Kesä, kavereita ja maastoilua

Kesän koittaessa Vake sai viimein uuden tarhakaverin. Ison tallin puolelle muutti pikkuruuna, joka kuulosti paperilla juuri sopivalta seuralaiselta. Jännityksellä odotin, tulisiko tästä pari, ja huokaisin helpotuksesta syvään, kun ensimmäinen päivä yhdessä oli sujunut kaikin puolin mukavasti. Yhteiselo jatkui ilman konflikteja myös seuraavina päivinä, joten kyllä tässä nyt taitaa tosiaankin olla toimiva kokoonpano. Kummallakaan ruunalla ei ole ollut havaittavissa katkennutta karvaakaan naarmuista puhumattakaan, eli tutustuminen sujui ilman minkäänlaista fyysistä mittelyä. Ilmeisesti näiden kahden välinen sosiaalinen asetelma oli päivänselvä heti ensisilmäyksellä, kun Vake on vanhempi ja itsevarma johtajahevonen ja toinen taas puolet nuorempi sekä nöyrä luonteeltaan. Ensimmäisinä päivinä ruunat seisoskelivat tarhassa jonossa noin hevosenmitan päässä toisistaan Vake edellä, mutta jo kolmantena päivänä näin ne rapsuttelemassa toisiaan. Ihanan rauhallisesti ja harmonisesti nämä kaksi siis sulautuivat kavereiksi, ja nyt on omistajakin onnellinen, kun ei hevonen joudu olemaan yksin.

Tarhakaverin lisäksi oli kaivattu myös maastokaveria, ja lauantaina 3.6. sattui hyvä tuuri. Tallilla oli sopivaa seuraa lähdössä maastoon juuri kun olin menossa ratsastamaan Vakella, joten lyöttäydyimmekin seuraksi maastolenkille. Edellisestä kunnon maastoreissusta oli jo aikaa jos ei käyntilenkkejä lasketa, sillä olen ollut vähän aikaansaamaton seuran järjestämisen suhteen. Maastolaukkoja oli siis jo ehditty kaivata. Nyt kiersimme noin tunnin lenkin mökkiteitä pitkin, ja meille esiteltiin näppärä uusi polku, jonka kautta sai tehtyä kivan ympyrälenkin. Laukkaakin tuli otettua useammassa pätkässä, joista pisin oli reilun kilometrin. Siinä pääsi Vake jo ihan venyttämäänkin askelta, vaikkei mutkaisilla teillä aivan päätöntä kaahausta voinut harrastaa. Vake oli kaverin perässä tosi leppoisa kulkija, mutta heräsi sentään laukkairrotteluissa sopivasti. Oikein kiva lenkki!

Sunnuntaina 4.6. kävimme verryttelemässä "omatoimimaastossa" eli kiersimme metsässä tuttua verryttelylenkkiä useamman kierroksen ja otin siinä myös pieniä ravi- ja laukkapätkiä. Tämän jälkeen vuorossa oli kentällä puurtamista, ja puurtamisen makua siinä kyllä olikin. Vähän väkinäisen oloista menoa kaikin puolin. Seuraavana päivänä olikin onneksi paremman kuskin vuoro istua satulaan, ja itse pidin vapaaillan.

Tiistaina 6.6. olimme estetunnilla isolla kentällä. Tunnilla hypeltiin tälläkin kertaa radanpätkiä, mutta mukana oli myös pienimuotoinen jumppasarja. Meitä vaivasivat edelleen samat ongelmat kuin viikon takaisella estetunnilla, eli Vake oli vähän ponneton ja etupainoinen. Olin kuitenkin viisastunut vahingosta sen verran, etten sortunut ajamaan Vakea ylenpalttisesti eteenpäin ja siten etuosansa päälle, ja onnistuin pitämään myös tuntuman kevyempänä. Turhahan se on alkaa väkisin tuupata, jos hevonen on vähän raskas. Tällä taktiikalla hyppääminen olikin jonkin verran parempaa, kun en omalla toiminnallani vielä pahentanut etupainoisuutta. Parhaimmillaan ei tänään kuitenkaan oltu, vaan Vake tosiaan painui turhan matalaksi eikä näin ollen päässyt laukkaamaan ja hyppäämään ketterän kevyesti. Pieniä pätkiä ja yksittäisiä hyppyjä Vake meni ryhdikkäämmin ja terävämmin, mutta pitkät etäisyydet suurella kentällä tuntuvat olevan haasteellisia, kun Vake pääsee valahtamaan pitkäksi. Myös kentän pohja on kuivana melko raskas, joten se on varmaan lisätekijä siinä, ettei Vake jaksa pitkillä laukkapätkillä pysyä ryhdikkäänä ja terävänä. Pelkkä vauhdin lisääminen ei auta vaan pikemminkin päin vastoin, jos poni on pitkä ja matala eikä aidosti pohkeen edessä. Tämän onneksi älysin, enkä paukuttanut vain lisää vauhtia kuvitellen asioiden korjautuvan sillä. Parempaa, mutta ei vielä hyvää.

Keskiviikkona 7.6. homman nimi oli jälleen verryttely metsälenkillä sekä sen jälkeen työskentelyä kentällä. Nytpä sainkin kentällä yllättäen Vaken mukavasti hereille! Harjoittelin laukannostoja, joita Vake alkoi tehdä oikein skarppina, ja samalla se käynnistyi ja herkistyi hyvällä tavalla. Niinpä ravissa tuli jo ihan kivoja pätkiä.

Torstaina 8.6. oli vapaapäivä ratsastuksesta, ja teimme leppoisan kävely- ja syöttelylenkin ilta-auringossa. Maastoteema jatkui perjantaina 9.9., jolloin meillä oli sovittua lenkkiseuraa. Emme lähteneet tällä kertaa kauas, vaan nautimme kesäillasta käymällä uimapaikalla ja sen jälkeen raviradan keskusnurmella. Uimapaikalle mennessä laukattiin muutaman sadan metrin pätkä ja takaisinpäin sama siivu vähän reippaammin. Siinä välissä kahluutettiin hevosia eli seisoskeltiin mahaa myöten järvessä. Vake meni mielellään veteen ja olisi ollut innoissaan menossa jo syvemmällekin, mutta jouduin toppuuttelemaan sitä, koska en halunnut kastella satulaa ja kenkiäni. Joku päivä täytyy kyllä lähteä ilman satulaa ihan oikeasti uittamaan! Raviradan keskellä sitten tosiaan ratsastelimme voikukkakedolla, missä laukkailtiin hieman edestakaisin. Lopuksi otettiin vähän reippaampi veto, jossa Vake pääsi taas venyttämään laukkaa reilummin. Mukavaahan se oli laukata rennosti kaverin perässä hyvällä nurmipohjalla, varmasti myös Vaken mielestä. Onpa kiva, että on päästy taas laukkamaastoihin!

Tässä kesäkuun alussa tuli muuten täyteen kolme vuotta yhdessä Vaken kanssa. Omanahan se on ollut nyt pyöreästi puoli vuotta, mutta historiamme tosiaan ulottuu jo kolmen vuoden taakse. Enpä olisi silloin arvannut, että joku päivä Vake on oma hevoseni ja katselemme sen kanssa auringonlaskua Kallavedellä.