Juhannusaattona eli 23.6. ohjelmassa oli aamupäivämaasto tutun maastokaverin seurassa. Teimme saman tutun peruslenkin kuin viime aikoina monta kertaa aiemminkin, eli kiersimme polkuja ja mökkiteitä pitkin noin tunnin reissun. Laukkaa otettiin useammassa pätkässä hieman tempoa vaihdellen. Seuraavana päivänä eli juhannuspäivänä Vake saikin sitten pitää vapaata, mutta kävin kuitenkin illalla tekemässä sen kanssa talutuslenkin.
Sunnuntaina 25.6. suunnitelmanani oli pieni verryttelykierros metsässä ja työskentelyä kentällä. Vakella oli tällä kertaa yksi muutaman kerran vuodessa esiintyvistä kunnon säikkypäivistä. Poni oli jännittynyt ja valpas jo siinä vaiheessa kun pääsin satulaan, ja tutulle verryttelylenkille lähteminenkin sitä arvelutti kovasti. Metsälenkki käveltiin siis kovin jännittyneellä kropalla ja huolestuneella mielellä, vaikka yleensä Vake on tällä lenkillä hyvinkin rento. Kun palasimme pihapiiriin, totesin parhaimmaksi pysytellä vain pikkukentällä kauempana raviradasta, sillä Vake ei ollut rentoutunut tippaakaan ja se tuijotti jähmettyneenä raviradalle aina, kun ohi vilahti montehevonen kuskeineen. Hevosesta ja kuskista näkyivät siis töyrään takaa vain päät, joten olihan se nyt jännää ja erikoista. Pikkukentälläkin Vake meinasi ottaa parit säpsylähdöt. Agendana oli siis vain ja ainoastaan ratsastaa poni rennommaksi ja kuulolle. Aluksi siitä ei meinannut tulla mitään, ja Vake oli tavallistakin kiemurtelevaisempi ja liiraavaisempi. Aivan kuin se olisi unohtanut, että pohkeesta voi reagoida myös eteen eikä vain sivulle. Pari kertaa yritettiin myös karata kentältä, ja etenkin ensimmäinen laukannosto oli aika lailla sivulle suuntautuva. Yritä tällaisella nyt ratsastaa! Kovin paljon ei Vakelta tietenkään tällaisena päivänä voinut vaatia, mutta sitkeä ravissa ja laukassa junnaaminen johti lopulta jo lähes rentoon liikkumiseen loppuraveissa. Tavoite tuli siis siltä osin saavutettua. Ei todellakaan mikään hohdokkain ratsastuskerta, mutta totesin, että juuri tämän takia minulla on Vake - silloinkin, kun sille sattuu pahimmanlaatuinen pöllöpäivä, pärjään sen kanssa eikä ala pelottaa.
Maanantaina 26.6. Vake oli taas onneksi oma itsensä ja pöhkösäikkyminen oli jäänyt pois. Tänä iltana lisämausteena olivatkin ravit, jotka siis pyörivät täyttää häkää alle 100 metrin päässä kentältämme. Nyt Vake ei sitten ollut oikein moksiskaan edes raveista, vaikka vielä eilen jokainen tuulessa heilahtava oksa oli niin kamalan jännittävä. Toki kiersin kentän ensin pari kertaa maasta taluttaen ja esittelin tilanteen Vakelle, ja kun kaikki vaikutti olevan ok, nousin satulaan. Vake hieman jähmettyi, kun kilparavureiden rintama ensimmäisiä kertoja pyyhkäisi kovalla jyminällä ohi, mutta pääsääntöisesti se osasi työskennellä oikein keskittyneesti ja rentona. Meillä oli vieläpä oikein hyvä päivä, ja Vake kulki ravissa tosi pehmeästi ja kuuliaisesti. Tästä tulikin siis oikein mukava ratsastuskerta hyvässä yhteisymmärryksessä Vaken kanssa. Miten voikin kahtena peräkkäisenä päivänä hevonen olla näin erilainen?
Tiistaina 27.6. kävimme taas saman kaverin kanssa pikamaaston. Lenkki kesti ehkä 35 minuuttia, mutta laukkaa mentiin paljon. Alkumatkasta Vake sai ravissa mennä kärjessä, ja hyvinhän se senkin tehtävän hoiti, vaikka liikkuisikin aina niin paljon mieluummin kaverin perässä. Maasto sujui kaikin puolin leppoisasti.
Keskiviikkona 28.6. olimme yksityispuolituntisella. Tunnilla työstettiin aivan erityisesti laukkaa. Ajatuksena oli herätellä Vakea maapuomilla tehtävillä laukanvaihdoilla, mutta puskemiseksi meni puomitehtäväkin. Vaihdotkin olivat vähän hankalia, koska Vake halusi puomilla kaatua ja liirata aina johonkin suuntaan vinoon. Lisäksi pyörittiin laukkavoltilla ja isommalla ympyrällä puomia ylittäen. Helpolla ei Vake kyllä laukassa alkanut hommiin, vaan yritti aina liirata vinoon kun olisi pitänyt ottaa kroppa kunnolla käyttöön. Tilannetta ei yhtään auttanut oma tuuppaamiseni ja heilumiseni. Minun olisi ehdottomasti pitänyt edes yrittää istua laukkaa jäntevämmin ja auttaa laukan rytmiä istunnalla, sen sijaan että löin itsekin puolittain hanskat tiskiin ja totesin, että ei tästä mitään tule kuitenkaan. Väärä asenne! Lopulta vasemmassa laukassa saatiin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, kun otettiin ensin ravissa ympyrällä väistöjä ja aina suoraan väistöistä nostot. Siinä Vake otti takajalkojaan paremmin käyttöön ja alkoi jo pyöristyä niskastaan lyhyillä laukkapätkillä. Loppuraveissa sitten nähtiin ihan ripeää liikkumista pyöreällä niskalla, mutta etuosa olisi kyllä saanut olla vielä kevyempi. Varsinainen onnistumisen fiilis ei tunnista jäänyt, vaikka lopuksi jo jotain tolkkua tulikin. Laukkapainotteiset treenit vaan tahtovat pakostikin mennä aina reilusti mukavuusalueen ulkopuolelle.
Torstaina 29.6. ja perjantaina 30.6. ratsastin itsenäisesti vähän kevyemmin ja lyhyemmin säästellen voimia lauantain kisoihin. Kentän päätyyn kisoja varten tuodut bajamajat eivät aiheuttaneet Vakessa suurempaa ihmettelyä, mutta voi kuinka jännittävää meillä oli perjantaina verryttelylenkillä. Päätin kiertää alkukäynnit pitkästä aikaa ratatallin kautta ja oikaista raviradan varikon kautta takaisin. Aukea varikko on usein ollut Vakelle hieman jännittävä, ja tänään siellä oli ennennäkemättömän pelottava mörkö. Keskellä aukeaa nimittäin makaili kisoihin saapuvia hevosautoja ohjaava tyyppi aurinkotuolissa. Vake jähmettyi noin 100 metrin päähän tuijottaman sydän takoen, eikä puhettakaan, että se olisi suostunut etenemään lähemmäs. Lopulta huikkasin aurinkotuoli-ihmiselle, että nousisi ylös ja Vake huomaisi, ettei siellä mikään mörkö ole. Sehän sitten Vakelle olikin liikaa, kun tuolin selkänojan takaa alkoi mörkö kömpiä hitaasti liikkeelle, ja siinä vaiheessa poni päätti poistua paikalta. Sitä ei Vake usein tee, enkä muista sen monta kertaa pelänneen mitään näin kovasti. Kun sain Vaken pysäytettyä lyhyeksi jääneen paon jälkeen, alkoi se vihdoin ymmärtää, että mörkö olikin ihminen. Pääsimme siis viimein lähelle ja tervehtimään, vaikka Vake olikin edelleen hieman varuillaan tilanteesta. Kaikkea sitä! Onneksi loppuilta sujui rennommissa merkeissä, vaikka tontilla olikin normaalista poikkeavaa aktiviteettia. Kylläpä Vake saikin tällä viikolla säikkyä koko kesän tarpeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti