Treeniohjelma kohdillaan

Perjantaina 24.2. liikutin Vaken kevyesti ja rennosti, eli ohjelmassa oli niin sanottu keventelypäivä. Laukkailin kevyessä istunnassa muutaman kierroksen ympäri maneesia, ja sen jälkeen poni olikin ravissa kivan pehmeä ratsastaa. Vake venytteli pyöreänä eteen ja alas, ja taivuttelin sen kevyessä ravissa notkeaksi. Mukavan letkeää ja rentoa, oikein asiaankuuluva palautteluliikutus estevalmennusten jälkeen.

Lauantaina 25.2. lähdimme maastolenkille kahden muun ratsukon seurassa. Uutta lunta oli joka puolella paksut kinokset, joten nyt oli otolliset olosuhteet hankitreenille. Ensin suuntasimme polunpätkälle, joka vie kesäisin uittopaikalle. Täällä ravasimme paksussa hangessa, ja Vake sekä toinen kanssamaastoilija meinasivat intoilla jo laukallekin, mutta mukana olevan vanhushepan takia ei otettu hankilaukkoja. Tuli siinä ravatessakin jo aika rankkaa kuntoilua. Kävimme käännähtämässä rannassa ja palasimme takaisin, sitten jatkoimme tietä pitkin kesäsiirtolalle ja sieltä tutun lenkin takaisin tallinpihaan. Kävimme kävelemässä vielä raviradan ympäri, ja lopuksi kävin Vaken kanssa ulkokentällä laukkaamassa, kun se vaikutti tänään niin menohaluiselta. Lumisella kentällä olikin mukava laukata kevyessä istunnassa, ja menimme monta kierrosta oikein rytmikästä ja rentoa laukkaa. Vaikutti siltä, että Vake alkoi laukassa hakeutua jo jonkinlaiselle tuntumallekin.

Sunnuntaina 26.2. menimme uudestaan nauttimaan ihanan lumisista maastoista, kun aurinkokin paistoi täydeltä terältä. Lähdin lenkille Vaken kanssa yksin, mutta törmäsimme sitten matkan varrella toiseen ratsukkoon, ja jatkomme yhtä matkaa. Menimme taas uittopaikan rantaan, ja jatkoimme sieltä jäälle. Jäällä oli nyt aivan täydelliset olosuhteet eli reilusti kevyttä puuterilunta ja tasainen, pitävä pohja. Täällä kelpasi laukata! Rälläsimme useamman kerran edestakaisin samaa muutaman sadan metrin pätkää, ja Vake kiihdytteli oikein innoissaan pidempijalkaisen kaverin perään. Aivan mahtavat laukat ihanassa kelissä! Vakelle tuli kunnolla hiki, mutta siitä huolimatta se olisi laukannut mieluusti vaikka kuinka monta kierrosta, ei kyllä tarvinnut eteen käskeä. Kotimatkalla tuli vielä vähän kahlailua hangessa käynnissä. Lenkin jälkeen Vake oli harvinaisen tyytyväisen oloinen, ja se oli varmaan aivan endorfiinipöllyissä hankilaukoista. Tämä reissu oli kyllä kovasti hevostenkin mieleen.

Maanantaina 27.2. ratsastin Vakella itsenäisen sileän treenin. Ei kai voi muuta päätellä, kuin että edellisviikon treeniohjelma oli mennyt aika nappiin, sillä nyt Vake oli tosi notkea, pehmeä ja motivoitunut. Otin taas verryttelylaukkaa kevyessä istunnassa, ja tämän jälkeen Vake ravasi superhyvin. Omakin olo oli aika irtonainen, eli istunta tuntui jopa toimivan tänään ja pääsin istumaan luontevasti ponin ympärillä. Ratsastin ravissa pohkeenväistöjä ja sulkutaivutuksia, ja mukavasti Vake meni sivullekin. Sulkutaivutus vasemmalle onnistui oikein sujuvasti, oikeastaan helpommin kuin vastaavan suunnan pohkeenväistö. Oikealle sulkutaivutus oli selvästi hankalampi, mutta yritin vähän jumppailla tätäkin puolta. Vake oli koko ajan kivasti kuulolla ja vastaanottavainen, ja tuntui, että sen oli nyt helppo liikkua ja suorittaa annetut tehtävät. Kyllä vaan hankitreeni ja paikkoja avaava laukkailu sekä vähemmän kouluratsastusta sisältänyt viikko tekivät ponille niin hyvää.