Laukkaprojekti

Torstaina 27.7. treenit jatkuivat koulutunnilla, jonka aiheena oli "tarkkuutta siirtymisiin puomien avulla". Kuulosti hyvältä, mutta tunnin puomitehtävä oli meille ehkä kuitenkin hieman haastava. Puomeja oli neljä kappaletta yksi kullakin neliön sivulla, ja näiden yli ratsastettiin sekä ympyrä- että neliökuviolla. Askellajeina olivat ravi ja laukka, ja siirtymisiä tehtiin siten, että joka toinen puomi ylittyi ravissa ja joka toinen laukassa. Ravissa ongelmana oli aluksi aivan järkyttävä etupainoisuus. Jostain syystä Vake veti itsensä ravineliöllä todella pahasti nenälleen, ja koko poni liikkui niin alamäkeen kuin suinkin mahdollista. Ope yritti patistella minua istumaan takajalkojen päällä ja kädet kannettuna, mutta se tuntui lähes mahdottomalta hevosen ollessa kuin alas viettävä liukumäki. Laukannostot saivat Vaken onneksi ryhdistäytymään, mutta laukassa meitä vaivasi lapa edellä liiraaminen sekä sisä- että ulkopohjetta vastaan. Laukannostojen ja laukkapuomitehtävän myötä Vake kävi lopulta vähän kiireiseksi ja hätäiseksi, eli vaikka etuosa kevenikin alkutuntiin verrattuna niin tahti ei säilynyt. Onnistumiset jäivät siis aika olemattomiksi, mutta aivan lopuksi tuli opelta erittäin hyvä ohje: vie laukassa kättä eteen ja ylöspäin, niin Vake lähtee pyörittämään laukkaa paremmin eikä jää niin pahasti jumimaan. Huomaamattani olen jäänyt laukassa estämään Vaken liikkumista kädellä, joten ihmekö tuo kun ei kulje. Kun keskityin ratsastamaan "kädellä eteenpäin" muuttui laukka heti selvästi paremmaksi. On tästä tietysti ollut puhetta aikaisemminkin, mutta niin vaan asia oli päässyt unohtumaan ja käsi painumaan lukkiutuneeksi alas.

Perjantaina 28.7. ratsastin itsenäisesti ja jatkoin treenejä laukannostojen parissa, sillä ne tuntuivat eilisen perusteella todellakin vaativan harjoittelua. Toistojen kautta sain kuin sainkin nostoihin mukavasti terävyyttä ja napakkuutta, mutta ravi meni taas hieman hätäiseksi. Terävyyteen täytyisi siis saada yhdistettyä vielä rentoutta. Laukassa keskityin viemään kättä eteen ja ylös, ja nyt laukka todellakin rullasi hyvin. Vasemmassa laukassa Vake myös kääntyi yllättävän hyvin liiraamatta kaarteesta ulos, mutta ulosliirausongelma tuntui nyt osittain siirtyneen oikeaan kierrokseen. Joka tapauksessa Vake vaikuttaa myös kääntyvän paremmin, kun annan kädellä tilaa laukkaan enkä vahingossa ratsasta laukkaa vain taaksepäin. Käsi eteen ja ylös -ajatuksen kautta lähtee pikkuhiljaa löytymään pyöreyttäkin paljon paremmin kuin vetämällä taakse.

Lauantaina 29.7. olimme jälleen tunnilla, tällä kertaa hyvin kotiläksyt tehneinä. Omatoiminen laukannostotreeni oli tuottanut tulosta, eli nostot onnistuivat paljon torstain tuntia paremmin ja laukka rullasi oikein asiallisesti. Tunnin aiheena oli vasta-asetuksilla jumppaamista, ja vasemmassa laukassa ratsastimme pitkät sivut uran sisäpuolella vasta-asettaen kun taas päädyissä mentiin myötäasetuksessa. Vasemmassa laukassa Vake meni suorastaan hämmästyttävän hyvin ja pyöristyikin kivasti. Laukan tahti oli hyvä ja laukkaa pääsi oikeasti myös istumaan jäntevästi. Vasta-asetus laukassa oli vielä hieman jähmeää, mutta Vake ei kuitenkaan lähtenyt kaatumaan asetuksen mukana uralle vaan sain sen pysymään halutulla linjalla ja pääsin irti vasemmasta ohjasta. Vasen kierros oli selvästi parempi sekä ravin että laukan osalta, oikealle meno oli ehkä vähän raskaampaa ja etupainoisempaa. Oikea laukka oli kuitenkin myös hyvin pyörivää ja tahdikasta, kun vaan muistin viedä kättä jälleen eteen ja ylöspäin.

Kolmen päivän treeniputki laukan parissa tuotti siis mukavia tuloksia. Taisi käydä niin, että tässä loksahti nyt sopivasti yhteen muutama kesän aikana saatu erillinen oivallus. Einolan leirillä toisen ratsun selässä hoksasin, kuinka laukasta täytyy napata "istunnalla kiinni" ja sain vähän parempaa tuntumaa jäntevästä laukan mukana istumisesta. Artsin kurssilla opittiin, kuinka Vaken saa kääntymään vasemmalle vastustelematta ja liiraamatta. Näiden lisäksi sain sitten vielä omalta opelta muistutuksen, että käden tulee ratsastaa laukassa eteen ja ylöspäin. Näin yhdistyi kolme tärkeää ja toisiinsa vaikuttavaa palasta: hevosen suoruus, keskivartalon käyttö ja käsi. Vaikutukset Vaken laukan toimivuuteen olivat suorastaan dramaattiset, ja nyt on selvästi paremmat eväät päästä laukan ratsastamisen osalta oikeasti eteenpäin.

Koulukurssin 2. päivä: asioiden ytimessä

Koulukurssin toisena päivänä jatkoimme hevosten jumppaamista ja etenimme jo hieman kouluradan kuvioidenkin pariin. Sää oli tehokkaaseen työskentelyyn lähes optimaalinen: pilvinen ja lievästi tihkusateinen, eli ei ollut kuuma, pohja oli kostea ja joustava, ja ennen kaikkea paarmat pysyivät loitolla. Vake oli edeltävän yön laitumella, ja sieltähän se aamulla löytyi tyytyväisenä mutta pahuksen mutaisena. Ihme kyllä onnistuin harjaamaan sen pikaisesti puhtaaksi.

Tunti alkoi parilla lävistäjällä, joilla ratsastettiin väistöpätkät eilisen tapaan menosuuntaan asettaen. Sitten verryttelimme hieman kevyessä ravissa. Vake oli hieman hitaan ja raskaan oloinen pötkylä, eli käynnistyminen otti aikansa. Vasemmassa kierroksessa alkoi meno notkistua ja pyöristyä sentään vähän paremmin. Molemmissa suunnissa sain ohjeeksi hyödyntää hetkittäistä vasta-asetusta, ja siitä olikin apua. Turhan etupainoinen Vake kuitenkin vielä verryttelyn päättyessä oli.

Ravissa menimme kuviota, johon kuului kääntyminen pituushalkaisijalle, lähes saman tien alkava väistö kohti uraa, uralle suoristus ja voltti pitkän sivun toiseksi viimeiseen kirjaimeen (kentälle oli tälle päivälle aseteltu pitkän kouluradan kirjaimet paikoilleen). Myöhemmin jatkoimme vielä ratsastaen seuraavalle pitkälle sivulle ravilisäyksen keventäen. Kumpaankin suuntaan väistäessä minun piti kiinnittää erityisesti huomiota väistön alkuun ja ulko-ohjan käyttöön väistöä tukemaan. Vasemmalle väistäessä ohjeena oli ajatella "ulkolapaa kohti takaosaa". Väistöjen loppupuolisko sujui aina mukavasti, ja Vake pyöristyi väistöissä parempaan muotoon. Ylipäänsä se alkoi liikkua koko ajan paremmin ja paremmin, kun ratsastin riittävän napakalla asenteella ja tarkasti. Väistön jälkeen uralla tuli ratsastaa sisäpohkeella eteen ja näin kerätä riittävää energiaa ennen voltille kääntymistä. Voltilla vasemmalle sain ohjeeksi keskittyä ulkoapuihin sekä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, jotta en kallistellut ja kiertynyt liikaa sisäänpäin. Parhaimmillaan Vake liikkui oikeinkin kivan oloisessa, ryhdikkäässä muodossa ja taipui volteille pehmeästi ja jouhevasti.

Aamun laukkatehtävässä käännyttiin ravissa pituushalkaisijalle, nostettiin toisessa kirjaimessa laukka ja käännettiin seuraavan kirjaimen kohdalta laukkavoltti. Laukka jatkui edelleen pituushalkaisijan loppuun ja kulman läpi, minkä jälkeen tuli lyhyt lävistäjä ja pitkälle sivulle kaksi kirjainväliä vastalaukassa. Artsi kehotti tulemaan Vakella pituushalkaisijalle mahdollisimman sujuvassa ravissa eteen ratsastaen, ja ihan hyvää ravia Vake mielestäni tehtävän alussa esittikin. Nostossa tuli helposti pientä kiemurtelua, ja laukassa ei pyöreä muoto säilynyt. Laukkaa ratsastaessa ohjeena oli tuoda pohkeet hieman edemmäs, jottei ylävartalo vahingossa keikahtaisi etunojaan. Pääsimme voltin jälkeen kohtalaisen suorasti päätyyn, ja sitten oli aika tsempata lävistäjä sekä loivan vastalaukkakaarteen läpi. Oikein iloinen yllätys oli, että oikea laukka ei tuottanut vastalaukkana ongelmia, vaan Vake säilytti sen uralle tullessa hienosti. Ei mennyt edes pahasti tuuppaamiseksi! Vasen laukka oli tietysti ns. varma nakki, mutta tämän suunnan vastalaukassa Vake hieman kaatui oikea lapa edellä kaarteen puolelle. Oikea laukka meni nyt siis vastalaukkana jopa paremmin kuin vasen!

Olin jo varsin tyytyväinen aamutunnin ravityöskentelyyn, mutta iltapäivällä Vake kulki oikeastaan vielä paremmin. Harjoittelimme päivän toisella tunnilla lisää ravivoltteja, sekä ohjien hetkellistä poismyötäystä ravissa. Ensin voltteja tuli kaksi pitkälle sivulle ja myötäys vastakkaisella sivulla, ja lopulta treenasimme tulevaan rataharjoitusohjelmaamme sisältyvää kuviota, jossa ratsastettiin ensin suora pituushalkaisija ravissa, pitkän sivun toiseen kirjaimeen voltti ja sen perään heti lävistäjä, jonka päätepisteeseen tuli jälleen voltti. Lävistäjän keskellä ohjia myödättiin reilusti eteen noin kolmen askeleen ajaksi. Volttien ratsastuksen ohjeet olivat samat kuin aamulla, ja niihin keskittymällä Vake tuntui volteilla ihanan suoralta, ei siis liirannut tai kaatunut kumpaankaan suuntaan. Voltilta uralle palatessa oli taas sisäpohje ratsastamassa eteen, samoin kuin lyhyellä sivulla kulmien välissä. Vake liikkui oikein kivalla niskalla, ja välillä sain raviin varsin hyvää aktiivisuuden tuntuakin. Tuntuma oli olemassa, mutta pysyi kohtalaisen kevyenä, ja poni tuntui olevan "läpi" molemmilta puolilta. Ohjaa myödätessä Vake venytti kaulaansa pidempään raamiin ja hieman alas, mutta tämä on kuulemma ihan asiaankuuluvaa kunhan vaan tahti säilyy myötäyksen aikana muuttumattomana. Vakella tahti säilyikin hyvin, mutta tuntuman palauttamisen jälkeen se olisi saanut vielä palata sukkelammin lyhyeksi ja ryhdikkääksi. Oli miten oli, ravia oli nyt todella ilo ratsastaa, ja Vake tuntui todellakin olevan ihan oikeasti peräänannossa.

Laukkaa otettiin pienet pätkät jo verryttelyssä, jossa pähkäiltiin taas vasemman laukan osalta ympyrälle kääntymistä. Artsi ohjeisti jälleen ratsastamaan ympyrän monikulmiona, eli ohjaten etuosaa välillä ulospäin ja sitten taas pienen hetken vasemmalle kääntäen. Tilanteen selitys oli, että jos vain jään sitkeästi kääntämään koko ajan vasemmalle (lue: kaula mutkalle sisäohjalla), ei Vake kykene laukkaamaan sisätakajalalla ja laukka menee aivan tukkoon (on huomattu!). Tästä ahdistuessaan Vake ei sitten halua kääntyä, ja tilanne vain pahenee. Kun ratsastankin etuosaa välillä hieman ulos oikealle, saa Vake vasemman takasen käyttöön ja laukan pyörimään, ja silloin se kykenee taas kääntymään paremmin vasemmalle. Selvästi tämä lähestymistapa myös vaikutti toimivan, eli Vake alkoi kääntyä paljon paremmin, ulko-ohjan tuntuma alkoi löytyä ja vasen laukka alkoi rullata, hetkittäin vähän pyöreänäkin.

Laukan osalta harjoittelimme keskilaukkaa ympyrällä sekä oikeassa laukassa vielä vastalaukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla, ja pitkältä sivulta tehtiin keskiympyrä keskilaukassa. Uralle tullessa palattiin harjoituslaukkaan, ja seuraavalla lyhyellä sivulla joko siirryttiin raviin tai oikeassa laukassa ratsastettiin täyskaarto ja sen perään vastalaukkaa uraa pitkin. Vake ravasi laukannostoihin hyvin, mutta nostossa nenä nousi aina ylös, ja laukka oli selättömämpää. Ennen keskiympyrää piti pyrkiä kokoamaan laukkaa mahdollisimman lyhyeksi, jotta ero olisi selkeämpi, ja tässä apuna toimi etenkin vasemmassa laukassa ulko-ohja. Vasemmassa laukassa ohjeena oli kääntää etuosaa uralla reilusti oikealle ja asettaa ja taivuttaa siis ulos. Ideana oli, että näin jähmeä vasen takajalka sai tilaa työskennellä, ja Vake kykeni sen seurauksena kokoamaan laukkaa paremmin. Ja sehän toimi, eli näin laukka tuli kiinni ja lyhyeksi ilman rytmin menetystä. Keskilaukka ei meillä tietysti mitään kovin näyttävää ollut, ja siinä yksikertainen ohje oli ratsastaa vain mahdollisimman railakkaasti eteen. Oikeassa laukassa ympyrällä sain Vaken sentään hieman venyttämään kaulaansa eteen pyöreämmäksi, kun tarjosin sille siihen ohjaa. Takaisin raviin siirtyessä poni olikin aina saman tien oikein nätissä muodossa.

Olin päivän antiin tosi tyytyväinen. Näillä ohjeilla onnistuin suoristamaan Vakea kuin huomaamatta, ja ravissa se työskenteli aivan älyttömän hyvin. Aktiivisuutta ja lennokkuutta saisi tietysti olla selvästi enemmän, mutta ei kuitenkaan hullumpaa, kun poni on näin mukavalla tuntumalla pehmeänä ja kuuliaisena. Täsmäohjeet olivat todella osuvia ja toimivia. Laukassa ollaan tietysti vielä pahasti lapsenkengissä, mutta ehdottoman positiivista oli ongelmaton vastalaukka molempiin suuntiin. Laukassa vasemmalle kääntymisen vaikeuskin lähti ratkeamaan ja ymmärrykseni ongelman syistä kasvoi, joten eipä kurssipäivältä olisi paljon enempää voinut toivoa. Aivan huippua!

Tehtävillä suoremmaksi

Maanantaina 19.6. olimme Vaken kanssa pitkästä aikaa ihan ryhmäkoulutunnilla. Kyseessä oli neljän ratsukon tunti, jonka teemaksi oli määritelty suoruutta parantavia tehtäviä, ja juuri osuvan aiheen vuoksi tämän tunnin kalenterista varasinkin.

Lyhyen verryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän parissa. Väistöjä ratsastettiin käynnissä ja ravissa pitkällä sivulla uran sisäpuolella vaihdellen poikituksen suuntaa lyhyissä pätkissä oikealle ja vasemmalle. Meille tällainen tehtävä toimikin oikein hyvin, tosin "huijasin" vähäsen ja pyrin kääntämään Vaken asetuksen aina menosuuntaan eli ratsastin hieman sulkutaivutusmaisesti. Vake väisti kumpaakin pohjetta melko hyvin, ja kun vaan aktiivisuus saatiin säilytettyä kunnolla, niin väistöt tekivät hyvin tehtävänsä. Vake pyöristyi mukavan ryhdikkääseen muotoon, ja pohkeet tuntuivat menevän paremmin läpi eli puskeminen ja liiraaminen väheni. Ehdottomasti sellainen tehtävä, jota kannattaa kokeilla myös itsenäisillä kerroilla!

Väistöjen jälkeen jatkoimme vasta-asetusten parissa. Pitkillä sivuilla ratsastettiin ravia eteen vasta-asettaen, ja lyhyillä sivuilla taas kiinni myötäasettaen. Vake lähti yllättävänkin hyvin lisäämään tempoa, mutta kävi tehtävässä hieman raskaaksi edestä. Pitkän sivun päättävässä kulmassa sain olla tarkkana, jottei Vake puskenut sisäpohjetta vastaan, eli asetuksen vaihdon kanssa olisi pitänyt olla nopeampi. Menimme vielä hetkeksi keskiympyrälle hakemaan vasta-asetusta vasemmassa kierroksessa, ja tässä vaiheessa opelta tuli kehuja Vaken lyhyestä ja ryhdikkäästä muodosta. Ei se hullummin liikkunut.

Lopputunti vierähtikin ennalta-arvattavasti vastalaukan parissa. Laukkasimme hetken vasenta laukkaa vasemmalle, ja sitten vaihdoimme suuntaa lävistäjällä jatkaen vastalaukassa uraa pitkin. Vasenta laukkaa Vake meni vastalaukkana varsin mutkattomasti, toki päädyissä se tuppasi kaatumaan hieman oikea lapa edellä. Aluksi tulikin monta kierrosta suorastaan tasapainoisen oloista vastalaukkaa, mutta kun vastalaukkaa vain jatkettiin ja jatkettiin, alkoi Vake hyytyä. Vähempikin olisi siis varmasti riittänyt. Samat laukkakuviot toistettiin vielä oikeassa laukassa, ja nyt tuli odotetusti vaikeuksia. Lyhyiden sivujen läpi laukkaaminen ei aluksi tahtonut onnistua millään, ja kamalaksi tuuppaamiseksihan se meni. Tärkeintä olikin yrittää istua hiljaa ja tukea, tasapainottaa ja rytmittää laukkaa istunnan avulla sen sijaan, että pikemminkin heilautin Vaken pois rytmistä ja tasapainosta omalla soutamisellani. Lopulta loiva vastalaukkakaarre lyhyen sivun ympäri onnistui pari kertaa ainakin jotenkuten, kun oikein tsemppasimme sekä minä että Vake.

Tunti oli ainakin tehokas. Loppu meni oikean laukan tahkoamisen kanssa vähän höpöksi, mutta ravissa tuli ihan asiallistakin menoa. Kai sekin on pientä edistystä, että oikea vastalaukka lyhyen sivun ympäri ylipäänsä onnistuu, vaikkei se helppoa ole vieläkään. Näin intensiivinen työskentely kokonaisen tunnin ajan on kyllä ehkä vielä vähän liikaa Vakelle, eikä se jaksa olla ihan parhaimmillaan loppuun asti. Silloin loppuu helposti itseltänikin usko kesken, kun huomaan, että hevonen alkaa menettää parasta teräänsä. Toisaalta välillä on ehkä hyväkin mennä vähän mukavuusrajan yli, mitä ei niin helposti tule itsenäisesti treenaillessa tehtyä.

Työläyden kautta helppouteen

Torstaina 16.3. olimme kouluvalmennuksessa kolmen ratsukon tunnilla. Tunnin määritelmänä oli harjoituksia ratsukoiden tarpeiden mukaan, ja niitä totta vie saimme: vasta-asetuksia laukassa!

Aloitimme ravissa keskiympyrällä, jossa tarkistettiin sekä myötä- että vasta-asetuksen sujuminen. Vähän niin ja näin sen vasta-asetuksen kanssa oli, mutta ravissa ympyrällä se onnistui vielä kohtuullisesti. Seuraavaksi jatkoimme vasemmassa kierroksessa uraa pitkin ratsastaen pitkät sivut uran sisäpuolella ja vasta-asettaen. Päätyihin puolestaan tuli laukkaympyrät. Ravin tahdista tuli kehuja, mutta oikea pohje ei ollut läpi, vaan Vake pyrki vasta-asettaessa sinnikkäästi puskemaan ja valumaan uralle. Raipan pitäminen oikeassa kädessä ja sen painaminen oikeaa lapaa vasten auttoi hieman, mutta kyllä se suoraan meneminen ilman seinän tukea oli vähän hankalaa.

Seuraavaksi jatkoimmekin kokonaan vasemmassa laukassa, pitkät sivut uran sisäpuolella vasta-asettaen ja pääty-ympyrät myötäasettaen. Oli muuten työlästä! Vake puski ja puski uraa kohti, enkä meinannut millään saada sitä pysymään vasta-asetuksessa halutulla reitillä. Suorana laukkaaminen ilman seinän tukea oli Vaken mielestä niin rasittavaa, että se pyrki viimeiseen asti välttelemään mukavuusalueelta poistumista. Oikeassa pohkeessa ei vaan meinannut teho riittää ponin pitämiseen poissa uralta. Jälleen auttoi raipan siirtäminen ulkokäteen, ja myös huolellinen reitin suunnittelu aina edeltävästä päädystä alkaen oli tärkeää, jottei Vake päässyt nojautumaan oikealle kyljelleen. Tahkottiin ja tahkottiin, ja pienissä pätkissä askel kerrallaan sain ponin suoristumaan ja oikean lavan kuriin. Ne hetket kyllä erotti selkeästi, koska tällöin Vake loksahti tuntumalle ja alkoi laukata paremmin itseään kantaen. Suoristuessaan se vaan niin mielellään sammutti laukan, ja sitten ei taas pohkeissa meinannut riittää teho laukan pyörittämiseen. Olisi tarvittu sisätakajalan aktivointia raipalla, mutta kun se raippa oli nyt ulkokädessä suoristamassa ulkolapaa.

Oikeassa laukassa ei päästy myöskään helpolla. Tässä suunnassa tehtävänä oli ratsastaa pitkä sivu uran sisäpuolella suoraa linjaa pitkin, ja kääntää pitkän sivun matkalla kolme noin kymmenen metrin volttia. Oikeassa laukassa Vake eteni paremmin, mutta volteilla meinasi tässäkin suunnassa hieman ulkolapa karata ja poni kääntyä kaula mutkalla. Tarvittiin lisää ulkopohjetta sekä napakampaa istuntaa takajalkojen päälle. Ope kehui lopulta laukan olevan jo varsin kelpoa Vakeksi, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos poni olisi kääntynyt ihan kunnolla ulkopohkeesta ja kaula etujalkojen välissä eikä liirannut lapaa ulos.

Laukassa tehtiin todellakin hikisesti hommia, ja se tuotti sentään lopulta tuloksiakin. Vaikka laukan ratsastaminen ei pienistä hyvistä hetkistä huolimatta muuttunut missään vaiheessa helpoksi, tuli suoristamisesta seuraava helppous ja sujuvuus sitten esiin laukan jälkeisessä ravityöskentelyssä. Ratsastimme lopuksi ravissa muutamia suoria kaartoja radan poikki, sekä taivuttelimme vielä isolla ympyrällä. Vake ravasi oikein letkeästi, pehmeästi ja rentona tasaisen mukavassa muodossa, ja kyllä se vaan tuntui olevan paljon suorempana kahden pohkeen ja kahden ohjan välissä. Ravi myös eteni niin mukavasti, että välillä sai toppuutella pienillä pidätteilläkin. Näin siis laukassa tahkoaminen palkittiin sillä, että lopuksi pääsin ratsastamaan ravissa hyvin eleettömästi ja kevyesti. Tuumasinkin, että omin päin ratsastaessa olisi usko loppunut kesken jo monta kertaa enkä olisi päässyt läheskään samalla tavalla mukavuuskynnyksen yli kuin open patistellessa ja ohjatessa, ja eipä sitten näin mukavaan lopputulokseen olisi päästykään. Tämän takia siellä valmennuksissa käydään!

Toimii, ei toimi, toimii...

Lauantaina 4.3. suunnitelmana oli mennä vain maneesiin puurtamaan koulukiemuroita, mutta tallilla sattuikin olemaan sopivaa maastoseuraa, ja niinpä lähdimme ensin seuraksi maastokävelylle. Keli oli paikoitellen aika liukas, mutta Vakellahan oli nyt onneksi ne hokkikengät myös takana. Köpöttelimme leppoisasti noin 40 minuutin lenkin, ja sen jälkeen menin Vaken kanssa vielä maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Maneesissa vierähti myös sellaiset kolme varttia, ja Vake oli tällä kertaa tosi hyvä ratsastaa. Ravi lähti alusta alkaen sujumaan oikein letkeästi, ja myös laukka oli parasta pitkään aikaan. Laukassa oli pyöreyttä ja oikeaa ajatusta tuntumasta, ja toistuvilla laukannostoilla sain Vaken sopivasti vähän "kuumumaan". Niin se vaan joskus loksahtaa, ja hyvin loksahtikin!

Sunnuntaina 5.3. olimme iltapäivällä kolmen ratsukon koulutunnilla. Edellisen päivän perusteella odotin tunnilta paljon, mutta samanlaista fiilistä ei vaan tahtonut löytyä. Aloitimme keskiympyrällä ratsastaen loivaa avotaivutusta oikealle kevyessä ravissa. Vake oli vähän raskaan oloinen, ja päädyin puskemaan turhan paljon. Siitähän se homma lähtikin heti väärällä jalalla liikkeelle, ja ehkä yksinkertaisesti yritin liikaa. Ope tuumasi, että minun pitäisi etsiä enemmän vuorovaikutusta pohkeen ja ohjan välille, eli että pohjetta käyttäessä tulisi tuntumaan hetkellisesti pientä painetta. Tätä vuorovaikutusta yritin sitten koko tunnin ajan tavoitella.

Jatkoimme hetken päästä oikeassa laukassa, missä puskeminen jatkui. Aika äkkiä turhauduin, kun ei laukka onnistunutkaan ollenkaan eilisen malliin. Olisin halunnut näyttää opellekin, että kyllä me osataan, mutta eihän se väkisin vääntämällä onnistu.

Parhaiten tunnilla onnistuivat pohkeenväistöt. Näitä ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa aloittaen pituushalkaisijalta väistön uraa kohti oikealle, suoristaen muutamia metrejä ennen uraa ja väistäen vasemmalle takaisin pituushalkaisijalle. Parin kierroksen jälkeen väistö oikealle lähti sujumaan oikein jouhevasti, ja kun vaihdoin raipan oikeaan käteen onnistui lopulta myös väistö vasemmalle yhtä näppärästi. Ehkä kuitenkin asetus olisi saanut olla oikeaa pohjetta väistäessä enemmän oikealla, sillä nyt helpotin tehtävää ratsastamalla sen enemmän sulkutaivutuksen tapaisesti. Vake esitti joka tapauksessa hyviä ristiaskelia, ja tehtävän myötä raviin tuli parempaa ryhtiä. Ope kehuikin tässä vaiheessa ravin tahtia hyväksi. Väistöissä ohjeena oli pyrkiä rentouttamaan omaan ristiselkää enemmän, eli en saa huomaamatta vetää istuntaa tönköksi väistöä ratsastaessa.

Lopuksi työstimme vielä vasenta laukkaa, ja tehtävänä oli laukata keskiympyrällä vasta-asetuksessa. Tämä olikin erityisesti meitä varten räätälöity tehtävä, jolla yritettiin korjata meitä niin kovasti vaivaavaa ulkolavan karkaamista. Itse asiassa sain Vaken laukkaamaan vähän vähemmän mutkalla ja jopa vähän pyöreänäkin, mutta tämä ei nyt kelvannut vaan vielä piti saada asetus oikeasti ulos. Oli tosi työlästä! Vasta-asetuksessa Vake pyrki kovasti ajautumaan ulos halutulta reitiltä ja ympyrämme oli välillä aika mielenkiintoisen muotoinen. Joitain yksittäisiä hyviä askeleita sieltä tuli, ja tehtävä oli selvästi juuri oikea puuttuman vasemman laukan ongelmiimme. Tämä vaan vaatii vielä paljon lisää työstämistä onnistuakseen kunnolla.

Maanantaina 6.3. ratsastin itsenäisesti. Omassa rauhassa kaikki onnistuikin taas paljon paremmin kuin open silmien alla yliyrittäessä, ja Vake meni taas vaihteeksi oikein hyvin. Kun en puskenut ja tehnyt liikaa, niin Vake liikkui paljon halukkaammin eteenpäin. Teimme kivoja väistöjä sekä kivoja laukannostoja, jotka saivat Vaken sopivasti hereille ja teräväksi. Vasemmassa laukassa hain taas vasta-asetusta, ja sain Vaken ainakin hetkittäin vähän suoremmaksi ja tuntumalle. Lopuksi tein pitkästä aikaa parit laukanvaihdot, jotka onnistuivat nekin näppärästi. Ei kai tässä voi oikein muuta päätellä, kuin että omin päin ratsastaessa homma toimii koska ei ole mitään paineita, mutta valmennuksissa menen puihin kun joku katsoo(!) ja en osaakaan ratsastaa yhtä rennolla otteella. Se on sentään positiivista, että olen oppinut ratsastamaan itsenäisesti ihan järkevällä tavalla ja saan rakennettua mielekkäitä treenejä pelkän päämäärättömän humputtelun sijaan.