Keskiviikkona 25.1. oli tämän viikon kouluvalmennuksen vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli yksityistunti, ja kiitos myöhäisen ilta-ajan olikin koko maneesi aivan vapaana vain meitä varten. Edellisen tunnin loppua odotellessa kävin kuitenkin kävelemässä alkukäynnit kentällä, ja siellä tuli myös otettua muutama ravipätkä. Ainakin Vake heräsi yksin ulkona pimeässä ja kovassa tuulessa.
Maneesissa ehdin ottaa omin päin vielä vähän lisää kevyttä ravia ja muutaman laukkakierroksen ennen kuin aloimme töihin opettajan ohjauksessa. Maneesissa oli esterata pystyssä, ja hyödynsimme esteitä verryttelytehtävässä kiemurtelemalla niiden välistä luovasti erilaisia kiemuroita ja kaarevia uria. Ensin kaarreltiin hetki ravissa, mutta pian otettiin mukaan laukannostot. Tehtävänantona oli tehdä suunnanvaihdot ravissa, mutta muutoin tehdä nopeita laukannostoja ja jatkaa esteiden ympäri kaartelua laukassa. Tämä oli hyvä herättelytehtävä, jossa saatiin sekä ratsu että ratsastaja valppaaksi ja molempien ajatukset eteenpäin. Laukannostot olivat toki alkuun aivan liian hitaita, mutta alkoivat pikkuhiljaa nopeutua. Ravissa meno alkoi muokkaantua jo pyöreämmäksikin.
Pienen hengähdystauon jälkeen käytiin vastalaukan kimppuun. Tehtävänä oli ratsastaa vastalaukkaa uraa pitkin koko maneesin ympäri lyhyitä sivuja pyöristäen. Pidin tehtävää ainakin oikeassa laukassa aivan mahdottomana, mutta eipä mennä asioiden edelle. Aloitimme toki helpommasta eli vasemmasta laukasta. Vasemmassa laukassa homma lähtikin sujumaan sikäli mukavasti, että Vake piti laukan kaarteiden läpi melko vaivattomasti. Toki meno oli aika pökkelöä eikä mitenkään pyöreää, mutta laukan rytmi ja tasapaino säilyivät kohtalaisen asiallisesti. Ohjeena oli vain istua hiljaa, pitää tuntuma aivan kevyenä ja olla "auttamatta" Vakea pysymään laukassa. Sen sijaan annettiin ponille rauha miettiä ja etsiä tasapainoa itse. Pikkuhiljaa mukaan yritettiin ottaa jumpan vuoksi myös kevyttä asetusta oikealle. Siinä laukka sitten menikin rikki, kun vaan vähänkään aloin kaarteessa ajatella asetusta pois laukan puolelta. Niinpä asetusta oikealle haettiin ensin pitkän sivun aikana, ja tämän onnistuessa kaarteessa aivan millin verran. Kovin suurta ei oikealle asettuminen ollut, mutta sainpa kuitenkin Vaken laukkaamaan kaarteen läpi myös muulla tavoin kuin pää vasemmalle mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen.
Oikea laukka olikin sitten se todellinen haaste. Ihan itsestään ei vastalaukkakaarre lähtenytkään sujumaan. Sain kyllä Vaken välillä laukkaamaan kaarteen läpi juuri ja juuri oikeassa laukassa pysyen, mutta laukan rytmi meni täysin sekaisin ja meno oli sellaista räpellystä, jossa oli tuurista kiinni, pudottiinko kaarteen aikana raville vai ei. Ope kehotti tekemään laukkaan parempaa rytmiä lantiolla, ja selväähän oli, että Vake pystyisi vastalaukkakaarteesta suoriutumaan ja laukkaa pyörittämään, jos pystyisin sitä istunnalla tukemaan. Ohjalla sen sijaan ei saanut tukea ja kantaa, sillä vahvaa ohjan tukea vasten Vake alkoi heti suunnitella laukanvaihtoa. Pinnistin ja yritin saada lantiolla kiinni laukasta, mutta se, mikä lopulta tilanteen ratkaisi, oli raipan siirtäminen vasempaan käteen. Kun raippa oli sisäkädessä, ei Vake pukannut kaarteessa takaosaa kriittisiä millejä vasemmalle, vaan pikemminkin takaosa pyrki menemään oikealle. Tällä korjauksella päästiin vastalaukkakaarteen läpi uskomattoman tasapainoisesti, helposti ja rytmin säilyttäen. Suorastaan ylitimme itsemme!
Vastalaukkaharjoitusten jälkeen Vake oli hyvin kuulolla ja pohkeen edessä sekä liikkui notkeasti. Lopuksi työstettiin ravia vastaavilla kiemuroilla kuin verryttelytehtävässä, ja kyllä nyt kelpasikin työstää kun poni oli niin letkeä ja aktiivinen. Ope muistutteli minua vielä kantamaan kädet kunnolla sekä istumaan takajalkojen päälle, ja näin antamaan Vakelle mahdollisuuden kantaa etuosaansa. Liikkumisen ei tulisi tapahtua "nelivedolla" vaan "takatyönnöllä". Kylläpä sieltä sitten irtosikin mainiota ravia, joka tosiaan tuntui työntävän takaa, ja koko poni tuntui liikkuvan jollain aivan uudella vaihteella. Tältä sen kuuluu tuntua!
Olin tietysti aivan älyttömän tyytyväinen tuntiin. Vastalaukassa onnistuttiin paremmin kuin olisin osannut odottaa, ja vastalaukan salat alkavat pikkuhiljaa hahmottua paremmin niin minulle kuin Vakellekin. Eikä sitä vastalaukkaa tosiaan turhaan jauhettu, vaan kyllä sen kautta saatiin ravissa liikkuminen aivan uudelle tasolle. Nyt tapahtuu ratsukossa niin oikeita asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti