Perjantai-iltana oli tämän viikon koulutunnin aika, kun menimme opettajan silmien alle yksityispuolituntiselle. Tämä tuli tarpeeseen, sillä alkuviikosta oli tosiaan ollut homma hieman hukassa. Minulla olikin ollut ratsastuksesta peräti kahden päivän tauko, sillä keskiviikkona Vakella meni apuliikuttaja ja torstain ohjelmassa oli ainoastaan vähän taluttelua ulkona eli Vaken vapaapäivä.
Verryttelin jonkin aikaa itsenäisesti ennen tunnin alkua. Vake liikkui aika lailla laahustamalla, tosin pieni laukkapätkä auttoi pahimman alkujumin ylitse. Sitten aloimmekin työskennellä ohjatusti pääty-ympyrällä, missä sain väistättää takaosaa ravissa vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Samalla idealla työskenneltiin myös laukassa, jossa toki takaosaa siirrettiin vain aavistuksen verran. Alku oli kankeaa. Tänään oli ainakin ympyrällä vaikeuksia oikean pohkeen väistämisessä, ja oikeassa kierroksessa takaosaa ulos pyytäessä Vake pyrkikin välttelemään tehtävää karkaamalla vasen lapa edellä. Ope huomautti myös, että väistäessään pohjetta Vake pyrki välttelemään kunnon työskentelyä sammuttamalla ravin. Ohjeena oli hakea kaulaa suoraksi, nostaa käsiä ylös sekä ratsastaa napakammin oikeaa pohjetta läpi. Oikeassa laukassa oli kohtalainen rytmi, mutta tässäkin Vake pyrki jonkin verran puskemaan lapaa ulos ja liiraamaan ympyrän kaarelta kohti seiniä. Kevyt takaosan väistätys vasemmalla pohkeella sisään korjasi puskemista hetkellisesti. Takaosajumppailun jälkeen annettiin Vaken laukata vähän pidemmällä ohjalla, ja se venyttelikin vähän rennompaan muotoon. Varsinainen pyöreys laukasta kuitenkin jäi puuttumaan. Laukan jälkeen ravi sujui jo vähän letkeämmin, ja Vake alkoi myös väistää oikeaa pohjetta kuuliaisemmin. Tässä vaiheessa myös onnistuin ottamaan väistättäessä ulko-ohjan paremmin käteen ja näin estämään vasemman lavan karkaamisen.
Vasemmassa kierroksessa väistöhommat sujuivat vähän näppärämmin, ja toki Vake olikin nyt jo paremmin vertynyt. Kivoimmat hetket tulivat takaosaa sisälle siirtäessä eli sulkutaivutusasennossa. Tällöin Vake oli ravissa hetkittäin jo aika ryhdikäskin. Takaosaa ulos väistättäessä oli tässäkin suunnassa pientä ulkolavan liirausta, mutta kyllä Vake astui vasemmalla takasella paljon paremmin ristiin kuin oikealla.
Vasen laukka oli tavanomaisen toivotonta, ja oikeastaan olin jo valmiiksi luovuttanut eli olin kovin tehoton saamaan mitään muutosta aikaan. Taas Vake pyrki ympyrän kaarelta ulos, ja seurauksena oli kaula mutkalla ja lapa ulkona etenemistä kun en saanut sitä oikein muutenkaan ympyrän reitillä pysymään. Eipä se laukka sitten pyörinytkään kovin hyvin, kun mentiin näin mutkalla. Ope patisteli laukkaan lisää terävyyttä, mutta jollakin konstilla olisi pitänyt myös saada kaula ja etuosa suoremmaksi.
Vaikka vasemmassa laukassa ei päästy kunnollisen työskentelyn makuun, niin ravissa sen jälkeen Vake kulki lopulta varsin kivasti. Selkä ja takajalat toimivat hurjan paljon paremmin verrattuna siihen, mistä oli tänään aloitettu, eli kyllä väistöjen parissa puurtaminen tuotti tuloksia, vaikka se itsessään vähän hankalaa olikin. Ravi oli suorastaan letkeää, ja nyt pystyttiin ratsastamaan myös temponlisäyksiä. Vaatimattomia ne lisäykset tietysti olivat, mutta kyllä ravi selvästi kasvoi ja parhaimmillaan niskakin pysyi samalla mukavasti ylhäällä. En vaan saanut itse nuupahtaa etunojaiseksi ja painaa käsiä alas, sillä kyllä Vakekin kantaa itseään niin paljon paremmin kunhan vaan minäkin kannan oman kroppani. Toki nyt oli helpompaakin tavoittaa istuntaan oikeaa fiilistä, kun Vake liikkui kunnolla ja oikein päin eikä mönkinyt etupainoisena. Tähän loppuminuuttien menoon olin jo hyvinkin tyytyväinen, eli kyllä puolikin tuntia tehokkaassa opetuksessa sai ihmeitä aikaan. Takajalkojen ja ristiselän jumppaaminen on se juttu, mihin pitää itsekseen ratsastaessakin huolella paneutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti