Heinäkuun estevalmennukset

Paranin flunssasta nopeasti ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan Bennyn estevalmennuksiin lauantaina ja sunnuntaina 22.-23.7. Lauantaina keskityin vielä säästelemään vähän omia voimiani, ja tämä ei ollut oikeastaan ollenkaan hassumpi lähestymistapa, sillä se tarkoitti eleetöntä ratsastusta ja vain olennaiseen keskittymistä.

Vake olikin lauantaina heti verryttelystä lähtien oikein hyvän tuntuinen, ja verryttelyssä se jopa pyöristyi laukassa. Meno tuntui kevyeltä ja ryhdikkäältä, ja samat sävelet jatkuivat myös estetehtävissä. Verryttelyesteenä oli ristikko/pysty, jota ylitettiin kahdeksikkokuviolla laukanvaihtojen kera. Vaihdotkin onnistuivat nyt sangen näppärästi molempiin suuntiin. Kuukausi aikaisemminhan meitä vaivasi sellainen ongelma, että vastaavassa tehtävässä kaaduttiin vasemmalle eikä päästy esteeltä oikein millään vasempaan laukkaan. Tämä ongelma oli nyt onneksi poistunut.

Lauantain tehtävät.

Hyppäsimme tällä tunnilla lyhyttä radanpätkää, johon kuului yksittäinen pysty, pitkä linja lävistäjällä, pysty pääty-ympyrällä sekä jumppasarja. Rata mentiin pari kertaa näin päin, ja lopuksi päinvastaiseen suuntaan estekorkeuden ollessa noin 80-90 senttiä. Tekeminen oli helppoa ja vaivatonta. Vake ei painunut missään vaiheessa etupainoiseksi ja sillä oli sopiva energia, ja kun nämä asiat olivat kunnossa niin muistin kerrankin keskittyä oikein laskemaan laukan rytmiä esteiden välillä ja lähestymisissä. Rytmin laskeminen ihan oikeasti auttoi ponnistuspaikan hahmottamista, ja niinpä nakutimme menemään todella tasaisesti ja tarkasti. Pitkällä suoralla lävistäjälinjalla tuli pientä painautumista vasenta reunaa kohti, muttei niin pahasti, että se olisi vielä häirinnyt. Olin luonnollisestikin tosi tyytyväinen tuntiin, me oltiin hyviä!

Sunnuntaina oli valitettavasti aivan toinen ääni kellossa. Keveys ja ryhti katosivat yön aikana johonkin, ja Vake oli toisena valmennuspäivänä kauhean etupainoinen. Yritin taas laskea laukan rytmiä, mutta eihän sekään onnistunut kun laukassa ei nyt kunnon rytmiä edes ollut. Laskeminen ei siis ole mikään ihmeellinen taikakeino, vaikka edellisenä päivänä jo hetken niin kuvittelin. Yritin ehkä liikaa ratkaista ongelmaa ratsastamalla eteen, mutta sehän ei tässä tilanteessa auta mitään. Ollessaan näin pahasti nenällään Vake alkoi myöskin liirata taas esteiden vasempaan reunaan ja hypätä vinoon. Erityisesti tämä vaivasi meitä pitkällä lävistäjälinjalla, jossa suunta vaihtui oikeasta vasempaan. Linja päättyi okseriin, jolla Vake ennakoi joka kerta todella voimakkaasti vasemmalle kääntymistä. Pitäisi kyllä varmaankin sanoa, että ratsastaja ennakoi, sillä minähän se tämän vasemmalle kaatumisen huomaamattani aiheutan. Kun Vake tulee esteelle huonosti, alan tiedostamattani hakea lisää tilaa esteen edestä ohjaamalla vasempaa reunaan, ja luonnollisestikin olen opettanut tämän huonon tavan myös Vakelle. Niinpä molemmat kiilaavat vasemmalle minkä ehtivät silloin kun meno on raskasta ja epäsujuvaa ja rytmi hukassa.

Tunnilla hypättiin myös muita suhteutettuja linjoja, mutta eivät nekään tässä moodissa sujuneet juuri sen paremmin. Ahtaista paikoista hyppy kiertyi raivostuttavasti aina vasemmalle. Rataa hypätessä Vake pysyi hyvässä ryhdissä ja hyvässä laukassa ensimmäisen esteen tai ehkä jopa kahden ensimmäisen esteen ylityksen verran, mutta sitten se lösähti matalaksi ja laukka lakkasi toimimasta. Kerrassaan kamalaa.

Sunnuntain rata.

Vieläkään en ymmärrä, miten kahden päivän välillä voi olla näin suuri ero koko ratsukossa. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Vaikuttiko kentän kunto näin dramaattisesti, sillä lauantaina meillä oli tosi napakka ja kimmoisa pohja, kun taas sunnuntaina se oli mennyt jo aika mössöiseksi? Väsähtikö Vake vai teinkö jotain niin eri tavalla ja väärin toisena päivänä? En tosiaankaan tiedä vastausta.