Torstai-iltana vuorossa oli yksityispuolituntinen perusasioiden parissa. Tänäkin iltana kävimme Vaken kanssa ensin ulkona kävelemässä kunnon verryttelylenkin edellisen tunnin loppumista odotellessa, ja maneesissa ehdimme hetken verrytellä omin päin ravissa ja laukassa. Vake oli vähän hitaan oloinen, mutta vasemmassa kierroksessa se alkoi melko pian liikkua jokseenkin pyöreänä ja rentona. Laukassakin sai vähän patistella eteenpäin, mutta ihan hyvässä yhteisymmärryksessä mentiin. Ei mikään huonoin aloitus tunnille.
Opettajan ohjauksessa aloitimme Vaken herättelyn siirtymisillä. Ensimmäiseksi sain ratsastaa ravissa muutaman pituushalkaisijan, joiden keskelle tuli pysähdys. Alkuun Vake oli pituushalkaisijalla pahasti pohkeen takana, jolloin pysähdys oli lötkö ja poissa tuntumalta. Tarvittiin enemmän ajatusta eteenpäin koko linjan matkalta ja pysähdykseen tullessa. Energisempään raviin nohitellessa Vake alkoi ensin kiemurrella, mutta pikkuhiljaa se alkoi liikkua paremmin pohkeesta tuntumaa kohti. Pysähdyksistä tulikin jo huomattavasti napakampia ja jalatkin asettuivat paremmin tasan.
Jatkoimme avuille herättelyä laukannostoilla. Sain tehtäväksi ratsastaa uran sisäpuolella maneesia ympäri joka toisen kirjainvälin laukassa ja joka toisen ravissa. Nopeat siirtymiset haastoivat niin hevosen kuin ratsastajankin, ja alkuun piti nostoja saada huomattavasti nopeammiksi ja terävämmiksi. Pikkuhiljaa Vake tuli paremmin kuulolle, ja ravipätkillä alkoi tulla siinä sivussa jopa ryhtiä ja pyöreyttäkin. Sitten jatkoimme oikeassa laukassa työskentelyä, edelleen uran sisäpuolella, ja tehtävänä oli ensin hakea asetusta ulos vasemmalle. Vasta-asetuksessa hain mielikuvaa vastalaukan ratsastamisesta, ja se tuntuikin ihan toimivalta idealta. Vake tuli ainakin hetkittäin paremmin ulko-ohjalle, ja sisäohjaa pääsi hellittämään.
Vasta-asetuksen parissa jatkettiin oikeassa laukassa myös ympyrällä, ja kun se alkoi löytyä, vaihdettiin asetus sisälle. Asetuksilla jumpaten koetettiin saada pehmeyttä ja joustavuutta lapoihin ja kaulaan. Vasta-asetuksella sain ulkolapaa vähän paremmin haltuun, mutta asetuksen kääntyessä laukan puolelle pääsi ulkolapa taas jonkin verran liirailemaan reitiltä. Niinpä ei asetus meinannut loksahtaa aivan rehellisesti läpi, kun kaikki palikat eivät olleet oikeilla paikoillaan. Raipan vaihtaminen ulkokäteen puolestaan sai Vaken kaatumaan enemmän sisälapa edellä. Yksittäisiä hyviä laukka-askeleita kyllä saatiin esiin, mutta aina Vaken pyöristyessä valahdin itse liikaa etukenoon, enkä loppujen lopuksi saanut pidettyä ponia myöskään suorana.
Vasempaan laukkaan otin avuksi toisen, lyhyen raipan ulkokäteen. Vasemmassa laukassa menimme puolen maneesin kokoisella neliöllä, jossa ope halusi nähdä suorat sivut ja syvät kulmat. Välillä tosin neliömme lipsahti enemmän tai vähemmän ympyräksi, etenkin kun jouduimme vähän väistelemään muita ratsukoita. Vake myös koetti usein liirailla muita hevosia kohti ja lähteä seuraamaan niitä, mikä toi oman haasteensa. Raippa ulkokädessä kuitenkin auttoi suoristamaan ulkolapaa, ja Vake alkoi hetkittäin myödätä niskasta ja keventyä etuosasta. Näillä hetkillä oli kuitenkin erityisen tärkeää huolehtia, että laukka lähti saman tien sujumaan hyvällä energialla takaa eteen, sillä pyöristyessään Vake helposti sammutti laukan jo parin hyvän askeleen jälkeen. Samalla tietysti sain kovasti keskittyä istumaan paino takana ja vastustamaan kiusausta nojautua eteenpäin heti ponin pyöristyessä. Näin saatiinkin vasemmassa laukassa aika kivoja pätkiä esiin, ja ope kehui, että nyt mentiin jo hetkittäin ihan oikeassa peräänannossa. Jäin kuitenkin haikailemaan vielä sitä viimeisintä suoristumista, sillä Vake yritti jatkuvasti vältellä töitä puskemalla oikeaa lapaa ulos reitiltä, ja se taas tuotti aika paljon töitä minulle.
Ravissa meno olikin sitten laukkojen jälkeen taas paljon vaivattomampaa, ja ulkolavan hallinta onnistui paljon helpommin. Hetkittäin Vake tuli ravissa vähän raskaan oloiseksi ohjan päässä, mutta tällöin minun piti muistaa kantaa kädet ja pitää tuntuma omasta puolestani kevyenä. Monta kertaa tunnin aikansa sainkin ohjeeksi lyhentää ohjaa JA viedä kättä kannettuna eteenpäin, jotta myös Vakella olisi mahdollisuus kantaa etuosaansa kunnolla.
Tunti oli hyvä herättely takaisin oikeille raiteille siitä junnaamisesta, mihin itsenäisessä ratsastuksessa helposti päätyy. Vasemmassa laukassa saatiin ihan hyviä muutoksia aikaan, mutta kyllä vaan suoristamisen kanssa on paljon työtä tehtävänä, ennen kuin saadaan laukka sujuvaksi ja helpoksi ratsastaa. Kaipa se laukkakin sieltä muutama askel kerrallaan löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti