Torstaina 1.6. olimme Vaken kanssa opetuksessa yksityispuolituntisella. Sää ajoi maneesiin, vaikka toki kävin ulkona pienen verryttelylenkin ennen tunnin alkua. Vake oli maneesissa melko hitaan oloinen, ja aloitimmekin tunnin herättelytehtävällä. Pitkän sivun lopussa vaihdettiin suuntaa takaosakäännöksellä, tästä lähdettiin HETI napakasti reippaaseen raviin, ja taas pitkän sivun loppuun tullessa siirryttiin käyntiin ja välittömästi takaosakäännökseen, mistä taas raviin ja niin edelleen. Aluksi Vake vähän jännittyi tehtävästä ja liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla, mutta heräsi ainakin kuuntelemaan ja reagoimaan apuihin. Takaosakäännökset se teki itse asiassa varsin kivasti, ja niissä alkoi pikkuhiljaa niska pyöristyä aivan itsestään.
Kun poni oli käännöksillä ja siirtymisillä herätelty, jatkoimme ravissa eteenpäin ympyrällä työskennellen. Välillä tuli pyytää vähän takaosaa väistöön, ja ravin piti edetä koko ajan reippaasti. Vake toden totta eteni ihan hyvällä energialla yhtään hidastelematta, mutta olisihan se saanut olla letkeämpi ja pehmeämpi. Muoto parani, mutta mielestäni Vake vyöryi vähän raskaana ohjalle. Ope muistutteli kantamaan kädet koko ajan harjan yläpuolella, jotta Vakekin voisi kantaa etuosansa.
Laukassa kamppailtiin tavanomaisten ongelmien kanssa. Vasemmassa laukassa Vake liiraili kohti seiniä eikä näin ollen päässyt laukkaamaan sujuvasti eteenpäin. Parempia pätkiä tuli oikeassa laukassa, joka lähti ihan pyörimäänkin eteenpäin ja jossa löysin hieman tuntumaa joustavasta istunnasta laukan mukana. Oikeassa kierroksessa piti kuitenkin muistaa vähän "avata" omaa kroppaa oikealle, eli sisähartiaa taaksepäin ja lonkkaa tietoisesti auki, jotta Vake pääsee paremmin kääntymään oikealle. Laukka parani, kun oikein ajatuksella istuin satulaan ja liikkeen mukaan hevosen ympäri. Vasemmassa laukassa tällaisen istunnan löytäminen oli mahdotonta, koska Vake puski oikeaa kylkeä ulos ja samalla minutkin vinoon. Eipä siinä laukka solju yhtään eteenpäin, kun Vake laittaa niin itsensä kuin ratsastajankin aivan linkkuun.
Yksityistunnilla homma tuntui jäävän vielä vähän puolitiehen, mutta onneksi pääsimme jatkamaan heti seuraavana päivänä eli 2.6. kolmen ratsukon koulutunnilla. Tunnin aluksi ope kyseli vähän ratsastajien sen päivän tuntemuksia, ja totesin Vaken puskevan oikeaa pohjetta vastaan. Niinpä aloitimme tunnin käyntiväistöillä vasemmalle, jotta oikeaa pohjetta tuli ratsastettua paremmin läpi. Tämä oli meille hyvä aloitus. Vake on väistänyt joskus pehmeämminkin, mutta se lähti oikeasta pohkeesta ja viimeistään pienellä raipan hipaisulla hyvin sivulle, ja käyntiväistössä minulla oli hyvin aikaa korjailla suoruutta vasemmalta. Pahin oikealle puskeminen tuntuikin helpottavan, ja Vake liikkui tehtävän ansiosta paremmin kahden pohkeen välissä.
Jatkoimme sitten ravissa keskiympyrällä. Edellispäivän tapaan nyt haluttiin nähdä topakkaa liikkumista eteen eikä hidastelua suvaittu. Välillä väistätettiin takaosaa oikealla pohkeella ympyrältä ulos, ja myös sivulle piti reagoida herkästi. Vake meni taas sellaiseen pienen jyräysmoodiin, eli liikkui kyllä eteen mutta vähän raskaasti, ja väistäessä meinasi ulkolapa juosta karkuun. Olisin halunnut olla ulko-ohjalla kevyempi, mutta jouduin pitämään sen kunnolla kädessä, jotta Vake todellakin lähti poikittamaan. Ope kannusti oleman napakka apujen kanssa, eikä jättämään pyyntöjä puolitiehen, jotta sitten pääsin myös ansaitusti myötäämään kun Vake vastasi. Lopputuloksena oli ihan napakka ravi ja asiallinen muoto, mutta olisin toivonut tuntumaan ja etuosaan vielä lisää keveyttä. Pientä etupainoisuuden makua liikkumisessa vielä oli, vaikka periaatteessa Vake ihan kivasti menikin.
Keskiympyrällä otettiin myös oikeaa laukkaa. Laukassa oli sama juttu, ei saanut luovuttaa vaan piti pyytää sinnikkäästi Vakea töihin. Laukassa nimittäin kävi niin, että kun Vake alkoi pyöristyä niin herpaannuin hetkeksi ja päästin laukan sammumaan. Ohjalla voi ja kannattaa myödätä kiitokseksi, mutta samalla pitää pohkeella pyytää eteen, jotta laukka lähtee ponnistamaan kunnolla eteenpäin. Silloinhan nimenomaan on se oikea hetki pyytää eteen, kun Vake vähän kevenee ja nostaa selkää ylös.
Vasemmassa kierroksessa tehtävänä oli toiseen päätyyn suuri ravivoltti ja siinä takaosan väistätystä ulos, tämän jälkeen laukannosto ja toisessa päädyssä laukkaympyrä. Vasemman pohkeen väistäminen toimi nyt kuin unelma, Vake väisti ravivoltilla oikein kuuliaisesti ja samalla ryhdistäytyi oikein hienoon muotoon. Muutenkin liikkumisessa oli nyt sitä kaipaamaani keveyttä, eli Vake ei enää kaatunut ohjan varaan vaan tuntui kantavan itseään selvästi paremmin. Hyvä!
Vasemmassa laukassa oli taas ongelmia kääntymisessä, joten pyysin avuksi toisen raipan ulkokäteen. Kahden raipan kanssa lähti sitten sujumaan, kun ei Vake voinutkaan puskea ulos ympyrältä ja/tai sammuttaa laukkaa. Kun poni alkoi pysyä reitillä, niin pääsin ratsastamaan laukkaa myös eteenpäin ja pyörivämmäksi. Ope kannusti pyytämään vielä vähän lisää, jotta takaosa heräsi laukkaamaan ihan oikeasti. Ilmaiseksi ei Vake hyvää laukkaa tarjonnut, mutta lopulta laukka alkoi ihan oikeasti keinua ja pyöriä kun en luovuttanut. Kyllä vaan kannatti taas ottaa se lisäraippa avuksi, niin ei tarvinnut jäädä jumittamaan kaula mutkalla vaan pitkästä aikaa saatiin Vake laukkaamaan hyvin!
Ope totesi lopuksi, että minun pitää muistaa olla ratsastuksessani topakka ja määrätietoinen eikä jättää asioita puolitiehen. Tunnistan kyllä ongelman, monesti totean aivan liian helposti että ei onnistu ja luovutan, enkä pyydä Vakelta tarpeeksi. Viime viikkoina on ollut vähän takkuisampi kausi, ja nimenomaan itse en ole ollut niin skarppina ratsastamassa vaan olen tyytynyt humputteluun. Jos ei mitään pyydä niin ei mitään saa, ainakaan Vaken tapauksessa. Tämä kahden päivän putki tunneilla oli hyvä herättely meille molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti