Maanantaina 24.4. sain ratsastaa maneesissa suurimman osan ajasta aivan yksin, joten käytin tilaisuuden hyväkseni treenaamalla pitkästä aikaa koulurataa. Olemme siis tosiaankin menneet edelleen maneesissa, sillä myöhäinen kevät ei vielä huhtikuun puolella päästänyt aloittamaan ulkokautta, vaan ensin odoteltiin pitkään kentän sulamista ja nyt vielä hetki sen kuivumista. Verryttelin tovin kaikissa askellajeissa, ja kun Vake liikkui ravissa ihan mukavasti, menimme Helppo C E.B. Special -radan läpi kaksi kertaa. Radat sujuivat periaatteessa ihan asiallisesti, mutta pituushalkaisijoilla tuli helposti pientä kiemurtelua, ja kovin kummoista temponlisäystä ei Vakelta irronnut. Laukka sujui ohjelmaan kuuluvilla keskiympyröillä oikeastaan jopa paremmin kuin verryttelyssä, jossa se oli taas takkuillut. Voi kyllä olla, että tuli kovastikin huijattua, kun ei maneesissa ollut kirjaimia merkkeinä, eli tehtävät eivät luultavasti osuneet oikeisiin pisteisiin kuin vähän sinne päin. Oikealla radalla onkin sitten hankalampaa, kun pitää olla niin tarkkana eivätkä kuviot ja siirtymisten paikat voi olla sinne päin. Jos vaan Vake esittäisi kisoissakin yhtä hyvää ravia kuin nyt, niin voisin kyllä olla tyytyväinen.
Tiistaina puikoissa oli toinen kuski, ja keskiviikkona 26.4. olin seuraavan kerran itse ratsailla. Vake oli kuulemman ollut edellisenä päivänä nihkeämpi ja huonompi taipumaan, ja eipä se keskiviikkonakaan oikein hyvin kulkenut. Voi toki olla, että jo ennakkotieto sai minut heittämään hanskat tiskiin, enkä ratsastanut keskiviikkona millään lailla hyvin. Vake vaikutti jotenkin etupainoisemmalta, eikä alkanut kantaa itseään kunnolla. Lähinnä tämän huomasi siitä, että vaikka poni olikin ravissa nyökyssä niin liike tuntui vähän kaatuvan etuosan päälle eikä ravi tuntunut pehmeältä. Sellainen tunne minulla oli, että etujalat eivät ehtineet kunnolla takaosan alta pois ja siksi ravi ei soljunut tahdikkaasti eteenpäin. Laukassa en saanut ulkolapaa haltuun, vaan taannuttiin taas kaula mutkalla jumittamiseen. Jäi vähän arvoitukseksi, oliko kyseessä huono päivä ratsastajalla vai hevosella.
Torstaina annoinkin Vakelle välipäivän, ja suuntasin ajatukset jo seuraavan päivän koulutuntiin. Kävimme torstai-iltana talutuslenkillä, mutta lenkki ei ollut niin kiva kuin yleensä, koska ilman hokkeja ei metsäpoluille voinut lähteä. Niinpä kävimme ensin pyörähtämässä raviradan varikolla ja ravureiden pienellä verryttelylenkillä. Vakella on ollut taipumusta vähän jännittää varikolla ja verryttelylenkillä, ja minulla on ollut ajatuksena käydä näillä tienoilla useammin kävelemässä jotta paikasta tulisi yhtä tuttu ja rento yksin kuljettavaksi kuin metsälenkistä. Tällä kertaa ei kyllä paikkoihin totuttaminen sujunut halutulla tavalla, sillä Vake oli jo muutenkin vähän jännittynyt, ja verryttelylenkin lopussa törmäsimme sorakasassa leikkiviin lapsiin. Lapset kyllä seisoivat kiltisti maassa paikoillaan kun menimme ohi, mutta silti kypäräpäiset pikku-ukot polkupyörineen olivat Vaken mielestä epäilyttäviä. Päästyämme vähän matkaa ohi jatkui mäenlasku sorakasassa, ja kun selän takana alkoi tällainen aktiviteetti, niin se oli Vakelle liikaa. Se olisi esittänyt narun päässä piaffea jos olisi osannut, mutta kun ei aivan osannut niin tyytyi lennokkaaseen passikäyntiin ja äänekkääseen puhisemiseen. Se siitä rentojen kokemusten hankkimisesta. Loppuajan kävelimme kenttien ympäristössä ja onneksi rennommissa merkeissä.
Perjantaina 28.4. päästiin onneksi koulutunnille katkaisemaan aluillaan oleva huonon ratsastuksen kierre, johon vajaa pari viikkoa ilman opetusta oli uhkaavasti johtamassa. Kyseessä oli kolmen ratsukon tunti, jonka tehtävät räätälöitiin osallistujien tarpeiden mukaan. Aloitimme kevyessä ravissa ympyrällä, jossa takaosaa väistätettiin oikeassa kierroksessa vuoroin sisään ja vuoroin ulos. Ympyrällä väistättäminen samalla keventäen oli minulle aika hankalaa, mutta satulassa istuen väistö olisi ollut paljon helpompi ratsastaa. Nyt ei saanut helpotuksia vaan piti keventää. Takaosa siirtyi ulos oikealle vähän kankeasti, eli toisin sanoen piti saada ensin etuosa järjesteltyä oikealle reitille jottei ulkolapa karannut. Sen sijaan vasemman pohkeen väistäminen ympyrän uralta sisään sujui paljon nohevammin. Suoraan ravatessa puolestaan sain olla tarkkana, ettei oikea käsi lähtenyt siirtymään sään yli vaan pysyi oikealla paikallaan.
Oikeassa laukassa mentiin ensin ympyrällä ja sitten maneesia ympäri hieman uran sisäpuolella. Ympyrällä Vake jo melkein alkoi pyöristyä, mutta suorilla urilla se aavistus pyöreydestä katosi. Kulmiin piti päästä tarkemmin ja syvemmälle, ja lyhyiden sivujen piti olla suoremmat. Sisäkädellä piti antaa enemmän tilaa, mutta ulkokättä nostaa ylemmäs etenkin kulmissa ja lyhyillä sivuilla. Pyöreys jäi löytymättä, mutta sentään kulmien ratsastus ja reiteillä pysyminen parani.
Vasemmassa laukassa tehtävänä oli ratsastaa toiselle pitkälle sivulle voltti ja toisella pitkällä sivulla suoraa linjaa uran sisäpuolella ja hieman vasemmalle asettaen. Voltti oli meille tähän suuntaan paha nakki, Vake ei meinannut laukassa millään kääntyä näin tiukasti vasemmalle vaan heitti koko oikean lavan ja kyljen ulos ja jouduin vetämään aivan liikaa kaulaa mutkalle, jotta ehdin kääntää ponin törmäämättä esteisiin, voiden välistä voltti ratsastettiin. Suorilla urilla ratsastaessa sentään laukka lähti pyörimään vähän paremmin, ja laukan rytmi pysyikin mukavammin yllä jos skippasin kierrokselta voltin kokonaan. Uran sisäpuolella ratsastetun pitkän sivun päätteeksi piti tehdä tarkka ja syvä kulma, eli oikaista ei saanut yhtään. Aluksi kyllä oikaisin, kun yritin pitää Vaken pikemminkin poissa seinältä oikean lapansa kanssa. Uran sisäpuolisella linjalla pysyminen alkoi sujua ilman pahaa puskemista seinälle, mutta vaikeutena oli saada Vake kääntymään päädystä tälle linjalle liiraamatta ensin väkisin mutkaa seinälle. Lopuksi saimme vielä etsiä pyöreyttä suurella ympyrällä, missä se olikin helpompaa kuin suorilla linjoilla tai minivolteilla. Tässä sitten löytyi vasempaan laukkaan niitä asiallisempia askeleita, joissa Vake otti kroppaansa paremmin käyttöön. Ei siis jääty laukan osalta aivan tyhjin käsin, vaan joitain hyviäkin pätkiä tuntiin mahtui.
Laukkahommien jälkeen Vake ravasikin aika kivasti ja pehmeästi. Vielä kun muistin hakea istuntaani parempaa ryhtiä ja käsiä ylöspäin niin Vakekin nousi hieman parempaan ryhtiin. Tahti oli nyt hyvä ja Vake eteni melko hyvin itse. Ihan hyviä juttuja siis saatiin tunnin aikana tapahtumaan, vaikkei laukkaaminen oikein helppoa tai kivaa ollutkaan. Loppujen lopuksi olin aika tyytyväinen tuntiin. Ainakin meno oli sata kertaa parempaa kuin keskiviikkona. Kyllä vain on aina hyvä saada opettaja laittamaan ratsastaja tekemään asioita kunnolla ja menemään tehtävissä vähän mukavuusalueen ulkopuolellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti