Tunti pidettiin neljän ratsukon ryhmässä. Olin satulassa jo puolisen tuntia ennen valmennuksen alkua, ja kävimme kävelemässä verkkalenkin sekä verryttelimme hetken aikaa maneesissa. Vake tuntui liikkuvan ihan pehmeästi ja hyvin jo alusta alkaen, eli melko samoilla säädöillä kuin torstaina yksityistunnilla. Oli varmaan ihan hyvä veto, että en yrittänyt perjantaina vääntää sen kanssa mitään itsenäisesti vaan kävimme vain rennolla tunnin mittaisella talutuslenkillä.
Anu kyseli ensin vähän ratsukoiden taustoja, ja sitten aloitimme työt käynnissä muutamalla pysähdyksellä. Sain ohjeeksi tarkistaa, että molemmat ohjat olivat yhtä pitkät ja pysähtyessä kummallakin ohjalla oli sama tuntuma. Sitten siirryimme ratsastamaan ravissa ja laukassa keskiympyrälle. Vake ravasi hyvässä tahdissa eteenpäin, ja aika mukava muotokin lähti tänään löytymään lähes itsestään. Ohjeena oli ratsastaa vielä vähän sisäpohjetta läpi, ja tällä saatiin toivottuja muutoksia aikaan. Hämmästyksekseni laukkakin sujui tänään ympyrällä ilman minkäänlaista lavan puskemista ulos, eli Vake pysyi helposti reitillä ja jokseenkin suorana. Pikemminkin se yritti aavistuksen kaatua sisälavalle, mutta tätä oli paljon helpompi kontrolloida kuin ulos liiraamista. Meitä taisi auttaa aika paljon se, että muut kolme ratsukkoa laukkasivat samalla ympyrällä, jolloin Vake pyrki lähinnä seuraamaan edellä menevää hevosta eikä sillä ollut mitään hinkua luistaa ulos ympyrältä. Kun tuumin tätä tunnin lopuksi ääneen niin Anu totesi myös, että olimme ratsastaneet ensin ympyrällä ravissa ulkoavut läpi, jolloin sitten laukassa oli helppo jatkaa ilman lavan karkaamista.
Laukkaa ei tänään ratsastettu alkuverryttelyä enempää, joten sen osalta pääsimme tänään helpolla. Ympyrätyöskentelyn jälkeen vuorossa oli pohkeenväistöjä, joita ratsastimme käynnissä pituushalkaisijalta uraa kohti ja toisella pitkällä sivulla mentiin harjoitusravia. Väistöt sujuivat meiltä tosi kivasti, vaikka käyntiväistöissä Vake ei usein edes ole niin haka kuin raviväistöissä. Etenkin väistö vasemmalle muokkaantui tosi hyväksi, kun korjailin Anun ohjeilla vielä suoruutta ja sain yhtä aikaa sekä takaosan mukaan että vasemman lavan suoraksi. Salaisena aseenani oli väistön ratsastus sulkutaivutusajatuksella, eli lähdin siihen aivan lievästi vasemmalle asettaen ja näin ei vasen lapa karannut vaan Vake tuli vasemmalle ohjalle hyvin. Tämän suunnan väistössä oltiin totta vie suorassa, ja Vake tuli samalla mukavan ryhdikkääseen muotoon kevyelle tuntumalle.
Oikealle väistäminen ei sujunut aivan yhtä esimerkillisesti, mutta hyviä väistöjä Vake esitti tähänkin suuntaan. Nyt oli tärkeää ratsastaa tarpeeksi myös eteenpäin, sillä Vake pyrki kaatumaan sivulle liiankin voimakkaasti ja kaiken etenemisen sammuttaen. Niinpä pyysin sitä vuorotellen sivulle ja vuorotellen eteen. Pää oli tässä väistössä ensin hieman mutkalla niskasta, mutta takajalan astuminen kunnolla ristiin sai Vaken myötäämään niskasta hyvin ja jopa nostamaan etuosaansa. Pääsin aika hyvin hölläämään sisäohjaa pois sekä kiittämään jo väistön aikana hyvistä askelista.
Lopuksi ratsastimme vielä hetken harjoitusravissa ja voltit lyhyille sivuille vasemmassa kierroksessa. Vake ravasi oikein kivasti itse eteenpäin, ja etenkin volteille kääntyessä minun piti muistaa tehdä vähän puolipidätteitä. Sisäpohje taakse ja ulkopohje eteen -reseptilläni sain vielä volteilla suoristettua Vakea vähän paremmin, ja voltin lopulla puolestaan ohjeena oli ratsastaa sisäpohjetta vähän paremmin läpi. Volteilla ravi olikin parhaimmillaan oikein ryhdikästä.
Menimme vielä hetken aikaa keventäen ja eteen-alas venyttäen, ja sitten oli loppupalautteen aika. Anu antoi meille oikein kivaa palautetta ja sanoi Vaken työskentelevän tosi hyvällä asenteella sekä vastaavan apuihini hyvin. Väistöt olivat kuulemma erityisen hyviä. Totesipa Anu vielä minun istuvan siististi, ja olin aika hämmentynyt. Puhutaanko nyt oikeasta ratsukosta? Kieltämättä Vake kyllä oli tänään aivan harvinaisen hyvällä mielellä liikkeellä, ja teki hommia keskittyneen kuuliaisesti ja laiskottelematta. Valmennuksen hyvä tunnelma sai minutkin tsemppaamaan sopivalla tavalla eli keskittyen mutta rauhallisesti ilman liiallista painetta. Toki Anu antoi myös vinkit siitä, mitä pitää erityisesti keskittyä korjaamaan: istunnan suoruutta on tarkkailtava, eli koko ajan pitäisi omien kylkien pysyä yhtä pitkinä, ja on myös oltava tarkkana, että Vake vastaa pohkeeseen heti eikä kohta.
Olipa hyvä valmennus! Valmentaja tuntui saavan ratsukot esittämään parastaan ihan huomaamatta ja ilman ylimääräistä hiillostusta. Tehtävät olivat helppoja, mutta ne keskityttiin tekemään oikeasti hyvin. Tämä sopi meille mainiosti.
Kuvaajana oli Tiia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti