Maanantaina 19.6. olimme Vaken kanssa pitkästä aikaa ihan ryhmäkoulutunnilla. Kyseessä oli neljän ratsukon tunti, jonka teemaksi oli määritelty suoruutta parantavia tehtäviä, ja juuri osuvan aiheen vuoksi tämän tunnin kalenterista varasinkin.
Lyhyen verryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän parissa. Väistöjä ratsastettiin käynnissä ja ravissa pitkällä sivulla uran sisäpuolella vaihdellen poikituksen suuntaa lyhyissä pätkissä oikealle ja vasemmalle. Meille tällainen tehtävä toimikin oikein hyvin, tosin "huijasin" vähäsen ja pyrin kääntämään Vaken asetuksen aina menosuuntaan eli ratsastin hieman sulkutaivutusmaisesti. Vake väisti kumpaakin pohjetta melko hyvin, ja kun vaan aktiivisuus saatiin säilytettyä kunnolla, niin väistöt tekivät hyvin tehtävänsä. Vake pyöristyi mukavan ryhdikkääseen muotoon, ja pohkeet tuntuivat menevän paremmin läpi eli puskeminen ja liiraaminen väheni. Ehdottomasti sellainen tehtävä, jota kannattaa kokeilla myös itsenäisillä kerroilla!
Väistöjen jälkeen jatkoimme vasta-asetusten parissa. Pitkillä sivuilla ratsastettiin ravia eteen vasta-asettaen, ja lyhyillä sivuilla taas kiinni myötäasettaen. Vake lähti yllättävänkin hyvin lisäämään tempoa, mutta kävi tehtävässä hieman raskaaksi edestä. Pitkän sivun päättävässä kulmassa sain olla tarkkana, jottei Vake puskenut sisäpohjetta vastaan, eli asetuksen vaihdon kanssa olisi pitänyt olla nopeampi. Menimme vielä hetkeksi keskiympyrälle hakemaan vasta-asetusta vasemmassa kierroksessa, ja tässä vaiheessa opelta tuli kehuja Vaken lyhyestä ja ryhdikkäästä muodosta. Ei se hullummin liikkunut.
Lopputunti vierähtikin ennalta-arvattavasti vastalaukan parissa. Laukkasimme hetken vasenta laukkaa vasemmalle, ja sitten vaihdoimme suuntaa lävistäjällä jatkaen vastalaukassa uraa pitkin. Vasenta laukkaa Vake meni vastalaukkana varsin mutkattomasti, toki päädyissä se tuppasi kaatumaan hieman oikea lapa edellä. Aluksi tulikin monta kierrosta suorastaan tasapainoisen oloista vastalaukkaa, mutta kun vastalaukkaa vain jatkettiin ja jatkettiin, alkoi Vake hyytyä. Vähempikin olisi siis varmasti riittänyt. Samat laukkakuviot toistettiin vielä oikeassa laukassa, ja nyt tuli odotetusti vaikeuksia. Lyhyiden sivujen läpi laukkaaminen ei aluksi tahtonut onnistua millään, ja kamalaksi tuuppaamiseksihan se meni. Tärkeintä olikin yrittää istua hiljaa ja tukea, tasapainottaa ja rytmittää laukkaa istunnan avulla sen sijaan, että pikemminkin heilautin Vaken pois rytmistä ja tasapainosta omalla soutamisellani. Lopulta loiva vastalaukkakaarre lyhyen sivun ympäri onnistui pari kertaa ainakin jotenkuten, kun oikein tsemppasimme sekä minä että Vake.
Tunti oli ainakin tehokas. Loppu meni oikean laukan tahkoamisen kanssa vähän höpöksi, mutta ravissa tuli ihan asiallistakin menoa. Kai sekin on pientä edistystä, että oikea vastalaukka lyhyen sivun ympäri ylipäänsä onnistuu, vaikkei se helppoa ole vieläkään. Näin intensiivinen työskentely kokonaisen tunnin ajan on kyllä ehkä vielä vähän liikaa Vakelle, eikä se jaksa olla ihan parhaimmillaan loppuun asti. Silloin loppuu helposti itseltänikin usko kesken, kun huomaan, että hevonen alkaa menettää parasta teräänsä. Toisaalta välillä on ehkä hyväkin mennä vähän mukavuusrajan yli, mitä ei niin helposti tule itsenäisesti treenaillessa tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti