Viikonlopun aikana ei väännetty koulua, vaan lauantaina oli estetunti ja muina päivinä emme nenää maneesin puolelle pistäneet. Perjantaina 7.4. Vakella oli vapaa eli kävelypäivä, ja kävin sen kanssa illalla vajaan tunnin kävelylenkillä. Vake on vaan niin mukava lenkkiseuralainen, kun se kävelee kiltisti perässä kuin koira. Kotia kohti Vaken askel lähti sulalla tiellä venymään kivasti, ja tutkailin kosteaan tienpintaan painuvia kavionjälkiä todeten, että takajalan askel venyi poikkeuksellisen hyvin jopa yli etujalan merkistä.
Sunnuntaina 9.4. kävimme kaverin kanssa maastossa. Sää ei suosinut, vaan lähtiessä satoi räntää. Onneksi sade vähän hellitti lenkin aikana, mutta harmaata oli. Harmikseni emme päässeet tälläkään kertaa raviradalle, koska siellä oli hiittaajia ajamassa. Tiet eivät vieläkään olleet sulia kuin joiltain pätkiltä, mutta päästiin ottamaan sentään muutama lyhyt ravi- ja laukkapätkä. Kävimme kiertelemässä mökkiteillä, ja hurautimme reippaammassa laukassa ylämäen. Vake taisi tulla vähän yllätetyksi, kun kaveri edeltä otti sille tutussa laukkamäessä yhtäkkiä jalat alleen kunnon kiihdytykseen. Siinä laukkaan lähtiessään Vake yritti hieman kiskoa päätä alas, mutta ei kuitenkaan kauhean tosissaan. Reippaan aloituksen jälkeen vauhti hyytyi poneilta mäen laelle tullessa, mutta pärskimisen määrästä päätelleen lyhyt ja nopea laukkaveto hieman ketteryyttä vaativassa mäessä oli hyvä paikkojen avaaja.
Maanantaina 10.4. ratsastin Vaken maneesissa, missä saimme olla tänä iltana aivan omassa rauhassa. Lähdin tavoittelemaan oikein kevyttä ja rentoa tuntumaa sekä pienieleistä ratsastusta. Ravissa tämä onnistui kohtalaisen hyvin, ja Vake kulki oikein rennosti. Muoto ei ollut ehkä aina kaikkein ryhdikkäin, mutta poni liikkui ihan tyytyväisenä ja kuuliaisena. Yritin keskittyä myös kantamaan kädet, mutta tarkkaavaisuuden herpaantuessa muihin asioihin kädet lähtivät helposti painumaan alas. Välillä tuli toki myös hieman jumputettua pohkeella, vaikka yritinkin kaikkea puskemista vältellä. Sellainen rento ja rauhallinen, hyvä fiilis ravissa joka tapauksessa oli, ja Vake oli ohjan päässä aika kevyt.
Laukassa ei tietenkään kevyt ja pienieleinen ratsastus onnistunut yhtä hyvin, vaan jonkin verran puskin Vakea eteenpäin ja tuntumakin tuli vähän vahvemmaksi. En kuitenkaan mielestäni jäänyt värkkäämään ohjilla tai roikkumaan suussa kovin pahasti, vaikka kädet eivät aina kannettuna pysyneetkään. Ponin suoristamisessa auttoi jälleen vastalaukka-ajatus, eli kuvittelin ratsastavani vastalaukkaa vaikka tosiasiassa menimmekin suurella keskiympyrällä myötälaukkaa. Hain siis hieman asetusta ulos, vein sisäpohjetta taakse ja ulkopohjetta eteen, ja käänsin etuosaa sillä edessä olevalla ulkopohkeella. Pohkeiden asettelu näin taisi myös loksauttaa oman painon satulassa jotenkin suorempaan tai parempaan tasapainoon, ja etenkin vasemmassa laukassa tämä asento auttoi Vaken suoristamisessa tosi paljon. Vasemmassa laukassa tuli oikeasti HYVIÄ hetkiä!
Tästä maanantai-illan ratsastuksesta jäi kiva mieli. Tsemppasin omaa tekemistäni niin, että keskityin istuntaan ja tuntuman keveyteen ilman tarvetta saada poni johonkin tiettyyn muotoon nyt ja heti. Laukassa tuli suoristumista pääasiassa pohkeilla ja painonsiirrolla vaikuttaen. Ja mikä tärkeintä, Vake tuntui tekevän töitä enimmäkseen ihan hyvällä asenteella ja rentona, vaikkei sileän työskentely sitä yleensä kovasti sytytäkään. Vaikka paikalla ei ollut ketään näkemässä ja antamassa palautetta niin uskon, että tässä oltiin oikeilla jäljillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti