Lauantaina oli mukava pieni pakkanen, ja niinpä toteutin viikon ajan hautomani suunnitelman, eli pakkasin reppuun eväitä ja vaihtovaatteita tallireissua varten ja otin sukset alleni. Matkaa kotoa tallille jäälatuja pitkin on noin 11-12 km, ja tuumasin, että äkkiäkös sen hyvällä kelillä hiihtää. Bussikortti tuli kuitenkin otettua varmuuden vuoksi taskuun siltä varalta, ettei paluumatkalle jaksaisi lähteä hiihtäen. Sujuvastihan jäällä tosiaan matka taittui. Siitä, kun seisoin kotikulmilla Puijonlaaksossa ladun päässä, meni alle tunti siihen hetkeen, kun hiihdin maihin Sorsasalon rannassa lähellä tallia. Vaikka päivä oli vähän pilvinen niin jäällä oli mukava nauttia ulkoilusta.
Lisää ulkoilua oli luvassa tietenkin perillä, missä minua odotteli Vake. Vaken kanssa ohjelmassa oli tänään maastolenkki, jonne saimme sopivasti seuraakin. Kävimme kiertelemässä lenkin mökkiteillä, ja nämä olivat minulle entuudestaan tuntemattomia reittejä. Askellajina oli pelkkä käynti, mutta lähes tunnin verran lenkkeilimme lumisilla teillä. Vake tykkäsi ja oli rento kun sai mennä kaverin perässä. Reippaasti askeltavan suokin kannoilla Vakekin sai kävelyynsä mukavaa vetävyyttä, vaikka aina välillä meitä pitikin odotella. Maastosta palatessa alkoi pikkuhiljaa jo hämärtää, koska en ollut lähtenyt koko reissulle kuin vasta iltapäivän puolella. Kotimatka hiihtäen tuntui silti edelleen hyvältä ajatukselta, joten Vaken rapsuttelun jälkeen suuntasin takaisin jäälle ja hiihdin samaa reittiä kotiin pimeän laskeutumisesta huolimatta.
Idea hiihtoretkestä tallille oli ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Mukavaa oli niin menomatkalla, ratsain maastossa kuin vielä kotimatkallakin, ja kotona olo oli väsynyt mutta onnellinen. Voisi sitä lauantaipäivän huonomminkin viettää.
 |
| Tallimatkan maisemia. |
 |
| Mussukalla on uudet päitset! |
 |
| Vetohevosen imussa on rentoa kulkea. |
 |
| Reippaasti kotimatkalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti