Maastoviikonloppu

Aurinkoa lauantaina.

Lauantaina 28.1. lähdimme kävelylenkille maastoon. Kaveria ei ollut lähdössä mukaan, mutta sää oli mitä hienoin. Aurinko paistoi ja oli sopiva pikkupakkanen. Vakea tietysti vähän arvelutti kulkea yksinään, mutta metsässä se meni jo ihan rennostikin. Raviradan varikkoalueella oli vähän jännittyneempää. Siellä sitten törmäsimmekin toiseen lenkille lähteneeseen ratsukkoon, jonka seuraan lyöttäydyimme. Kaksin oli tietysti mukavampi mennä, ja Vake oli heti paljon rennompi kun sai kulkea toisen perässä. Lähdimmekin sitten raviradalle, missä pohja oli aivan erinomaisessa kunnossa. Ensin ravasimme kierroksen radan ympäri, ja pienen metsässä kävelyn jälkeen palasimme radalle vielä uudestaan. Ensin laukkasin Vakella rauhallista vauhtia isosti ravaavan puoliverisen rinnalla ja sitten laukkasimme yhdessä reippaampaa vauhtia Vaken mennessä edellä. Lopuksi vielä ravattiin pikkulenkkiä reipasta vauhtia ja Vake laittoi jalkaa toisen eteen oikein rivakkaa tahtia. Eipä sitten toteutunut suunnitelma kevyestä kävelylenkistä, mutta kyllä pieni laukkairrottelu teki vähintään yhtä hyvää.

Sunnuntaina 29.1. yritin kävelymaastoa uudestaan, ja taas lähdettiin yksin liikkeelle. Kiertelin vain metsäpolkuja edestakaisin, sillä samaan aikaan oli ravit menossa ja halusin tietysti välttää kaikki niihin liittyvät hulinat. Vake vaikutti kuuntelevan raviradalta kantautuvia kuulutuksia hieman jännittyneenä. Ehdimme kävellä puolisen tuntia, kun sitten taas kohtasimme toisen lenkille lähteneen ratsukon ja jatkoimme yhtä matkaa. Vake muuttui vähän jännittyneestä ja huolestuneesta taas tosi rennoksi, kun joku muu meni edeltä. Seuralaisellamme oli tiedossa jäällä pieni pätkä, jossa saattoi mennä turvallisesti ilman huolta sinne nousseesta vedestä, ja jäälle siis suuntasimme. Pohja olikin siellä tosi mukava, ja otimme jonkin matkaa laukkaa rantaviivan suuntaisesti. Olipa kerrassaan ihanaa! Harmi, ettei jäälle oikein uskalla lähteä pidemmälle lenkille, kun vetiset paikat voivat yllättää. Rantauduimme eri kohdasta kuin mistä jäälle oli menty, ja paluumatkalla laukkasimme myös lyhyen pätkän lumista polkua pitkin. Kyllä muuten lähti Vake säpäkästi laukkaan kotia kohti! Sitten kävelimmekin loppumatkan, ja niin vierähti maastossa taas aikaa tunnin verran vaikka pyörittiin koko ajan aivan tallin nurkilla. Tänään tuli laukkaa sen verran pienet pätkät, että tämä ainakin kävi kevyestä palauttavasta maastosta, eikä Vake edes hionnut ollenkaan toisin kuin edellisenä päivänä raviradalla.

Laukkamaastojahan tässä olikin jo kaivattu, joten tällainen viikonloppu oli enemmän kuin paikallaan. Vake tuntui olevan oikein mielissään reippaammasta menosta kaverin seurassa. Eivät nykyiset maastomme oikein vedä vertoja Tallinmäen maastoille, mutta kyllä kelin sattuessa kohdalleen ravirata ja Kallaveden jää tarjoavat oikein kivoja mahdollisuuksia.