Viikko 32: supertreenit ja rentoa maastoilua

Maanantaina 7.8. oli koulutunti, joka mentiin maneesissa. Tunti alkoi rauhallisella käyntityöskentelyllä väistöjen parissa, mikä sopikin minulle ja Vakelle erittäin hyvin. Väistöjä ratsastettiin pituushalkaisijalta uralle, ja samaa tehtävää jatkettiin myös ravissa. Ratsastin väistöt hieman liikkeen suuntaan asettaen, kuten olen tavannut Minin ohjeiden mukaisesti tehdä. Vake teki väistöt tosi kuuliaisesti ja pehmeästi, ja niiden kautta löytyi liikkumiseen hyvää ryhtiä ja kaunis muoto. Väistöihin haluttiin kuitenkin vielä vähän isompaa askelta ja parempaa etenemistä. Minun tuleekin muistaa säilyttää väistöissä oma ajatus eteenpäin sekä pyytää Vakelta vähän sujuvampaa liikettä myös eteen samaan aikaan kun mennään sivulle.

Väistöjen jälkeen työstimme jonkin aikaa oikeaa laukkaa, jossa keskityttiin kulmien ratsastamiseen. Syvälle kulmaan pääseminen oli hiukan työlästä, mutta laukkatyöskentelyssä säilyi työläydestä huolimatta koko ajan hyvä fiilis eli Vake oli menossa eteenpäin eikä jäänyt jumittelemaan. Vasemmassa kierroksessa puolestaan ratsastimme raviväistöä pituushalkaisijalta uralle ja tästä suoraan laukannoston jatkaen päädyn ympäri laukassa. Tässä tehtävässä emme montaa toistoa tarvinneetkaan, sillä Vake teki väistön superhyvin sekä nosti vasemman laukan napakasti. Hyvän noston jälkeen laukka myös jatkui päädyssä hienoilla askelilla. Pääsin irti sisäohjasta ja otin päädyssä lievän vasta-asetuksen, jolloin Vake kokosi laukkaa upeasti takaosalle. Juuri näitä askelia laukkaan halutaan! Koko tunti sujui siis jopa laukkaa myöten harvinaisen mainiosti. Vake oli pehmeä, kuuliainen ja hyvässä muodossa. Vasen kierros aivan hirmuisen hyvä, mutta oikealle meno oli edelleen vähän etupainoisempaa. Kokonaisuutena aivan tosi hyvä!

Tiistaina ja keskiviikkona olimme Bennyn estevalmennuksissa, joista tarkempi selostus toisessa postauksessa. Yhden koulu- ja kahden estevalmennuspäivän jälkeen Vake saikin ottaa loppuviikon ansaitusti kevyemmin. Torstaina kävimme vain talutuslenkillä. Perjantaina ohjelmassa oli kevyt maasto sellaisella poikkeusjärjestelyllä, että sain itselleni lainaratsuksi Mennin ja Aleksei puolestaan ratsasti maastolenkin Vakella. Muutoin teimme vain kävelylenkin, mutta rantapolulla laukattiin mennen tullen ja rannassa kahlailtiin hetki. Olihan meillä mukava perjantai-ilta kilttien ratsujen kanssa köpötellessä, ja oli oikein kiva, että sain Mennin kaltaista täyden kympin maastohevosta lainata. Lauantaina tuli vielä lisää kevyttä maastoilua, tällä kertaa menin itse Vakella ja seuralaisena oli Aatu-suokki. Sunnuntaina olinkin itse tulossa hieman kipeäksi ja pysyttelin kotona, mutta onneksi tälle päivälle oli jo muutenkin sovittu Vaken ratsastus Sannalle, joka siis on Vakella mennyt muutenkin noin kerran viikossa.

Tässä olivat kyllä viikko-ohjelma ja sen toteutus aika lailla kohdillaan. Onnistunut kouluvalmennus, onnistuneet estevalmennukset ja rentoa maastoilua. Bonuksena viikon hevosteluihin sisältyi lauantaina Itä-Suomen Mahdollisuuksien Hevonen -tapahtuma, joka siis järjestettiin "meillä kotona" Sorsasalossa. Vake ei tapahtumaan osallistunut, mutta itse olin yleisössä seuraamassa lajinäytöksiä ja kilpailuja lähes koko päivän. Alun perin olin suunnitellut osallistumista Vaken kanssa hevosten match show:hun, mutta tämä suunnitelma peruuntui kun Vake alkoi jo kovasti kasvattaa talvikarvaa ja muuttui sen myötä niin rähjäisen näköiseksi, ettei leikkimieliseenkään näyttelyyn osallistuminen tuntunut oikein hyvältä idealta. Ehkä joku toinen kerta, jos vastaavia tapahtumia kotinurkilla järjestetään.

Koulukurssin 2. päivä: asioiden ytimessä

Koulukurssin toisena päivänä jatkoimme hevosten jumppaamista ja etenimme jo hieman kouluradan kuvioidenkin pariin. Sää oli tehokkaaseen työskentelyyn lähes optimaalinen: pilvinen ja lievästi tihkusateinen, eli ei ollut kuuma, pohja oli kostea ja joustava, ja ennen kaikkea paarmat pysyivät loitolla. Vake oli edeltävän yön laitumella, ja sieltähän se aamulla löytyi tyytyväisenä mutta pahuksen mutaisena. Ihme kyllä onnistuin harjaamaan sen pikaisesti puhtaaksi.

Tunti alkoi parilla lävistäjällä, joilla ratsastettiin väistöpätkät eilisen tapaan menosuuntaan asettaen. Sitten verryttelimme hieman kevyessä ravissa. Vake oli hieman hitaan ja raskaan oloinen pötkylä, eli käynnistyminen otti aikansa. Vasemmassa kierroksessa alkoi meno notkistua ja pyöristyä sentään vähän paremmin. Molemmissa suunnissa sain ohjeeksi hyödyntää hetkittäistä vasta-asetusta, ja siitä olikin apua. Turhan etupainoinen Vake kuitenkin vielä verryttelyn päättyessä oli.

Ravissa menimme kuviota, johon kuului kääntyminen pituushalkaisijalle, lähes saman tien alkava väistö kohti uraa, uralle suoristus ja voltti pitkän sivun toiseksi viimeiseen kirjaimeen (kentälle oli tälle päivälle aseteltu pitkän kouluradan kirjaimet paikoilleen). Myöhemmin jatkoimme vielä ratsastaen seuraavalle pitkälle sivulle ravilisäyksen keventäen. Kumpaankin suuntaan väistäessä minun piti kiinnittää erityisesti huomiota väistön alkuun ja ulko-ohjan käyttöön väistöä tukemaan. Vasemmalle väistäessä ohjeena oli ajatella "ulkolapaa kohti takaosaa". Väistöjen loppupuolisko sujui aina mukavasti, ja Vake pyöristyi väistöissä parempaan muotoon. Ylipäänsä se alkoi liikkua koko ajan paremmin ja paremmin, kun ratsastin riittävän napakalla asenteella ja tarkasti. Väistön jälkeen uralla tuli ratsastaa sisäpohkeella eteen ja näin kerätä riittävää energiaa ennen voltille kääntymistä. Voltilla vasemmalle sain ohjeeksi keskittyä ulkoapuihin sekä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, jotta en kallistellut ja kiertynyt liikaa sisäänpäin. Parhaimmillaan Vake liikkui oikeinkin kivan oloisessa, ryhdikkäässä muodossa ja taipui volteille pehmeästi ja jouhevasti.

Aamun laukkatehtävässä käännyttiin ravissa pituushalkaisijalle, nostettiin toisessa kirjaimessa laukka ja käännettiin seuraavan kirjaimen kohdalta laukkavoltti. Laukka jatkui edelleen pituushalkaisijan loppuun ja kulman läpi, minkä jälkeen tuli lyhyt lävistäjä ja pitkälle sivulle kaksi kirjainväliä vastalaukassa. Artsi kehotti tulemaan Vakella pituushalkaisijalle mahdollisimman sujuvassa ravissa eteen ratsastaen, ja ihan hyvää ravia Vake mielestäni tehtävän alussa esittikin. Nostossa tuli helposti pientä kiemurtelua, ja laukassa ei pyöreä muoto säilynyt. Laukkaa ratsastaessa ohjeena oli tuoda pohkeet hieman edemmäs, jottei ylävartalo vahingossa keikahtaisi etunojaan. Pääsimme voltin jälkeen kohtalaisen suorasti päätyyn, ja sitten oli aika tsempata lävistäjä sekä loivan vastalaukkakaarteen läpi. Oikein iloinen yllätys oli, että oikea laukka ei tuottanut vastalaukkana ongelmia, vaan Vake säilytti sen uralle tullessa hienosti. Ei mennyt edes pahasti tuuppaamiseksi! Vasen laukka oli tietysti ns. varma nakki, mutta tämän suunnan vastalaukassa Vake hieman kaatui oikea lapa edellä kaarteen puolelle. Oikea laukka meni nyt siis vastalaukkana jopa paremmin kuin vasen!

Olin jo varsin tyytyväinen aamutunnin ravityöskentelyyn, mutta iltapäivällä Vake kulki oikeastaan vielä paremmin. Harjoittelimme päivän toisella tunnilla lisää ravivoltteja, sekä ohjien hetkellistä poismyötäystä ravissa. Ensin voltteja tuli kaksi pitkälle sivulle ja myötäys vastakkaisella sivulla, ja lopulta treenasimme tulevaan rataharjoitusohjelmaamme sisältyvää kuviota, jossa ratsastettiin ensin suora pituushalkaisija ravissa, pitkän sivun toiseen kirjaimeen voltti ja sen perään heti lävistäjä, jonka päätepisteeseen tuli jälleen voltti. Lävistäjän keskellä ohjia myödättiin reilusti eteen noin kolmen askeleen ajaksi. Volttien ratsastuksen ohjeet olivat samat kuin aamulla, ja niihin keskittymällä Vake tuntui volteilla ihanan suoralta, ei siis liirannut tai kaatunut kumpaankaan suuntaan. Voltilta uralle palatessa oli taas sisäpohje ratsastamassa eteen, samoin kuin lyhyellä sivulla kulmien välissä. Vake liikkui oikein kivalla niskalla, ja välillä sain raviin varsin hyvää aktiivisuuden tuntuakin. Tuntuma oli olemassa, mutta pysyi kohtalaisen kevyenä, ja poni tuntui olevan "läpi" molemmilta puolilta. Ohjaa myödätessä Vake venytti kaulaansa pidempään raamiin ja hieman alas, mutta tämä on kuulemma ihan asiaankuuluvaa kunhan vaan tahti säilyy myötäyksen aikana muuttumattomana. Vakella tahti säilyikin hyvin, mutta tuntuman palauttamisen jälkeen se olisi saanut vielä palata sukkelammin lyhyeksi ja ryhdikkääksi. Oli miten oli, ravia oli nyt todella ilo ratsastaa, ja Vake tuntui todellakin olevan ihan oikeasti peräänannossa.

Laukkaa otettiin pienet pätkät jo verryttelyssä, jossa pähkäiltiin taas vasemman laukan osalta ympyrälle kääntymistä. Artsi ohjeisti jälleen ratsastamaan ympyrän monikulmiona, eli ohjaten etuosaa välillä ulospäin ja sitten taas pienen hetken vasemmalle kääntäen. Tilanteen selitys oli, että jos vain jään sitkeästi kääntämään koko ajan vasemmalle (lue: kaula mutkalle sisäohjalla), ei Vake kykene laukkaamaan sisätakajalalla ja laukka menee aivan tukkoon (on huomattu!). Tästä ahdistuessaan Vake ei sitten halua kääntyä, ja tilanne vain pahenee. Kun ratsastankin etuosaa välillä hieman ulos oikealle, saa Vake vasemman takasen käyttöön ja laukan pyörimään, ja silloin se kykenee taas kääntymään paremmin vasemmalle. Selvästi tämä lähestymistapa myös vaikutti toimivan, eli Vake alkoi kääntyä paljon paremmin, ulko-ohjan tuntuma alkoi löytyä ja vasen laukka alkoi rullata, hetkittäin vähän pyöreänäkin.

Laukan osalta harjoittelimme keskilaukkaa ympyrällä sekä oikeassa laukassa vielä vastalaukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla, ja pitkältä sivulta tehtiin keskiympyrä keskilaukassa. Uralle tullessa palattiin harjoituslaukkaan, ja seuraavalla lyhyellä sivulla joko siirryttiin raviin tai oikeassa laukassa ratsastettiin täyskaarto ja sen perään vastalaukkaa uraa pitkin. Vake ravasi laukannostoihin hyvin, mutta nostossa nenä nousi aina ylös, ja laukka oli selättömämpää. Ennen keskiympyrää piti pyrkiä kokoamaan laukkaa mahdollisimman lyhyeksi, jotta ero olisi selkeämpi, ja tässä apuna toimi etenkin vasemmassa laukassa ulko-ohja. Vasemmassa laukassa ohjeena oli kääntää etuosaa uralla reilusti oikealle ja asettaa ja taivuttaa siis ulos. Ideana oli, että näin jähmeä vasen takajalka sai tilaa työskennellä, ja Vake kykeni sen seurauksena kokoamaan laukkaa paremmin. Ja sehän toimi, eli näin laukka tuli kiinni ja lyhyeksi ilman rytmin menetystä. Keskilaukka ei meillä tietysti mitään kovin näyttävää ollut, ja siinä yksikertainen ohje oli ratsastaa vain mahdollisimman railakkaasti eteen. Oikeassa laukassa ympyrällä sain Vaken sentään hieman venyttämään kaulaansa eteen pyöreämmäksi, kun tarjosin sille siihen ohjaa. Takaisin raviin siirtyessä poni olikin aina saman tien oikein nätissä muodossa.

Olin päivän antiin tosi tyytyväinen. Näillä ohjeilla onnistuin suoristamaan Vakea kuin huomaamatta, ja ravissa se työskenteli aivan älyttömän hyvin. Aktiivisuutta ja lennokkuutta saisi tietysti olla selvästi enemmän, mutta ei kuitenkaan hullumpaa, kun poni on näin mukavalla tuntumalla pehmeänä ja kuuliaisena. Täsmäohjeet olivat todella osuvia ja toimivia. Laukassa ollaan tietysti vielä pahasti lapsenkengissä, mutta ehdottoman positiivista oli ongelmaton vastalaukka molempiin suuntiin. Laukassa vasemmalle kääntymisen vaikeuskin lähti ratkeamaan ja ymmärrykseni ongelman syistä kasvoi, joten eipä kurssipäivältä olisi paljon enempää voinut toivoa. Aivan huippua!

Koulukurssin 1. päivä: väistö ja suoristus

Oulun-reissuun mahtui löhölomaosuuden lisäksi myös aktiivilomaosuus. 11.-14.7. osallistuimme Vaken kanssa nimittäin Tallinmäellä järjestettävälle Artsi Heinon koulukurssille. Kahtena ensimmäisenä päivänä ratsastettiin kaksi tuntia päivässä kolmen ratsukon ryhmissä, kolmantena päivänä yksi tunti ja viimeisenä päivänä ohjelmassa oli koulurataharjoitus. Artsi on aina ollut meille tosi hyvä opettaja, joten oli innoissani mahdollisuudesta päästä pitkästä aikaa Artsin tunneille.

Ensimmäisenä kurssipäivänä keskityttiin erityisesti hevosen suoristamiseen väistötehtävien avulla, ja siinä sivussa tuli harjoiteltua myös huolellista kulmien ratsastusta. Aamutunnilla ratsastimme käynnissä ja ravissa siten, että pitkän sivun alussa kulman jälkeen sekä lopussa ennen kulmaa tuli pätkät väistöä uraa pitkin. Väistöjen välissä pitkän sivun keskellä tapahtui suoristus, ja samoin ennen kulmaa piti suoristaa ajoissa, jotta pääsi ratsastamaan tarkasti kulmaan. Lyhyellä sivulla kulmien välissä tuli ratsastaa sujuvasti suoraan eteenpäin sisäpohkeella, ja kulmissa ideana oli, että ratsastaja pääsee itse kääntämään hevosta. Myöhemmin tunnin aikana tehtävän järjestys vaihtui siltä osin, että väistöä ratsastettiinkin pitkän sivun keskellä, ja pitkän sivun alku ja loppu mentiin suoraan. Aivan tunnin lopussa alettiin myös väistössä hakea asetusta liikkeen suuntaan eli sulkutaivutuksen kaltaiseen liikkeeseen, tosin Vaken kanssa tulin ratsastaneeksi väistöt oikeastaan heti alusta alkaen asetus menosuuntaan -ajatuksella.

Käynnissä Vake teki väistöjä melko näppärästi, mutta suoristumiseen piti saada tarkkuutta ja eteenpäin mennä sujuvammin pelkän poikituksen sijaan. Itselläni meni tovi hoksata, miten tämän tehtävän avulla sai sisäpohkeen tehokkaasti läpi ja hevosen hyvin kulmaan. Tehtävä oli joka tapauksessa hyvä alkuherättelijä, ja Vake oli mielestäni kivasti kuulolla. Käyntityöskentelyn jälkeen verryttelimme jonkin aikaa kevyessä ravissa, jossa ohjeena oli vaihdella lyhentämisen ja kokoamisen sekä pidemmällä askeleella etenemisen välillä. Tämä ero tehtiin erityisesti kevennyksen ja istunnan avulla, eli ravia lyhentäessä tuli kevennyksen suoristua pystyyn ja ikään kuin pitää hieman liikettä vastaan. Kun hevonen myöskin ryhdistäytyi ja hieman kokosi itseään, annettiin ravin taas lähteä eteenpäin keventämällä enemmän liikkeen mukana. Vake vastasi tähän istunnan muutokseen aika hyvin, ja sen kanssa oli tosiaankin toimiva lähestymistapa, että liikettä ei vain vyörytetty eteenpäin vaan välillä myös hidastettiin ja koottiin.

Ravissa väistötehtävä sujui hieman kaksijakoisesti. Vakelle naksahti yllättäen pieni jyrävaihde päälle, ja se pyrki jopa vähän kiirehtimään ravissa. Tämä vaivasi etenkin oikeassa kierroksessa, jossa poni yritti vähän juosta väistöistä ottamatta pidätettä vastaan. Ei siis osattu mennä tarpeeksi hitaasti! Vasemmassa kierroksessa väistö uraa pitkin oli luontevampi, etenkin kun ratsastin sitä sulkutaivutuksenomaisesti vasemmalle asettaen. Tämän suunnan väistössä Vake otti myös pidätteen paremmin vastaan, ja loksahti liikkumaan hetkittäin ihan mukavassa ryhdissä. Väistön jälkeen en kuitenkaan saanut itse herpaantua, vaan myös kulman ja lyhyen sivun läpi piti muistaa ratsastaa jokainen askel ja pitää poni kuulolla ja avuilla.

Iltapäivän tunnilla palasimme vielä aivan samojen väistöjen pariin, ja nyt jatkoimme etenkin asetuksen kääntämistä väistössä menosuuntaan. Lisäksi väistöjä ratsastettiin lävistäjillä, joko siten, että lävistäjä alkoi ja loppui väistöllä ja keskellä mentiin suoraan, tai päinvastoin eli alku ja loppu suoraan. Tällä tunnilla jäi onneksi jyrääminen pois, ja sain Vaken kuuntelemaan pidätettä ja väistämään paremmin myös oikeassa kierroksessa. Vatsalihaksissa oli poikkeuksellisesti sellainen olo, että niilläkin tuli tehtyä ihan oikeasti jotain! Väistöt lävistäjillä olivat meille oikeastaan helpompia kuin uralla tehdyt väistöt, mutta lävistäjällä piti olla erityisen tarkka täsmällisestä linjasta kohti haluttua lävistäjän päätepistettä. Lävistäjällä väistättäessä sain vielä jotenkin korostuneemmin tulevan suunnan sisäpohkeen läpi niin, että seuraavasta kulmasta tuli oikein tasapainoinen ja hyvä. Lävistäjäväistöjen kautta Vake myös loksahti lopulta tuntumalle ihan kunnolla, ja liikkui tunnin loppupuolella ravissa nätissä ja tasaisessa muodossa tuntumatta raskaalta ohjalla. Aamullakin se oli liikkunut periaatteessa oikein päin ja tuntumalla, mutta nyt se tuli jotenkin vielä paremmin "läpi" ja kantoi itseään paremmin.

Iltapäivällä työstettiin myös jonkin verran laukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla ja tehtiin pääty-ympyrä, jonka jälkeen pitkällä sivulla väistätettiin takaosaa aavistuksen verran sisään samalla ajatuksella kuin ravissa, ja seuraavaan päätyyn tuli vielä ympyrä tai pari. Laukassakin johtoajatuksena oli maltti ja rauhallinen tempo, vaikka aktiivisia askeleita haluttiinkin. Ei siis mitään usvatusta eteenpäin siinä toivossa, että vauhti muka korjaisi virheet. Oikeassa laukassa löytyikin ihan hyvä tahti ja rytmi, vaikka pyöreämpääkin olisi meno saanut olla. Vake tuntui olevan periaatteessa ihan tasapainossa. Vasemmassa laukassa sain ohjeeksi tehdä ympyrällä vasta-asetuksia, mutta vasta-asetukseen ei kuitenkaan jääty junnaamaan vaan välillä käytiin myös myötäasetuksessa. Vasta-asetus ja ympyrälle kääntyminen meinasivat tietysti olla meille vähän hankalia, mutta sain tähän tilanteeseen oikein hyviä neuvoja. Ensinnäkin minun tuli kääntää omaa kroppaani hieman ulos oikealle, jotta olin suorassa ja sain painoani paremmin ulkotakajalan päälle. Lisäksi ympyrä tuli ratsastaa vanhalla tutulla monikulmioajatuksella, eli ei käännetä koko ajan, vaan aina vähän kerrallaan ja sen jälkeen laukataan pätkä suoraan jne. Vasta-asetuksen aikana piti hakea ikään kuin avotaivutusta ulospäin eli etuosaa pikemminkin oikealle kuin vasemmalle, ja niin epäintuitiiviselta kuin tämä tuntuikin, se toimi! Sain Vaken pikkuhiljaa kääntymään nätisti ja laukkaa sammuttamatta, ja kun poni vähän suoristui niin se tarjosi jo pyöreyttäkin ja hyviä, paremmin takaosalle tulevia laukka-askelia. Tässäpä ihan uusia (ja osin vanhoja, mutta unohduksiin painuneita) ratkaisuja ikuisuusongelmaamme!

Ensimmäinen kurssipäivä olisi siis tiukkaa ja tarkkaa työskentelyä. Vaikka erityisen hienosti ei kokonaisuutena mennytkään, jäi minulle kuitenkin tosi positiivinen tunne siitä, miten kivasti saatiin vasenta laukkaa korjattua. Kylläpä oli osuvat ohjeet, ja juuri tällaisten vinkkien perässä kurssille tulin.

Jos ei pyydä niin ei saa

Torstaina 1.6. olimme Vaken kanssa opetuksessa yksityispuolituntisella. Sää ajoi maneesiin, vaikka toki kävin ulkona pienen verryttelylenkin ennen tunnin alkua. Vake oli maneesissa melko hitaan oloinen, ja aloitimmekin tunnin herättelytehtävällä. Pitkän sivun lopussa vaihdettiin suuntaa takaosakäännöksellä, tästä lähdettiin HETI napakasti reippaaseen raviin, ja taas pitkän sivun loppuun tullessa siirryttiin käyntiin ja välittömästi takaosakäännökseen, mistä taas raviin ja niin edelleen. Aluksi Vake vähän jännittyi tehtävästä ja liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla, mutta heräsi ainakin kuuntelemaan ja reagoimaan apuihin. Takaosakäännökset se teki itse asiassa varsin kivasti, ja niissä alkoi pikkuhiljaa niska pyöristyä aivan itsestään.

Kun poni oli käännöksillä ja siirtymisillä herätelty, jatkoimme ravissa eteenpäin ympyrällä työskennellen. Välillä tuli pyytää vähän takaosaa väistöön, ja ravin piti edetä koko ajan reippaasti. Vake toden totta eteni ihan hyvällä energialla yhtään hidastelematta, mutta olisihan se saanut olla letkeämpi ja pehmeämpi. Muoto parani, mutta mielestäni Vake vyöryi vähän raskaana ohjalle. Ope muistutteli kantamaan kädet koko ajan harjan yläpuolella, jotta Vakekin voisi kantaa etuosansa.

Laukassa kamppailtiin tavanomaisten ongelmien kanssa. Vasemmassa laukassa Vake liiraili kohti seiniä eikä näin ollen päässyt laukkaamaan sujuvasti eteenpäin. Parempia pätkiä tuli oikeassa laukassa, joka lähti ihan pyörimäänkin eteenpäin ja jossa löysin hieman tuntumaa joustavasta istunnasta laukan mukana. Oikeassa kierroksessa piti kuitenkin muistaa vähän "avata" omaa kroppaa oikealle, eli sisähartiaa taaksepäin ja lonkkaa tietoisesti auki, jotta Vake pääsee paremmin kääntymään oikealle. Laukka parani, kun oikein ajatuksella istuin satulaan ja liikkeen mukaan hevosen ympäri. Vasemmassa laukassa tällaisen istunnan löytäminen oli mahdotonta, koska Vake puski oikeaa kylkeä ulos ja samalla minutkin vinoon. Eipä siinä laukka solju yhtään eteenpäin, kun Vake laittaa niin itsensä kuin ratsastajankin aivan linkkuun.

Yksityistunnilla homma tuntui jäävän vielä vähän puolitiehen, mutta onneksi pääsimme jatkamaan heti seuraavana päivänä eli 2.6. kolmen ratsukon koulutunnilla. Tunnin aluksi ope kyseli vähän ratsastajien sen päivän tuntemuksia, ja totesin Vaken puskevan oikeaa pohjetta vastaan. Niinpä aloitimme tunnin käyntiväistöillä vasemmalle, jotta oikeaa pohjetta tuli ratsastettua paremmin läpi. Tämä oli meille hyvä aloitus. Vake on väistänyt joskus pehmeämminkin, mutta se lähti oikeasta pohkeesta ja viimeistään pienellä raipan hipaisulla hyvin sivulle, ja käyntiväistössä minulla oli hyvin aikaa korjailla suoruutta vasemmalta. Pahin oikealle puskeminen tuntuikin helpottavan, ja Vake liikkui tehtävän ansiosta paremmin kahden pohkeen välissä.

Jatkoimme sitten ravissa keskiympyrällä. Edellispäivän tapaan nyt haluttiin nähdä topakkaa liikkumista eteen eikä hidastelua suvaittu. Välillä väistätettiin takaosaa oikealla pohkeella ympyrältä ulos, ja myös sivulle piti reagoida herkästi. Vake meni taas sellaiseen pienen jyräysmoodiin, eli liikkui kyllä eteen mutta vähän raskaasti, ja väistäessä meinasi ulkolapa juosta karkuun. Olisin halunnut olla ulko-ohjalla kevyempi, mutta jouduin pitämään sen kunnolla kädessä, jotta Vake todellakin lähti poikittamaan. Ope kannusti oleman napakka apujen kanssa, eikä jättämään pyyntöjä puolitiehen, jotta sitten pääsin myös ansaitusti myötäämään kun Vake vastasi. Lopputuloksena oli ihan napakka ravi ja asiallinen muoto, mutta olisin toivonut tuntumaan ja etuosaan vielä lisää keveyttä. Pientä etupainoisuuden makua liikkumisessa vielä oli, vaikka periaatteessa Vake ihan kivasti menikin.

Keskiympyrällä otettiin myös oikeaa laukkaa. Laukassa oli sama juttu, ei saanut luovuttaa vaan piti pyytää sinnikkäästi Vakea töihin. Laukassa nimittäin kävi niin, että kun Vake alkoi pyöristyä niin herpaannuin hetkeksi ja päästin laukan sammumaan. Ohjalla voi ja kannattaa myödätä kiitokseksi, mutta samalla pitää pohkeella pyytää eteen, jotta laukka lähtee ponnistamaan kunnolla eteenpäin. Silloinhan nimenomaan on se oikea hetki pyytää eteen, kun Vake vähän kevenee ja nostaa selkää ylös.

Vasemmassa kierroksessa tehtävänä oli toiseen päätyyn suuri ravivoltti ja siinä takaosan väistätystä ulos, tämän jälkeen laukannosto ja toisessa päädyssä laukkaympyrä. Vasemman pohkeen väistäminen toimi nyt kuin unelma, Vake väisti ravivoltilla oikein kuuliaisesti ja samalla ryhdistäytyi oikein hienoon muotoon. Muutenkin liikkumisessa oli nyt sitä kaipaamaani keveyttä, eli Vake ei enää kaatunut ohjan varaan vaan tuntui kantavan itseään selvästi paremmin. Hyvä!

Vasemmassa laukassa oli taas ongelmia kääntymisessä, joten pyysin avuksi toisen raipan ulkokäteen. Kahden raipan kanssa lähti sitten sujumaan, kun ei Vake voinutkaan puskea ulos ympyrältä ja/tai sammuttaa laukkaa. Kun poni alkoi pysyä reitillä, niin pääsin ratsastamaan laukkaa myös eteenpäin ja pyörivämmäksi. Ope kannusti pyytämään vielä vähän lisää, jotta takaosa heräsi laukkaamaan ihan oikeasti. Ilmaiseksi ei Vake hyvää laukkaa tarjonnut, mutta lopulta laukka alkoi ihan oikeasti keinua ja pyöriä kun en luovuttanut. Kyllä vaan kannatti taas ottaa se lisäraippa avuksi, niin ei tarvinnut jäädä jumittamaan kaula mutkalla vaan pitkästä aikaa saatiin Vake laukkaamaan hyvin!

Ope totesi lopuksi, että minun pitää muistaa olla ratsastuksessani topakka ja määrätietoinen eikä jättää asioita puolitiehen. Tunnistan kyllä ongelman, monesti totean aivan liian helposti että ei onnistu ja luovutan, enkä pyydä Vakelta tarpeeksi. Viime viikkoina on ollut vähän takkuisampi kausi, ja nimenomaan itse en ole ollut niin skarppina ratsastamassa vaan olen tyytynyt humputteluun. Jos ei mitään pyydä niin ei mitään saa, ainakaan Vaken tapauksessa. Tämä kahden päivän putki tunneilla oli hyvä herättely meille molemmille.

Anu Korppoon valmennus

Pääsiäisviikonloppuna meillä kävi valmentamassa Anu Korppoo ja pääsimme Vaken kanssa onneksi osallistumaan valmennukseen. Anu oli ennestään siltä osin tuttu valmentaja, että olen hänen tunnillaan kerran tai pari käynyt pikkutyttönä noin 20 vuotta sitten, ja muistin hänen olevan ystävällinen ja kärsivällinen opettaja.

Tunti pidettiin neljän ratsukon ryhmässä. Olin satulassa jo puolisen tuntia ennen valmennuksen alkua, ja kävimme kävelemässä verkkalenkin sekä verryttelimme hetken aikaa maneesissa. Vake tuntui liikkuvan ihan pehmeästi ja hyvin jo alusta alkaen, eli melko samoilla säädöillä kuin torstaina yksityistunnilla. Oli varmaan ihan hyvä veto, että en yrittänyt perjantaina vääntää sen kanssa mitään itsenäisesti vaan kävimme vain rennolla tunnin mittaisella talutuslenkillä.

Anu kyseli ensin vähän ratsukoiden taustoja, ja sitten aloitimme työt käynnissä muutamalla pysähdyksellä. Sain ohjeeksi tarkistaa, että molemmat ohjat olivat yhtä pitkät ja pysähtyessä kummallakin ohjalla oli sama tuntuma. Sitten siirryimme ratsastamaan ravissa ja laukassa keskiympyrälle. Vake ravasi hyvässä tahdissa eteenpäin, ja aika mukava muotokin lähti tänään löytymään lähes itsestään. Ohjeena oli ratsastaa vielä vähän sisäpohjetta läpi, ja tällä saatiin toivottuja muutoksia aikaan. Hämmästyksekseni laukkakin sujui tänään ympyrällä ilman minkäänlaista lavan puskemista ulos, eli Vake pysyi helposti reitillä ja jokseenkin suorana. Pikemminkin se yritti aavistuksen kaatua sisälavalle, mutta tätä oli paljon helpompi kontrolloida kuin ulos liiraamista. Meitä taisi auttaa aika paljon se, että muut kolme ratsukkoa laukkasivat samalla ympyrällä, jolloin Vake pyrki lähinnä seuraamaan edellä menevää hevosta eikä sillä ollut mitään hinkua luistaa ulos ympyrältä. Kun tuumin tätä tunnin lopuksi ääneen niin Anu totesi myös, että olimme ratsastaneet ensin ympyrällä ravissa ulkoavut läpi, jolloin sitten laukassa oli helppo jatkaa ilman lavan karkaamista.

Laukkaa ei tänään ratsastettu alkuverryttelyä enempää, joten sen osalta pääsimme tänään helpolla. Ympyrätyöskentelyn jälkeen vuorossa oli pohkeenväistöjä, joita ratsastimme käynnissä pituushalkaisijalta uraa kohti ja toisella pitkällä sivulla mentiin harjoitusravia. Väistöt sujuivat meiltä tosi kivasti, vaikka käyntiväistöissä Vake ei usein edes ole niin haka kuin raviväistöissä. Etenkin väistö vasemmalle muokkaantui tosi hyväksi, kun korjailin Anun ohjeilla vielä suoruutta ja sain yhtä aikaa sekä takaosan mukaan että vasemman lavan suoraksi. Salaisena aseenani oli väistön ratsastus sulkutaivutusajatuksella, eli lähdin siihen aivan lievästi vasemmalle asettaen ja näin ei vasen lapa karannut vaan Vake tuli vasemmalle ohjalle hyvin. Tämän suunnan väistössä oltiin totta vie suorassa, ja Vake tuli samalla mukavan ryhdikkääseen muotoon kevyelle tuntumalle.

Oikealle väistäminen ei sujunut aivan yhtä esimerkillisesti, mutta hyviä väistöjä Vake esitti tähänkin suuntaan. Nyt oli tärkeää ratsastaa tarpeeksi myös eteenpäin, sillä Vake pyrki kaatumaan sivulle liiankin voimakkaasti ja kaiken etenemisen sammuttaen. Niinpä pyysin sitä vuorotellen sivulle ja vuorotellen eteen. Pää oli tässä väistössä ensin hieman mutkalla niskasta, mutta takajalan astuminen kunnolla ristiin sai Vaken myötäämään niskasta hyvin ja jopa nostamaan etuosaansa. Pääsin aika hyvin hölläämään sisäohjaa pois sekä kiittämään jo väistön aikana hyvistä askelista.

Lopuksi ratsastimme vielä hetken harjoitusravissa ja voltit lyhyille sivuille vasemmassa kierroksessa. Vake ravasi oikein kivasti itse eteenpäin, ja etenkin volteille kääntyessä minun piti muistaa tehdä vähän puolipidätteitä. Sisäpohje taakse ja ulkopohje eteen -reseptilläni sain vielä volteilla suoristettua Vakea vähän paremmin, ja voltin lopulla puolestaan ohjeena oli ratsastaa sisäpohjetta vähän paremmin läpi. Volteilla ravi olikin parhaimmillaan oikein ryhdikästä.

Menimme vielä hetken aikaa keventäen ja eteen-alas venyttäen, ja sitten oli loppupalautteen aika. Anu antoi meille oikein kivaa palautetta ja sanoi Vaken työskentelevän tosi hyvällä asenteella sekä vastaavan apuihini hyvin. Väistöt olivat kuulemma erityisen hyviä. Totesipa Anu vielä minun istuvan siististi, ja olin aika hämmentynyt. Puhutaanko nyt oikeasta ratsukosta? Kieltämättä Vake kyllä oli tänään aivan harvinaisen hyvällä mielellä liikkeellä, ja teki hommia keskittyneen kuuliaisesti ja laiskottelematta. Valmennuksen hyvä tunnelma sai minutkin tsemppaamaan sopivalla tavalla eli keskittyen mutta rauhallisesti ilman liiallista painetta. Toki Anu antoi myös vinkit siitä, mitä pitää erityisesti keskittyä korjaamaan: istunnan suoruutta on tarkkailtava, eli koko ajan pitäisi omien kylkien pysyä yhtä pitkinä, ja on myös oltava tarkkana, että Vake vastaa pohkeeseen heti eikä kohta.

Olipa hyvä valmennus! Valmentaja tuntui saavan ratsukot esittämään parastaan ihan huomaamatta ja ilman ylimääräistä hiillostusta. Tehtävät olivat helppoja, mutta ne keskityttiin tekemään oikeasti hyvin. Tämä sopi meille mainiosti.

Kuvaajana oli Tiia.

Toimii, ei toimi, toimii...

Lauantaina 4.3. suunnitelmana oli mennä vain maneesiin puurtamaan koulukiemuroita, mutta tallilla sattuikin olemaan sopivaa maastoseuraa, ja niinpä lähdimme ensin seuraksi maastokävelylle. Keli oli paikoitellen aika liukas, mutta Vakellahan oli nyt onneksi ne hokkikengät myös takana. Köpöttelimme leppoisasti noin 40 minuutin lenkin, ja sen jälkeen menin Vaken kanssa vielä maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Maneesissa vierähti myös sellaiset kolme varttia, ja Vake oli tällä kertaa tosi hyvä ratsastaa. Ravi lähti alusta alkaen sujumaan oikein letkeästi, ja myös laukka oli parasta pitkään aikaan. Laukassa oli pyöreyttä ja oikeaa ajatusta tuntumasta, ja toistuvilla laukannostoilla sain Vaken sopivasti vähän "kuumumaan". Niin se vaan joskus loksahtaa, ja hyvin loksahtikin!

Sunnuntaina 5.3. olimme iltapäivällä kolmen ratsukon koulutunnilla. Edellisen päivän perusteella odotin tunnilta paljon, mutta samanlaista fiilistä ei vaan tahtonut löytyä. Aloitimme keskiympyrällä ratsastaen loivaa avotaivutusta oikealle kevyessä ravissa. Vake oli vähän raskaan oloinen, ja päädyin puskemaan turhan paljon. Siitähän se homma lähtikin heti väärällä jalalla liikkeelle, ja ehkä yksinkertaisesti yritin liikaa. Ope tuumasi, että minun pitäisi etsiä enemmän vuorovaikutusta pohkeen ja ohjan välille, eli että pohjetta käyttäessä tulisi tuntumaan hetkellisesti pientä painetta. Tätä vuorovaikutusta yritin sitten koko tunnin ajan tavoitella.

Jatkoimme hetken päästä oikeassa laukassa, missä puskeminen jatkui. Aika äkkiä turhauduin, kun ei laukka onnistunutkaan ollenkaan eilisen malliin. Olisin halunnut näyttää opellekin, että kyllä me osataan, mutta eihän se väkisin vääntämällä onnistu.

Parhaiten tunnilla onnistuivat pohkeenväistöt. Näitä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa aloittaen pituushalkaisijalta väistön uraa kohti oikealle, suoristaen muutamia metrejä ennen uraa ja väistäen vasemmalle takaisin pituushalkaisijalle. Parin kierroksen jälkeen väistö oikealle lähti sujumaan oikein jouhevasti, ja kun vaihdoin raipan oikeaan käteen onnistui lopulta myös väistö vasemmalle yhtä näppärästi. Ehkä kuitenkin asetus olisi saanut olla oikeaa pohjetta väistäessä enemmän oikealla, sillä nyt helpotin tehtävää ratsastamalla sen enemmän sulkutaivutuksen tapaisesti. Vake esitti joka tapauksessa hyviä ristiaskelia, ja tehtävän myötä raviin tuli parempaa ryhtiä. Ope kehuikin tässä vaiheessa ravin tahtia hyväksi. Väistöissä ohjeena oli pyrkiä rentouttamaan omaan ristiselkää enemmän, eli en saa huomaamatta vetää istuntaa tönköksi väistöä ratsastaessa.

Lopuksi työstimme vielä vasenta laukkaa, ja tehtävänä oli laukata keskiympyrällä vasta-asetuksessa. Tämä olikin erityisesti meitä varten räätälöity tehtävä, jolla yritettiin korjata meitä niin kovasti vaivaavaa ulkolavan karkaamista. Itse asiassa sain Vaken laukkaamaan vähän vähemmän mutkalla ja jopa vähän pyöreänäkin, mutta tämä ei nyt kelvannut vaan vielä piti saada asetus oikeasti ulos. Oli tosi työlästä! Vasta-asetuksessa Vake pyrki kovasti ajautumaan ulos halutulta reitiltä ja ympyrämme oli välillä aika mielenkiintoisen muotoinen. Joitain yksittäisiä hyviä askeleita sieltä tuli, ja tehtävä oli selvästi juuri oikea puuttuman vasemman laukan ongelmiimme. Tämä vaan vaatii vielä paljon lisää työstämistä onnistuakseen kunnolla.

Maanantaina 6.3. ratsastin itsenäisesti. Omassa rauhassa kaikki onnistuikin taas paljon paremmin kuin open silmien alla yliyrittäessä, ja Vake meni taas vaihteeksi oikein hyvin. Kun en puskenut ja tehnyt liikaa, niin Vake liikkui paljon halukkaammin eteenpäin. Teimme kivoja väistöjä sekä kivoja laukannostoja, jotka saivat Vaken sopivasti hereille ja teräväksi. Vasemmassa laukassa hain taas vasta-asetusta, ja sain Vaken ainakin hetkittäin vähän suoremmaksi ja tuntumalle. Lopuksi tein pitkästä aikaa parit laukanvaihdot, jotka onnistuivat nekin näppärästi. Ei kai tässä voi oikein muuta päätellä, kuin että omin päin ratsastaessa homma toimii koska ei ole mitään paineita, mutta valmennuksissa menen puihin kun joku katsoo(!) ja en osaakaan ratsastaa yhtä rennolla otteella. Se on sentään positiivista, että olen oppinut ratsastamaan itsenäisesti ihan järkevällä tavalla ja saan rakennettua mielekkäitä treenejä pelkän päämäärättömän humputtelun sijaan.

Ryhdikkäitä pätkiä ja herkistelyä pohkeelle

Torstaina 19.1. olimme mukana ryhmätunnilla, jonka aiheeksi oli merkitty puolipidätteelle ja pohkeelle herkistäviä tehtäviä. Tunti alkoi kolmikaarisella kiemuralla ratsastettavilla ravi-käynti-ravi-siirtymisillä sekä temponmuutoksilla ravissa. Tässä vaiheessa Vake liikkui vielä vähän nihkeästi ja oli siirtymisissä töksähtävä. Oli vaikeaa kantaa kädet ja saada aikaan hyvää tuntumaa. Etenkään oikea pohje ei ollut läpi, eikä meno ollut järin notkeaa. Onneksi työskentely lähti tästä tunnin mittaan jalostumaan paremmaksi.

Suurin osa tunnista käytettiin väistöjen ja laukannostojen parissa. Ensin ratsastimme väistöä uralta sisälle, ja pitkän sivun suuntaiselle linjalle suoristaessa nostettiin laukka. Tehtävän vitsi piili siinä, että laukkaa ei nostettu väistättävällä pohkeella, jolle hevonen oli juuri herkistetty, vaan sillä toisen puolen pohkeella. Näin haluttiin saada hevonen kuuntelemaan tarkkaavaisesti kumpaakin pohjetta (eli vähän sama idea kuin edellispäivän tunnilla, jolloin nostettiin vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa). Vasenta pohjetta siis väistettiin ja oikealla pohkeella nousi oikea laukka. Vake oli edelleen vähän nihkeä, ja vaikka väistöt onnistuivatkin kivasti sekä käynnissä että ravissa, nousi laukka turhan hitaasti ja "nelivedolla" kuten ope tilannetta kuvasi. Pohjeavun jälkeen tuli pieni viive, jolloin pakka ehti levitä ennen nostoa ja samalla kuski ehti hieman jo tuuppaista istunnalla. Sain tuuppaamista rauhoitettua, mutta kun ei poni ollut kunnolla pohkeen edessä, niin ei nosto vain tapahtunut tarpeeksi nohevasti.

Seuraava tehtävämme sisälsi työskentelyä käyntiväistöjen parissa. Ratsastimme kummallakin pitkällä sivulla uran sisäpuolella, ja tällä linjalla väistätettiin takaosaa vuoroin oikealle ja vasemmalle. Tässä vaiheessa saatiin Vake vihdoin kunnolla hereille ja kuulolle. Väistöissä piti vähän nopeuttaa askelta tarpeeksi napakaksi, mutta kun tämä onnistui ja Vake alkoi askeltaa väistössä aktiivisesti, tuli poniin tosi hyvää ryhtiä ja etuosaan keveyttä. Väistöjen välillä tuli myös oikein hyvää käyntiä, kun Vake oli nyt pohkeen edessä ja käveli pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Ope tuumasikin, ettei ollut vielä tähän asti nähnyt Vakea niin ryhdikkäänä ja lyhyenä kuin millaiseksi se väistöissä tuli.

Lopuksi nostettiin vielä vasenta laukkaa sen jälkeen, kun oli uran sisäpuolisella linjalla ensin väistätetty takaosaa oikealla pohkeella vasemmalle. Nyt tuli vihdoin niitä asiallisia nostojakin! Vake oli selvästi paremmin pohkeen edessä ja vastasi apuun täsmällisesti. Istuin hiljaa ja pyysin vain pohkeella, ja osasin olla jopa vetämättä ohjista laukkaa nostaessa. Lopuksi laukattiin vielä hetki vasemmalle uraa pitkin ja pääty-ympyröillä, mutta tässä vaiheessa kyllä valitettavasti katosi käynnissä saavutettu keveys ja ryhti. Vake oli jo ehkä vähän väsynyt tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen, joten en jäänyt suremaan pökkelöä loppulaukkaa. Tuntiin mahtui kuitenkin niin paljon myös onnistumisia ja hyviä asioita. Käyntityöskentely oli tänään aivan huippua, ja vuorosuuntien väistöillä saatiin tosiaan Vake paljon paremmin pohkeen eteen. Varmasti myös se selkeästi ryhdikkäämpi etuosa edesauttoi nopeaa pohkeeseen vastaamista laukannostoissa. Tässäpä taas mietittävää myös itsenäisiin treeneihin.

Ihana, kamala vastalaukka

Keskiviikkoiltana 18.1. olimme yksityistunnilla. Tällä kertaa olin varannut verryttelyyn reilusti aikaa ja hyvä niin, sillä huomasin Vaken oikeassa takajalassa hieman lämpöä vuohisessa. Varmuuden vuoksi päätin sitten laittaa ponin ensin liinan päähän ja katsoa, kuinka se liikkuu. Vakehan liikkui onneksi täysin puhtaasti ja säännöllisesti molempiin suuntiin eikä tarvinnut edes arvailla, oliko liike normaalia vai ei. Tunnin jälkeen jalka tuntuikin sitten jo lähes viileältä, joten mistään merkittävästä ei tainnut olla kyse. Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun juoksutin Vakea, ja Vake oli kyllä maailman helpoin juoksutettava.

Ehdin verrytellä jonkin aikaa myös ratsain ennen tunnin alkua. Ravailimme rennosti ja laukkaakin ehdin ottaa. Tällainen rauhallinen ja rento aloitus oli hyvä, Vake ehti kunnolla lämmetä liikkumaan ennen kuin alettiin vaatia varsinaisesti mitään. Kun ope sitten tuli paikalle, aloitimme pohkeenväistötehtävällä. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin täyskaarrot ja niistä väistöä uralle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken kuluttua siirryimme tekemään väistöjä kokonaisten lävistäjien mitalta. Vake ainakin heräsi tässä tehtävässä ja liikkui ihan terävästi, kun laiskottelupätkiä ei väistöjen väliin pahemmin jäänyt. Takaosaa haluttiin kuitenkin vielä paremmin mukaan väistöihin, eli ristiin astuminen oli hieman puutteellista. Parhaiten Vake väisti aina sitä pohjetta, jonka puolella oli raippa. Kehuja tuli siitä, että eteneminen raviväistöissä oli nyt varsin asiallista, eli Vake ei jäänyt jumittamaan paikoilleen.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtävällä. Pysyttelimme päädyssä ympyrällä, jolla oli tarkoitus nostaa käynnistä vuorotellen myötä- ja vastalaukka. Vastalaukkaa ympyrällä, voi jee! Harjoituksen ideana oli herkistää Vake kuuntelemaan tarkasti kumpaakin pohjetta, ja toki samalla tuli myös treeniä meille niin vaikeaan vastalaukkaan. Vastalaukan suhteen vaatimustaso pidettiin riittävän matalana, eli haluttiin vain nosto ja pari tasapainoista askelta ympyrän kaarella ennen paluuta käyntiin.

Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan vastalaukka on Vakelle vähän helpompi. Onneksi Vake oli nyt mukavan terävänä, ja liikkui jo myötälaukassa hyvällä energialla. Vastalaukan nostoa valmisteltiin tekemällä loivaa sulkutaivutusta nostettavan laukan puolelle eli taivuttamalla hevosta ympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Vasen laukka nousi oikeaan kierrokseen melko asiallisesti, mutta haasteena olivatkin enemmän ne nostoa seuraavat askeleet. Huolellisella valmistelulla ja tien suunnittelulla sekä keskittymällä pitämään istunnan tasapainossa sain ratsastettua parhaimmillaan ihan kelvollisia vastalaukka-askeleita loivasti ympyrälle kaartaen ja ilman, että Vake kauhean pahasti kaatui sisälapa edellä kaarteen puolelle. Vähemmän onnistuneitakin nostoja mahtui mukaan, mutta ei tämä kierros hullummin mennyt ainakaan odotuksiin nähden.

Vasemmassa kierroksessa vastalaukka oli tietysti vielä vaikeampaa, ja vaatimustaso piti asettaa vieläkin matalammaksi. Aluksi meno oli juurikin sellaista sähläystä kuin tämän suunnan vastalaukassa yleensä. Vake nosti pyydetyn laukan, mutta saman tien loppui eteenpäinpyrkimys ja tasapaino. Itse sitten heiluin, tuuppasin ja yritin hartiavoimin pitää laukkaa yllä sekä kannatella Vakea ohjalla. Eihän se näin onnistu. Niinpä sitten keskityttiin siihen, että en yrittäisi niin paljon ”auttaa” Vakea (koska oikeastihan vain häiritsen sitä enkä auta heilumisellani). Ohjeena oli työntää nostossa käsiä eteenpäin ja antaa siis Vakelle kunnolla tilaa ohjalla taaksepäin vetämisen sijaan. Samalla tietysti piti istua niin hiljaa kuin mahdollista, ja antaa Vaken hakea ihan itse tasapainoaan. Ihme ja kumma, tämä jopa jossain määrin onnistui! Viimeisistä nostoista Vake jo lähti laukkaamaan eteenpäin paljon sujuvammin, ja lopulta pääsin jopa ratsastamaan pari askelta vastalaukassa vasemmalle kaartaen ilman, että homma meni epätoivoiseksi tuuppaamiseksi.

Laukkatehtävässä olimme kaikkea muuta kuin mukavuusalueella ja meno oli sen mukaista, mutta ei näitä nostoja turhaan jauhettu. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli suoritukseen selkeää parannusta, ja tällä kertaa sekä minä että Vake hoksasimme vastalaukasta jotain uutta. Ei siis vain toistettu samaa vanhaa ongelmaa uudestaan ja uudestaan, vaan lopulta löytyi myös vähän uusi tapa toimia ja sen myötä päästiin piirun verran eteenpäin. Siinä sivussa tuli myös tosi tehokasta jumppaa, kun nostettiin uudestaan ja uudestaan kumpaakin laukkaa, ja tunnin lopuksi Vake liikkuikin ravissa oikein kivasti. Oikein tehokas ja onnistunut valmennus siis!

Maneesissa, raviradalla ja maastossa

Keskiviikkona 11.1. Vakella oli kengitys. Kengitysväliksi tuli melko tarkalleen 8 viikkoa, sillä Vakella on melko hidaskasvuiset kaviot. En ollut itse paikalla kengittäjän käydessä päivällä, mutta tallin henkilökunta onneksi huolehti asiasta puolestani. Toistaiseksi jatketaan samalla setillä kuin aikaisemmin, eli edessä on kengät hokeilla ja tilsakumeilla ja takaset saa olla tällä erää kengättä. Viimeistään talven kääntyessä kevääksi laitetaan takakengät, mutta mahdollisesti toki aikaisemminkin jos alkaa tuntua tarpeelliselta jäätikkökelien vuoksi. Takakaviot on tällä hetkellä tosi hyvän näköiset, reunoista hieman pyöreäksi hioutuneet ja siistit eikä ole minkäänlaisia lohkeamia, repaleita tai epäsäännöllisyyksiä, joten mielelläni pitäisin ne ilman kenkiä jos vaan kelit sallivat.

Keskiviikkona myös kävimme maneesissa liikuskelemassa tavalliseen tapaan kaikissa askellajeissa. Tänään satulassa oli taas valitettavasti huonosti istuva kuski. Meno oli kuitenkin melko rentoa, mutta samalla kyllä takaosa toimi taas laiskemman puoleisesti. Verryttelylaukan jälkeen ravi oli sentään jo toimivampaa, ja laukassa sain käsiä ja tuntumaa rentoutettua. Koetin ottaa revanssia maanantaina nihkeästi sujuneiden väistöjen kanssa, mutta hieman laihoin tuloksin. Käynnissä väistöt sujuivat ihan mukiinmenevästi, mutta ravissa varsinkin vasemman pohkeen väistäminen oli jännittynyttä ja kankeaa. Kun ei takaosan jumppaaminen väistöillä tuottanut haluttua tulosta, päätin sen sijaan jumppailla Vakea käynti-ravi-siirtymisillä. Siirtymiset sujuivatkin oikein kivasti, ja pyöreys säilyi niiden läpi hyvin. Lisäksi niin poni kuin ratsastajakin pysyivät ryhdikkäämpinä, kun ei vain vyörytty ravissa eteenpäin. Tasainen jumputus eteenpäin samassa askellajissa samaa vauhtia johtaa yleensä ennen pitkää painon valahtamisen enemmän ja enemmän eteen, joten todellakin kannattaa tehdä ahkerasti niin siirtymisiä kuin väistöjäkin katkaisemaan tappavan tasapaksu puksutus.

Torstaina en sitten muilta kiireiltäni joutanut tallille, mutta Vake sai silti liikuntaa, sillä sovimme liikutuksesta erään tallilla käyvän vanhan tuttavani kanssa. Nyt Vakella on siis apuliikuttaja, joka kaiken lisäksi on paljon itseäni taitavampi. Uskoisin tämän olevan erittäin hyvä järjestely, sillä varmasti auttaa meitä ratsukkona eteenpäin, jos välillä Vakea ratsastetaan myös paremmin kuin mihin itse pystyn. Mitä toimivampi ratsu Vakesta saadaan, sen paremmin kykenen myös itse opettelemaan hyvää ratsastusta!

Perjantaina 13.1. olin jälleen itse ratsailla ja liikutin Vaken kevyehkösti. Aloitus käynnissä sujui oikein mukavasti Vaken ollessa pehmeän ja kevyenkin oloinen. Tällä kertaa ei ollut kiirettä päästä ravailemaan ja saada sitä kautta konetta käynnistymään, vaan tuntui mielekkäältä aloittaa muutamilla käyntitehtävillä. Ravissa Vake oli hitaamman puoleinen, mutta laukka sen sijaan oli harvinaisen pontevaa ilman tarvetta lennättää ponia eteenpäin. Teimme myös tämän viikon parhaita raviväistöjä, ja etenkin yksi väistö oikealle oli aivan superhyvä. Ei Vake ollut paremman kuskin jäljiltä automaatti tai liitokavio eikä sellaista tässä tietysti odotettukaan, mutta joitain pieniä eroja oli havaittavissa.

Lauantaina 14.1. kävimme ensin kävelylenkillä toisen ratsukon seurassa. Menimme raviradalle, ja kiersimme sen kahdesti ympäri käynnissä. Tämä toimi erinomaisena lämmittelynä hieman myöhemmin iltapäivällä ratsastetuille estetreeneille. Olimme siis estetunnilla hyppäämässä FilmMe:llä kuvattuja ratatehtäviä, mutta tästä tunnista tulee enemmän tarinaa erillisessä postauksessa!

Sunnuntaina 15.1. oli oikein mukava sää, pientä pakkasta ja uutta lunta maassa. Ohjelmassa olikin pelkkä maastolenkki, jonne en tällä kertaa ollut hankkinut kaveria mukaan. Kävelimme Vaken kanssa noin 40 minuuttia lähireiteillä eli tutuilla poluilla, ja keli salli myös kiertää osan matkaa tietä pitkin. Vake oli hieman jännittynyt koko lenkin ajan eikä ihan täysin rentoutunut, vaikka ei se onneksi varsinaisesti säpsynyt. Katseli vaan ympärilleen valppaammin ja vähän puhisi, mutta meni mukisematta eteenpäin. Poluilla osasin itse olla rentona, mutta tiellä hieman jännitti mahdollinen liukkaus. Yksinkin siis maastokävelystä selvitään, mutta kaverin kanssa olisi rennompaa ja kivempaa. Kuulin myös, että saaresta löytyy kuin löytyykin laukkaamiseen hyvin soveltuvia teitä, joten täytyypä päästä tutustumaan niihin jonkun paremmin tienoot tuntevan seurassa. Jäälläkin oli pari ratsukkoa juuri aikaisemmin päivällä pyörähtänyt, mutta sinne en nyt tohtinut Vaken kanssa mennä, sillä avaralle jäälle meno ja siellä suihkivat hiihtäjät olisivat olleet yksin liikkuessa ehkä turhan jännittävä juttu. Pääasia oli, että viikonloppuna ei harrastettu ollenkaan kouluratsastusta maneesissa, vaan hypättiin ja käytiin ulkona kevyillä lenkeillä. Näin sitten toivottavasti löytyy koulutreeneihinkin taas enemmän motivaatiota.

Jumitila ja sen korjaus

Sunnuntaina 8.1. menimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheeksi oli määritelty jumppaa väistöillä, eli juuri minulle ja Vakelle sopiva teema. Tänään ei kuitenkaan homma sujunut aivan toivotulla tavalla eikä Vake jumppaantunut läheskään niin hyväksi kuin olisin toivonut. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt oli kuskilla istunta jumissa ja ponilta motivaatio kateissa. Vake oli jähmeän ja hitaan oloinen, eikä kantanut itseään ollenkaan. Omasta puolestani tuntui suorastaan fyysisesti mahdottomalta saada hartiat pois etukumarasta tai jalat pitkäksi ponin ympärille mutta pitää samalla kroppa joustavana ja rentona. Saatoinpa myös hermostua liiaksi siitä, että ratsastus tuntui tänään niin kovin kehnolta, ja päädyin heti alussa tuuppaamaan Vakea aivan liikaa eteen toivoen vauhdista ratkaisua ongelmiin. Niinpä menetettiin jopa ravista tahti, joka kuitenkin yleensä on meillä melko hyvin kunnossa. Verryttelytehtävä eli pienet väistöpätkät pääty-ympyröillä tuntuivat tänään aiheuttavan lähinnä eripuraa ratsastajan ja hevosen välillä.

Ympyräväistöistä siirryttiin ratsastamaan väistöjä toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolelta uralle ja toisella pitkällä sivulla päinvastaiseen suuntaan. Ensin mentiin käynnissä, jossa väistöt vielä onnistuivat kohtuullisesti ja saivat Vaken ryhdistäytymäänkin kivasti. Raviväistöissä sen sijaan Vake yritti vain painaa lapa edellä kylkimyyryä, joten poikitus jäi huonoksi ja rentous puuttui. Miten ihmeessä väistöt olivatkin nyt näin vaikeita, vaikka viime aikoina Vake on muuten väistänyt tosi näppärästi? Yksi syy saattoi olla ihan vaan oma turhautumiseni, joka teki ratsastuksesta liian nykivää ja jännittynyttä. Lopuksi saimmekin onnistumaan pari väistöä vasemmalle huomattavan paljon paremmin, kun lähdin pyytämään pienemmin, rennommin ja yksinkertaisemmin avuin. Älä tee liikaa äläkä runno, niin johan alkaa sujuakin!

Jos tunnista jotain hyvää haluaa kaivaa, niin Vake teki mukavan napakoita laukannostoja. Lopputunnista kuvio oli siis sellainen, että toisella pitkällä sivulla tuli raviväistö pois uralta, ja toisella pitkällä sivulla nostettiin laukka ja laukattiin iso voltti. Raipan pitäminen vasemmassa laukassa ulkokädessä oli hyvä idea, sillä tällöin Vake ei lähtenyt liirailemaan kaula mutkalla vaan voltin kääntäminen onnistui helposti. Raipan ollessa ulkokädessä jää myös suurin osa pukittelusta pois. Loppuraveissa sitten tuli joitain mukaviakin pätkiä, jolloin Vake liikkui letkeämmin ja tahdikkaammin sekä rehellisemmin tuntumalla. Tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena pitkiä aikoja, koska Vake ei ollut aidosti pohkeen edessä eikä vieläkään työntänyt ravia kunnolla takaa.

Treenikerta oli siis varsin turhauttava, mutta joskus nyt vain on tällaista. Pika-analyysini taustasyistä nosti todennäköisimmäksi tekijäksi oman kroppani täydellisen jumitilan, joka esti toimivan istunnan saavuttamisen. Edellisistä pilatestreeneistä on aivan liian pitkä aika! Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, ja tein sunnuntai-iltana omatoimiset kotiharjoitukset tuttujen pilatesliikkeiden parissa.

Maanantaina 9.1. oli onneksi aivan uusi päivä ja ”uusi” kroppa. Pilates taisi kuin taisikin tehdä pieniä ihmeitä, sillä hevosen selässä istuminen oli noin sata kertaa luontevampaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa ratsastin Vaken itsenäisesti, joten ei tietysti ollut myöskään paineita siitä, että ope tai muut katsoo ja pitäisi saada kulkemaan. Kunhan Vake vain oli ensin hieman vertynyt, niin ravissa oli oikeinkin letkeää ja notkeaa menoa. Kaarevilla urilla poni taipui tosi näppärästi, ja liikkuminen oli rentoa mutta etenevää. Jopa laukassakin tuli pari lupaavaa pätkää. Hyvä näin, mutta enpä kyllä olisi uskonut yhdellä omalla jumppatuokiolla olevan näin suurta vaikutusta. Toki lisäksi mukana saattoi olla henkisenkin puolen juttuja, eli joskus sitä vaan menee hevosen selkään oikealla ja joskus taas väärällä asenteella. Joka tapauksessa minun on syytä potkia itseäni pilatesharjoitteluun huomattavasti useammin, sillä onhan se ennenkin huomattu, kuinka suuresti tällainen oheistreeni minua auttaa.

Itsenäistä touhuilua

Jouluviikolla ei päästy Vaken kanssa tunneille, joten koko viikko oli itsenäistä humputtelua, josta pieni päiväkohtainen kooste alla. Koulua tuli väännettyä ehkä turhankin paljon, vaikka yritin välillä keventää tunnelmaa kävelypäivillä, minimaastoilla ja satunnaisilla pikkuesteillä. Onneksi tutustuimme nyt ratsukkoon, josta saadaan jatkossa maastoseuraa. Kaikki on sujunut edelleen hyvin mutkattomasti, Vake on vaikuttanut oloonsa tyytyväiseltä eikä ole valittanut uudessa kodissa mistään. On se kyllä hyvin sopeutuvainen kaveri.

Maanantaina 19.12. ohjelmassa oli tavanomainen sileän liikutus. Vake oli alussa vähän jähmeä, mutta vertyi siitä ja takaosan toiminta parani ratsastuksen loppua kohti. Pyrin aloittamaan riittävän rennolla otteella, ja siitä edettiin laukanvaihtojen sekä lyhyiden väistöpätkien pariin. Väistöt sujuivatkin lopuksi oikein mukavasti, ne ovat selvästi parantuneet etenkin vasemmalle kun niitä on nyt jatkuvasti treenailtu. Laukassa meno oli enimmäkseen jähmäilyä, mutta tuli sieltä sentään pari hyvää ja toimivaa askelta paremmalla energialla. Laukassa istuminen on vaan niin paljon helpompaa sitten, kun takaosa käynnistyy kunnolla mukaan.

Tiistaina 20.12. saimme olla yksin maneesissa, ja siitä ilosta raahasin areenalle maapuomin ja miniesteen mielenvirkistykseksi. Kovin kummoisia hyppyhommia en aivan omin nokkineni tohdi harrastaa, vaan niissä on mielestäni hyvä olla joku katsomassa perään ettei tule sössittyä mitään liian pahasti. Laukkaa tuli tänään mentyä aika paljon. Ensin tehtiin raviverryttely sileällä, ja sitten ylitettiin laukassa maapuomia pääty-ympyrällä ja estettä keskiympyrällä. Välissä ratsastin raviväistöjä ja koetin tehdä teräviä laukannostoja, ennen kuin lopuksi ylitettiin vielä este muutaman kerran ennen loppuraveja. Väistöt olivat ihan asialliset, ja ravissa oli hyvät hetkensä, mutta nostoissa ei päästy haluttuun lopputulokseen. Minähän hyvänen aika vedän ohjista laukkaa nostaessa! Vake oli vähän raskas pötkylä tänään, mutta estehommien ansiosta se piristyi ja laukkakin alkoi rullata paremmin. Laukkaympyrällä puomille kaartaessa tuli pari tönttöröintiä, kun Vake yritti murtautua ulos ympyrältä ja ryöstäytyä kohti vieressä olevaa estettä. Huvittavaa.

Keskiviikkona 21.12. ratsastin kevyemmin eli ainoastaan käyntiä ja ravia. Nuttura ei kiristänyt liikaa, ja meno oli nyt varsin rentoa ja harmonista. Vake teki älyttömän kivoja väistöjä pienillä avuilla. Parhaimmillaan Vake voisi todellakin toimia aika kevyillä avuilla, kunhan en sorru yliratsastamiseen ja turhaan "huuda" sille koko ajan.

Torstaina 22.12. oli käyntipäivä. Jätin satulan pois ja kävelimme maneesissa pitkin ohjin puolisen tuntia. Vaken selässä on niin mukavaa istuskella ilman satulaa, se on kuin jumppapallon päällä istuisi. Painomittanauha muuten näytti tänään samaa lukemaa kuin viikko sitten.

Perjantaina 23.12. oli maneesissa poikkeuksellisesti ruuhkaa, kun kaikki halusivat juoksuttaa hevosensa ennen pyhiä liinassa ja me satuttiin siihen sumppuun mukaan. Toisessa päädyssä olikin aluksi niin lennokas kaveri liinan päässä, että siinä omakin keskittyminen vähän herpaantui. Tiedä sitten, menikö pasmat sekaisin ruuhkasta, mutta tänään oli vähän vastahakoista. Vake ei oikein liikkunut itse, ja rentous puuttui. Laukassa Vake ensin jumi ja kyseli, että mennäänkö ihan oikeasti. Siitä päästiin sitten parin pukin kautta liikkeelle, ja oikeassa laukassa tulikin lopulta varsin mukava pätkä. Vasen laukka sen sijaan ei pyörinyt. Juoksuttajien poistuttua ja tilanteen rauhoituttua maneesiin ilmestyi pari lävistäjäristikkoa, jotka sitten lopuksi hyppelimme Vakenkin kanssa pari kertaa. Olin vaan aivan liian pitkillä jalustimilla liikkeellä hyppyjä ajatellen, sillä uudet jalustinhihnat olivat taas venyneet niin, ettei niissä ollut lyhennysvaraa. Teinpä sitten tallissa pari reikää lisää.

Jouluaattona pääsimme vihdoin sinne maastoon uuden maastokaverin kanssa. Harmi vaan, että keli oli tosi liukas. Köpöttelimme kuitenkin mukavan käyntilenkin lähipoluilla, jotka olivat ihan hyvässä kunnossa. Myös hiekoitettua tietä pitkin päästiin menemään luistelematta, koska hiekka oli jäätynyt kiinni. Vakellahan ei tällä hetkellä ole takasissa kenkiä ja hokkeja, joten liukkaus on sen takia vielä suurempi haaste. Metsäpoluilla oli kuitenkin mukavaa, ja onpa kiva, että meille löytyi nyt maastoon seuraa.

Joulupäivän iltana kävin ratsastamassa Vaken maneesissa, kun taas tapaninpäivänä pysyin poissa tallilta ja Vake sai pitää silloin kokonaan vapaata. Tällä kertaa Vake oli taas reippaampi, eli kyllä sillä selvästi on vähän erilaisia päiviä. En osaa oikein sanoa, johtuuko se Vakesta itsestään, vaiko siitä, että kuskilla on erilaisia päiviä. Toisina päivinä vaan ratsastaa paremmin kuin toisina, ja joskus Vakea huvittaa ja joskus ei. Näillä kahdella asialla voi kyllä olla jokin yhteys, eli Vaken motivaatio loppuu silloin, kun itse olen ”huono”. Joka tapauksessa tällä kerralla Vake eteni laukassa ihanan sujuvasti, ja laukka pyöri molempiin suuntiin varsin vaivattomasti.

Tiistaina 27.12. palattiin hommiin vapaapäivän jälkeen, ja Vake oli ensin vähän puskettava. Tein raviverryttelyn oikein pitkän kaavan mukaan sekä vähän väistöjä, ja sitten vasta laukattiin. Oikea laukka rullasi ja "keinui" oikein mukavasti! Vake ei ollut laukassa täysin pyöreä niskasta, mutta tuntuma oli tasainen ja pehmeä ja poni tuntui laukkaavan hyvin kahden ohjan välissä. Takaosakin tuntui olevan kohtalaisen hyvin käytössä, ja laukassa istuminen sujui aika vaivattomasti. Vasen laukka pyöri myös ihan hyvällä energialla, mutta siinä ei kyllä oltu kahden ohjan välissä vaan pahasti vinossa. Lopuksi tein käyntiväistöjä uran sisäpuolelta uraa kohti, ja väistön päätteeksi nostin laukan. Sieltä tulikin muutamia mukavan teräviä nostoja, parempia kuin pitkiin aikoihin, vaikkei Vake pysykään nostoissa pyöreänä. Nostoapujen ajoituksen kanssa minulla vaan on edelleen ongelmaa.

Keskiviikkona 28.12. yritin hakea vaihtelua maneesissa pyörimiseen. Kävimme kävelemässä kierroksen tai pari pihapiirin jokaisella kentällä, myös suurella kisakentällä jossa sai kahlata syvemmässä hangessa. Sitten piha alkoi tuntua pieneltä ja aloin pohtia, josko käväisisimme pienen lenkin metsässä. Oli pimeää ja olimme yksin, mutta Vake tuntui rennolta ja lunkilta. Niinpä ohjasin sen metsäpolulle, ja hienosti Vake lähti pihasta yksin pimeään metsään ja kulki siellä luottavaisesti ja varmasti. Ei meillä ollut hätäpäivää, ja kauas tallilta ei tosiaan menty. Vaikka lumi valaisi niin itse en pimeässä aina nähnyt, missä polku menee, mutta Vake tietenkin löysi reitin ongelmitta. Lumisessa, hiljaisessa metsässä oli tunnelmallista, eli tämähän oli melkein kuin Strömsössä tai Hevoshullun ruotsalaisessa sarjakuvassa. Mukavan pikkulenkin jälkeen menimme vielä pyörähtämään maneesissa, jotta saatiin vähän ravata ja laukata rennosti. Vake olikin nyt ihan reipas, ja laukassakin oli melko asiallista menoa. Vasemmassa laukassa tosin oli ensin pientä jumitusta, ja pyytäessäni eteen Vake nakkasi ihan kunnon pukin. Pukki oli ilmeisesti pientä vastapainoa turvallisille maasto-ominaisuuksille, jotten sortuisi pitämään Vakea täysin hengettömänä tätikuljettimena. Oikeastihan se on kyllä aivan älyttömän hyvä kuljetin, jonka kanssa voi näköjään lähteä huolettomasti vaikka sinne pimeään metsään.

Viikonlopun treenit

Metsälenkillä sunnuntaina.

Perjantaina 16.12. ratsastin taas itsenäisesti sileällä. Maneesissa oli tällä kertaa ruuhkaa, siellä oli sekä yksityiskoulutunti meneillään että toinen ratsukko hyppäämässä. Sekaan sai kuitenkin mennä, ja mahduttiin siellä tekemään kukin omia juttujamme, kun kaikki osasivat ennakoida. Aluksi Vake ei ollut ihan kunnolla hereillä, ja takaosan laiskuus oli taas selvästi havaittavissa. Tunnollisesti yritin vääntää taas vähän väistöjä takaosan jumppaamiseksi. Laukassa pääsimme ylittämään maapuomia ympyrällä, ja tämä sekä laukanvaihdot saivat Vaken onneksi piristymään. Hyppäämässä olleen ratsukon lopettaessa pyysin jättämään meille yksittäisen pystyn, jota hyppelimme lopuksi pari kertaa molemmista suunnista, ensin ihan matalana ja sitten ehkä 80-senttisenä. Kuten olin arvellut, mielenvirkistyshypyt tekivät Vakelle hyvää. Sehän suorastaan innostui! Hyppyjen jälkeen Vake sitten ravasikin hetken aikaa oikein hienosti hyvällä energialla.

Lauantaina 17.12. meillä oli Satun pitämä puolen tunnin yksäri. Tunnilla keskityttiin juuri meidän ongelmakohtiimme, eli takaosan jumppailuun, laukan notkisteluun ja myös istuntaan. Ehdin verkata hetken itsenäisesti, ja siten aloitimme tiukan työskentelyn pääty-ympyrällä. Tehtävänä oli väistättää takaosaa ulos ympyrältä pienissä pätkissä, ja heti väistön jälkeen siirtyä käynnistä raviin tai käynnistä/ravista laukkaan. Ympyräväistöt olivat minulle juuri niin hankalia kuin aina ennenkin, mutta yllättäen Vake väistikin ympyrällä oikeaa pohjetta paremmin kuin vasenta. Vasemmassa kierroksessa väistäessä pääsi ulkolapa karkuun ja poni mutkalle. Väistöissä erityisesti huomioitavaa oli riittävän liikkeen säilyminen eteenpäin, sillä Vakehan jäi tietysti helposti jumittamaan ja menemään pelkästään sivulle. Hyvien väistöaskelten jälkeen oli sitten tarkoitus saada oikein terävä ja hyvin ponnistava siirtyminen seuraavaan askellajiin. Laukannostoissa tuuppasin ja heiluin ensin liikaa, jolloin Vake lähti liikkeelle kovin nahkeasti. Yhtään ei nyt saanut heilua, vaan noston aikana piti istua napakasti takajalkojen päällä ihan kuten kaikessa muussakin työskentelyssä.

Laukassa tehtävänä oli myös ympyrän pienentämistä. Takaosaa haluttiin tietysti alle ympyrän kutistuessa voltiksi, ja ohjeena oli ajatella laukkavoltilla samanlaisia apuja kuin ravissa takaosaa ulos väistättäessä. Vasen laukka ei lähtenyt ihan kunnolla pyörimään, ja en saanut ulkolavan liiraamista loppumaan. Vasemmassa laukassa myös istuin toivottaman vinossa eli linkussa vasemmasta kyljestäni, joten kai se nyt ponikin menee sitten mutkalla. Oikea laukka pyöri selvästi sujuvammin, mutta välillä heräteltiin takaosaa vielä lisää ystävällisillä raipan hipaisuilla. Oikeassa kierroksessa tuli myös pari kivan pontevaa laukannostoa käynnistä. Pikkuympyrällä hikoilun jälkeen annettiin Vaken laukata isommalla ympyrällä eteen-alas venyttäen, ja tällöin se lähtikin mukavasti pyöristymään ja laukkaamaan tuntumaa kohti.

Lopuksi takajalkoja notkisteltiin vielä parilla takaosakäännöksellä. Takaosakäännökset eivät ole meille ihan jokapäiväinen juttu, joten ideaa haettiin ratsastamalla minivoltilla sulkutaivutusta. Molempien suuntien käännöksissä minun tuli siirtää painoa vähän enemmän käännöksen puolelle, niin liike lähti sujumaan paremmin. Vasemmalle kääntyessä Vake ei aivan täysin taipunut sisäpohkeen eli vasemman pohkeen ympärille, joten käännös jäi vielä vähän kankeaksi ja laajaksi. Oikealle sen sijaan takaosakäännös pyörähti helposti ja näppärästi oikean pohkeen ympärille taipuen. Tehtävän sivutuotteena Vake tuntui vähän ryhdistäytyvän ja kokoavan itseään.

Tunnin päätteeksi Vake ravasi varsin kivasti, ja takaosa tuntui toimivan paljon alkutuntia paremmin. Tässä vaiheessa myös istuin paremmin ja luontevammin. Tunti oli aika työläs (etenkin ne ympyräväistöt!), mutta kyllä taisi jotain tulostakin tulla. Takaosan toiminnasta kaikki todellakin lähtee, ja tällaista jumppaa pitää tehdä paljon lisää.

Sunnuntaina 18.12. pääsin korjaamaan yksityistunnin hedelmiä, sillä Vake oli nyt oikein hyvä ratsastaa. Osasin aloittaa ratsastuksen rennosti ja sopivan minimalistisella otteella, eli en ollut heti värkkäämässä ohjalla ja puskemassa pohkeella, ja tällä tavoin Vake lähti rennolla ja hyvällä mielellä töihin. Keventelin ympyröitä ja lävistäjiä, ja pian mukava muotokin löytyi rentouden kautta ihan itsestään. Toimiva yhteistyö säilyi myös harjoitusravissa ja pohkeenväistöjä ratsastaessa. Otin ravissa lyhyitä väistöpätkiä sekä uralta pois että keskeltä uraa kohti, ja Vake väisti kevyesti ja sujuvasti molempiin suuntiin. Myös väistö vasemmalle alkaa näemmä onnistua paljon paremmin. Jopa laukassa tuli pari ihan hyvää hetkeä. Takaosan liikkuminen tuntui tänään tosiaan paremmalta, ja istuntaakin ehti ajatella enemmän, kun turha puskeminen jäi pois. Kaiken kaikkiaan meni tosi mukavasti, eli takaosan jumppailu taitaa jo vähän tehota. Lopuksi menimme vielä kävelemään pienen lenkin metsäpolulla, kun kerrankin olin valoisan aikaan ratsastamassa. Talutettuna Vake kulki metsässä luottavaisin mielin, vaikka olikin vieraassa maastossa ilman hevoskaveria. Olipa kiva aamupäivä!

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Vaken majoituttua uuteen kotiinsa kävin liikuttamassa sitä ensimmäisellä viikolla jokaisena iltana. Keskiviikkona ja lauantaina pääsimme uuden opettajamme Satun silmien alle, mutta useimpina päivinä tuli ratsastettua itsenäisesti maneesissa. Vake vaikutti kotiutuvan uuteen talliin nopeasti ja mutkattomasti, ja se on ollut alusta alkaen aivan oma itsensä maiseman ja rutiinien vaihdoksesta huolimatta.

Maanantaina 12.12. menimme Vaken kanssa ensimmäistä kertaa maneesille. Juuri ensimmäiselle ratsastusillalle sattui "sopivasti" sellainen lisähaaste, että kotipihassa oli ravit. Vake asuu nyt siis raviradan naapurissa olevalla tallilla, ja reittimme tallista maneesille kulkee raviradan varikon poikki. Siinä vaiheessa kun ehdin töistä tallille olikin alueella jo hulina päällä, sillä koelähdöt olivat käynnissä. Hain Vaken tarhasta, laitoin sen tallissa kuntoon ja lähdimme rohkeasti kohti maneesia. Vake ei kovin usein näe ravikärryjä, joten varikolla eri suunnista tulevat hevoset kärryineen saivat sen kyllä pörisemään jännittyneenä. Onneksi Vake on niin järkevä, ettei sen kanssa ollut mitään todellisia vaikeuksia, vaikka se tilanteesta pientä kipinää ottikin. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, että tiemme maneesille oli tukittu riviin parkkeeratuilla hevosautoilla. Autojen välistä en jännittynyttä hevosta olisi uskaltanut lähteä taluttamaan, mutta paikalla olevat ravimiehet opastivat että siitä vaan, kyllähän nyt noin leveästä välistä hevosen kanssa menee. Ja mentiinhän me, kun ammattilaiset kerran niin sanoi. Pitivät varmaan minua aivan höpsönä ja ylivarovaisena ratsutätinä. Mutta selvittiinpäs kunnialla kilpailuvarikon läpi, ja pääsimme onnellisesti maneesille.

Maneesiin päästyään Vake olikin jo rentoa poikaa ja kuin kotonaan. Tämän päivän ratsastukselle minulla ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa kuin kevyt liikutus uuteen paikkaan tutustellen, enkä oikein odottanut mitään Vakelta tai itseltäni. Vake kuitenkin yllätti olemalla tosi mukava ratsastaa. Se tuli saman tien kivasti tuntumalle ja pyöreäksi ja oli jopa ihan ryhdikäs ja reipas ratsastaa. Ehkä varikkoseikkailu sekä uusi paikka toivat poniin sopivaa lisävirtaa. Laukka kyllä oli tavanomaista jähmäilyä, mutta ravi tosi sujuvaa ja näppärää. Ratsastelin kevyesti kaikki askellajit läpi hyvissä fiiliksissä, ja sitten palasimme takaisin varikon poikki ravikilpureiden menoa ihmetellen. Hyvin siis meni ensimmäinen ratsastus, kyllä minulla on oikein kiva ja toimiva poni!

Tiistaina 13.12. jouduimme hetken odottelemaan maneesin vapautumista, joten kävelimme alkuverryttelyksi noin vartin ulkokentällä lumessa. Siitä tuli mukavasti pientä hankitreeniä. Maneesissa sitten saimmekin olla loppujen lopuksi yksin, joten oli ruhtinaallisesti tilaa. Ohjelma oli aika samanlainen kuin edellisenä päivänä, eli askellajit läpi, vähän väistöjä ja myös laukanvaihtoja ihan vaan molempien mielenvirkistykseksi. Ravissa Vake kulki näppärästi, eli pyöreys oli kunnossa ja meno oli miellyttävää. 

Keskiviikkona 14.12. oli ensimmäisen tunnin/valmennuksen vuoro. Pääsin peruutuspaikalle viiden ratsukon ryhmään, jossa aiheena tällä kertaa oli sileän työskentelyä ravipuomeilla tehostettuna. Nyt Vake ei lähtenyt liikkumaan ihan yhtä sujuvasti kuin edellisinä päivinä, vaan alkutunnista meno oli vähän pökkelöä. Taisinpa ottaa jotain pieniä paineita tunnista niin, että aluksi yliratsastin ja sain sillä tavalla Vaken jurnuttamaan vastaan.

Ensimmäisessä puomitehtävässä ylitettiin suoralla linjalla ravipuomisarja ja heti perään kaarrettiin ympyrällä yksittäisten puomien yli. Istuntaan tuli opelta korjauksia, eli tuttuun tapaan tämäkin ope ohjeisti istumaan paremmin takajalkojen päälle. Lisäksi monta kertaa käskettiin kantaa kädet. Vakehan on vähän tuollainen edestä raskas malli rakenteeltaan, joten ratsastajan täytyy olla aivan erityisen ryhdikäs saadakseen painoa kunnolla taakse. Käsien alas painuminen puolestaan vetää helposti koko istunnan sinne etukenoon. Puomien yli ratsastettavalla ympyrällä paino karkasi vasemmassa kierroksessa ulkojalustimelle, joten ohjeena oli siirtää ajatuksen kanssa painoa paremmin sisäjalustimen päälle.

Seuraavaksi jumppasimme väistöjen avulla siten, että siksak-raviväistöllä kierrettiin puomilinjan aloittavan yksittäisen maapuomin ohi oikealta, ja kun vasemmalle väistäen palattiin alkuperäiselle linjalle oli edessä heti kolmen puomin sarja. Väistöstä tuli siis hyvin nopeasti suoristus puomeille, ja ideana oli saada takajalat toimimaan väistössä niin, että puomit ylittyisivät letkeää ravia ponnistaen. Vake väisti oikealle asiallisesti, kunhan vaan ensin korjattiin etuosa johtamaan liikettä. Väistössä vasemmalle sen sijaan takaosa ei tullut kunnolla mukaan ja nenä kääntyi vinoon oikealle. Kun väistöstä tuli tällä tavalla jarruttava, niin ei ravi sitten puomeilla ponnistanut ja venynyt tarpeeksi. Viimeiseen puomiväliin töksähti aina lisäaskel. Toistojen myötä oikea takajalka alkoi kuitenkin jumppaantua toimimaan paremmin. Väistö helpottui, ja lopulta ravi alkoi venyä puomisarjan yli kuten kuuluikin. Tämän tehtävän aikana Vaken liikkuminen noin yleisestikin parani, eli meno oli jo paljon vaivattomampaa ja sujuvampaa.

Lopuksi työskenneltiin vielä ympyrällä oikeassa kierroksessa ilman puomeja. Ensin haettiin käyntiin eloisuutta ja aktiivisuutta sekä asetus oikealle kunnolla läpi. Ihan näppäriä käyntiaskeleita löytyikin, kun herättelin Vaken töihin. Sitten nostettiin laukka, ja takaosan herättely jatkui. Nyt Vake lähti laukkaamaan melko sujuvasti eteen, ja tuntuma tasoittui melko hyvin. Takaosaa vielä aktivoimalla Vake sitten loksahti ihan kunnolla pyöreäksi, eli kun takaosa saatiin hereille, niin eipä tarvinnut edestä värkätä ja taistella tuntuman kanssa. Laukassa piti muistaa istua napakasti pystyssä ja soutamatta, mutta istuminen kyllä helpottui kun Vake alkoi laukata takaa paremmin. Pääsinkin mielestäni aika hyvin istumaan "laukan ympärille".

Tunti oli oikein hyvä, ja olin tyytyväinen saamiini ohjeisiin. Loppupalautteena oli, että Vaken takaosaa pitää jumpata toimimaan vielä paremmin, ja tässä hyviä tehtäviä ovat mm. väistöt. Väistöjen kauttahan sitä takaosan toimintaa on tosiaan parannettu ennenkin. Lisäksi on muistettava, että Vaken "mönkiessä" sitä ei pidä ajaa eteenpäin niin, että askel alkaa vain kiireisenä tikuttaa ja lyhenee entisestään. Ensin on ratsastettava hitaammassa liikkeessä takaosa käyntiin ja poni vähän kantamaan itseään, sillä vasta sitten Vake pääsee oikeasti eteenpäin ja vasta sitten se voi alkaa kasvattaa askelta. Ohjeet olivat siis aivan samoilla linjoilla kuin Artsin valmennuksissa, ja hyvä niin. Valmennusasiat vaikuttavat olevan oikein hyvällä mallilla!

Torstaina 15.12. oli kevyempi käyntipäivä eikä menty ollenkaan maneesiin. Kävelimme ensin kentällä hangessa kahlaten. Olimme kentällä ja koko pihassa yksin, mutta Vake rentoutui silti hyvin. Kävimmekin sitten vielä kiertämässä lenkin ison kisakentän ulkopuolelta. Uudella reitillä Vake oli aika valpas ja pää pystyssä, mutta meni kuitenkin rohkeasti ja säpsymättä. Lopuksi kävelimme vielä pari rinkiä pienimmällä kentällä, joten kyllä tuli katseltua pihapiiriä varsin perusteellisesti. Liikutuksen jälkeen mittasin Vaken mahanympäryksen painomittanauhalla. Mitan antama arvio painosta oli 420 kg, ja siitä se ei tietysti saisi ainakaan nousta vaan mielellään saisi laskea. Painoa on nyt syytä seurailla, kun Vaken liikutus ja ruokinta ovat hieman muuttuneet entisestä.

Alkupäivät uudella tallilla sujuivat siis todella kivasti. Vake toimi moitteettomasti kaikissa tilanteissa ja oli mukava ratsastaa. Vaikuttaa siltä, että homma jatkuu varsin saumattomasti siitä, mihin Tallinmäellä jäimme.