Maanantaina 30.1. palattiin kouluratsastuksen pariin, tosin ihan vain itsenäisesti treenaten. Vake ei ollut enää aivan niin super kuin perjantaina, mutta maastoviikonlopun jälkeen se oli kuitenkin mukavan reipas. Etuosa kuitenkin oli välillä vähän raskaan oloinen. Ehkä taannuin taas itse vanhoille huonoille tavoille enkä löytänyt enää samaa keveyttä tuntumaan kuin edellisviikolla. Ei meno toki nytkään aivan huonoimmasta päästä ollut, ja sain jopa koostettua varsin toimivan laukannostotehtävän. Kuvio meni niin, että ratsastin päädyt harjoitusravissa loivasti kaartaen ja muutamia askeleita vastasulkutaivutusta pyytäen. Pitkällä sivulla tein siirtymisen ravista käyntiin, nostin käynnistä laukan ja ja laukkasin keskiympyrällä kierroksen. Keskiympyrä on meille ehkä se kaikkein helpoin kuvio sujuvan laukan hakemiseen, ja käynnissä minulla oli paremmin aikaa tehdä huolellinen nosto kuin ravissa. Kyllä Vake nostaa laukan ihan kuuliaisesti, kun vaan luotan että se nostaa enkä ole ensimmäisenä tuuppimassa ja heilumassa istunnalla. Nostoissa ei pyöreys vieläkään säily, mutta nyt nostot onnistuivat siinä määrin kuuliaisesti ja nohevasti, että kyllä niistä ainakin helppo C -ohjelmassa irtoaisi jo hyvät pisteet.
Tiistaina 31.1. oli estetunnin vuoro. Tunnin tehtäviin kuuluivat pääty-ympyröillä ylitettävät maapuomit ja myöhemmin niiden paikalla kavaletit, suoralla linjalla maapuomit kahden askeleen välillä ja niiden perään pysty, sekä lävistäjillä pysty ja okseri. Aluksi verryttelimme ympyräpuomien parissa, ja sitten tehtäviä ratsastettiin erilaisina yhdistelminä. Ympyräpuomit ja -kavaletit olivat meille tämän päivän kompastuskivi. Vasemmassa laukassa löytyi ympyrällä lähestymisiin ihan hyvä rytmi ja sain askeleen osumaan nätisti puomille lähes joka kerta, mutta oikeassa laukassa oli tuskaisaa. Oikeassa laukassa lähestymisen sotki aina se, että Vake oli joko kaatumassa sisälavalle ja oikaisemassa kaarretta, tai vaihtoehtoisesti liiraamassa kaula mutkalla hieman ulos ympyrän kaarelta. Yritä siinä sitten ohjata poni puomille suorassa ja hyvään paikkaan! Oikeassa laukassahan meillä on oikomisen kanssa ollut muillakin kerroilla vaikeuksia.
Lävistäjäesteet olivat tämän päivän isot esteet, enimmillään arviolta ysikympissä. Nämä hypyt sujuivat huomattavasti paremmin kuin pikkukavaletti ympyrällä, eikä lävistäjälähestymisissä ollut oikein mitään ihmeellistä. Isommillekin esteille osasin lähestyä mukavasti ponnistuspaikasta stressaamatta. Tänään sain kuitenkin kaiken kokoisilla esteillä keskittyä siihen, etten ollut heittäytymässä liikaa etunojaan sen enempää kaarteissa kuin esteen edessäkään ja etten turhaan tuuppaillut Vakea etenemään vieläkin reippaammin. Minua itseäni siis vaivasi pieni kiire, ja vähän kiireiseksi meni Vakekin. Positiivista oli, että Vake oli tänään kyllä oikein terävänä ja vähän jopa omalla tavallaan "kuumui". Ajoittain vaan meno oli jopa hieman turhan hätäistä.
Lopuksi ratsastimme vielä hieman haastavan kaarevan linjan lävistäjäokserilta pitkän sivun suuntaiselle pystylle etäisyyden ollessa vain neljä askelta, ja suoristus kaarteesta pystylle tuli käytännössä vasta askelta ennen hyppyä. Ensimmäisellä yrityksellä tuli okserille vähän hidastava hyppy läheltä, ja linjalla iski sen seurauksena pieni paniikki. Vake kuitenkin pelasti hyvin ja venytti pystylle vähän kauempaakin ja vinosta. Uusintakierroksella okserille tuli oikein sujuva hyppy, jonka jälkeen kaarevan linjan ratsastuskin meni paljon jouhevammin.
Keskiviikkona 1.2. menin taas itsenäisesti sileää. Pidin tällä kertaa laukkaamisen aika minimissä, mutta otin kuitenkin muutaman laukkapuomin ylityksen pääty- ja keskiympyrällä, sillä halusin uusia edellisenä päivänä ongelmia tuottaneen tehtävän. Oikeassa laukassa pääty-ympyrällä oli edelleen tosi vaikeaa saada askel osumaan puomille, kun Vake ei laukannut suoraviivaisesti suunniteltua reittiä vaan pyrki joko sisään tai ulos ympyrän kaarelta. Kuitenkin keskiympyrällä saman puomin ylitys oikeassa laukassa sujui aivan leikiten ja askel osui puomille hyvin ihan joka kerta. Jokin siinä nimenomaan pääty-ympyrälle kääntymisessä on vaan niin vaikeaa! Veikkaan myös, että mikäli puomi olisi pääty-ympyrän lyhyen sivun puoleisella puolikkaalla eikä avoimella puolikkaalla niin ohjautumisessa ei olisi mitään ongelmaa seinän antaessa tukea.
Laukan jälkeen Vake liikkui ravissa hetken oikein ryhdikkäästi ja hyvin, mutta myöhemmin meno lässähti ja poni alkoi roikkua ohjalla. Tein lyhyitä pätkiä väistöjä ja sulkua, ja Vake meni kyllä hyvin sivulle, mutta tuntumaan kaivattaisiin pehmeyttä lisää. Nyt ei vaan meno ollut niin toimivaa, letkeää ja harmonista kuin viime viikolla.
Torstaina 2.2. olimme viiden ratsukon koulutunnilla, jonka aiheena oli laukannostoja parantavia tehtäviä. Aihe olikin siis oikein ajankohtainen, kun niitä parempia nostoja on juuri ahkerasti harjoiteltu omin päin. Raviverryttelyn jälkeen nostoja tehtiin oikeassa kierroksessa ympyrällä käynnistä muutamien väistöaskelten kautta. Vake teki väistöä ihan asiallisesti ja käynnissä meni pyöreänäkin, mutta nostot jäivät kuitenkin sen ratkaisevan puoli sekuntia liian hitaiksi. Niinpä poni sitten hävisi laukkaa nostaessa pois kuolaimelta. Vähän Vake mielestäni jännittyikin tässä tehtävässä, eli tietynlainen rentous ja letkeys olisi ehkä auttanut tilannetta.
Vasemman laukan nostoja tehtiin puolestaan ravista. Lyhyille sivuille tehtiin voltit, joilta uralle palatessa nostettiin laukka. Tässäkin tehtävässä Vake oli mielestäni välillä vähän hätäinen ja jännittynyt, eli se ei tullut nostoon aivan rentona. Vaikeutena oli myös saada nosto täsmälliseksi ja samalla silti vahtia, ettei Vake oikaissut laukkaan lähtiessään kulmaa oikein reilusti. Laukassa ja vähän ravissakin oli sellaista sivuliirausmeininkiä, mikä kulkee käsi kädessä sen kanssa, että Vake oli aika virkkuna ja vähän jännittynytkin. Edelleen, rentoutta lisää!
Lopuksi ravasimme vielä loivia kiemuroita ja voltteja, enkä ollut tässäkään tehtävässä aivan tyytyväinen siihen miten Vake meni. Parempiakin pätkiä tuli, mutta tuntuma ei ollut omasta mielestäni tarpeeksi pehmeä ja Vake edelleen nojaili ja liiraili milloin millekin lavalle. Parhaimmat hetket tulivat voltilla oikealle asetuksen ja sisäpohkeen alkaessa mennä läpi. Istunnastakin huomasi, ettei Vake tänään kantanut itseään ja työntänyt takaa niin hyvin kuin voisi, vaan veti minua mukanaan etupainoiseksi. Kuinkakohan monta kertaa tunnin aikana ope muistuttikaan pystyssä istumisesta ja käsien kantamisesta!
Tämän viikon treenit eivät siis sujuneet ihan niin loistavasti kuin edellisellä viikolla. Näinhän tämä menee, että välillä kehitys hypähtää pari askelta eteenpäin ja sitten tullaan taas yksi askel taaksepäin. Ei Vakekaan varmasti vielä jaksa ihan joka hetki ja päivä kantaa itseään niin hyvin. Tuntuu myös siltä, että ryhmätunneilla ei vaan pääse syntymään samanlaisia onnistumisia kuin yksityistunneilla, vaikka yksärit ovatkin olleet vain puolen tunnin mittaisia. Taidan siis koulupuolella keskittyä jatkossa lähinnä niihin yksäripuolituntisiin ryhmätuntien sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti