Rytmi ja sujuvuus kohdillaan

Tiistain estetunnilla oli ohjelmassa perustehtäviä ja pientä radanpätkää, vielä valitettavasti maneesissa ulkokentän odottaessa edelleen lumien sulamista. Meidän osaltamme homma lähti käyntiin varsin toimivalla ja sujuvalla raviverryttelyllä. Laukassa meno oli vielä vähän tahmeaa, mutta en ottanut siitä suurempaa stressiä, vaan uskoin Vaken kyllä pian heräävän hyppyjen alkaessa.

Otimme verryttelyhypyt molemmista suunnista yksittäiselle esteelle kaarevalla lähestymisellä. Vasemmassa laukassa tultiin kaarre parin maapuomin kautta pikkupystylle. Tässä sain vielä vähän patistella Vakea hereille ja laukkaamaan riittävällä energialla kaarteen läpi, mutta selvitimme puomilinjan pikkuhyppyineen ilman suurempia vaikeuksia. Oikeassa laukassa Vakella olikin jo oikein hyvä imu eteenpäin, ja lähestymiset verryttelyesteelle suurella ympyrällä onnistuivat sujuvasti ja hyvässä rytmissä ilman tarvetta työntää yhtään eteenpäin.

Seuraavaksi hyppäsimme jo neljän esteen pätkän, johon kuuluivat lävistäjäokserit sekä kolmen laukan suora linja pitkän sivun suuntaisesti. Estekorkeus oli noin 80 sentin tienoilla. Tavoittelin erityisesti samaa hyvää rytmiä, joka lauantain tunnilla löytyi aivan tunnin lopussa. Reseptinä siis oli tarpeeksi laukkaa kaarteisiin ja sieltä estettä kohti rennosti ilman ylimääräistä säätämistä. Tässä onnistuin nyt oikein hyvin. Vakella oli hyvä meininki etenemisessä, pääsin rentoutumaan esteitä kohti ja ponnistuspaikat löytyivät helposti. Edes päädyissä ei tullut mitään häiritsevää puskemista ja kampeutumista, mikä oli oikein positiivista sekin. Kolmen laukan etäisyys, jota olin arvellut meille vähän pitkäksi, meni sekin aivan heittämällä, eli laukka oli sujuvaa.

Rataa pidennettiin kahdeksan esteen mittaiseksi niin, että kaikki esteet hypättiin radan aikana molemmista suunnista. Lähdin hyppäämään rataa varmalla ja hyvällä fiiliksellä, ja kivasti se sujuikin. Jokainen ponnistuspaikka ei ollut aivan täydellinen, mutta pääasia oli, että sama rytmi säilyi koko ajan. Viimeisenä hypättävälle suoralle linjalle sukelsin kuulemma vähän liikaa, ja linjan aloittava hieman korkeampi pysty tulikin alas. Tämä linja otettiin uusiksi, ja sain hakea vielä suorempaa ja tarkempaa tietä keskelle esteitä ja istua niin hypyissä kuin niiden välissä pystympään. Etenkin esteiden noustessa sinne ysikympin tuntumaan tulee helpommin pudotuksia, jos alan sukeltaa liikaa eteen.

Lopuksi hyppäsimme kolmen laukan linjan vielä kertaalleen vasemmasta laukasta vähän korkeampana, noin 90-senttisenä. Korkeus tuntui helpolta, ja samoilla hyvillä tulilla meni vielä tämä viimeinenkin tehtävä. Olipa oikein hyvän mielen tunti! Tällä kertaa pysyi oikeastaan koko ajan yllä tosi hyvä rytmi, ja lähestymiset onnistuivat rennosti odottaen. Ei turhaa säätämistä, vaan iloisesti ja reippaasti estettä kohti hyvällä itseluottamuksella. Lauantain estetunti oli meillä paljon nihkeämpi, mutta silloin nappasin aivan lopuksi kiinni oikeanlaisesta fiiliksestä ja hyvästä rytmistä, ja tänään onnistuin tuomaan juuri sen saman sujuvuuden ja helppouden mukaan alusta alkaen. Tehtävät olivat toki tänään aika hyvin mukavuusalueella muutenkin, mutta sujuvuuden tunteen ja hyvän rytmin vahvistamisen kannalta ne olivat oikein hyödyllisiä.