Koulukurssin 3. ja 4. päivä: A-kenttäkilpailuohjelma haltuun

Koulukurssin kaksi viimeistä päivää keskityttiin kouluradan ratsastamiseen. Torstaina ohjelmassa oli tosiaan yksi valmennustunti, jolloin harjoittelimme radan tehtäviä pienissä pätkissä, ja perjantaina ratsastettiin sitten rataharjoitus arvostelun kera. Vaken kannalta oli varmasti hyvä ratkaisu, että rataharjoitus oli erillisenä päivänä eikä kolmantena kurssipäivänä valmennustunnin lisäksi. Aikaisemmilla vastaavilla kursseilla kaava on ollut se, että Vake paranee ja paranee kahden ensimmäisen päivän ajan, mutta sitten alkaa olla liikaa ja kolmantena päivänä ei enää kahteen ratsastuskertaan riitä potkua. Tälläkään kurssilla ei kolmas päivä ollut enää läheskään niin hyvä kuin edeltävä päivä, ja nyt asiaan vaikutti varmasti myös säätila. Torstaina oli kuuma ja aurinkoinen päivä, ja paarmat kiusasivat kentällä kovasti.

Torstaina kentällä oli siis pitkän kouluradan aidat, ja alkuverryttelyjen jälkeen kävimme perjantaille valitun ohjelman pala palalta läpi. Ratsastettava ohjelmamme oli FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009 eli helppo A -tason rata. Noin äkkiseltään helppo A ja Vake eivät oikein mahdu yhteen ja samaan lauseeseen, mutta kun ei tässä mistään oikeasta kilpailusta ollut kyse niin sopihan sitä tällainenkin rata puksuttaa läpi harjoituksen vuoksi. Vaikka peräänannon ja kokoamisasteen osalta eivät helpon A:n vaatimukset täyty, niin ohjelman sisältämien tehtävien suorittaminen kouluaitojen sisällä oli meille ihan sopiva pieni haaste. Mitään teknisesti kohtuuttoman vaikeaahan ei tähän ohjelmaan kuulu.

Kouluaidat eivät saaneet Vakea ehkä suoranaisesti ahdistumaan, mutta aika hyytynyt ja tahmea se torstaina oli. Aivan eri meininki kuin edeltävinä kurssipäivinä, ja tehtävien harjoittelu olikin melko raskassoutuista. Ravissa toki oli ne kevyemmätkin hetkensä, ja ohjelman alkuosan ravitehtävät olivat meille tietysti se mukavin osuus. Testasimme pituushalkaisijalle kääntymistä kummastakin suunnasta, ja meille sisääntulo vasemmalta oli ehdottomasti parempi. Onnistuin ratsastamaan käännöksen varsin asiallisesti niin, etten yrittänytkään survoa Vakea kovin syvään kulmaan, vaan kaarroin linjalle hieman "oikaisten". Näin sain Vaken pysymään hyvin suorana kaarroksen läpi, ja linja alkoi sujuvasti. Ravivoltilla vasemmalle ohjeena oli luottaa sisäpuoleen ja keskittyä varsinaisen taivuttamisen sijaan ulkoapuihin. Omaa katsetta ulos kääntämällä sain koko pakettia suoremmaksi ja voltin tasapainoon. Voltilla oikealle puolestaan piti varoa ylitaivuttamista eli pitää kaula paremmin etuosan edessä. Tätä oikealle ylitaivuttamista minun on aina hyvin hankala hoksata itse.

Siirtymisessä ravista käyntiin muistisääntö oli että ei ohjaa, vain pelkkä reisien sulkeminen niin Vake jarruttaa töksähtämättä. Keskiravin ja lisätyn (heh) käynnin osalta ei ollut tietysti kovin paljon tehtävissä, joten niiden osalta tärkeintä oli keskittyä siirtymisiin. Lisätyssä käynnissä annetaan lisäksi raamin venyä edestä pidemmäksi ja matalammaksi kuin keskikäynnissä. Harmi, ettei Vake nyt innostunut esittämään sitä superkäyntiä, jonka se oli laitumella ollessaan löytänyt. Laukka ja etenkin keskilaukka kuuluivat toki myös osastoon "ei paljon tehtävissä", mutta puksuttelimme ne läpi ja yritettiin saada jotain eroa keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtymiseen. Ohje oli, että keskilaukkaympyrältä uralle palatessa tulee kääntää etuosaa mahdollisimman paljon aitaa kohti ja tehdä pidätteitä nimenomaan ulko-ohjalla. Tällöin sisätakajalalle jää paremmin tilaa, ja laukan rytmi ja pyöriminen säilyy jarruttamisesta huolimatta. Harjoituslaukkaosuudet mentiin aivan hidasta nöpölaukkaa, ja malttia haluttiin myös vastalaukkaan tasapainon säilyttämiseksi. "Luota laukkaan" äläkä tuuppaa istunnalla, se oli tärkeintä muistaa vastalaukassa, ja tälläkin kertaa Vake säilytti molempien suuntien vastalaukat rikkomatta.

Rataharjoituksen kenraaliharjoitus oli kaukana hienosta, mutta näiltä pohjilta lähdettiin tekemään varsinainen rataharjoitus perjantaiaamuna. Sain toivomani harmaan sadepäivän, joten paarmat eivät kiusanneet eikä helle hyydyttänyt. Vähän hyytyneen puoleinen Vake oli silti, mutta verrytellessämme sain sen sentään hetkellisesti heräämään ja terävöitymään. Tämä hetki kuitenkin oli ja meni aivan liian aikaisin, ja verryttelyn päättyessä meno oli taas kaukana parhaimmasta tasostamme. Rataharjoitustilanne ei onneksi kuitenkaan saanut Vakea varsinaiseen koulukisa-ahdistukseen, ja ratsastajan mieltä puolestaan rauhoitti raippa, joka sai radalla olla mukana.

Rataa aloittaessa ei siis allani ollut se super-Vake jolla ratsastin kaksi päivää aikaisemmin, mutta näillä mentiin. Rata ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla, mutta ei toki niin huonokaan kuin olisi voinut olla. Vake ei käynyt mahdottomaksi sahapukiksi tai kuuroksi laahustajaksi, vaan suoritti kaikki pyydetyt asiat vaikkakin toki verkkaiseen ja vaatimattomaan tyyliinsä. Ohjelman alussa muoto pysyi ravissa vähän ryhdikkäämpänä, mutta lävistäjällä esitettävässä ohjien myötäyksessä Vake tietenkin valahti pitkäksi ja raskaaksi eikä palautunut siitä takaisin kovin nopeasti. Käynnissä ja laukassa ei polttoaine ylipäänsä riittänyt pyöreänä liikkumiseen, mutta ravipätkillä siellä välissä Vake aina käväisi paremmassa raamissa. Ratsastin mielestäni ihan hyvällä keskittymisellä, ja koetin pitää mielessä harjoituksissa esiin tulleet täsmäohjeet. Silti sorruin ensimmäisessä vastalaukassa tuuppaamaan istunnalla, mikä aiheutti tahtirikon ja melkein raville putoamisen. Tiet ja siirtymiset onnistuivat kohtuullisen täsmällisesti, ja vastalaukan melkein-herpaantuminen oli suorituksen ainoa varsinainen rikko.

Kovin suuria tunteita ei radasta jäänyt suuntaan eikä toiseen. Lähinnä ehkä pieni pettymys, kun kurssin treeneissä olimme kuitenkin pystyneet mielestäni selvästi parempaankin. Olisin halunnut esittää edes ohjelman alussa sitä hienosti toimivaa ravia! Eipä kouluradan ratsastaminen toki ikinä ole helppo paikka, ja jos verrataan tämän vuoden tätä ennen ainoaan koulurataamme, niin tämähän meni tuhat kertaa paremmin. Vake ei kuulemma näyttänyt radalla siltä, että sillä olisi "sarvi otsassa" (ja tällä ei viitata mihinkään satujen yksisarviseen), joten onhan se jo jotain.

Kutosen paperit tuli.

Kurssin päätöksessä saimme Artsilta arvostelupöytäkirjat sekä suullisen yhteenvedon radoista. Pisteitä tuli 62,608 %:n edestä. Arvosteluskaala oli siis tietenkin kiltimpi kuin oikeissa kisoissa helppo A -luokassa, ja omasta mielestäni rata arvioitiin periaatteessa ehkä helpon C:n kriteereillä eli puutteellisesta peräänannosta ei niin paljon tullut miinusta. Mutta hei, minähän olisin kyllä milloin tahansa iloinen saadessani Vakella edes siitä helposta C:stä yli 62 prosenttia! Artsin kannustava palaute oli, että Vaken esitys oli positiivisin Vakelta nähty, eikä Vake ollut kouluaidoissa nyt ahdistuneen näköinen. Poni liikkui kuulemma pääsääntöisesti oikein päin ja ratsastus oli radan läpi luontevaa.

Jos nyt ei huippufiiliksissä kurssi päättynytkään, niin sellaisiakin neljään päivään kuitenkin mahtui, ja ennen kaikkea kurssilta lähti mukaan taas erinomaista oppia eteenpäin. Nämä treenit tekivät meille paljon hyvää, ja olen kyllä hyvin iloinen siitä, että tuli mahdollisuus käydä pitkästä aikaa Artsin opissa.

Videosta kiitos Annelle!

Koulukurssin 2. päivä: asioiden ytimessä

Koulukurssin toisena päivänä jatkoimme hevosten jumppaamista ja etenimme jo hieman kouluradan kuvioidenkin pariin. Sää oli tehokkaaseen työskentelyyn lähes optimaalinen: pilvinen ja lievästi tihkusateinen, eli ei ollut kuuma, pohja oli kostea ja joustava, ja ennen kaikkea paarmat pysyivät loitolla. Vake oli edeltävän yön laitumella, ja sieltähän se aamulla löytyi tyytyväisenä mutta pahuksen mutaisena. Ihme kyllä onnistuin harjaamaan sen pikaisesti puhtaaksi.

Tunti alkoi parilla lävistäjällä, joilla ratsastettiin väistöpätkät eilisen tapaan menosuuntaan asettaen. Sitten verryttelimme hieman kevyessä ravissa. Vake oli hieman hitaan ja raskaan oloinen pötkylä, eli käynnistyminen otti aikansa. Vasemmassa kierroksessa alkoi meno notkistua ja pyöristyä sentään vähän paremmin. Molemmissa suunnissa sain ohjeeksi hyödyntää hetkittäistä vasta-asetusta, ja siitä olikin apua. Turhan etupainoinen Vake kuitenkin vielä verryttelyn päättyessä oli.

Ravissa menimme kuviota, johon kuului kääntyminen pituushalkaisijalle, lähes saman tien alkava väistö kohti uraa, uralle suoristus ja voltti pitkän sivun toiseksi viimeiseen kirjaimeen (kentälle oli tälle päivälle aseteltu pitkän kouluradan kirjaimet paikoilleen). Myöhemmin jatkoimme vielä ratsastaen seuraavalle pitkälle sivulle ravilisäyksen keventäen. Kumpaankin suuntaan väistäessä minun piti kiinnittää erityisesti huomiota väistön alkuun ja ulko-ohjan käyttöön väistöä tukemaan. Vasemmalle väistäessä ohjeena oli ajatella "ulkolapaa kohti takaosaa". Väistöjen loppupuolisko sujui aina mukavasti, ja Vake pyöristyi väistöissä parempaan muotoon. Ylipäänsä se alkoi liikkua koko ajan paremmin ja paremmin, kun ratsastin riittävän napakalla asenteella ja tarkasti. Väistön jälkeen uralla tuli ratsastaa sisäpohkeella eteen ja näin kerätä riittävää energiaa ennen voltille kääntymistä. Voltilla vasemmalle sain ohjeeksi keskittyä ulkoapuihin sekä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, jotta en kallistellut ja kiertynyt liikaa sisäänpäin. Parhaimmillaan Vake liikkui oikeinkin kivan oloisessa, ryhdikkäässä muodossa ja taipui volteille pehmeästi ja jouhevasti.

Aamun laukkatehtävässä käännyttiin ravissa pituushalkaisijalle, nostettiin toisessa kirjaimessa laukka ja käännettiin seuraavan kirjaimen kohdalta laukkavoltti. Laukka jatkui edelleen pituushalkaisijan loppuun ja kulman läpi, minkä jälkeen tuli lyhyt lävistäjä ja pitkälle sivulle kaksi kirjainväliä vastalaukassa. Artsi kehotti tulemaan Vakella pituushalkaisijalle mahdollisimman sujuvassa ravissa eteen ratsastaen, ja ihan hyvää ravia Vake mielestäni tehtävän alussa esittikin. Nostossa tuli helposti pientä kiemurtelua, ja laukassa ei pyöreä muoto säilynyt. Laukkaa ratsastaessa ohjeena oli tuoda pohkeet hieman edemmäs, jottei ylävartalo vahingossa keikahtaisi etunojaan. Pääsimme voltin jälkeen kohtalaisen suorasti päätyyn, ja sitten oli aika tsempata lävistäjä sekä loivan vastalaukkakaarteen läpi. Oikein iloinen yllätys oli, että oikea laukka ei tuottanut vastalaukkana ongelmia, vaan Vake säilytti sen uralle tullessa hienosti. Ei mennyt edes pahasti tuuppaamiseksi! Vasen laukka oli tietysti ns. varma nakki, mutta tämän suunnan vastalaukassa Vake hieman kaatui oikea lapa edellä kaarteen puolelle. Oikea laukka meni nyt siis vastalaukkana jopa paremmin kuin vasen!

Olin jo varsin tyytyväinen aamutunnin ravityöskentelyyn, mutta iltapäivällä Vake kulki oikeastaan vielä paremmin. Harjoittelimme päivän toisella tunnilla lisää ravivoltteja, sekä ohjien hetkellistä poismyötäystä ravissa. Ensin voltteja tuli kaksi pitkälle sivulle ja myötäys vastakkaisella sivulla, ja lopulta treenasimme tulevaan rataharjoitusohjelmaamme sisältyvää kuviota, jossa ratsastettiin ensin suora pituushalkaisija ravissa, pitkän sivun toiseen kirjaimeen voltti ja sen perään heti lävistäjä, jonka päätepisteeseen tuli jälleen voltti. Lävistäjän keskellä ohjia myödättiin reilusti eteen noin kolmen askeleen ajaksi. Volttien ratsastuksen ohjeet olivat samat kuin aamulla, ja niihin keskittymällä Vake tuntui volteilla ihanan suoralta, ei siis liirannut tai kaatunut kumpaankaan suuntaan. Voltilta uralle palatessa oli taas sisäpohje ratsastamassa eteen, samoin kuin lyhyellä sivulla kulmien välissä. Vake liikkui oikein kivalla niskalla, ja välillä sain raviin varsin hyvää aktiivisuuden tuntuakin. Tuntuma oli olemassa, mutta pysyi kohtalaisen kevyenä, ja poni tuntui olevan "läpi" molemmilta puolilta. Ohjaa myödätessä Vake venytti kaulaansa pidempään raamiin ja hieman alas, mutta tämä on kuulemma ihan asiaankuuluvaa kunhan vaan tahti säilyy myötäyksen aikana muuttumattomana. Vakella tahti säilyikin hyvin, mutta tuntuman palauttamisen jälkeen se olisi saanut vielä palata sukkelammin lyhyeksi ja ryhdikkääksi. Oli miten oli, ravia oli nyt todella ilo ratsastaa, ja Vake tuntui todellakin olevan ihan oikeasti peräänannossa.

Laukkaa otettiin pienet pätkät jo verryttelyssä, jossa pähkäiltiin taas vasemman laukan osalta ympyrälle kääntymistä. Artsi ohjeisti jälleen ratsastamaan ympyrän monikulmiona, eli ohjaten etuosaa välillä ulospäin ja sitten taas pienen hetken vasemmalle kääntäen. Tilanteen selitys oli, että jos vain jään sitkeästi kääntämään koko ajan vasemmalle (lue: kaula mutkalle sisäohjalla), ei Vake kykene laukkaamaan sisätakajalalla ja laukka menee aivan tukkoon (on huomattu!). Tästä ahdistuessaan Vake ei sitten halua kääntyä, ja tilanne vain pahenee. Kun ratsastankin etuosaa välillä hieman ulos oikealle, saa Vake vasemman takasen käyttöön ja laukan pyörimään, ja silloin se kykenee taas kääntymään paremmin vasemmalle. Selvästi tämä lähestymistapa myös vaikutti toimivan, eli Vake alkoi kääntyä paljon paremmin, ulko-ohjan tuntuma alkoi löytyä ja vasen laukka alkoi rullata, hetkittäin vähän pyöreänäkin.

Laukan osalta harjoittelimme keskilaukkaa ympyrällä sekä oikeassa laukassa vielä vastalaukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla, ja pitkältä sivulta tehtiin keskiympyrä keskilaukassa. Uralle tullessa palattiin harjoituslaukkaan, ja seuraavalla lyhyellä sivulla joko siirryttiin raviin tai oikeassa laukassa ratsastettiin täyskaarto ja sen perään vastalaukkaa uraa pitkin. Vake ravasi laukannostoihin hyvin, mutta nostossa nenä nousi aina ylös, ja laukka oli selättömämpää. Ennen keskiympyrää piti pyrkiä kokoamaan laukkaa mahdollisimman lyhyeksi, jotta ero olisi selkeämpi, ja tässä apuna toimi etenkin vasemmassa laukassa ulko-ohja. Vasemmassa laukassa ohjeena oli kääntää etuosaa uralla reilusti oikealle ja asettaa ja taivuttaa siis ulos. Ideana oli, että näin jähmeä vasen takajalka sai tilaa työskennellä, ja Vake kykeni sen seurauksena kokoamaan laukkaa paremmin. Ja sehän toimi, eli näin laukka tuli kiinni ja lyhyeksi ilman rytmin menetystä. Keskilaukka ei meillä tietysti mitään kovin näyttävää ollut, ja siinä yksikertainen ohje oli ratsastaa vain mahdollisimman railakkaasti eteen. Oikeassa laukassa ympyrällä sain Vaken sentään hieman venyttämään kaulaansa eteen pyöreämmäksi, kun tarjosin sille siihen ohjaa. Takaisin raviin siirtyessä poni olikin aina saman tien oikein nätissä muodossa.

Olin päivän antiin tosi tyytyväinen. Näillä ohjeilla onnistuin suoristamaan Vakea kuin huomaamatta, ja ravissa se työskenteli aivan älyttömän hyvin. Aktiivisuutta ja lennokkuutta saisi tietysti olla selvästi enemmän, mutta ei kuitenkaan hullumpaa, kun poni on näin mukavalla tuntumalla pehmeänä ja kuuliaisena. Täsmäohjeet olivat todella osuvia ja toimivia. Laukassa ollaan tietysti vielä pahasti lapsenkengissä, mutta ehdottoman positiivista oli ongelmaton vastalaukka molempiin suuntiin. Laukassa vasemmalle kääntymisen vaikeuskin lähti ratkeamaan ja ymmärrykseni ongelman syistä kasvoi, joten eipä kurssipäivältä olisi paljon enempää voinut toivoa. Aivan huippua!

Koulukurssin 1. päivä: väistö ja suoristus

Oulun-reissuun mahtui löhölomaosuuden lisäksi myös aktiivilomaosuus. 11.-14.7. osallistuimme Vaken kanssa nimittäin Tallinmäellä järjestettävälle Artsi Heinon koulukurssille. Kahtena ensimmäisenä päivänä ratsastettiin kaksi tuntia päivässä kolmen ratsukon ryhmissä, kolmantena päivänä yksi tunti ja viimeisenä päivänä ohjelmassa oli koulurataharjoitus. Artsi on aina ollut meille tosi hyvä opettaja, joten oli innoissani mahdollisuudesta päästä pitkästä aikaa Artsin tunneille.

Ensimmäisenä kurssipäivänä keskityttiin erityisesti hevosen suoristamiseen väistötehtävien avulla, ja siinä sivussa tuli harjoiteltua myös huolellista kulmien ratsastusta. Aamutunnilla ratsastimme käynnissä ja ravissa siten, että pitkän sivun alussa kulman jälkeen sekä lopussa ennen kulmaa tuli pätkät väistöä uraa pitkin. Väistöjen välissä pitkän sivun keskellä tapahtui suoristus, ja samoin ennen kulmaa piti suoristaa ajoissa, jotta pääsi ratsastamaan tarkasti kulmaan. Lyhyellä sivulla kulmien välissä tuli ratsastaa sujuvasti suoraan eteenpäin sisäpohkeella, ja kulmissa ideana oli, että ratsastaja pääsee itse kääntämään hevosta. Myöhemmin tunnin aikana tehtävän järjestys vaihtui siltä osin, että väistöä ratsastettiinkin pitkän sivun keskellä, ja pitkän sivun alku ja loppu mentiin suoraan. Aivan tunnin lopussa alettiin myös väistössä hakea asetusta liikkeen suuntaan eli sulkutaivutuksen kaltaiseen liikkeeseen, tosin Vaken kanssa tulin ratsastaneeksi väistöt oikeastaan heti alusta alkaen asetus menosuuntaan -ajatuksella.

Käynnissä Vake teki väistöjä melko näppärästi, mutta suoristumiseen piti saada tarkkuutta ja eteenpäin mennä sujuvammin pelkän poikituksen sijaan. Itselläni meni tovi hoksata, miten tämän tehtävän avulla sai sisäpohkeen tehokkaasti läpi ja hevosen hyvin kulmaan. Tehtävä oli joka tapauksessa hyvä alkuherättelijä, ja Vake oli mielestäni kivasti kuulolla. Käyntityöskentelyn jälkeen verryttelimme jonkin aikaa kevyessä ravissa, jossa ohjeena oli vaihdella lyhentämisen ja kokoamisen sekä pidemmällä askeleella etenemisen välillä. Tämä ero tehtiin erityisesti kevennyksen ja istunnan avulla, eli ravia lyhentäessä tuli kevennyksen suoristua pystyyn ja ikään kuin pitää hieman liikettä vastaan. Kun hevonen myöskin ryhdistäytyi ja hieman kokosi itseään, annettiin ravin taas lähteä eteenpäin keventämällä enemmän liikkeen mukana. Vake vastasi tähän istunnan muutokseen aika hyvin, ja sen kanssa oli tosiaankin toimiva lähestymistapa, että liikettä ei vain vyörytetty eteenpäin vaan välillä myös hidastettiin ja koottiin.

Ravissa väistötehtävä sujui hieman kaksijakoisesti. Vakelle naksahti yllättäen pieni jyrävaihde päälle, ja se pyrki jopa vähän kiirehtimään ravissa. Tämä vaivasi etenkin oikeassa kierroksessa, jossa poni yritti vähän juosta väistöistä ottamatta pidätettä vastaan. Ei siis osattu mennä tarpeeksi hitaasti! Vasemmassa kierroksessa väistö uraa pitkin oli luontevampi, etenkin kun ratsastin sitä sulkutaivutuksenomaisesti vasemmalle asettaen. Tämän suunnan väistössä Vake otti myös pidätteen paremmin vastaan, ja loksahti liikkumaan hetkittäin ihan mukavassa ryhdissä. Väistön jälkeen en kuitenkaan saanut itse herpaantua, vaan myös kulman ja lyhyen sivun läpi piti muistaa ratsastaa jokainen askel ja pitää poni kuulolla ja avuilla.

Iltapäivän tunnilla palasimme vielä aivan samojen väistöjen pariin, ja nyt jatkoimme etenkin asetuksen kääntämistä väistössä menosuuntaan. Lisäksi väistöjä ratsastettiin lävistäjillä, joko siten, että lävistäjä alkoi ja loppui väistöllä ja keskellä mentiin suoraan, tai päinvastoin eli alku ja loppu suoraan. Tällä tunnilla jäi onneksi jyrääminen pois, ja sain Vaken kuuntelemaan pidätettä ja väistämään paremmin myös oikeassa kierroksessa. Vatsalihaksissa oli poikkeuksellisesti sellainen olo, että niilläkin tuli tehtyä ihan oikeasti jotain! Väistöt lävistäjillä olivat meille oikeastaan helpompia kuin uralla tehdyt väistöt, mutta lävistäjällä piti olla erityisen tarkka täsmällisestä linjasta kohti haluttua lävistäjän päätepistettä. Lävistäjällä väistättäessä sain vielä jotenkin korostuneemmin tulevan suunnan sisäpohkeen läpi niin, että seuraavasta kulmasta tuli oikein tasapainoinen ja hyvä. Lävistäjäväistöjen kautta Vake myös loksahti lopulta tuntumalle ihan kunnolla, ja liikkui tunnin loppupuolella ravissa nätissä ja tasaisessa muodossa tuntumatta raskaalta ohjalla. Aamullakin se oli liikkunut periaatteessa oikein päin ja tuntumalla, mutta nyt se tuli jotenkin vielä paremmin "läpi" ja kantoi itseään paremmin.

Iltapäivällä työstettiin myös jonkin verran laukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla ja tehtiin pääty-ympyrä, jonka jälkeen pitkällä sivulla väistätettiin takaosaa aavistuksen verran sisään samalla ajatuksella kuin ravissa, ja seuraavaan päätyyn tuli vielä ympyrä tai pari. Laukassakin johtoajatuksena oli maltti ja rauhallinen tempo, vaikka aktiivisia askeleita haluttiinkin. Ei siis mitään usvatusta eteenpäin siinä toivossa, että vauhti muka korjaisi virheet. Oikeassa laukassa löytyikin ihan hyvä tahti ja rytmi, vaikka pyöreämpääkin olisi meno saanut olla. Vake tuntui olevan periaatteessa ihan tasapainossa. Vasemmassa laukassa sain ohjeeksi tehdä ympyrällä vasta-asetuksia, mutta vasta-asetukseen ei kuitenkaan jääty junnaamaan vaan välillä käytiin myös myötäasetuksessa. Vasta-asetus ja ympyrälle kääntyminen meinasivat tietysti olla meille vähän hankalia, mutta sain tähän tilanteeseen oikein hyviä neuvoja. Ensinnäkin minun tuli kääntää omaa kroppaani hieman ulos oikealle, jotta olin suorassa ja sain painoani paremmin ulkotakajalan päälle. Lisäksi ympyrä tuli ratsastaa vanhalla tutulla monikulmioajatuksella, eli ei käännetä koko ajan, vaan aina vähän kerrallaan ja sen jälkeen laukataan pätkä suoraan jne. Vasta-asetuksen aikana piti hakea ikään kuin avotaivutusta ulospäin eli etuosaa pikemminkin oikealle kuin vasemmalle, ja niin epäintuitiiviselta kuin tämä tuntuikin, se toimi! Sain Vaken pikkuhiljaa kääntymään nätisti ja laukkaa sammuttamatta, ja kun poni vähän suoristui niin se tarjosi jo pyöreyttäkin ja hyviä, paremmin takaosalle tulevia laukka-askelia. Tässäpä ihan uusia (ja osin vanhoja, mutta unohduksiin painuneita) ratkaisuja ikuisuusongelmaamme!

Ensimmäinen kurssipäivä olisi siis tiukkaa ja tarkkaa työskentelyä. Vaikka erityisen hienosti ei kokonaisuutena mennytkään, jäi minulle kuitenkin tosi positiivinen tunne siitä, miten kivasti saatiin vasenta laukkaa korjattua. Kylläpä oli osuvat ohjeet, ja juuri tällaisten vinkkien perässä kurssille tulin.