Syksyn kuulumisia

Sunnuntailenkki syysauringossa 24.9.

Blogin puolella on ollut viime aikoina hiljaisempaa, mutta arki Vaken kanssa on sujunut viikosta toiseen jokseenkin totutulla rytmillä. Koulutunneilla on käyty suunnilleen kerran viikossa ja viikoittain ollaan oltu myös estetreenissä. Sanna on ratsastanut Vakella yleensä kerran viikossa, ja yhtenä päivänä viikossa teen Vaken kanssa tunnin talutuslenkin. Pidemmillä maastoilla ei ole viime aikoina käyty, mutta muuten olen ahkerasti hyödyntänyt ulkoilumahdollisuuksia nyt kun vielä kelit ja riittävä valo arki-iltoinakin sen sallivat. Käytännössä siis jokainen liikutus, olipa kyseessä sitten valmennus tai omatoimitreeni, on alkanut vähintään 10 minuutin mutta usein puolenkin tunnin maastokävelyllä lähipoluilla.

Kouluratsastuksen saralla on parhaimmillaan koettu oikein mukavia hetkiä niin tunneilla kuin omissakin harjoituksissa. Parhaimpia päivinä Vaken liikkuminen ravissa on tuntunut niin kevyeltä ja sujuvalta, että kuvittelen ihan oikeasti pientä edistystä tapahtuneen. Laukka on edelleen vähän on-off-juttu, mutta hyvinä päivinä sekin rullaa jo ihan pyöreästi ja hyvässä rytmissä. Sitten on taas vuorostaan niitä nihkeämpiä päiviä tai viikkoja, kun touhu tuntuu taantuvan lähes alkupisteeseensä, ja meno on perinteistä etupainoista maamyyrää. Kun vaan tietäisi, mikä silloin meni vikaan verrattuna niihin kertoihin, kun kakki toimi ja poni oli kevyt ja ratsastajakin vähän osasi. Onko ongelmana ratsastajan henkinen tila, ratsastajan fyysinen tila, hevosen henkinen tila vai hevosen fyysinen tila? Etenkin tunnit on pidetty nyt useasti maneesissa, ja siellä Vake taitaa liikkua vähän nihkeämmin kuin ulkona. Ravi on ollut etenkin maneesissa ratsastuksen aluksi aika tukkoisaa, mutta yleensä pieni laukkaverryttely on korjannut tilannetta huomattavasti. Olenkin usein huomannut, että on turha jäädä käynnissä ja ravissa piipertämään jos tuntuu hankalalta, vaan ensin laukkaa alle, vaikka sekin olisi aluksi jumittelua. Laukan jälkeen ravi kulkee sitten aivan eri malliin ja kuten sanottua, parhaimpina päivinä jopa tosi hyvin.

9.9. olimme Maria Pyykösen pitämällä tunnilla. Maria oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja tiedän kyllä, mitä sanotaan liian monen eri valmentajan tunneilla käymisestä, mutta osallistuinpa nyt kuitenkin. Maria piti istuntapainotteisen tunnin, ja istuntaa lähestyttiin paljolti Aira Toivolalta tuttujen oppien mukaisesti. Omalta osaltani tunti sujui kyllä aivan hävettävän huonosti. Vakella oli oikein kunnon nihkeyspäivä, päädyin puskemaan sitä eteenpäin ja yritykseni korjata istuntaa annettujen ohjeiden mukaisesti taisivat mennä yliyrittämisen puolelle niin että olin kropastani aivan tönkkö ja jännittynyt. Eihän se Vake sitten halunnut liikkua yhtään mihinkään, ja kaikki oli vähän vaikeaa. Vieraan valmentajan tunnilla vaan sitten hävettää vielä kahta kauheammin ja tekisi mieli selitellä että ei me aina ihan näin kehnoja olla.

Käväisimme myöskin toistamiseen tälle vuodelle koulukisoissa kotikentällä 16.9. Ohjelma oli sama Helppo C E.B. Special jonka möngimme läpi keväällä kaikkien aikojen pohjanoteerauksella. Kisoja edeltävänä iltana Vake liikkui ehkä paremmin kuin ikinä. Tuolloin kävelimme ensin puolen tunnin maastolenkin, ja käväisimme kentällä ravaamassa ja laukkaamassa noin vartin verran. Vake liikkui niin kevyesti ja sujuvasti ettei olisi todeksi uskonut. Niin tyhmä en kuitenkaan ole, että olisin kuvitellut saman onnistuvan kisapäivänä. Aloitin silti myös kisaverryttelyn puolen tunnin maastokävelyllä, mikä olikin erittäin hyvä ratkaisu. Pääsimme pois kisapaikan hulinasta kävelemään yksin kaikessa rauhassa, ja näin Vake sai verrytellä ilman että sen kanssa tarvitsi pakertaa ruuhkaisella verryttelyalueella ahdistumassa yhtään kauemmin kuin oli pakko. Kun sinne verkkakentälle asti pääsimme niin Vakehan olikin jopa ihan reipas, eikä siis vielä verryttelyssä liimannut kavioitaan kenttään. Uskon, että jos olisin itse kyennyt ratsastamaan verryttelyssä hyvin, niin Vake olisi voinut nyt toimiakin kisatilanteessa. Siihen en kuitenkaan pystynyt, vaan kisatilanne teki omasta ratsastuksesta vähän tönkköä ja puolivillaista. Niinpä Vakekin oli sitten vähän tönkkö ja puolivillainen. Radalla se hieman hyytyi ja jäi pohkeen taakse, mutta eteni kuitenkin ravissa tunnistettavassa askellajissa ja omasta mielestäni vain laukassa varsinaisesti jumitettiin. Ohjelman paras osuus oli käynti, se oli suorastaan sujuvaa ja pehmeää! Eihän meidän ratamme toki mikään hyvä ollut, mutta ei alittanut odotuksia siinä määrin että olisi tarvinnut pettymystä tuntea. Tulos oli 59% ja risat ja emme olleet läheskään luokan jumboja. Koulukisat menivät nyt siis ainakin paljon paremmin kuin keväällä!

Hyppääminen on sujunut pääsääntöisesti oikein kivasti. Syyskuun alussa 4.-5.9. pidettiin vielä Bennyn kaksipäiväiset estevalmennukset kisakentällä, mutta muuten on hypätty enimmäkseen maneesissa. Bennyn valmennuksessa ensimmäinen päivä meni suorastaan todella hyvin Vaken ollessa energinen ja kevyt. Sehän tuntui laukkaavan ikään kuin ylöspäin, ja esteille oli helppo lähestyä. Noin 80-90 sentin ratatehtävät sujuivat oikein näppärästi. Toisena päivänä oli sitten harmillisesti epäsujuvampaa, vaikka Vake olikin edelleen ihan reipas ja kevyt. Silloin tosin tehtävä olikin meille hankala, sillä hyppäsimme kolmen pystyn linjaa, jossa välit olivat Vakelle tosi pitkät kolmella laukalla mutta ahtaahkot neljällä laukalla. Säätely ei siis toiminut tarpeeksi hyvin tällaisilla hankalilla etäisyyksillä ja Vake alkoi ahtaissa paikoissa puskea kovasti vinoon saadakseen esteen edessä tilaa. Benny kuitenkin totesi, että ei kannata yrittää korjata Vakea liikaa, koska se kyllä tietää oikein hyvin mitä tekee.

Maneesihyppelyissä trendinä on ollut se, että pikkuesteillä meno vähän takkuaa eli laukka ei aina pyöri tarpeeksi ja kaarteissa poni kampeaa sisälle, mutta esteiden noustessa alkaakin yhtäkkiä kulkea oikein sujuvasti ja helposti. Noin 90 sentin tehtäviä on nyt hypelty myös maneesissa ja sillä korkeudella tosiaan tsemppaamme sekä minä että Vake huomattavasti paremmin kuin pienemmillä esteillä. 19.9. meillä oli maneesissa suorastaan superhyvin sujunut tunti, jolloin Vake oli skarppina ja terävänä jo heti maapuomeilla ja verryttelyesteillä. Alussa esiintyi sellaista kiemurtelua ja pientä pompahtelua jota Vake harrastaa silloin, kun se on oikein hyvällä tavalla hereillä. Kiemurtelu jäi pian pois, ja Vake oli läpi tunnin kevyt ja hyvin etenevä. Esteitä kohti oli sellainen hyvä imu, joka teki paikkojen löytämisestä helppoa, ja niinpä kaikki sujui kuin rasvattu, vaikka tehtäväradan esteet nousivat pian sinne 90 senttiin tai jopa ylikin ja tehtäviin kuului myös laukkaa syöviä tiukkoja käännöksiä. Vake tuntui ponnistavan hyppyihin aivan poikkeuksellisen pontevasti eli se vain ryöminyt esteiden yli vaan HYPPÄSI. Opella oli tietenkin pelisilmää vähän nostaa esteitä tällaisena päivänä, ja lopuksi hyppäsimme radan, johon sisältyvä kahteen kertaan hypättävä pysty oli ainakin metrin korkeudessa, open mukaan peräti 105 cm. Vake hyppäsi tämän esteen molemmilla kerroilla aivan hurjan hyvin ja oikein tunsin, kuinka se nosti etuosaansa ja meni yli kevyen ja helpon oloisesti. Se osaa! Me osataan!

Syyskuun lopulla pääsimme pistäytymään pitkästä aikaa myös raviradalla muutamaankin otteeseen. Perjantaina 22.9. sattui olemaan seuraa radalle, joten kävimme laukkaamassa sen pari kertaa ympäri. Vake oli supertasainen puksutin kavereiden perässä laukatessaan, ja kaksi päivää myöhemmin uskaltauduin laukkaamaan radan ympäri myös yksin. Ilman edellä menevää vetohevosta Vake meinasi hieman jumittaa, ja päivä oli vieläpä niin lämmin että karvaturri oli suorastaan lötkö. Eipähän ollut ainakaan käsistä lähdössä vaan radan kierto onnistui erinomaisen turvallisesti myös yksin. Raviradalla käyminen pitäisi kyllä ottaa ihan säännölliseksi tavaksi ja rutiiniksi. Kierroksen tai kahden laukkaaminen tekee hyvää niin Vaken kropalle kuin mielellekin ja onhan se minustakin hauskaa.

Bennyn estevalmennukset 8.-9.8.

Elokuun 8. ja 9. päivä vuorossa olivat jälleen Bennyn estevalmennukset. Ensimmäisenä päivänä eli tiistaina kentällä olivat edelleen lähes samat esteet kuin kaksi viikkoa sitten, joten osaksi tehtävät olivat hyvinkin tuttuja. Samalla pääsin/jouduin ottamaan revanssin kaksi viikkoa sitten vaikeuksia eli voimakasta vasemmalle liirausta aiheuttaneesta pysty-okseri-lävistäjälinjasta, joka seisoi (kauhukseni) vielä aivan samalla paikalla.

Otin riskin ja jätin Vaken turpaverkon talliin, sillä sileällä ei verkolle ole tuntunut olevan tarvetta enää tähän aikaan vuodesta. Tunnin aikana Vake nakkasi laukassa päätään pari kertaa tavalla, jota se ei verkko nenällä tee, mutta tämä oli niin lievää ja vähäistä ettei siitä ollut häiriötä. En tiedä oliko asialla mitään yhteyttä verkon puuttumiseen, mutta nyt Vake tuntui mukavan kevyeltä edestä. Jo raviverryttelyssä meno oli varsin asiallista. Laukka pyöri isolla kentällä aika hyvin, ja sain ratsastettua jonkinmoisia temponvaihteluita siten, että Vake lyhensi laukkaa samalla pyörivyyden säilyttäen ja reagoi eteenpäin ilman tahmailuja. Suorastaan harvinaisen hyvä alku estetunnille!

Hypätessä Vake pysyi myös kevyen oloisena, eikä lähtenyt painamaan nenää alas ja kyntämään etuosansa päällä. Hyvä näin. Hyppäsimme ensin lyhyen viiden askeleen linjaa, jolle tultiin sisään ns. pienellä kaarteella pitkältä sivulta koukaten. Linjan jälkeen tehtiin ympyrä ja vastaavanlainen pienellä kaarteella lähestyminen toisesta suunnasta. Huomasin heti alussa, että en saanut ajatella esteellä tulevaa kaarretta, sillä tällöin Vake lähti heti oikaisemaan. Kun liimasin esteellä katseen aivan suoraan eteenpäin enkä ottanut stressiä myötälaukkaan laskeutumisesta, alkoi esteen jälkeinen linja onnistua suoremmin. Vake olikin aivan erityisesti sellaisella tuulella, että se pyrki kanttaamaan kaarteet melkein pirueteiksi ja käännähti salamana heti pienestäkin vihjeestä. Pyöreiden, loivien kaarteiden ratsastaminen ei nyt oikein onnistunut, ja sain olla tarkkana, etten tosiaan yhtään ennakoinut kaarteita itse. Hypyissä ja niiden välillä Benny kehotti jälleen kerran pitämään hartiat takana ja välttämään liikkeen edelle kumartumista.

Suoraa linjaa höylättyämme hyppäsimme kaksi erilaista pikkurataa, ensimmäisen vähän matalampana ja toisen reilun 80 sentin korkuisena. Ensimmäinen rata oli ihan ok, ja Vakella oli aika hyvä energia ilman etupainoiseksi valumista. Jonkinasteista vasemmalle kaatumista oli havaittavissa niin kaarteissa kuin hypyissäkin, mikäli paikka ei osunut aivan nappiin. Pitkällä suoralla lävistäjälinjalla yritin oikein tsempata suoruuden kanssa, mutta niin vain esteen edessä Vake pääsi hieman karkaamaan vasemmalle. Toisella radalla oli tosiaan enemmän korkeutta, ja nyt rata alkoi heti siitä traumaattisesta pysty-okseri-lävistäjälinjasta oikeasta kierroksesta vasempaan vaihtaen. Heti ensimmäisellä esteellä päästin paketin kellahtamaan vasemmalle, minkä seurauksena tuli oikein kunnon mutka, ja taas okserilla oltiin uudestaan kääntymässä liian aikaisin vasemmalle. Ääh! Loppurata sujui ihan mukavasti, ja erityisen tyytyväinen olin ahtaaseen viiden laukan linjaan, johon sain Vaken ratsastettua asiallisesti kiinni.

Lopuksi saimme vielä uusia vaikeuksia tuottaneen lävistäjälinjan, sekä sen perään viiden laukan lyhyen linjan molemmista suunnista. Nyt onnistuin kuin onnistuinkin pitämään lävistäjälinjalla ajatukset suoraan eteenpäin, ja samalla Vaken laukassa myös säilyi parempi imu eteenpäin. Okserilla tuli vielä aavistuksen verran kellahdusta vasemmalle, mutta aikaisempaan verrattuna tämä oli hyvin lievää. Onnistuihan se vihdoin! Viiden askeleen linjalle sain vasemmasta laukasta lyhennettyä hyvin, mutta oikeasta laukasta lähestyessä paketti ei tiukan lähestymiskaarteen vuoksi pysynyt yhtä hyvin näpeissä. Vake kyllä lähti tässä vaiheessa tosi hyvin pohkeesta eteen, mutta pääsi hieman pitkäksi linjan ensimmäisellä esteellä, ja niin väli jäi toisesta suunnasta vähän ahtaaksi. Muistettavaa olisi vielä siinä, että etenkin tiukoissa kaarteissa nostan kättä ylöspäin ottaessani tasapainottavan pidätteen, eikä niin että ratsastan kädellä missään vaiheessa alas- ja taaksepäin. Näin rytmin saisi säilymään kurveissa vielä paremmin.

Toisena päivänä keskityimme edelleen sekä suoriin että kaareviin suhteutettuihin linjoihin ja niitä sisältäviin ratoihin. Verryttelyhypyissä kahdeksikkokuviolla Vake oli vielä hieman hidas ja pohkeen takana, mutta terävöityi siitä kyllä. Noin 80-90 sentin korkeudella hypätyllä radalla meno oli tosi sujuvaa ja etenimme erittäin hyvässä rytmissä esteeltä toiselle. Vasemmalle valuminenkaan ei juuri vaivannut, eikä Vake painunut matalaksi edestä. Ilmeisesti meno oli ihan vakuuttavaa myös valmentajan mielestä, sillä viimeiselle radalle esteet vielä nousivat ja okserit olivat jo noin 95 sentin korkeudessa. Korkeus jäädytti minua sen verran, että hukkasin hieman rytmiä ja itsevarmuutta. Niinpä parille esteelle tultiin vähän töksähtävämmin ja vinommin ja jotain puomia ainakin kolisteltiin. Ei kuitenkaan sen suurempia ongelmia, vaan Vake hyppäsi varmasti vähän ahtaammastakin paikasta. Rytmiä rikkoi myös yksi vääräksi vaihtunut laukka, jonka korjaus meni aivan liian pitkäksi Vaken painaessa pidätettä vastaan. Silti selvitimme suuret okserit ihan asiallisesti ja jopa sujuvasti. Kun vaan vielä osaisi säilyttää ratsastuksen tismalleen samana esteiden noustessakin!

Vaikka pientä viilattavaa jäikin tuttuihin ongelmakohtiin, niin olin molempien päivien menoon oikein tyytyväinen. Etupainoisuus ei vaivannut ja Vake oli ihan menevä, joten nyt oli jo vähän helpompi keskittyä esimerkiksi siihen suoruuteen. Vakella oli niin hyvä energia ja toisaalta kevyt etuosa, että esteelle pääsi parhaimmillaan ratsastamaan odottaen ja laukkaa vähän kasaan "keräten" ilman rytmin ja imun kärsimistä. Toisin sanoen poni oli pohkeen edessä, mutta ei jyrännyt ohjaa päin. Silloin voi alkaa haaveilla jo alkeellisesta hienosäädöstä ja laukan säätelystä.

Heinäkuun estevalmennukset

Paranin flunssasta nopeasti ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan Bennyn estevalmennuksiin lauantaina ja sunnuntaina 22.-23.7. Lauantaina keskityin vielä säästelemään vähän omia voimiani, ja tämä ei ollut oikeastaan ollenkaan hassumpi lähestymistapa, sillä se tarkoitti eleetöntä ratsastusta ja vain olennaiseen keskittymistä.

Vake olikin lauantaina heti verryttelystä lähtien oikein hyvän tuntuinen, ja verryttelyssä se jopa pyöristyi laukassa. Meno tuntui kevyeltä ja ryhdikkäältä, ja samat sävelet jatkuivat myös estetehtävissä. Verryttelyesteenä oli ristikko/pysty, jota ylitettiin kahdeksikkokuviolla laukanvaihtojen kera. Vaihdotkin onnistuivat nyt sangen näppärästi molempiin suuntiin. Kuukausi aikaisemminhan meitä vaivasi sellainen ongelma, että vastaavassa tehtävässä kaaduttiin vasemmalle eikä päästy esteeltä oikein millään vasempaan laukkaan. Tämä ongelma oli nyt onneksi poistunut.

Lauantain tehtävät.

Hyppäsimme tällä tunnilla lyhyttä radanpätkää, johon kuului yksittäinen pysty, pitkä linja lävistäjällä, pysty pääty-ympyrällä sekä jumppasarja. Rata mentiin pari kertaa näin päin, ja lopuksi päinvastaiseen suuntaan estekorkeuden ollessa noin 80-90 senttiä. Tekeminen oli helppoa ja vaivatonta. Vake ei painunut missään vaiheessa etupainoiseksi ja sillä oli sopiva energia, ja kun nämä asiat olivat kunnossa niin muistin kerrankin keskittyä oikein laskemaan laukan rytmiä esteiden välillä ja lähestymisissä. Rytmin laskeminen ihan oikeasti auttoi ponnistuspaikan hahmottamista, ja niinpä nakutimme menemään todella tasaisesti ja tarkasti. Pitkällä suoralla lävistäjälinjalla tuli pientä painautumista vasenta reunaa kohti, muttei niin pahasti, että se olisi vielä häirinnyt. Olin luonnollisestikin tosi tyytyväinen tuntiin, me oltiin hyviä!

Sunnuntaina oli valitettavasti aivan toinen ääni kellossa. Keveys ja ryhti katosivat yön aikana johonkin, ja Vake oli toisena valmennuspäivänä kauhean etupainoinen. Yritin taas laskea laukan rytmiä, mutta eihän sekään onnistunut kun laukassa ei nyt kunnon rytmiä edes ollut. Laskeminen ei siis ole mikään ihmeellinen taikakeino, vaikka edellisenä päivänä jo hetken niin kuvittelin. Yritin ehkä liikaa ratkaista ongelmaa ratsastamalla eteen, mutta sehän ei tässä tilanteessa auta mitään. Ollessaan näin pahasti nenällään Vake alkoi myöskin liirata taas esteiden vasempaan reunaan ja hypätä vinoon. Erityisesti tämä vaivasi meitä pitkällä lävistäjälinjalla, jossa suunta vaihtui oikeasta vasempaan. Linja päättyi okseriin, jolla Vake ennakoi joka kerta todella voimakkaasti vasemmalle kääntymistä. Pitäisi kyllä varmaankin sanoa, että ratsastaja ennakoi, sillä minähän se tämän vasemmalle kaatumisen huomaamattani aiheutan. Kun Vake tulee esteelle huonosti, alan tiedostamattani hakea lisää tilaa esteen edestä ohjaamalla vasempaa reunaan, ja luonnollisestikin olen opettanut tämän huonon tavan myös Vakelle. Niinpä molemmat kiilaavat vasemmalle minkä ehtivät silloin kun meno on raskasta ja epäsujuvaa ja rytmi hukassa.

Tunnilla hypättiin myös muita suhteutettuja linjoja, mutta eivät nekään tässä moodissa sujuneet juuri sen paremmin. Ahtaista paikoista hyppy kiertyi raivostuttavasti aina vasemmalle. Rataa hypätessä Vake pysyi hyvässä ryhdissä ja hyvässä laukassa ensimmäisen esteen tai ehkä jopa kahden ensimmäisen esteen ylityksen verran, mutta sitten se lösähti matalaksi ja laukka lakkasi toimimasta. Kerrassaan kamalaa.

Sunnuntain rata.

Vieläkään en ymmärrä, miten kahden päivän välillä voi olla näin suuri ero koko ratsukossa. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Vaikuttiko kentän kunto näin dramaattisesti, sillä lauantaina meillä oli tosi napakka ja kimmoisa pohja, kun taas sunnuntaina se oli mennyt jo aika mössöiseksi? Väsähtikö Vake vai teinkö jotain niin eri tavalla ja väärin toisena päivänä? En tosiaankaan tiedä vastausta.

Bennyn valmennukset 21.-22.6.

Juhannuksen alla hypättiin kahtena päivänä Bennyn estevalmennuksessa. Keskiviikkona 21.6. aloitettiin helpommilla linjoilla, ja torstaina 22.6. vuorossa oli ympyrä- ja kahdeksikkotehtäviä.

Keskiviikon tunnilta erityismaininnan ansaitsee verryttelylaukka. Vake laukkasi alusta alkaen ilmavan ja sujuvan oloisesti, ja laukatessamme verryttelytehtävää ympyrällä oikealle Vake pyöristyi ihan itsestään. Ihan kuin se osaisi hetkittäin laukata suorassa! Harmi kyllä paras potku tuli käytettyä jo sileän verryttelyssä, eikä Vake laukannut esteillä enää aivan niin hienosti. Ensimmäinen hyppytehtävä meinasikin olla meille hankalin. Tehtävänä oli hypätä yksittäistä pystyä kahdeksikkokuviolla vinottain lähestyen ja laukkaa vaihtaen. Vake pääsi valahtamaan liian pitkäksi, ja ongelmana oli etenkin esteen vasenta reunaa kohti kaatuminen molemmista suunnista lähestyessä. Tämän kaatumisen seurauksena laukanvaihtokin hankaloitui. Suoruus, suoruus, suoruus!

Keskiviikon tehtävät ratana.

Seuraaviin tehtäviin kuuluivat kavalettipuomit voltilla, kolmen pystyn suora linja, lainelankkupysty ympyrällä sekä pitkä kaareva linja kahden okserin välillä. Kolmen esteen linjalla välit olivat hevosille neljä laukkaa hieman lyhentäen, ja me saimme ensin mennä ne viidellä laukalla. Viidellä välit olivat hieman ahtaat, ja esteiden noustessa siirryimmekin menemään neljällä laukalla, mikä eteen ratsastamalla onnistui ilman vaikeuksia. Toki Vake pääsi painumaan vähän pitkäksi ja matalaksi. Lankkupysty ylittyi muuten hyvin, mutta tässä oli jälleen taipumusta liirata hypyssä vasemmalle. Sama vika vaivasi kaarevan linjan ensimmäisellä okserilla. En saanut esteelle suoraa linjaa, vaan Vake meni kohti vasenta ja usein jo vaihtoi laukankin vasemmaksi ennen estettä. Sama vasemmalle painaminen jatkui läpi kaarevan linjan, joten myöskään toisella okserilla ei oltu ihan suorassa. Sinänsä toki suoriuduimme noin 80 sentin esteistä ilman suurempia ongelmia, mutta systemaattinen vasemmalle kaatuminen vähän häiritsi.

Torstaina meillä olikin oikein mielenkiintoisia tehtäviä, ja tältä päivältä on myös videoita. Parin verryttelyhypyn jälkeen hyppäsimme ympyrällä neljää estettä, eli kukin este sijaitsi 90 asteen kulmassa edelliseen nähden. Onneksi avaralla ulkokentällä ympyrä oli suuri ja esteiden väliset etäisyydet ympyrän kaarella noin 10 askeleen mittaisia, joten tehtävä ei ollut niin ylivoimaisen vaikea kuin se pienemmässä tilassa olisi. Ympyrä oikealle sujuikin meiltä oikein mukavasti, ja nappasimme Vaken kanssa kiinni hyvästä tasaisesta rytmistä.

Helppouden tunne kuitenkin karisi, kun piti vaihtaa suuntaa vasemmalle ja jatkaa kahdeksikkokuviona toiselle vastaavalle ympyrälle. Vasemmalle kääntyminen ei sujunut ollenkaan niin luontevasti, vaan Vake tosiaan kaatui edelleen vasemmalle. Toki tämän huomasi myös oikean laukan ympyrällä, jossa hypyt hakeutuivat jälleen esteen vasenta reunaa kohti. Laukan vaihtaminen kentän keskellä olevalla suunnanvaihtoesteellä oli käsittämättömän hankalaa, ja niinpä vasemman laukan ympyrän ensimmäinen neljännes meni tasapainottomaksi ristilaukassa kampeamiseksi. Tässä vinous ja vasemmalle kaatuminen tosiaan kostautuivat. Ei meillä aina ole näin selkeää ongelmaa tässä asiassa ollut, tai se ei ole tullut näin selvästi esiin. Epäonnistunut ensimmäinen kaarre vasemmalle tietenkin katkaisi myös hyvän rytmin, joka tällaisessa tehtävässä olisi ollut erityisen tärkeää.

Lopuksi hyppäsimme radan, johon kuului pitkä suora linja ja 3/4 ympyräkierrosta oikealle, suunnanvaihto ja 3/4 ympyräkierrosta vasemmalle, sekä lopuksi pitkä suora linja vasemmassa laukassa. Aloitimme tehtävän näppärästi, mutta suunnanvaihtoon ja ensimmäiseen kaarteeseen vasemmalle se homma taas kosahti. Lopulta toisella ratakierroksella Vake onnistui nappaamaan suunnanvaihdossa vasemman laukan, ja kaarre onnistui jo paljon asiallisemmin. Viimeinen kierros oli siis päivän paras ja sujui alusta loppuun asiallisessa rytmissä, vaikka vasemmalle kaartaessa pientä puskemista tulikin.

Tälläkin kertaa toinen valmennuspäivä sujui meiltä kokonaisuutena ensimmäistä skarpimmin. Muuten kyllä hyppääminen sujuu oikein tasaisen varmasti, mutta suoruuteen on nyt kiinnitettävä erityisesti huomiota. Niin selkeää oli vasemmalle kaatuminen molempina päivinä, ja Benny totesi Vaken vähän säästelevän itseään hyppäämällä vinoon. Sileän ratsastuksesta se tämänkin ongelman korjaus lähtee.

Videoista kiitos Anulle!

Kun vaan kipinä löytyy...

24.-25.5. olivat vuorossa taas Bennyn estevalmennukset. Vähän mietitytti, että tuliko jo liikaa hyppäämistä kun kisatkin olivat vasta, mutta kun oli tullut ilmoittauduttua, niin mentiinpä kuitenkin. Kisojen jälkeen olimmekin ottaneet Vaken kanssa pari päivää kevyemmin, maanantaina teimme vain talutuslenkin ja tiistaina kevyen verryttelyn kentällä. Valmennukset saatiin tällä kertaa pidettyä ulkona isolla kentällä, missä oli pystyssä vielä suurin osa sunnuntain kisaradan esteistä.

Keskiviikkona hyppelimme perustehtäviä, joihin sisältyi pari radanpätkää kaarteineen ja linjoineen. Vake oli vähän laiskan oloinen, mihin varmaan myötävaikutti lämmin sää. Pohja oli nyt paljon kuivempi kuin sunnuntaina kisoissa ja tällaisena raskaan oloinen, eli Vaken laukka ei tuntunut vievän yhtä hyvin eteenpäin kuin napakammalla pohjalla. Vähän puskemista oli niin verryttelyssä kuin hypyissäkin, enkä ollut itsekään kaikkein skarpeimmassa mielentilassa liikkeellä.

Hypyt menivät vähän hajamielisellä otteella. Noin 80 sentin esteet kyllä ylittyivät, mutta Vakella ei oikein ollut imua esteille ja tulin puskeneeksi sitä liikaa. Ponnistuspaikka jäi usein vähän kauas, ja Vake venytti pitkän ja matalan hypyn, joka vei koko ratsukon nenälleen. Sainkin ohjeeksi pitää jälleen kerran hartiat takana niin kaarteissa kuin hypyissäkin. Loppua kohti meno terävöityi ja reipastui, ja mielestäni Vake alkoi liikkua paremmin eteenpäin, kun tunnin loppupuolella laitettiin nenäverkko sierainten suojaksi. Viimeinen kuuden esteen rata oli kaikkein paras, tässä ei oltu enää niin pahasti nenällään vaan minulla oli jo jotain yritystäkin ratsastuksessani. Laitoin Vaken laukkaamaan eteenpäin ja yritin vähän enemmän pitää sitä edestä ylhäällä, enkä suostunut ylittämään kaikkia esteitä pitkänä ja matalana. Erityisesti parannusta tuli pitkällä kaarevalla pysty-pysty-linjalla. Juuri tällä samalla linjalla päästin Vaken kisoissa vyörymään aivan liian pitkänä ja matalana, ja tänäänkin kävi aluksi samoin. Ysikympin oksereilla Vake ottaa tällaisesta lähestymisestä jarruttavan töpöaskeleen, kun taas kasikympin pystyillä se venyttää pitkällä hypyllä nenä alhaalla. Nyt kuitenkin sain viimeisellä hyppykierroksella ratsastettua laukkaa vähän kasaan, enkä päästänyt ponia vain vyörymään pitkänä, ja ponnistuspaikasta ja hypystä tulikin heti paljon paremmat. Kunpa vain osaisin lähestyä niille isommille ja pelottavammille esteille yhtä huolettomalla asenteella!

Torstain tunnille lähdin vähän skarpimmalla asenteella. Aluksi Vake meinasi laiskotella pahemman kerran, mutta pienen verkkalaukkapätkän jälkeen kone käynnistyi ja poni alkoi jo liikkua vähän eteenkin. Hypyt aloitimme yksittäisellä esteellä, jota hypättiin kahdeksikkokuviolla suuntaa vaihtaen, ensin pystynä ja sitten okserina. Aloitimme vähän samantyyppisellä menolla kuin edellispäivänä, eli Vake ei ollut oikein pohkeen edessä ja imemässä esteelle, jolloin hypyistä tuli pitkiä ja nenälleen meneviä. Ratsastustani vaivasivat edelleen samat ongelmat, eli päästin Vaken pitkäksi ja matalaksi ja menin itsekin liikaa eteen, jolloin lopputulos oli tietysti juuri tämä. Tuumasin, että nyt pitää edes yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi.

Hyppelimme myös tällä tunnilla ratatehtäviä, ja niihin sitten meno terävöityikin oikein mukavasti. Vake heräsi ja lähti tehtäviä aloittaessa napakasti liikkeelle. Pääsin ratsastamaan esteille tuuppaamatta ponia pitkäksi, ja ainakin kuvittelin saaneeni paketin pysymään lähestymisissä paremmin kasassa, eli ohjilla tuntuman ja nenän ylhäällä. Ainakin hypyt tuntuivat eilistä näppärämmiltä, kun Vake meni estettä kohti omalla imulla, eikä tarvinnut tuupata viimeisillä askelilla. Ponnistuspaikatkin löytyivät paljon luontevammin, ja pääsin pikemminkin tekemään vähän pidätteitä. Nyt oli ponissa sopivaa pientä säpinää, ja tätä lisäsi lopputunnista se, kun Vake bongasi kaukaa isolta parkkipaikalta ihmisen ja koiran. Niitä piti tuijottaa ja kytätä ihan urakalla, ja melkein jo vähän paetakin. Lisävauhti oli tervetullutta, mutta kentän ulkopuolelle pälyily tietysti vähän heikensi ratsastettavuutta muuten. Vaken keskittyminen oli noin ylipäänsä vähän turhan paljon kentän ympäristön tarkkailussa, mutta reippaasti se hyppäsi kaiken eteen tulevan. Saimme ihan komeita hyppyjä etenkin radan päättävälle 90 sentin okserille, jolle lähestyttiin edeltävältä esteeltä kaarevalla linjalla. Jäimme tästä esteestä vähän kauas, mutta kun alla oli sujuva laukka eikä kynnetty liian matalana, ei Vakella ollut vaikeuksia venyttää esteen yli pidemmälläkin loikalla. Harjoitustilanteessa osasin myös ratsastaa isommille oksereillekin hätiköimättä, jolloin tietysti lähestymiset toimivat paljon paremmin kuin paniikilla ratsastaen.

Tässä toisen päivän valmennuksessa oli paljon parempaa fiilistä ja imua tekemisessä kuin ensimmäisenä päivänä. Kyllä vaan tuntuu olevan paljonkin vaikutusta sillä, kuinka päättäväisellä ja reippaalla asenteella olen itse liikkeellä. Kun tähän sain vieläpä yhdistettyä rentouden, johon en vielä kisaradalla sunnuntaina päässyt, niin alkoi kulkea aika mukavasti. Kaiken perusta on toki se, että Vake innostuu pyrkimään itse eteenpäin. Silloin pääsen ratsastamaan laukkaa pois etuosan päältä, vähän "pitämään" estettä kohti ja ehkä jopa säätelemäänkin laukkaa. Kun vaan tämä oikeanlainen kipinä löytyy sekä Vakelle että itselleni niin kyllä se hyppyjen ja koko tekemisen laadussa näkyy heti.

Vappuviikonlopun estevalmennukset

Vappuviikonloppuna vuorossa olivat kaksipäiväiset Bennyn estevalmennukset. Tarkoitus oli päästä hyppäämään ulkona isolla kisakentällä, mutta vielä viikonlopun aikana pohjat eivät olleet tarpeeksi kuivat ja räntääkin satoi, joten maneesissa mentiin vielä nämä hyppelöt. Vaken kanssa osallistuimme valmennuksiin sekä lauantaina että sunnuntaina.

Molempina päivinä sileän verryttely oli aika kaameaa mönkimistä, mutta hyppyihin löytyi onneksi parempi vaihde. Lauantaina meille hankalin tehtävä oli ensimmäinen käännösharjoitus, jossa hypättiin pitkän sivun suuntainen suora linja ja käännettiin sen jälkeen tiukasti seinän puolelle. Vakehan kääntyi, mutta liiankin tiukasti ja sisään puskien. Vanha tuttu ongelma siis. Ratatehtävät sujuivat ihan asiallisesti ja tasaisen varmasti. Vake ei ollut ihan niin terävä kuin parhaimmillaan on ollut, mutta mennä puksutti ihan mukiinmenevästi. Kierrettävät tötsät vähän helpottivat päätyihin ratsastamista. Suora linja, joka oli isoille hevosille sujuva neljän laukan etäisyys, tuppasi käymään meille hieman ahtaaksi viidellä laukalla, eli piti vähän malttaa ja odottaa eikä ratsastaa liikaa eteen. Kuuden metrin sarjaväli puolestaan oli Vakelle helppo, pikemminkin vähän lyhyemmän puoleinen. Saamani ohjeet olivat vanhoja tuttuja: laukka pyörimään myös kaarteiden läpi, ei oikomista, hartiat (etenkin oikea) taakse.

Sunnuntaina hyppelimme myöskin radanpätkää. Tunti alkoi meillä tosi nihkeästi. Tallissa olin huomannut Vaken pudottelevan vähän heinäpalloja syödessään, ja huolestuin tästä. Asia vaivasi niin, etten keskittynyt tunnin alussa ratsastamaan kunnolla ja olin ylivarovainen, kun mietin, onko Vakella nyt jokin vikana. Tunnin jälkeen tarjosin Vakelle kokeeksi kuivaheinää, ja sitä se söi aivan normaalisti, joten mukeltaminen näytti liittyvän vain "sitkeään" säilöheinään. Tunnin aikana asia joka tapauksessa askarrutti. Eihän se Vake sitten oikein itsestään mennyt, kun kuski oli vähän jäässä, joten kipinä oli hukassa. Sitten totesin, että kun nyt kerran valmennuksessa ollaan, niin nyt täytyy myös ratsastaa eikä himmailla. Heti kun otin napakamman asenteen ja työnsin huolet taka-alalle, heräsi myös Vake aivan erilaiseen menoon. Kuin taikaiskusta löytyi hyvä rytmi ja imu esteille. Onneksi löytyi, sillä hypättävänä oli pieni rata noin 80-90 sentin korkeudella. Vake sujahti radan älyttömän sujuvasti ja ihanalla energialla. Ainoastaan lähestyminen pitkän sivun suuntaiselle suoralle linjalle tökki siltä osin, että Vake pääsi oikaisemaan päädystä, ja näin ollen ponnistuspaikka linjan aloittavalle okserille meni vähän sekaisin. Lopuksi hyppäsimme uusintana radan kolme viimeistä estettä, jolloin tuli vielä kerrattua äskeinen ongelmakohta. Nyt ratsastin kaarteeseen syvemmälle ja sain Vaken linjalle paljon suorempana. Ponnistuspaikka meni silti vähän lähelle, mutta suorasta lähestymisestä tämä ei niin rikkonut rytmiä.

Valmennusviikonloppu päättyi siis mukaviin suorituksiin. Vake lähti mukavasti lentoon, ja sain hyvän muistutuksen siitä, kuinka tärkeä tekijä oma asenne ja mielentila on. Kun itsellä on reipas tekemisen meininki, niin äkkiä se tarttuu poniinkin.

Videolla sunnuntain viimeiset hypyt.

Kaksipäiväiset estevalmennukset

Tämän viikon estetreenit hoituivat kaksipäiväisissä Bennyn valmennuksissa keskiviikkona ja torstaina. Ensimmäisenä valmennuspäivänä 22.2. ratsastimme varsin perusteellisen sileän verryttelyn ja estetehtävät keskittyivät etenkin suhteutettuihin linjoihin. Verryttelyssä mentiin edelliskerran tapaan paljon pääty-ympyrällä, jossa sekä ravia että laukkaa vuoroin koottiin ja ratsastettiin eteen. Vake oli sileällä kohtalaisen hyvä ratsastaa, ainakin huomattavasti kevyempi ja pehmeämpi kuin estetunnilla viime viikolla, ja pyöreyttäkin löytyi ravissa mukavasti. Yllättäen myös laukassa vähän "loksahti", ja molempiin suuntiin tuli pyöreää, hyvää laukkaa! Vakella en kyennyt kokoamaan laukkaa läheskään niin hitaaksi kuin mitä puoliveriset esittivät, mutta kova yritys laukata mahdollisimman hidasta vauhtia ja silti aktiivisesti taisi olla kuitenkin se juttu, minkä kautta pyöreys löytyi. Yleensä kun tulee tuupattua laukkaan vain lisää vauhtia silloin kun askel ei oikein pyöri, mutta ehkä ratkaisu voisikin löytyä lyhentämisen ja kokoamisen kautta. Mahdollisesti myös lyhyemmät jalustimet auttoivat minua pääsemään laukkaan istunnalla paremmin kiinni kuin koulujalustimilla ratsastaessa.

Verryttelyesteinä hypättiin yksittäistä ristikkoa sekä ristikko-okseria. Näiden jälkeen siirryimme suorien ja kaarevien linjojen pariin esteiden pysyessä enimmäkseen varsin matalina. Sekä suora että kaarevat linjat olivat neljälle sujuvalle hevosten laukka-askeleelle mitoitettuja, joten me menimme niitä luontevasti viidellä askeleella. Päivän erikoisuus oli pitkän sivun suuntaisen suoran linjan jälkeen tapahtuva tiukka käännös seinän puolelle. Menimmekin tehtävää ensin niin, että linja hypättiin vasemmassa laukassa, käännettiin linjan jälkeen silmukka oikealle, tästä radan poikki ja päädyn kautta uudestaan linjalle oikeassa laukassa, ja taas linjan päätteeksi silmukka seinän puolelle vasemmalle. Tämä oli meille sikäli hyvä tehtävä, että ongelmamme on tyypillisesti ollut kaarteiden oikaisu esteen jälkeen, ja nyt pitikin lähteä toiseen suuntaan kuin sinne, mihin Vake yleensä puskee. Ensimmäisessä käännöksessä Vake tuli tietysti yllätetyksi, mutta se otti esteeltä oikean suunnan hyvin pienillä vihjeillä eikä tarvinnut montaa kertaa silmukkaa seinälle tehdä, kun poni alkoi kääntyä estelinjalta jo liiankin livakasti. Hyvä ettei kuskilta tasapaino pettänyt aina ponin kurvatessa äkkikäännöksellä tiukasti seinän puolelle. Toisaalta myös kaarros linjalta "normaaliin" suuntaan onnistui edelleen ilman väärinkäsityksiä, eli Vake kyllä luki vihjeet menosuunnasta hyvin herkällä korvalla. Suoraan jatkaminen oli vaan edelleen se ongelma, kun poni halusi aina oikaista, käännyttiin sitten kumpaan suuntaan hyvänsä.

Oikaisu suoralta linjalta kaarteeseen olikin se asia, mikä hankaloitti elämää siinä vaiheessa, kun piti jatkaa päädyn kautta lävistäjälinjalla olevalle okserille ja tästä kaareva viiden laukan linja pystylle. Tilaa kun ei liikaa ollut muutenkaan, niin oikaiseminen söi laukkaa, ja niinpä lävistäjäokserille tultiin aina hidastuen ja ajautuen pohjaan. Kaarevat linjat kuitenkin onnistuivat ihan asiallisesti, ja linjan päättävälle esteelle oli aina helpompi ratsastaa kuin päädystä nopeasti vastaan tulevalle linjan aloitusesteelle. Se oikaisu, se oikaisu! Mukavaa kuitenkin oli se, että Vake syttyi laukkaamaan terävästi ja hyvällä imulla.

Toisena valmennuspäivänä 23.2. hypättiin ratatyyppisiä tehtäviä. Tunnin estekorkeus oli arviolta noin 80 senttiä, korkeimmat esteet ehkä vähän päälle. Heti maneesiin tullessa huomion kiinnitti keskellä areenaa oleva tolpaton ja puomiton vesimatto, jonka päälle oli asetettu oranssit tötsät. Verryttelyhyppyjen jälkeen vesimatto tulikin ylitettäväksi, mutta eipä siinä Vaken mielestä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä. Ensimmäisellä ylityksellä se ehkä hieman nostikin jalkojaan, mutta myöhemmin vesimaton yli vain harpattiin vähän korkeammalla laukka-askeleella.

Alkutunnista Vaken laukasta puuttui vielä se paras kipinä, vaikka hypyt kyllä sujuivat tasaisen varmasti. Kohti kulmaa oikeassa laukassa hypättävä lävistäjäokseri oli perinteiseen tapaan se, jolle tuli hyytymistä eikä paikkaa löytynyt. Muuten meno oli kohtuullisen asiallista. Päädyissä meinasi taas tulla kiire oikomisen takia, mutta onneksi laukka ei päässyt kaarteissa kovin pahasti hyytymään.

Meno parani koko ajan, ja loppua kohti Vake oikein syttyi. Kaksi viimeistä hyppykierrosta olivat aivan mainioita, sillä nyt löytyi niin hyvä rytmi sopivan energisessä laukassa, ettei paremmasta väliä. Kolmen laukan suoran linjan päättävälle okserille tuli korkeuden noustessa sukellettua turhan paljon, minkä vuoksi Vake vähän kolisuttikin puomeja. Muuten oli kyllä älyttömän mukavaa menoa, ja tässä oli sellaista tekemisen helppoutta ja rytmiä, että vähemmästäkin hymyilyttää. Hitsi vie, toimii!

Ulkomaanvalmentajan opissa

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa Benny Vandervaerenin estevalmennuksessa. Varmistelin meidän omalta opelta monta kertaa, että kai sinne valmennukseen kelpaa myös tämän tason ratsukot, ja vastaus oli, että sinne vaan. Uutta valmennuksessa minulle oli myös se, että opetuskielenä oli englanti. Englanti ei minulle ole ongelma, mutta olipahan kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sain ratsastuksenopetusta muulla kuin suomen kielellä. Joissain kohdissa ehkä reagoinkin kesken suorituksen annettuihin ohjeisiin hieman pidemmillä piuhoilla kuin tuttuihin suomenkielisiin "käskyihin".

Tunnilla oli kolme ratsukkoa, ja aloitimme pidemmän puoleisella sileän verryttelyllä. Menimme pääty-ympyrällä ravia ja laukkaa, ja varsinkin laukkaa työstettiin niin pitkään, että pelkäsin Vaken menettävän kaiken puhtinsa jo alkuverryttelyssä. Vakella ei nyt ollutkaan mikään paras päivä, vaan se oli kyntöjuhtamoodissa eli varsin tönkkö ja etupainoinen. Vasen kierros oli hankala, oltiin jotenkin mutkalla jopa ravissa. Oikeassa kierroksessa sen sijaan poni tuntui suoremmalta, ja meno oli sujuvampaa. Saamani ohjeet olivat niitä vanhoja tuttuja perusasioiden korjauksia, eli olkapäät taakse, kyynärkulma ja ei eteen kellahdusta ponin pyöristyessä. Valmentaja myös muistutteli myötäämään ohjasta palkinnoksi oikealla hetkellä, ja tuntuman keveys oli tavoitteena samalla kun hevosten haluttiin venyttävän eteen ja alas. Jonkin verran tehtiin myös temponvaihteluita, eli "kokoamista" ja eteenratsastusta, tosin aika tasapaksua se meillä oli ja laukassa varsinkaan ei energia säilynyt hitaammassa vauhdissa.

Alkuverryttely oli tosiaan aika raskassoutuinen, mutta onneksi Vake alkoi herätä kun tuli vihdoin hyppäämisen vuoro. Ei se sentään ollut uuvahtanut vielä verryttelylaukoista, vaan puhtia riitti tunnin loppuun asti. Ehkä pidemmät alkulaukat olivat pikemminkin saaneet laukkaa auki, ja oikein hyvä energia Vakella lopulta olikin. Verryttelyhyppyinä otettiin oikeasta ja vasemmasta laukasta yksittäiset esteet, joille lähestyminen tuli pitkän sivun suuntaisella linjalla melko lähellä pituushalkaisijaa. Tässäkin tuli ilmi niitä vanhoja tuttuja juttuja, eli suurin ongelmamme oli esteen jälkeinen puskeutuminen sisälle kaarteeseen ennen päätyä. Tänään myös taipumukseni kiertyä vasemmalle suuntautuvissa hypyissä vasemmalle ylikorostui, mikä johtui ehkä siitä, että vasen jalustin oli hieman lyhyempi hihnojen ollessa epäsymmetrisesti venyneet (vaihdoin niiden puolia juuri viime viikolla, eli aikaisemmin oikea jalustin oli se aavistuksen lyhyempi ja tämä näköjään sopi minulle paremmin).

Seuraavaksi menimmekin sitten viiden laukan suoraa linjaa sekä ravista lähestyttävää jumppasarjaa, ja näiden sekä radan poikki hypättävän pystyn erilaisista yhdistelmistä tunnin loput tehtävät sitten koostuivatkin. Viiden laukan väli oli Vakelle hieman pitkä, eli se sai posottaa ihan reippaasti eteen. Jumppasarjalla oli yhden laukan välit, ja etukäteen vähän jännitin Vaken venymistä näihin ravilähestymisestä. Huoli oli turha, sillä ponilla oli nyt oikein hyvä imu ja se lähti jumppasarjalle kuin hauki rannasta. Pikemminkin ongelmaksi tuli välien ahtaus sarjan loppupäässä, eli en saanut hyökätä liikaa eteen vaan minun piti pysyä sarjalla pystymmässä. Sama ohje koski kyllä muitakin esteitä, sillä tänään minulla olikin taas vaihteeksi hartiat edellä sukeltamisen päivä, ja tunnin käytetyin fraasi kohdallani taisikin olla "shoulders back".

Oikean laukan kaarre päädystä suoralle linjalle ei tänään ollut paha nakki, vaan pikemminkin kaarre vasemmalle oli vaikeampi. Este tuli päädystä vastaan hyvin nopeasti, ja liian jyrkkää kulmaa ei käännökseen voinut ratsastaa, mutta silti olisi esteelle pitänyt osua suorassa ja pahemmin oikaisematta. Tyypillisesti jäimme linjan aloittavalla pystyllä kauas, mutta Vake ei tänään mitään töpöaskeleita harkinnut vaan sillä oli meininkinä venyttää hyppyihin kaukaakin. Hypyn lähtiessä kaukaa tuli laskeutuminen sen verran lähelle estettä, että etäisyydessä olikin taas vähän enemmän kurottavaa ja sain ratsastaa linjalla kunnolla eteen. Jos en tätä tehnyt, niin jäätiin okserilta aika kauas. Näillä korkeuksilla (70-80 cm) Vake sen selvitti, mutta kerran tuli takapuomi mukaan.




Tunti ei sisältänyt sinällään mitään uutta, sillä korjattavat asiat meillä ovat niissä aivan perustason jutuissa: olkapäät taakse ja oikomiset pois. Vakeen olin kyllä tänään oikein tyytyväinen, kun sillä oli niin kivasti energiaa ja ajatus koko ajan eteenpäin. Laukka oli rennon reipasta, eikä meno sitten tuntunut enää raskaalta kun päästiin hyppyhommiin ja poni syttyi kunnolla. Joskus muinoin olisi ravilähestyminen jumppasarjalle voinut olla meille tekemätön paikka, mutta helpostihan sekin tosiaan menee silloin kun Vake todella pyrkii itse eteen. Bennyn opetuksessa jatketaankin sitten ensi viikolla!

Videoista kiitos Nooralle.