Tämän viikon estetreenit hoituivat kaksipäiväisissä Bennyn valmennuksissa keskiviikkona ja torstaina. Ensimmäisenä valmennuspäivänä 22.2. ratsastimme varsin perusteellisen sileän verryttelyn ja estetehtävät keskittyivät etenkin suhteutettuihin linjoihin. Verryttelyssä mentiin edelliskerran tapaan paljon pääty-ympyrällä, jossa sekä ravia että laukkaa vuoroin koottiin ja ratsastettiin eteen. Vake oli sileällä kohtalaisen hyvä ratsastaa, ainakin huomattavasti kevyempi ja pehmeämpi kuin estetunnilla viime viikolla, ja pyöreyttäkin löytyi ravissa mukavasti. Yllättäen myös laukassa vähän "loksahti", ja molempiin suuntiin tuli pyöreää, hyvää laukkaa! Vakella en kyennyt kokoamaan laukkaa läheskään niin hitaaksi kuin mitä puoliveriset esittivät, mutta kova yritys laukata mahdollisimman hidasta vauhtia ja silti aktiivisesti taisi olla kuitenkin se juttu, minkä kautta pyöreys löytyi. Yleensä kun tulee tuupattua laukkaan vain lisää vauhtia silloin kun askel ei oikein pyöri, mutta ehkä ratkaisu voisikin löytyä lyhentämisen ja kokoamisen kautta. Mahdollisesti myös lyhyemmät jalustimet auttoivat minua pääsemään laukkaan istunnalla paremmin kiinni kuin koulujalustimilla ratsastaessa.
Verryttelyesteinä hypättiin yksittäistä ristikkoa sekä ristikko-okseria. Näiden jälkeen siirryimme suorien ja kaarevien linjojen pariin esteiden pysyessä enimmäkseen varsin matalina. Sekä suora että kaarevat linjat olivat neljälle sujuvalle hevosten laukka-askeleelle mitoitettuja, joten me menimme niitä luontevasti viidellä askeleella. Päivän erikoisuus oli pitkän sivun suuntaisen suoran linjan jälkeen tapahtuva tiukka käännös seinän puolelle. Menimmekin tehtävää ensin niin, että linja hypättiin vasemmassa laukassa, käännettiin linjan jälkeen silmukka oikealle, tästä radan poikki ja päädyn kautta uudestaan linjalle oikeassa laukassa, ja taas linjan päätteeksi silmukka seinän puolelle vasemmalle. Tämä oli meille sikäli hyvä tehtävä, että ongelmamme on tyypillisesti ollut kaarteiden oikaisu esteen jälkeen, ja nyt pitikin lähteä toiseen suuntaan kuin sinne, mihin Vake yleensä puskee. Ensimmäisessä käännöksessä Vake tuli tietysti yllätetyksi, mutta se otti esteeltä oikean suunnan hyvin pienillä vihjeillä eikä tarvinnut montaa kertaa silmukkaa seinälle tehdä, kun poni alkoi kääntyä estelinjalta jo liiankin livakasti. Hyvä ettei kuskilta tasapaino pettänyt aina ponin kurvatessa äkkikäännöksellä tiukasti seinän puolelle. Toisaalta myös kaarros linjalta "normaaliin" suuntaan onnistui edelleen ilman väärinkäsityksiä, eli Vake kyllä luki vihjeet menosuunnasta hyvin herkällä korvalla. Suoraan jatkaminen oli vaan edelleen se ongelma, kun poni halusi aina oikaista, käännyttiin sitten kumpaan suuntaan hyvänsä.
Oikaisu suoralta linjalta kaarteeseen olikin se asia, mikä hankaloitti elämää siinä vaiheessa, kun piti jatkaa päädyn kautta lävistäjälinjalla olevalle okserille ja tästä kaareva viiden laukan linja pystylle. Tilaa kun ei liikaa ollut muutenkaan, niin oikaiseminen söi laukkaa, ja niinpä lävistäjäokserille tultiin aina hidastuen ja ajautuen pohjaan. Kaarevat linjat kuitenkin onnistuivat ihan asiallisesti, ja linjan päättävälle esteelle oli aina helpompi ratsastaa kuin päädystä nopeasti vastaan tulevalle linjan aloitusesteelle. Se oikaisu, se oikaisu! Mukavaa kuitenkin oli se, että Vake syttyi laukkaamaan terävästi ja hyvällä imulla.
Toisena valmennuspäivänä 23.2. hypättiin ratatyyppisiä tehtäviä. Tunnin estekorkeus oli arviolta noin 80 senttiä, korkeimmat esteet ehkä vähän päälle. Heti maneesiin tullessa huomion kiinnitti keskellä areenaa oleva tolpaton ja puomiton vesimatto, jonka päälle oli asetettu oranssit tötsät. Verryttelyhyppyjen jälkeen vesimatto tulikin ylitettäväksi, mutta eipä siinä Vaken mielestä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä. Ensimmäisellä ylityksellä se ehkä hieman nostikin jalkojaan, mutta myöhemmin vesimaton yli vain harpattiin vähän korkeammalla laukka-askeleella.
Alkutunnista Vaken laukasta puuttui vielä se paras kipinä, vaikka hypyt kyllä sujuivat tasaisen varmasti. Kohti kulmaa oikeassa laukassa hypättävä lävistäjäokseri oli perinteiseen tapaan se, jolle tuli hyytymistä eikä paikkaa löytynyt. Muuten meno oli kohtuullisen asiallista. Päädyissä meinasi taas tulla kiire oikomisen takia, mutta onneksi laukka ei päässyt kaarteissa kovin pahasti hyytymään.
Meno parani koko ajan, ja loppua kohti Vake oikein syttyi. Kaksi viimeistä hyppykierrosta olivat aivan mainioita, sillä nyt löytyi niin hyvä rytmi sopivan energisessä laukassa, ettei paremmasta väliä. Kolmen laukan suoran linjan päättävälle okserille tuli korkeuden noustessa sukellettua turhan paljon, minkä vuoksi Vake vähän kolisuttikin puomeja. Muuten oli kyllä älyttömän mukavaa menoa, ja tässä oli sellaista tekemisen helppoutta ja rytmiä, että vähemmästäkin hymyilyttää. Hitsi vie, toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti