Keskiviikkona 11.1. Vakella oli kengitys. Kengitysväliksi tuli melko tarkalleen 8 viikkoa, sillä Vakella on melko hidaskasvuiset kaviot. En ollut itse paikalla kengittäjän käydessä päivällä, mutta tallin henkilökunta onneksi huolehti asiasta puolestani. Toistaiseksi jatketaan samalla setillä kuin aikaisemmin, eli edessä on kengät hokeilla ja tilsakumeilla ja takaset saa olla tällä erää kengättä. Viimeistään talven kääntyessä kevääksi laitetaan takakengät, mutta mahdollisesti toki aikaisemminkin jos alkaa tuntua tarpeelliselta jäätikkökelien vuoksi. Takakaviot on tällä hetkellä tosi hyvän näköiset, reunoista hieman pyöreäksi hioutuneet ja siistit eikä ole minkäänlaisia lohkeamia, repaleita tai epäsäännöllisyyksiä, joten mielelläni pitäisin ne ilman kenkiä jos vaan kelit sallivat.
Keskiviikkona myös kävimme maneesissa liikuskelemassa tavalliseen tapaan kaikissa askellajeissa. Tänään satulassa oli taas valitettavasti huonosti istuva kuski. Meno oli kuitenkin melko rentoa, mutta samalla kyllä takaosa toimi taas laiskemman puoleisesti. Verryttelylaukan jälkeen ravi oli sentään jo toimivampaa, ja laukassa sain käsiä ja tuntumaa rentoutettua. Koetin ottaa revanssia maanantaina nihkeästi sujuneiden väistöjen kanssa, mutta hieman laihoin tuloksin. Käynnissä väistöt sujuivat ihan mukiinmenevästi, mutta ravissa varsinkin vasemman pohkeen väistäminen oli jännittynyttä ja kankeaa. Kun ei takaosan jumppaaminen väistöillä tuottanut haluttua tulosta, päätin sen sijaan jumppailla Vakea käynti-ravi-siirtymisillä. Siirtymiset sujuivatkin oikein kivasti, ja pyöreys säilyi niiden läpi hyvin. Lisäksi niin poni kuin ratsastajakin pysyivät ryhdikkäämpinä, kun ei vain vyörytty ravissa eteenpäin. Tasainen jumputus eteenpäin samassa askellajissa samaa vauhtia johtaa yleensä ennen pitkää painon valahtamisen enemmän ja enemmän eteen, joten todellakin kannattaa tehdä ahkerasti niin siirtymisiä kuin väistöjäkin katkaisemaan tappavan tasapaksu puksutus.
Torstaina en sitten muilta kiireiltäni joutanut tallille, mutta Vake sai silti liikuntaa, sillä sovimme liikutuksesta erään tallilla käyvän vanhan tuttavani kanssa. Nyt Vakella on siis apuliikuttaja, joka kaiken lisäksi on paljon itseäni taitavampi. Uskoisin tämän olevan erittäin hyvä järjestely, sillä varmasti auttaa meitä ratsukkona eteenpäin, jos välillä Vakea ratsastetaan myös paremmin kuin mihin itse pystyn. Mitä toimivampi ratsu Vakesta saadaan, sen paremmin kykenen myös itse opettelemaan hyvää ratsastusta!
Perjantaina 13.1. olin jälleen itse ratsailla ja liikutin Vaken kevyehkösti. Aloitus käynnissä sujui oikein mukavasti Vaken ollessa pehmeän ja kevyenkin oloinen. Tällä kertaa ei ollut kiirettä päästä ravailemaan ja saada sitä kautta konetta käynnistymään, vaan tuntui mielekkäältä aloittaa muutamilla käyntitehtävillä. Ravissa Vake oli hitaamman puoleinen, mutta laukka sen sijaan oli harvinaisen pontevaa ilman tarvetta lennättää ponia eteenpäin. Teimme myös tämän viikon parhaita raviväistöjä, ja etenkin yksi väistö oikealle oli aivan superhyvä. Ei Vake ollut paremman kuskin jäljiltä automaatti tai liitokavio eikä sellaista tässä tietysti odotettukaan, mutta joitain pieniä eroja oli havaittavissa.
Lauantaina 14.1. kävimme ensin kävelylenkillä toisen ratsukon seurassa. Menimme raviradalle, ja kiersimme sen kahdesti ympäri käynnissä. Tämä toimi erinomaisena lämmittelynä hieman myöhemmin iltapäivällä ratsastetuille estetreeneille. Olimme siis estetunnilla hyppäämässä FilmMe:llä kuvattuja ratatehtäviä, mutta tästä tunnista tulee enemmän tarinaa erillisessä postauksessa!
Sunnuntaina 15.1. oli oikein mukava sää, pientä pakkasta ja uutta lunta maassa. Ohjelmassa olikin pelkkä maastolenkki, jonne en tällä kertaa ollut hankkinut kaveria mukaan. Kävelimme Vaken kanssa noin 40 minuuttia lähireiteillä eli tutuilla poluilla, ja keli salli myös kiertää osan matkaa tietä pitkin. Vake oli hieman jännittynyt koko lenkin ajan eikä ihan täysin rentoutunut, vaikka ei se onneksi varsinaisesti säpsynyt. Katseli vaan ympärilleen valppaammin ja vähän puhisi, mutta meni mukisematta eteenpäin. Poluilla osasin itse olla rentona, mutta tiellä hieman jännitti mahdollinen liukkaus. Yksinkin siis maastokävelystä selvitään, mutta kaverin kanssa olisi rennompaa ja kivempaa. Kuulin myös, että saaresta löytyy kuin löytyykin laukkaamiseen hyvin soveltuvia teitä, joten täytyypä päästä tutustumaan niihin jonkun paremmin tienoot tuntevan seurassa. Jäälläkin oli pari ratsukkoa juuri aikaisemmin päivällä pyörähtänyt, mutta sinne en nyt tohtinut Vaken kanssa mennä, sillä avaralle jäälle meno ja siellä suihkivat hiihtäjät olisivat olleet yksin liikkuessa ehkä turhan jännittävä juttu. Pääasia oli, että viikonloppuna ei harrastettu ollenkaan kouluratsastusta maneesissa, vaan hypättiin ja käytiin ulkona kevyillä lenkeillä. Näin sitten toivottavasti löytyy koulutreeneihinkin taas enemmän motivaatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti