Super-Vake is back

Vähän nihkeämmin sujuneen viikon jälkeen Vakesta kuoriutui uudestaan Super-Vake. Perjantaina Vaken puikoissa oli taitava apuliikuttaja ja lauantaina siis tehtiin kevyt maasto, ja näiden jälkeen alla olikin taas oikein letkeä ratsu. Sunnuntaina 5.2. kävimme aurinkoisen päivän kunniaksi kävelemässä alkukäynnit metsässä pitkän kaavan mukaan, ja sitten humppailimme maneesissa aika rennolla otteella ja runsailla lepotauoilla. Vake kulki oikein kivasti niin käynnissä kuin ravissakin, ja seuraavana päivänä eli maanantaina 6.2. meni vielä paremmin. Maanantaina ratsastin keskittyneemmin ja Vake oli parhaimmillaan oikein ryhdikäs. Etenkin käynnissä muoto oli hieno, ja kyllä vaan käynnistä on salavihkaa tullut melkeinpä paras askellajimme! Väistöt ja taivutukset onnistuivat oikein näppärästi ja ravi kuljetti hyvin eteenpäin. Treenailin melko paljon laukannostoja käynnistä, ja niihinkin tuli sopivaa pientä sähinää. Laukassa Vake tuntui olevan aivan viittä vaille pyöreä, ja ei olisi varmaan tarvittu muuta kuin vähän jäntevämpi ja suorempi istunta, että laukassakin olisi tullut kunnon loksahdus. Ei ollenkaan hassumpaa menoa vaan oikeastaan tosi hienoa, ja tavoitin ratsastuksessa jopa sitä samaa tunnetta, joka löytyi pari viikkoa sitten yksityistunnilla.

Tiistaina 7.2. oli viikoittaisen estetunnin vuoro. Vake meni sileän verryttelyssä estetunniksi poikkeuksellisen hyvin ja liikkui ravissa sujuvasti hyvällä tuntumalla sekä kevyellä etuosalla. Siitäpä oli hyvä jatkaa esteiden pariin, ja laukka rullasikin tänään aivan erityisen hyvin. Viime viikollakin Vake oli esteillä reipas, mutta silloin se oli hätäinen. Nyt etenemisessä oli hyvä energia ja imu, mutta samalla rentoutta, eli meno oli oikealla tavalla rennon reipasta. Laukassa oli tasainen rytmi ja "volyymiä" kipityksen sijaan.

Hyppelimme aluksi ristikkoa pidemmällä ja lyhyemmällä tiellä kaartaen, ja Vake osoitti taas kerran kääntyvänsä oikein näppärästi. Sitten menimme pidempiä tehtäväpätkiä, joihin kuului lävistäjäristikko (myöhemmin ristikko-okseri), pysty radan poikki suuntaa vaihtaen ja vaihtamatta, innarisarja ravilähestymisellä sekä neljän laukan linja okserilta pystylle. Pienillä esteillä meno oli oikein sujuvaa ja vaivatonta. Vake eteni hyvässä rytmissä ja nappaili myötälaukat, eikä hyytynyt kaarteisiin. Ravilähestyminenkin onnistui asiallisesti, ja ravissa Vake liikkui jopa kesken radan kauniisti pyöreänä! Haastavin tehtävä meille oli lävistäjäesteen jälkeen tuleva tiukka kaarre okseri-pysty-linjalle, missä ei todellakaan ollut paljon oikomisvaraa suoran linjan ollessa varsin keskellä maneesia eli metritolkulla irti urasta. Tässä tuli väkisinkin vähän oikomista, mikä vaikeutti suoralle linjalle lähestymistä, mutta selvitimme linjan etäisyyden silti neljään laukkaan venyen eli samalla askelmäärällä kuin pidempilaukkaiset hevoset.

Viimeiselle kierrokselle esteet nousivat, ja korkeudet olivat 80-90 sentin väliltä, ristikko-okseri lävistäjällä jopa isompikin eli noin 95 cm. Radan poikki hypättävä pysty ylittyi tässäkin korkeudessa oikein kauniisti ja sujuvasti, mutta oikeassa laukassa lähestyttävä ristikko-okseri oli selvästi vaikeampi pala. Jälleen oli siis kyse siitä meille hankalasta oikean laukan lävistäjästä, eikä ihan täydellistä ponnistuspaikkaa tahtonut löytyä. Vake hyppäsi milloin läheltä ja milloin kauempaa, ja aina se pääsi tässä hypyssä kampeamaan sen verran vasemmalle, että en päässyt ajoissa estämään kaarteen oikaisua, ja seuraavalle esteelle lähestymisessä tuli pahasti kiire. Otimme useampia hyppyjä ristikko-okserille ja yritimme saada sen jälkeistä kaarretta syvemmäksi, mutta aina Vake pääsi jonkin verran oikaisemaan. Jälkeenpäin pohdin, että ristikko-okserille kaartaessa laukka pääsi aina hieman hyytymään kun keskityin ehkäisemään Vaken puskemisen oikealle. Pienen hyytymisen vuoksi ei ponnistuspaikka löytynyt oikein sujuvasti, ja sen seurauksena taas en kyennyt suuntaamaan hyppyä tarpeeksi ulos kaarteesta. Lopulta onnistuimme siinä määrin tyydyttävästi, että jätimme asian hautumaan. Neljän laukan linja onnistui kuitenkin edelleen halutulla askelmäärällä, vaikka esteet olivatkin korkeampia ja Vake sai aika lailla tsempata eteen ja hypätä pystyn kaukaa. Ristikko-okseri lävistäjällä jäi siis vähän hampaankoloon, mutta muuten olin kyllä tyytyväinen tunnin sujumiseen. Laukka oli tänään niin hyvää että kyllä siitä jo hyppää isompiakin esteitä!

Keskiviikkona 8.2. oli tämän viikon kouluvalmennus, eli olimme puolen tunnin yksityisopetuksessa. Tunnille lähtiessä olivat motivaatio ja odotukset korkealla Vaken oltua edellisinä päivinä niin hyvä, enkä onneksi joutunut pettymään. Jo itsenäisessä alkuverkassa Vake ravasi oikein pehmeän ja letkeän oloisesti mukavassa muodossa. Harvoin on päästy tunti aloittamaan näin hyvistä lähtökohdista.

Opettajan tultua paikalle jatkettiin vielä kevyessä ravissa, ja tehtävänä oli ratsastaa pääty-ympyrällä takaosaa sisään menosuuntaan asettaen, eli ikään kuin sulkutaivutusta. Ympyräkierroksen tai parin jälkeen vaihtui aina suunta lävistäjällä, jossa puolestaan sain ratsastaa ravia eteen ja askelta pidemmäksi. Takaosan siirto ja taivutus onnistuivat ravissa suhteellisen notkeasti, vasemmassa kierroksessa jopa helposti. Oikea oli se jäykempi suunta, mutta myös oikealle tuli asiallisia pätkiä ja Vake kyllä yritti ihan tosissaan. Enimmäkseen meno oli aika letkeää ja sujuvaa, ja Vake mukavasti tuntumalla ryhdikkään oloisena. Lävistäjillä jopa irtosi selkeästi isompaa ravia, mikä kertonee siitä, että Vake tosiaan kantoi itseään kunnolla ja etuosalla oli tilaa liikkua.

Samaa tehtävää eli takaosan siirtoa ympyrällä sisään jatkettiin myös laukassa. Laukassa eivät asiat sujuneet tietenkään yhtä sutjakasti, vaan sain hikoilla enemmän. Vasemmassa laukassa Vake oli mielestäni taas liikaa mutkalla ja oikeastaan kuski myös, eli ulkolapa pääsi hieman karkuun ja kaula taipui liian voimakkaasti sekä kenotin itsekin vasemmalle. Oikeassa laukassa poni oli suorempi, ja tähän suuntaan jopa onnistui tehtävänä ollut loiva "sulkutaivutus" järkevän oloisesti. Etenkin vasemmassa laukassa jouduin aika paljon käyttämään sisäpohjetta sisätakajalan aktivoimiseksi, ja vähän meni ajoittain kaivamisenkin puolelle kun ei edes kannuksia ollut jalassa. Kevyellä raipalla tuli kyllä sitten aina tarvittavaa lisäpotkua. Molempiin suuntiin tuli laukassa pieniä pätkiä, jolloin Vake kuulemma polki hyvin ja kantoi itseään, ja silloin lähti niskakin vähän pyöristymään. Ihan ilmaiseksi nämä hetket eivät kuitenkaan tulleet vaan aika paljon piti pyytää että Vake viitsi laukata kunnolla.

Laukkahommien jälkeen mentiin vielä ravissa, ja sain tehdä oikeassa kierroksessa avotaivutusta uraa pitkin. Välillä otettiin myös lävistäjiä askelta pidentäen. Vake ravasi nyt todella hyvin ja eteen sujuen, ja eikä ollut pienintäkään tarvetta työntää sitä eteenpäin. Muoto oli myös kiva ja ryhdikäs, ja avotaivutukset tulivat pienillä korjauksilla aika notkeiksi. Koko poni tuntui ristiselkää myöten oikein irtonaiselta, ja hihkuimme open kanssa molemmat sitä, kuinka ravi on nyt tosiaan aivan eri planeetalta kuin alkutilanne pari kuukautta sitten. Vakelle on toden totta löytynyt aivan uudenlainen tapa liikkua, ja se on nyt oikein muokkautuvainen eli takaosaa on helppo siirrellä letkeästi mihin suuntaan vaan. Laukka teettää vielä paljon töitä, mutta sentään sekin pyörii jo paremmalla energialla ja rytmillä. Kyllä vaan Vakenkin kanssa voi päästä koulutreeneissä hienoihin fiiliksiin!