Tiistaina olimme koulutunnilla viiden ratsukon ryhmässä. Tunnin aiheena oli suoruutta parantavia tehtäviä, eli odotetusti vastalaukkaa. Ennen kuin sinne asti päästiin oli ohjelmassa kuitenkin ravityöskentelyä ja myötälaukkaa. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa uran sisäpuolella suoraan, pitkät sivut vasta-asetuksessa ja päädyt myötäasetuksessa. Ensin teimme asetusten lisäksi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja myöhemmin jatkettiin ravissa ilman siirtymisiä. Vake ravasi kohtalaisen hyvin eteenpäin, mutta aluksi asetukset eivät olleet kaikkein pehmeimpiä. Vasemmassa kierroksessa vasta-asettaessa meinasi koko etuosa lähteä oikealle, eli oikeaa pohjetta piti ratsastaa läpi. Lisäksi tietysti tuli vanhat tutut ohjeet, eli kädet kannetuksi ja etunoja pois. Ohjalla kannatti muuten myös myödätä, eikä jäädä vain roikkumaan asettavaan ohjaan kiinni.
Työskentelyä jatkettiin pääty-ympyrällä, ensin harjoitusravissa. Vake oli nyt vertynyt aika pehmeäksi ja letkeäksi, ja ope kehui ravia sekä lyhyehköä muotoa. Omasta mielestäni poni tuntui vielä hieman etupainoiselta, vaikka olikin mukavasti pyöreä. Osasin tänään olla aika hyvin puskematta pohkeella, ja ratsastelin ns. jalka irti pyytäen eteen ennemmin kevyellä raipalla. Tähän kun vielä vasemmassa kierroksessa lisättiin suoristusta vasta-asetus-/vastataivutusajatuksella, niin päästiin irti sisäohjaan takertumisesta ja ylitaivuttamisesta, ja Vake alkoi liikkua tosi näppärästi.
Vasemmassa laukassa olisi tietysti ollut ihanteena päästä samanlaiseen suoristamiseen kuin ravissa. Ope kehotti hakemaan painoa oikean takasen päälle, sillä nyt painoni oli aivan liikaa edessä ja vasemmalla. Yritin aktiivisesti korjata tätä, ja lisäksi pyrin muutenkin ratsastamaan vähän eri tavalla kuin vasenta laukkaa yleensä. Vasen laukka ei ole meillä toiminut, eikä se tule koskaan toimimaankaan jankkaamalla samaa kehnoa ratkaisuyritystä aina vain uudestaan. Niinpä tsemppasin oikein tosissani, ja etunojan, sisäohjassa roikkumisen ja pohkeilla puskemisen sijaan hölläsin sisäohjan, pidin ulko-ohjan napakasti kädessä, nojasin taakse ja pyysin raipalla eteen. Ei ollenkaan huono muutos, sillä Vake tarjosi ainakin jonkin pätkän pyöreämpää laukkaa sekä tuli oikeasti vähän paremmin ulko-ohjalle ja suoremmalle kaulalle.
Oikeassa laukassa ohjeena oli edelleen painon siirto hieman enemmän oikealle takaselle. Tämän ansiosta sekä kevyellä, rennolla tuntumalla ("ohja pois" -mentaliteetilla) ratsastaen Vake lähti venyttelemään hieman pyöreämmäksi eteen ja alas. Myös oikealle ravatessa ope kehotti siirtämään painoa oikealle takaselle, ja tämä korjaus toi takajalat paremmin käyttöön. Edelleen sain myös säilytettyä idean rennoista pohkeista ilman puskemista, ja se oli oikein hyvä juttu se. Ei ollenkaan hassumpaa ravia, vaan oikein letkeää ja sujuvaa!
Lopuksi mentiin sitä vastalaukkaa. Tehtävänä oli nostaa ravista vastalaukka toiselle pitkälle sivulle, ja kun tämä onnistui, jatkettiin laukkaa lopulta seuraavan päädyn ympäri. Vasen laukka oli vuorossa ensin, ja sehän kyllä nousi. Myös vastalaukka pyöristetyn lyhyen sivun yli onnistui, vaikka olikin hieman tönkköä ja pyöreys tietysti loisti poissaolollaan. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Vake piti vastalaukan ja vieläpä ihan hyvässä rytmissä. Oikea laukka vastalaukkana vaati onnistuakseen pientä herättelyä, eli aluksi Vake oli liian unessa pitääkseen vastalaukan läpi kaarteen. Kun sain ponin toistuvilla nostoilla vähän säpäköitymään, alkoi laukka pysyä, ja kyllä vain onnistuimme laukkaamaan pyöristetyn päädyn vasemmalle kaartaen oikeassa laukassa! Kaiken lisäksi Vake myös säilytti vastalaukassa rytmin eikä hyytynyt, joten olihan tämä jo oikein kivasti. Onnistuneen vastalaukkakaaren jälkeen palkitsin Vaken aina ylenpalttisilla kehuilla, ja kyllä se tuntuikin ensimmäisen kerran jälkeen jo hoksaavan, mitä siltä haluttiin.
Lopuksi keventelimme hevoset hyväksi ja pehmeäksi, ja näin löytyi taas kunnolla rentoutta ja pyöreyttä laukkatehtävän vastapainoksi. Tuntihan meni ihan kivasti, etenkin ryhmätunniksi. Suoristamiseen jäi tietenkin vielä paljon tehtävää, mutta hyviä juttuja saatiin tunnilla aikaiseksi. Kerrankin jäi ryhmäkoulutunnilta onnistumisen eikä epätoivon tunne! Kaikkein parasta oli se, että osasin kerrankin kokeilla vähän erilaisia tapoja tehdä asiat enkä jäänyt junnaamaan vanhoihin toimimattomiin kaavoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti