uralta, ja toisella pitkällä sivulla nostettiin laukka ja laukattiin iso voltti. Raipan pitäminen vasemmassa laukassa ulkokädessä oli hyvä idea, sillä tällöin Vake ei lähtenyt liirailemaan kaula mutkalla vaan voltin kääntäminen onnistui helposti. Raipan ollessa ulkokädessä jää myös suurin osa pukittelusta pois. Loppuraveissa sitten tuli joitain mukaviakin pätkiä, jolloin Vake liikkui letkeämmin ja tahdikkaammin sekä rehellisemmin tuntumalla. Tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena pitkiä aikoja, koska Vake ei ollut aidosti pohkeen edessä eikä vieläkään työntänyt ravia kunnolla takaa.
Treenikerta oli siis varsin turhauttava, mutta joskus nyt vain on tällaista. Pika-analyysini taustasyistä nosti todennäköisimmäksi tekijäksi oman kroppani täydellisen jumitilan, joka esti toimivan istunnan saavuttamisen. Edellisistä pilatestreeneistä on aivan liian pitkä aika! Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, ja tein sunnuntai-iltana omatoimiset kotiharjoitukset tuttujen pilatesliikkeiden parissa.
Maanantaina 9.1. oli onneksi aivan uusi päivä ja ”uusi” kroppa. Pilates taisi kuin taisikin tehdä pieniä ihmeitä, sillä hevosen selässä istuminen oli noin sata kertaa luontevampaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa ratsastin Vaken itsenäisesti, joten ei tietysti ollut myöskään paineita siitä, että ope tai muut katsoo ja pitäisi saada kulkemaan. Kunhan Vake vain oli ensin hieman vertynyt, niin ravissa oli oikeinkin letkeää ja notkeaa menoa. Kaarevilla urilla poni taipui tosi näppärästi, ja liikkuminen oli rentoa mutta etenevää. Jopa laukassakin tuli pari lupaavaa pätkää. Hyvä näin, mutta enpä kyllä olisi uskonut yhdellä omalla jumppatuokiolla olevan näin suurta vaikutusta. Toki lisäksi mukana saattoi olla henkisenkin puolen juttuja, eli joskus sitä vaan menee hevosen selkään oikealla ja joskus taas väärällä asenteella. Joka tapauksessa minun on syytä potkia itseäni pilatesharjoitteluun huomattavasti useammin, sillä onhan se ennenkin huomattu, kuinka suuresti tällainen oheistreeni minua auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti