Etukeno on vihollinen

Tiistaina oli pienen tauon jälkeen estetunnin vuoro. Kunnon hyppytreenejä ehdinkin jo open loman aikana kaipailla, sillä omin päin en sellaisia oikein osaa toteuttaa.

Aloitimme ravitehtävällä, johon kuului puomilinjan ylitys radan poikki menevällä linjalla sekä pienet voltit kulmiin. Meno oli etenkin pikkuvolteilla vähän hyytynyttä, mutta osasin ratsastaa melko rennolla otteella enkä ajatunut pahasti puskemaan. Vake onneksi heräsi, kun aloitimme hyppäämisen. Ensin laukkasimme suurella ympyrällä, jolla ylitettiin radan poikki lähestyttävää ristikkoa. Vakella oli heti alusta alkaen oikein mukava rytmi, ja laukka pyöri kivasti eteenpäin. Tästä laukasta oli helppo lähestyä esteelle. Ope kehotti vielä tekemään ennen ristikolle kaartamista puolipidätteen, jolla sain kasattua laukkaa paremmin takaosalle, ja puolipidätteestä päästiin kevyesti ja rennosti sujumaan kaarre esteelle. Onnistui tosi kivasti!

Seuraavaksi ratsastimme vasemmassa laukassa maapuomin kautta pienellä lävistäjäpystylle, jonka jälkeen pitkältä sivulta käännettiin äsken hypätylle verryttelyesteelle, joka oli nyt pysty. Tällä kertaa esteellä vaihtui suunta, eli matka jatkuikin vasemmalle päätyä kohti. Päädyssä laukattiin kierros ympyrällä, minkä jälkeen kurvattiin uudestaan samalle pystylle jälleen suuntaa vaihtaen. Vake jatkoi edelleen hyvällä rytmillä pyörivää laukkaa, mutta ensimmäisellä yrityksellä käänsin radan poikki sellaisella tiellä, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa esteeltä vasemmalle. Tien korjaamalla Vake toki kääntyikin näppärästi haluttuun suuntaan, ja myös suunnanvaihto vasemmasta oikeaan sujui asiallisesti.

Seuraavaksi vuorossa olikin jo radanpätkä noin 80 sentin korkeudella. Esteiden noustessa sujuva rytmi säilyi melko hyvin, mutta lähestymislinjojen suoruudessa ja huolellisten reittien ratsastamisessa oli paljon parantamisen varaa. Parhaiten tämä näkyi kolmantena esteenä hypättävällä okserilla, jolle tultiin liian oikaisten ja vaivihkaa vinoon ajautuen. Niinpä paikka ei löytynyt aivan luontevasti, ja hyppyyn lähdettiin tosi kaukaa. Kun Vake vieläpä pyrki hypyssä kääntymään kaarretta ennakoiden vasemmalle, ei hypyssä tahtonut oikein pituus riittää ja Vake kolautti takapuomiin. Tulimmekin okserille heti uudestaan, ja ohjeena oli ratsastaa huolellisesti seinän viertä pitkin sekä kääntää oikaisematta suoraan esteen keskelle. Näin hyppy onnistuikin paljon paremmin.

Toisen ratakierroksen hyppäsimme korotetuilla esteillä, eli lävistäjäesteet olivat nyt noin 90 sentissä. Nyt meillä oli ensin ongelmia radan aloittavalla pystyllä. Huomaamattani Vake liirasi lähestymisessä kohti oikeaa, jolloin linja vähän katosi enkä löytänyt ponnistuspaikkaa. Paikan jäädessä epävarmaksi ennakoin hyppyä kallistumalla ylävartalosta eteen viimeisillä askeleilla. Ensin Vake teki yllätyshypyn kaukaa, ja seuraavalla yrityksellä puolestaan mentiin vähän jarruttaen pohjaan. Ope ohjeisti minua pitämään hartiat takana esteen edessä, sillä eteen kallistumalla kadotin paikan entistäkin pahemmin ja vaikeutin Vaken nousemista hyppyyn. Paremmin ylävartalolla odottaen esteen ylitys onnnistui ainakin vähän paremmin, ja matka jatkui seuraaviin tehtäviin. Muillakin esteillä piti muistaa samat korjaukset, eli hartiat takana loppuun asti ja vähän hitaammin mukaan hyppyihin. Tällä ajatuksella lähestymiset onnistuivat mukavammin, ja okserille saatiin suorastaan nappiin onnistunut suoritus.

Pari huonompaa hyppyä jäivät harmittamaan, vaikka pääasiassa tunti meni ihan mukavasti. Tärkein oppi tänään oli, että esteen edessä on odotettava ylävartalolla myös silloin, kun on vähän epävarma hyppypaikasta. Onhan se ihan selvä asia, että Vake tarvitsee etuosalleen tilaa hyppyyn etenkin esteiden ollessa korkeampia, joten ei siellä parane ratsastajan ainakaan enää ysikymppiä hypätessä kallistua ja käpertyä esteen edessä.