Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ei ollut valmennuksia, vaan ratsastelin pelkästään itsenäisesti. Anun valmennuksen jälkeen olin täynnä motivaatiota, mutta yritin myös olla tylsistyttämättä Vakea liian yksitoikkoisella maneesissa puurtamisella. Sileällä ratsastin sunnuntaina 16.4., keskiviikkona 19.4. ja torstaina 20.4. Tiistaina Vake treenasi paremman kuskin kanssa, ja viikonloppuna nollattiin päätä ensin kävelylenkillä perjantaina ja kaverin kanssa maastossa lauantaina. Sunnuntaina vuorossa oli taas maneesissa työskentelyä, mutta silloin otettiin mukaan muutama pieni este.
Vake kulki koko viikon ravissa aika mukavasti. Laukka oli joka kerta se kysymysmerkki, joka saattoi loksahtaa toimimaan tai sitten ei. Jos maneesissa oli ruuhkaa, oli laukkaa huomattavasti hankalampi tai suorastaan mahdoton saada kulkemaan. Aina joutuessaan laukkaamaan toisen hevosen ohitse Vake tyypillisesti jarruttaa, ja usein se myös pyrkii seuraamaan muita hevosia, mikä ei ainakaan helpota reitillä pysymistä ja suoraan etenemistä. Tyypillisesti laukka alkoi nihkeästi, mutta ajan kanssa Vake vertyi laukkaamaan sujuvammin ja ratsastuksen loppupuolella tulikin jo paljon parempia laukkapätkiä. Etenkin keskiviikkona tuli laukassa lopulta tosi hienoja hetkiä. Silloinkaan laukka ei meinannut aluksi millään pyöriä, mutta ratkaisin tilanteen laukkailemalla ensin reippaasti eteen kevyessä istunnassa. Tällöin ei ollut mitään väliä, oliko tuntumaa tai oikaistiinko kulmia, vaan mennä usvatettiin vähän villimmin ja vapaammin eteen muutamia kierroksia Vaken herättelemiseksi. Kun laukka sitten lähti sujumaan eteen ja pyörimään, istuin alas ja aloin hakea taas kontrollia ja suoruutta. Vasemmassa laukassa suoristaminen alkaa pikkuhiljaa sujua aikaisempaa paremmin, ja Vake on ilmeisesti alkanut hoksata, että laukata voi myös muulla tavoin kuin lavan ulos heittäen. Ehdottomasti onnistunein hetki oli se, kun keskiviikkona ratsastin oikeassa laukassa lävistäjälle, vaihdoin puolivälin jälkeen laukan ja jatkoin uralle vasemmassa laukassa. Vake otti oikean lavan hienosti mukaan aivan oma-aloitteisesti, ja hakeutui vasempaan laukkaan päästyämme ihan itse pyöreäksi hyvässä ryhdissä. Kunpa vaan tällaisia hetkiä alkaisi tulla useammin!
Lauantaina 22.4. olimme tosiaan maastossa. Vakella oli lenkin ajan vielä hokit jalassa, ja ne olivatkin tarpeen, sillä teillä ja poluilla oli vielä niitä jäisiäkin paikkoja. Lenkin jälkeen ruuvasin sitten hokit irti, sillä maastoreissuja lukuun ottamatta niitä ei enää tarvita ja pakko kai niiden maastojenkin on kohta alkaa sulaa. Maastossa pääsimme ottamaan pari lyhyttä laukkapätkää, jotka toivottavasti edes vähän avasivat paikkoja. Ainakin Vake selvästi heräsi laukkapyrähdyksistä, ja turvallisesti kaverin hännässä kiinni oli tietysti mukava mennä kaikissa askellajeissa.
Sunnuntaina 23.4. pyörähdettiin taas maneesissa, mutta nyt hypeltiin huvin vuoksi myös muutama este. Esteet olivat pieniä, alle 70-senttisiä, ja niillä hain vain vähän vaihtelua ja virkistystä kun varsinaiset estetreenit jäivät tällä viikolla väliin. Laukkatyöskentely menikin siis lähinnä hyppyjen parissa, ja lisäksi ratsastin ravissa koulukiemuroita. Ravissa meno oli taas mukavan letkeää, ja pienten esteiden ylitys sujui asiallisesti. Ainakin laukkaan tuli pientä lisäpotkua, kun Vake pääsi hyppyhommiin. Vähän olisi tehnyt mieli nostaakin esteitä, mutta maltoin mieleni. Itsenäisestä korkeushyppäämisestä tuskin on mitään hyötyä, ja pikemminkin hyppyjä kannattaa säästellä tavoitteellisempiin treeneihin.
Viikon huono uutinen oli, että Vake menetti sittenkin uudet tarhakaverinsa. Ruunan kanssa oli tullut ruoka-aikaan kahnauksia, kun se oli yrittänyt komennella Vakeakin pois heinäkasalta. Vakehan ei sellaista röyhkeyttä sulata, joten kaveri sai nahkoihinsa pari naarmua liikaa. Harmillista, sillä tamman kanssa Vake oli heti aivan sydänystävä, eikä ruunankaan kanssa ollut ongelmia heinäaikoja lukuun ottamatta. Lopputulos oli siis se, mitä etukäteen vähän pelkäsin, eli ruuna oli turhan kovapäinen ja ruoan perään ja yritti haastaa Vakea. Parhaiten Vaken kaveriksi sopii nössömpi hevonen, joka väistää kiltisti eikä kyseenalaista Vaken johtoasemaa missään tilanteessa, ainakaan jos kyseessä on toinen ruuna. Sellaisen kaverin kanssa Vake on oikein kiltti ja reilu pomo, ja sellaista kaveria mietitään nyt seuraavaksi, onneksi tallilla muutama hyvä vaihtoehto onkin. Nyt on tosiaan hokitkin otettu pois, joten uuden tarhakaverin etsintä on siltä osin vähemmän riskialtista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti