Koulukurssin 3. ja 4. päivä: A-kenttäkilpailuohjelma haltuun

Koulukurssin kaksi viimeistä päivää keskityttiin kouluradan ratsastamiseen. Torstaina ohjelmassa oli tosiaan yksi valmennustunti, jolloin harjoittelimme radan tehtäviä pienissä pätkissä, ja perjantaina ratsastettiin sitten rataharjoitus arvostelun kera. Vaken kannalta oli varmasti hyvä ratkaisu, että rataharjoitus oli erillisenä päivänä eikä kolmantena kurssipäivänä valmennustunnin lisäksi. Aikaisemmilla vastaavilla kursseilla kaava on ollut se, että Vake paranee ja paranee kahden ensimmäisen päivän ajan, mutta sitten alkaa olla liikaa ja kolmantena päivänä ei enää kahteen ratsastuskertaan riitä potkua. Tälläkään kurssilla ei kolmas päivä ollut enää läheskään niin hyvä kuin edeltävä päivä, ja nyt asiaan vaikutti varmasti myös säätila. Torstaina oli kuuma ja aurinkoinen päivä, ja paarmat kiusasivat kentällä kovasti.

Torstaina kentällä oli siis pitkän kouluradan aidat, ja alkuverryttelyjen jälkeen kävimme perjantaille valitun ohjelman pala palalta läpi. Ratsastettava ohjelmamme oli FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009 eli helppo A -tason rata. Noin äkkiseltään helppo A ja Vake eivät oikein mahdu yhteen ja samaan lauseeseen, mutta kun ei tässä mistään oikeasta kilpailusta ollut kyse niin sopihan sitä tällainenkin rata puksuttaa läpi harjoituksen vuoksi. Vaikka peräänannon ja kokoamisasteen osalta eivät helpon A:n vaatimukset täyty, niin ohjelman sisältämien tehtävien suorittaminen kouluaitojen sisällä oli meille ihan sopiva pieni haaste. Mitään teknisesti kohtuuttoman vaikeaahan ei tähän ohjelmaan kuulu.

Kouluaidat eivät saaneet Vakea ehkä suoranaisesti ahdistumaan, mutta aika hyytynyt ja tahmea se torstaina oli. Aivan eri meininki kuin edeltävinä kurssipäivinä, ja tehtävien harjoittelu olikin melko raskassoutuista. Ravissa toki oli ne kevyemmätkin hetkensä, ja ohjelman alkuosan ravitehtävät olivat meille tietysti se mukavin osuus. Testasimme pituushalkaisijalle kääntymistä kummastakin suunnasta, ja meille sisääntulo vasemmalta oli ehdottomasti parempi. Onnistuin ratsastamaan käännöksen varsin asiallisesti niin, etten yrittänytkään survoa Vakea kovin syvään kulmaan, vaan kaarroin linjalle hieman "oikaisten". Näin sain Vaken pysymään hyvin suorana kaarroksen läpi, ja linja alkoi sujuvasti. Ravivoltilla vasemmalle ohjeena oli luottaa sisäpuoleen ja keskittyä varsinaisen taivuttamisen sijaan ulkoapuihin. Omaa katsetta ulos kääntämällä sain koko pakettia suoremmaksi ja voltin tasapainoon. Voltilla oikealle puolestaan piti varoa ylitaivuttamista eli pitää kaula paremmin etuosan edessä. Tätä oikealle ylitaivuttamista minun on aina hyvin hankala hoksata itse.

Siirtymisessä ravista käyntiin muistisääntö oli että ei ohjaa, vain pelkkä reisien sulkeminen niin Vake jarruttaa töksähtämättä. Keskiravin ja lisätyn (heh) käynnin osalta ei ollut tietysti kovin paljon tehtävissä, joten niiden osalta tärkeintä oli keskittyä siirtymisiin. Lisätyssä käynnissä annetaan lisäksi raamin venyä edestä pidemmäksi ja matalammaksi kuin keskikäynnissä. Harmi, ettei Vake nyt innostunut esittämään sitä superkäyntiä, jonka se oli laitumella ollessaan löytänyt. Laukka ja etenkin keskilaukka kuuluivat toki myös osastoon "ei paljon tehtävissä", mutta puksuttelimme ne läpi ja yritettiin saada jotain eroa keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtymiseen. Ohje oli, että keskilaukkaympyrältä uralle palatessa tulee kääntää etuosaa mahdollisimman paljon aitaa kohti ja tehdä pidätteitä nimenomaan ulko-ohjalla. Tällöin sisätakajalalle jää paremmin tilaa, ja laukan rytmi ja pyöriminen säilyy jarruttamisesta huolimatta. Harjoituslaukkaosuudet mentiin aivan hidasta nöpölaukkaa, ja malttia haluttiin myös vastalaukkaan tasapainon säilyttämiseksi. "Luota laukkaan" äläkä tuuppaa istunnalla, se oli tärkeintä muistaa vastalaukassa, ja tälläkin kertaa Vake säilytti molempien suuntien vastalaukat rikkomatta.

Rataharjoituksen kenraaliharjoitus oli kaukana hienosta, mutta näiltä pohjilta lähdettiin tekemään varsinainen rataharjoitus perjantaiaamuna. Sain toivomani harmaan sadepäivän, joten paarmat eivät kiusanneet eikä helle hyydyttänyt. Vähän hyytyneen puoleinen Vake oli silti, mutta verrytellessämme sain sen sentään hetkellisesti heräämään ja terävöitymään. Tämä hetki kuitenkin oli ja meni aivan liian aikaisin, ja verryttelyn päättyessä meno oli taas kaukana parhaimmasta tasostamme. Rataharjoitustilanne ei onneksi kuitenkaan saanut Vakea varsinaiseen koulukisa-ahdistukseen, ja ratsastajan mieltä puolestaan rauhoitti raippa, joka sai radalla olla mukana.

Rataa aloittaessa ei siis allani ollut se super-Vake jolla ratsastin kaksi päivää aikaisemmin, mutta näillä mentiin. Rata ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla, mutta ei toki niin huonokaan kuin olisi voinut olla. Vake ei käynyt mahdottomaksi sahapukiksi tai kuuroksi laahustajaksi, vaan suoritti kaikki pyydetyt asiat vaikkakin toki verkkaiseen ja vaatimattomaan tyyliinsä. Ohjelman alussa muoto pysyi ravissa vähän ryhdikkäämpänä, mutta lävistäjällä esitettävässä ohjien myötäyksessä Vake tietenkin valahti pitkäksi ja raskaaksi eikä palautunut siitä takaisin kovin nopeasti. Käynnissä ja laukassa ei polttoaine ylipäänsä riittänyt pyöreänä liikkumiseen, mutta ravipätkillä siellä välissä Vake aina käväisi paremmassa raamissa. Ratsastin mielestäni ihan hyvällä keskittymisellä, ja koetin pitää mielessä harjoituksissa esiin tulleet täsmäohjeet. Silti sorruin ensimmäisessä vastalaukassa tuuppaamaan istunnalla, mikä aiheutti tahtirikon ja melkein raville putoamisen. Tiet ja siirtymiset onnistuivat kohtuullisen täsmällisesti, ja vastalaukan melkein-herpaantuminen oli suorituksen ainoa varsinainen rikko.

Kovin suuria tunteita ei radasta jäänyt suuntaan eikä toiseen. Lähinnä ehkä pieni pettymys, kun kurssin treeneissä olimme kuitenkin pystyneet mielestäni selvästi parempaankin. Olisin halunnut esittää edes ohjelman alussa sitä hienosti toimivaa ravia! Eipä kouluradan ratsastaminen toki ikinä ole helppo paikka, ja jos verrataan tämän vuoden tätä ennen ainoaan koulurataamme, niin tämähän meni tuhat kertaa paremmin. Vake ei kuulemma näyttänyt radalla siltä, että sillä olisi "sarvi otsassa" (ja tällä ei viitata mihinkään satujen yksisarviseen), joten onhan se jo jotain.

Kutosen paperit tuli.

Kurssin päätöksessä saimme Artsilta arvostelupöytäkirjat sekä suullisen yhteenvedon radoista. Pisteitä tuli 62,608 %:n edestä. Arvosteluskaala oli siis tietenkin kiltimpi kuin oikeissa kisoissa helppo A -luokassa, ja omasta mielestäni rata arvioitiin periaatteessa ehkä helpon C:n kriteereillä eli puutteellisesta peräänannosta ei niin paljon tullut miinusta. Mutta hei, minähän olisin kyllä milloin tahansa iloinen saadessani Vakella edes siitä helposta C:stä yli 62 prosenttia! Artsin kannustava palaute oli, että Vaken esitys oli positiivisin Vakelta nähty, eikä Vake ollut kouluaidoissa nyt ahdistuneen näköinen. Poni liikkui kuulemma pääsääntöisesti oikein päin ja ratsastus oli radan läpi luontevaa.

Jos nyt ei huippufiiliksissä kurssi päättynytkään, niin sellaisiakin neljään päivään kuitenkin mahtui, ja ennen kaikkea kurssilta lähti mukaan taas erinomaista oppia eteenpäin. Nämä treenit tekivät meille paljon hyvää, ja olen kyllä hyvin iloinen siitä, että tuli mahdollisuus käydä pitkästä aikaa Artsin opissa.

Videosta kiitos Annelle!