Koulukurssin 2. päivä: asioiden ytimessä

Koulukurssin toisena päivänä jatkoimme hevosten jumppaamista ja etenimme jo hieman kouluradan kuvioidenkin pariin. Sää oli tehokkaaseen työskentelyyn lähes optimaalinen: pilvinen ja lievästi tihkusateinen, eli ei ollut kuuma, pohja oli kostea ja joustava, ja ennen kaikkea paarmat pysyivät loitolla. Vake oli edeltävän yön laitumella, ja sieltähän se aamulla löytyi tyytyväisenä mutta pahuksen mutaisena. Ihme kyllä onnistuin harjaamaan sen pikaisesti puhtaaksi.

Tunti alkoi parilla lävistäjällä, joilla ratsastettiin väistöpätkät eilisen tapaan menosuuntaan asettaen. Sitten verryttelimme hieman kevyessä ravissa. Vake oli hieman hitaan ja raskaan oloinen pötkylä, eli käynnistyminen otti aikansa. Vasemmassa kierroksessa alkoi meno notkistua ja pyöristyä sentään vähän paremmin. Molemmissa suunnissa sain ohjeeksi hyödyntää hetkittäistä vasta-asetusta, ja siitä olikin apua. Turhan etupainoinen Vake kuitenkin vielä verryttelyn päättyessä oli.

Ravissa menimme kuviota, johon kuului kääntyminen pituushalkaisijalle, lähes saman tien alkava väistö kohti uraa, uralle suoristus ja voltti pitkän sivun toiseksi viimeiseen kirjaimeen (kentälle oli tälle päivälle aseteltu pitkän kouluradan kirjaimet paikoilleen). Myöhemmin jatkoimme vielä ratsastaen seuraavalle pitkälle sivulle ravilisäyksen keventäen. Kumpaankin suuntaan väistäessä minun piti kiinnittää erityisesti huomiota väistön alkuun ja ulko-ohjan käyttöön väistöä tukemaan. Vasemmalle väistäessä ohjeena oli ajatella "ulkolapaa kohti takaosaa". Väistöjen loppupuolisko sujui aina mukavasti, ja Vake pyöristyi väistöissä parempaan muotoon. Ylipäänsä se alkoi liikkua koko ajan paremmin ja paremmin, kun ratsastin riittävän napakalla asenteella ja tarkasti. Väistön jälkeen uralla tuli ratsastaa sisäpohkeella eteen ja näin kerätä riittävää energiaa ennen voltille kääntymistä. Voltilla vasemmalle sain ohjeeksi keskittyä ulkoapuihin sekä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, jotta en kallistellut ja kiertynyt liikaa sisäänpäin. Parhaimmillaan Vake liikkui oikeinkin kivan oloisessa, ryhdikkäässä muodossa ja taipui volteille pehmeästi ja jouhevasti.

Aamun laukkatehtävässä käännyttiin ravissa pituushalkaisijalle, nostettiin toisessa kirjaimessa laukka ja käännettiin seuraavan kirjaimen kohdalta laukkavoltti. Laukka jatkui edelleen pituushalkaisijan loppuun ja kulman läpi, minkä jälkeen tuli lyhyt lävistäjä ja pitkälle sivulle kaksi kirjainväliä vastalaukassa. Artsi kehotti tulemaan Vakella pituushalkaisijalle mahdollisimman sujuvassa ravissa eteen ratsastaen, ja ihan hyvää ravia Vake mielestäni tehtävän alussa esittikin. Nostossa tuli helposti pientä kiemurtelua, ja laukassa ei pyöreä muoto säilynyt. Laukkaa ratsastaessa ohjeena oli tuoda pohkeet hieman edemmäs, jottei ylävartalo vahingossa keikahtaisi etunojaan. Pääsimme voltin jälkeen kohtalaisen suorasti päätyyn, ja sitten oli aika tsempata lävistäjä sekä loivan vastalaukkakaarteen läpi. Oikein iloinen yllätys oli, että oikea laukka ei tuottanut vastalaukkana ongelmia, vaan Vake säilytti sen uralle tullessa hienosti. Ei mennyt edes pahasti tuuppaamiseksi! Vasen laukka oli tietysti ns. varma nakki, mutta tämän suunnan vastalaukassa Vake hieman kaatui oikea lapa edellä kaarteen puolelle. Oikea laukka meni nyt siis vastalaukkana jopa paremmin kuin vasen!

Olin jo varsin tyytyväinen aamutunnin ravityöskentelyyn, mutta iltapäivällä Vake kulki oikeastaan vielä paremmin. Harjoittelimme päivän toisella tunnilla lisää ravivoltteja, sekä ohjien hetkellistä poismyötäystä ravissa. Ensin voltteja tuli kaksi pitkälle sivulle ja myötäys vastakkaisella sivulla, ja lopulta treenasimme tulevaan rataharjoitusohjelmaamme sisältyvää kuviota, jossa ratsastettiin ensin suora pituushalkaisija ravissa, pitkän sivun toiseen kirjaimeen voltti ja sen perään heti lävistäjä, jonka päätepisteeseen tuli jälleen voltti. Lävistäjän keskellä ohjia myödättiin reilusti eteen noin kolmen askeleen ajaksi. Volttien ratsastuksen ohjeet olivat samat kuin aamulla, ja niihin keskittymällä Vake tuntui volteilla ihanan suoralta, ei siis liirannut tai kaatunut kumpaankaan suuntaan. Voltilta uralle palatessa oli taas sisäpohje ratsastamassa eteen, samoin kuin lyhyellä sivulla kulmien välissä. Vake liikkui oikein kivalla niskalla, ja välillä sain raviin varsin hyvää aktiivisuuden tuntuakin. Tuntuma oli olemassa, mutta pysyi kohtalaisen kevyenä, ja poni tuntui olevan "läpi" molemmilta puolilta. Ohjaa myödätessä Vake venytti kaulaansa pidempään raamiin ja hieman alas, mutta tämä on kuulemma ihan asiaankuuluvaa kunhan vaan tahti säilyy myötäyksen aikana muuttumattomana. Vakella tahti säilyikin hyvin, mutta tuntuman palauttamisen jälkeen se olisi saanut vielä palata sukkelammin lyhyeksi ja ryhdikkääksi. Oli miten oli, ravia oli nyt todella ilo ratsastaa, ja Vake tuntui todellakin olevan ihan oikeasti peräänannossa.

Laukkaa otettiin pienet pätkät jo verryttelyssä, jossa pähkäiltiin taas vasemman laukan osalta ympyrälle kääntymistä. Artsi ohjeisti jälleen ratsastamaan ympyrän monikulmiona, eli ohjaten etuosaa välillä ulospäin ja sitten taas pienen hetken vasemmalle kääntäen. Tilanteen selitys oli, että jos vain jään sitkeästi kääntämään koko ajan vasemmalle (lue: kaula mutkalle sisäohjalla), ei Vake kykene laukkaamaan sisätakajalalla ja laukka menee aivan tukkoon (on huomattu!). Tästä ahdistuessaan Vake ei sitten halua kääntyä, ja tilanne vain pahenee. Kun ratsastankin etuosaa välillä hieman ulos oikealle, saa Vake vasemman takasen käyttöön ja laukan pyörimään, ja silloin se kykenee taas kääntymään paremmin vasemmalle. Selvästi tämä lähestymistapa myös vaikutti toimivan, eli Vake alkoi kääntyä paljon paremmin, ulko-ohjan tuntuma alkoi löytyä ja vasen laukka alkoi rullata, hetkittäin vähän pyöreänäkin.

Laukan osalta harjoittelimme keskilaukkaa ympyrällä sekä oikeassa laukassa vielä vastalaukkaa. Laukka nostettiin lyhyellä sivulla, ja pitkältä sivulta tehtiin keskiympyrä keskilaukassa. Uralle tullessa palattiin harjoituslaukkaan, ja seuraavalla lyhyellä sivulla joko siirryttiin raviin tai oikeassa laukassa ratsastettiin täyskaarto ja sen perään vastalaukkaa uraa pitkin. Vake ravasi laukannostoihin hyvin, mutta nostossa nenä nousi aina ylös, ja laukka oli selättömämpää. Ennen keskiympyrää piti pyrkiä kokoamaan laukkaa mahdollisimman lyhyeksi, jotta ero olisi selkeämpi, ja tässä apuna toimi etenkin vasemmassa laukassa ulko-ohja. Vasemmassa laukassa ohjeena oli kääntää etuosaa uralla reilusti oikealle ja asettaa ja taivuttaa siis ulos. Ideana oli, että näin jähmeä vasen takajalka sai tilaa työskennellä, ja Vake kykeni sen seurauksena kokoamaan laukkaa paremmin. Ja sehän toimi, eli näin laukka tuli kiinni ja lyhyeksi ilman rytmin menetystä. Keskilaukka ei meillä tietysti mitään kovin näyttävää ollut, ja siinä yksikertainen ohje oli ratsastaa vain mahdollisimman railakkaasti eteen. Oikeassa laukassa ympyrällä sain Vaken sentään hieman venyttämään kaulaansa eteen pyöreämmäksi, kun tarjosin sille siihen ohjaa. Takaisin raviin siirtyessä poni olikin aina saman tien oikein nätissä muodossa.

Olin päivän antiin tosi tyytyväinen. Näillä ohjeilla onnistuin suoristamaan Vakea kuin huomaamatta, ja ravissa se työskenteli aivan älyttömän hyvin. Aktiivisuutta ja lennokkuutta saisi tietysti olla selvästi enemmän, mutta ei kuitenkaan hullumpaa, kun poni on näin mukavalla tuntumalla pehmeänä ja kuuliaisena. Täsmäohjeet olivat todella osuvia ja toimivia. Laukassa ollaan tietysti vielä pahasti lapsenkengissä, mutta ehdottoman positiivista oli ongelmaton vastalaukka molempiin suuntiin. Laukassa vasemmalle kääntymisen vaikeuskin lähti ratkeamaan ja ymmärrykseni ongelman syistä kasvoi, joten eipä kurssipäivältä olisi paljon enempää voinut toivoa. Aivan huippua!

Tehtävillä suoremmaksi

Maanantaina 19.6. olimme Vaken kanssa pitkästä aikaa ihan ryhmäkoulutunnilla. Kyseessä oli neljän ratsukon tunti, jonka teemaksi oli määritelty suoruutta parantavia tehtäviä, ja juuri osuvan aiheen vuoksi tämän tunnin kalenterista varasinkin.

Lyhyen verryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän parissa. Väistöjä ratsastettiin käynnissä ja ravissa pitkällä sivulla uran sisäpuolella vaihdellen poikituksen suuntaa lyhyissä pätkissä oikealle ja vasemmalle. Meille tällainen tehtävä toimikin oikein hyvin, tosin "huijasin" vähäsen ja pyrin kääntämään Vaken asetuksen aina menosuuntaan eli ratsastin hieman sulkutaivutusmaisesti. Vake väisti kumpaakin pohjetta melko hyvin, ja kun vaan aktiivisuus saatiin säilytettyä kunnolla, niin väistöt tekivät hyvin tehtävänsä. Vake pyöristyi mukavan ryhdikkääseen muotoon, ja pohkeet tuntuivat menevän paremmin läpi eli puskeminen ja liiraaminen väheni. Ehdottomasti sellainen tehtävä, jota kannattaa kokeilla myös itsenäisillä kerroilla!

Väistöjen jälkeen jatkoimme vasta-asetusten parissa. Pitkillä sivuilla ratsastettiin ravia eteen vasta-asettaen, ja lyhyillä sivuilla taas kiinni myötäasettaen. Vake lähti yllättävänkin hyvin lisäämään tempoa, mutta kävi tehtävässä hieman raskaaksi edestä. Pitkän sivun päättävässä kulmassa sain olla tarkkana, jottei Vake puskenut sisäpohjetta vastaan, eli asetuksen vaihdon kanssa olisi pitänyt olla nopeampi. Menimme vielä hetkeksi keskiympyrälle hakemaan vasta-asetusta vasemmassa kierroksessa, ja tässä vaiheessa opelta tuli kehuja Vaken lyhyestä ja ryhdikkäästä muodosta. Ei se hullummin liikkunut.

Lopputunti vierähtikin ennalta-arvattavasti vastalaukan parissa. Laukkasimme hetken vasenta laukkaa vasemmalle, ja sitten vaihdoimme suuntaa lävistäjällä jatkaen vastalaukassa uraa pitkin. Vasenta laukkaa Vake meni vastalaukkana varsin mutkattomasti, toki päädyissä se tuppasi kaatumaan hieman oikea lapa edellä. Aluksi tulikin monta kierrosta suorastaan tasapainoisen oloista vastalaukkaa, mutta kun vastalaukkaa vain jatkettiin ja jatkettiin, alkoi Vake hyytyä. Vähempikin olisi siis varmasti riittänyt. Samat laukkakuviot toistettiin vielä oikeassa laukassa, ja nyt tuli odotetusti vaikeuksia. Lyhyiden sivujen läpi laukkaaminen ei aluksi tahtonut onnistua millään, ja kamalaksi tuuppaamiseksihan se meni. Tärkeintä olikin yrittää istua hiljaa ja tukea, tasapainottaa ja rytmittää laukkaa istunnan avulla sen sijaan, että pikemminkin heilautin Vaken pois rytmistä ja tasapainosta omalla soutamisellani. Lopulta loiva vastalaukkakaarre lyhyen sivun ympäri onnistui pari kertaa ainakin jotenkuten, kun oikein tsemppasimme sekä minä että Vake.

Tunti oli ainakin tehokas. Loppu meni oikean laukan tahkoamisen kanssa vähän höpöksi, mutta ravissa tuli ihan asiallistakin menoa. Kai sekin on pientä edistystä, että oikea vastalaukka lyhyen sivun ympäri ylipäänsä onnistuu, vaikkei se helppoa ole vieläkään. Näin intensiivinen työskentely kokonaisen tunnin ajan on kyllä ehkä vielä vähän liikaa Vakelle, eikä se jaksa olla ihan parhaimmillaan loppuun asti. Silloin loppuu helposti itseltänikin usko kesken, kun huomaan, että hevonen alkaa menettää parasta teräänsä. Toisaalta välillä on ehkä hyväkin mennä vähän mukavuusrajan yli, mitä ei niin helposti tule itsenäisesti treenaillessa tehtyä.

Tee jotain toisin tai saat aina samaa kuin ennenkin

Tiistaina olimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheena oli suoruutta parantavia tehtäviä, eli odotetusti vastalaukkaa. Ennen kuin sinne asti päästiin oli ohjelmassa kuitenkin ravityöskentelyä ja myötälaukkaa. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa uran sisäpuolella suoraan, pitkät sivut vasta-asetuksessa ja päädyt myötäasetuksessa. Ensin teimme asetusten lisäksi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja myöhemmin jatkettiin ravissa ilman siirtymisiä. Vake ravasi kohtalaisen hyvin eteenpäin, mutta aluksi asetukset eivät olleet kaikkein pehmeimpiä. Vasemmassa kierroksessa vasta-asettaessa meinasi koko etuosa lähteä oikealle, eli oikeaa pohjetta piti ratsastaa läpi. Lisäksi tietysti tuli vanhat tutut ohjeet, eli kädet kannetuksi ja etunoja pois. Ohjalla kannatti muuten myös myödätä, eikä jäädä vain roikkumaan asettavaan ohjaan kiinni.

Työskentelyä jatkettiin pääty-ympyrällä, ensin harjoitusravissa. Vake oli nyt vertynyt aika pehmeäksi ja letkeäksi, ja ope kehui ravia sekä lyhyehköä muotoa. Omasta mielestäni poni tuntui vielä hieman etupainoiselta, vaikka olikin mukavasti pyöreä. Osasin tänään olla aika hyvin puskematta pohkeella, ja ratsastelin ns. jalka irti pyytäen eteen ennemmin kevyellä raipalla. Tähän kun vielä vasemmassa kierroksessa lisättiin suoristusta vasta-asetus-/vastataivutusajatuksella, niin päästiin irti sisäohjaan takertumisesta ja ylitaivuttamisesta, ja Vake alkoi liikkua tosi näppärästi.

Vasemmassa laukassa olisi tietysti ollut ihanteena päästä samanlaiseen suoristamiseen kuin ravissa. Ope kehotti hakemaan painoa oikean takasen päälle, sillä nyt painoni oli aivan liikaa edessä ja vasemmalla. Yritin aktiivisesti korjata tätä, ja lisäksi pyrin muutenkin ratsastamaan vähän eri tavalla kuin vasenta laukkaa yleensä. Vasen laukka ei ole meillä toiminut, eikä se tule koskaan toimimaankaan jankkaamalla samaa kehnoa ratkaisuyritystä aina vain uudestaan. Niinpä tsemppasin oikein tosissani, ja etunojan, sisäohjassa roikkumisen ja pohkeilla puskemisen sijaan hölläsin sisäohjan, pidin ulko-ohjan napakasti kädessä, nojasin taakse ja pyysin raipalla eteen. Ei ollenkaan huono muutos, sillä Vake tarjosi ainakin jonkin pätkän pyöreämpää laukkaa sekä tuli oikeasti vähän paremmin ulko-ohjalle ja suoremmalle kaulalle.

Oikeassa laukassa ohjeena oli edelleen painon siirto hieman enemmän oikealle takaselle. Tämän ansiosta sekä kevyellä, rennolla tuntumalla ("ohja pois" -mentaliteetilla) ratsastaen Vake lähti venyttelemään hieman pyöreämmäksi eteen ja alas. Myös oikealle ravatessa ope kehotti siirtämään painoa oikealle takaselle, ja tämä korjaus toi takajalat paremmin käyttöön. Edelleen sain myös säilytettyä idean rennoista pohkeista ilman puskemista, ja se oli oikein hyvä juttu se. Ei ollenkaan hassumpaa ravia, vaan oikein letkeää ja sujuvaa!

Lopuksi mentiin sitä vastalaukkaa. Tehtävänä oli nostaa ravista vastalaukka toiselle pitkälle sivulle, ja kun tämä onnistui, jatkettiin laukkaa lopulta seuraavan päädyn ympäri. Vasen laukka oli vuorossa ensin, ja sehän kyllä nousi. Myös vastalaukka pyöristetyn lyhyen sivun yli onnistui, vaikka olikin hieman tönkköä ja pyöreys tietysti loisti poissaolollaan. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Vake piti vastalaukan ja vieläpä ihan hyvässä rytmissä. Oikea laukka vastalaukkana vaati onnistuakseen pientä herättelyä, eli aluksi Vake oli liian unessa pitääkseen vastalaukan läpi kaarteen. Kun sain ponin toistuvilla nostoilla vähän säpäköitymään, alkoi laukka pysyä, ja kyllä vain onnistuimme laukkaamaan pyöristetyn päädyn vasemmalle kaartaen oikeassa laukassa! Kaiken lisäksi Vake myös säilytti vastalaukassa rytmin eikä hyytynyt, joten olihan tämä jo oikein kivasti. Onnistuneen vastalaukkakaaren jälkeen palkitsin Vaken aina ylenpalttisilla kehuilla, ja kyllä se tuntuikin ensimmäisen kerran jälkeen jo hoksaavan, mitä siltä haluttiin.

Lopuksi keventelimme hevoset hyväksi ja pehmeäksi, ja näin löytyi taas kunnolla rentoutta ja pyöreyttä laukkatehtävän vastapainoksi. Tuntihan meni ihan kivasti, etenkin ryhmätunniksi. Suoristamiseen jäi tietenkin vielä paljon tehtävää, mutta hyviä juttuja saatiin tunnilla aikaiseksi. Kerrankin jäi ryhmäkoulutunnilta onnistumisen eikä epätoivon tunne! Kaikkein parasta oli se, että osasin kerrankin kokeilla vähän erilaisia tapoja tehdä asiat enkä jäänyt junnaamaan vanhoihin toimimattomiin kaavoihin.

Nyt alkaa tapahtua!

Keskiviikkona 25.1. oli tämän viikon kouluvalmennuksen vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli yksityistunti, ja kiitos myöhäisen ilta-ajan olikin koko maneesi aivan vapaana vain meitä varten. Edellisen tunnin loppua odotellessa kävin kuitenkin kävelemässä alkukäynnit kentällä, ja siellä tuli myös otettua muutama ravipätkä. Ainakin Vake heräsi yksin ulkona pimeässä ja kovassa tuulessa.

Maneesissa ehdin ottaa omin päin vielä vähän lisää kevyttä ravia ja muutaman laukkakierroksen ennen kuin aloimme töihin opettajan ohjauksessa. Maneesissa oli esterata pystyssä, ja hyödynsimme esteitä verryttelytehtävässä kiemurtelemalla niiden välistä luovasti erilaisia kiemuroita ja kaarevia uria. Ensin kaarreltiin hetki ravissa, mutta pian otettiin mukaan laukannostot. Tehtävänantona oli tehdä suunnanvaihdot ravissa, mutta muutoin tehdä nopeita laukannostoja ja jatkaa esteiden ympäri kaartelua laukassa. Tämä oli hyvä herättelytehtävä, jossa saatiin sekä ratsu että ratsastaja valppaaksi ja molempien ajatukset eteenpäin. Laukannostot olivat toki alkuun aivan liian hitaita, mutta alkoivat pikkuhiljaa nopeutua. Ravissa meno alkoi muokkaantua jo pyöreämmäksikin.

Pienen hengähdystauon jälkeen käytiin vastalaukan kimppuun. Tehtävänä oli ratsastaa vastalaukkaa uraa pitkin koko maneesin ympäri lyhyitä sivuja pyöristäen. Pidin tehtävää ainakin oikeassa laukassa aivan mahdottomana, mutta eipä mennä asioiden edelle. Aloitimme toki helpommasta eli vasemmasta laukasta. Vasemmassa laukassa homma lähtikin sujumaan sikäli mukavasti, että Vake piti laukan kaarteiden läpi melko vaivattomasti. Toki meno oli aika pökkelöä eikä mitenkään pyöreää, mutta laukan rytmi ja tasapaino säilyivät kohtalaisen asiallisesti. Ohjeena oli vain istua hiljaa, pitää tuntuma aivan kevyenä ja olla "auttamatta" Vakea pysymään laukassa. Sen sijaan annettiin ponille rauha miettiä ja etsiä tasapainoa itse. Pikkuhiljaa mukaan yritettiin ottaa jumpan vuoksi myös kevyttä asetusta oikealle. Siinä laukka sitten menikin rikki, kun vaan vähänkään aloin kaarteessa ajatella asetusta pois laukan puolelta. Niinpä asetusta oikealle haettiin ensin pitkän sivun aikana, ja tämän onnistuessa kaarteessa aivan millin verran. Kovin suurta ei oikealle asettuminen ollut, mutta sainpa kuitenkin Vaken laukkaamaan kaarteen läpi myös muulla tavoin kuin pää vasemmalle mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen.

Oikea laukka olikin sitten se todellinen haaste. Ihan itsestään ei vastalaukkakaarre lähtenytkään sujumaan. Sain kyllä Vaken välillä laukkaamaan kaarteen läpi juuri ja juuri oikeassa laukassa pysyen, mutta laukan rytmi meni täysin sekaisin ja meno oli sellaista räpellystä, jossa oli tuurista kiinni, pudottiinko kaarteen aikana raville vai ei. Ope kehotti tekemään laukkaan parempaa rytmiä lantiolla, ja selväähän oli, että Vake pystyisi vastalaukkakaarteesta suoriutumaan ja laukkaa pyörittämään, jos pystyisin sitä istunnalla tukemaan. Ohjalla sen sijaan ei saanut tukea ja kantaa, sillä vahvaa ohjan tukea vasten Vake alkoi heti suunnitella laukanvaihtoa. Pinnistin ja yritin saada lantiolla kiinni laukasta, mutta se, mikä lopulta tilanteen ratkaisi, oli raipan siirtäminen vasempaan käteen. Kun raippa oli sisäkädessä, ei Vake pukannut kaarteessa takaosaa kriittisiä millejä vasemmalle, vaan pikemminkin takaosa pyrki menemään oikealle. Tällä korjauksella päästiin vastalaukkakaarteen läpi uskomattoman tasapainoisesti, helposti ja rytmin säilyttäen. Suorastaan ylitimme itsemme!

Vastalaukkaharjoitusten jälkeen Vake oli hyvin kuulolla ja pohkeen edessä sekä liikkui notkeasti. Lopuksi työstettiin ravia vastaavilla kiemuroilla kuin verryttelytehtävässä, ja kyllä nyt kelpasikin työstää kun poni oli niin letkeä ja aktiivinen. Ope muistutteli minua vielä kantamaan kädet kunnolla sekä istumaan takajalkojen päälle, ja näin antamaan Vakelle mahdollisuuden kantaa etuosaansa. Liikkumisen ei tulisi tapahtua "nelivedolla" vaan "takatyönnöllä". Kylläpä sieltä sitten irtosikin mainiota ravia, joka tosiaan tuntui työntävän takaa, ja koko poni tuntui liikkuvan jollain aivan uudella vaihteella. Tältä sen kuuluu tuntua!

Olin tietysti aivan älyttömän tyytyväinen tuntiin. Vastalaukassa onnistuttiin paremmin kuin olisin osannut odottaa, ja vastalaukan salat alkavat pikkuhiljaa hahmottua paremmin niin minulle kuin Vakellekin. Eikä sitä vastalaukkaa tosiaan turhaan jauhettu, vaan kyllä sen kautta saatiin ravissa liikkuminen aivan uudelle tasolle. Nyt tapahtuu ratsukossa niin oikeita asioita!

Ihana, kamala vastalaukka

Keskiviikkoiltana 18.1. olimme yksityistunnilla. Tällä kertaa olin varannut verryttelyyn reilusti aikaa ja hyvä niin, sillä huomasin Vaken oikeassa takajalassa hieman lämpöä vuohisessa. Varmuuden vuoksi päätin sitten laittaa ponin ensin liinan päähän ja katsoa, kuinka se liikkuu. Vakehan liikkui onneksi täysin puhtaasti ja säännöllisesti molempiin suuntiin eikä tarvinnut edes arvailla, oliko liike normaalia vai ei. Tunnin jälkeen jalka tuntuikin sitten jo lähes viileältä, joten mistään merkittävästä ei tainnut olla kyse. Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun juoksutin Vakea, ja Vake oli kyllä maailman helpoin juoksutettava.

Ehdin verrytellä jonkin aikaa myös ratsain ennen tunnin alkua. Ravailimme rennosti ja laukkaakin ehdin ottaa. Tällainen rauhallinen ja rento aloitus oli hyvä, Vake ehti kunnolla lämmetä liikkumaan ennen kuin alettiin vaatia varsinaisesti mitään. Kun ope sitten tuli paikalle, aloitimme pohkeenväistötehtävällä. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin täyskaarrot ja niistä väistöä uralle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hetken kuluttua siirryimme tekemään väistöjä kokonaisten lävistäjien mitalta. Vake ainakin heräsi tässä tehtävässä ja liikkui ihan terävästi, kun laiskottelupätkiä ei väistöjen väliin pahemmin jäänyt. Takaosaa haluttiin kuitenkin vielä paremmin mukaan väistöihin, eli ristiin astuminen oli hieman puutteellista. Parhaiten Vake väisti aina sitä pohjetta, jonka puolella oli raippa. Kehuja tuli siitä, että eteneminen raviväistöissä oli nyt varsin asiallista, eli Vake ei jäänyt jumittamaan paikoilleen.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtävällä. Pysyttelimme päädyssä ympyrällä, jolla oli tarkoitus nostaa käynnistä vuorotellen myötä- ja vastalaukka. Vastalaukkaa ympyrällä, voi jee! Harjoituksen ideana oli herkistää Vake kuuntelemaan tarkasti kumpaakin pohjetta, ja toki samalla tuli myös treeniä meille niin vaikeaan vastalaukkaan. Vastalaukan suhteen vaatimustaso pidettiin riittävän matalana, eli haluttiin vain nosto ja pari tasapainoista askelta ympyrän kaarella ennen paluuta käyntiin.

Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan vastalaukka on Vakelle vähän helpompi. Onneksi Vake oli nyt mukavan terävänä, ja liikkui jo myötälaukassa hyvällä energialla. Vastalaukan nostoa valmisteltiin tekemällä loivaa sulkutaivutusta nostettavan laukan puolelle eli taivuttamalla hevosta ympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Vasen laukka nousi oikeaan kierrokseen melko asiallisesti, mutta haasteena olivatkin enemmän ne nostoa seuraavat askeleet. Huolellisella valmistelulla ja tien suunnittelulla sekä keskittymällä pitämään istunnan tasapainossa sain ratsastettua parhaimmillaan ihan kelvollisia vastalaukka-askeleita loivasti ympyrälle kaartaen ja ilman, että Vake kauhean pahasti kaatui sisälapa edellä kaarteen puolelle. Vähemmän onnistuneitakin nostoja mahtui mukaan, mutta ei tämä kierros hullummin mennyt ainakaan odotuksiin nähden.

Vasemmassa kierroksessa vastalaukka oli tietysti vielä vaikeampaa, ja vaatimustaso piti asettaa vieläkin matalammaksi. Aluksi meno oli juurikin sellaista sähläystä kuin tämän suunnan vastalaukassa yleensä. Vake nosti pyydetyn laukan, mutta saman tien loppui eteenpäinpyrkimys ja tasapaino. Itse sitten heiluin, tuuppasin ja yritin hartiavoimin pitää laukkaa yllä sekä kannatella Vakea ohjalla. Eihän se näin onnistu. Niinpä sitten keskityttiin siihen, että en yrittäisi niin paljon ”auttaa” Vakea (koska oikeastihan vain häiritsen sitä enkä auta heilumisellani). Ohjeena oli työntää nostossa käsiä eteenpäin ja antaa siis Vakelle kunnolla tilaa ohjalla taaksepäin vetämisen sijaan. Samalla tietysti piti istua niin hiljaa kuin mahdollista, ja antaa Vaken hakea ihan itse tasapainoaan. Ihme ja kumma, tämä jopa jossain määrin onnistui! Viimeisistä nostoista Vake jo lähti laukkaamaan eteenpäin paljon sujuvammin, ja lopulta pääsin jopa ratsastamaan pari askelta vastalaukassa vasemmalle kaartaen ilman, että homma meni epätoivoiseksi tuuppaamiseksi.

Laukkatehtävässä olimme kaikkea muuta kuin mukavuusalueella ja meno oli sen mukaista, mutta ei näitä nostoja turhaan jauhettu. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli suoritukseen selkeää parannusta, ja tällä kertaa sekä minä että Vake hoksasimme vastalaukasta jotain uutta. Ei siis vain toistettu samaa vanhaa ongelmaa uudestaan ja uudestaan, vaan lopulta löytyi myös vähän uusi tapa toimia ja sen myötä päästiin piirun verran eteenpäin. Siinä sivussa tuli myös tosi tehokasta jumppaa, kun nostettiin uudestaan ja uudestaan kumpaakin laukkaa, ja tunnin lopuksi Vake liikkuikin ravissa oikein kivasti. Oikein tehokas ja onnistunut valmennus siis!