Tiistaina olimme taas estetunnilla, mutta tällä kertaa hypättiin vain pienempää tunnin kuvauksen ollessa "perustyöskentelyä esteillä". Niinpä korkeudet olivat enimmäkseen tasolla ristikko-60 cm. Tunnin vaikein pala olivat oikeastaan alkuverryttelytehtävät, joihin kuului pienehköjä voltteja laukassa ja vieläpä vasemmassa kierroksessa. Ihan ensin minun piti päästä eroon liiallisesta sisäohjalla kääntämisestä ja saada homma toimimaan paremmin ulkoavuilla. Asiaa auttoi huomattavasti raipan vaihtaminen ulkokäteen, jolloin Vake alkoi automaattisesti kääntyä paremmin ja vähentää ulkolapa edellä puskemista. Laukan pyöriminen volteilla oli kuitenkin aika kyseenalaista.
Alkurääkin jälkeen helpotti, kun seuraava tehtävä oli ylittää suora puomilinja, jonka päätteenä oli minipysty. Suoraan laukatessa elämä oli paljon helpompaa, ja Vake oli nyt mukavalla energialla liikkeellä. Niinpä puomilinja ylittyi oikein sujuvasti ja hyvässä rytmissä molemmista suunnista. Seuraavaksi puomilinjalta jatkettiin toisella pitkällä sivulla olevalle kahden ristikon linjalle, jossa esteiden välinen etäisyys oli viisi laukka-askelta. Vakella tähän askelmäärään piti ratsastaa hieman eteen, mutta vaivattomasti pääsimme riittävään laukkaan ja viiteen askeleeseen. Sujuvaa!
Tunnin tehtäviin kuului myös kaksi lävistäjäestettä, joista toinen oli pysty ja toinen okseri. Ratsastimme tehtäväpätkiä, joihin kuului sekä suorat linjat jumppasarjalla ja viiden laukan linjalla että lävistäjäesteet keskittyen huolelliseen käännöksen ajoitukseen niin, että esteelle lähestyttiin kohtisuorassa. Onnistuin lähestymisissä aika hyvin, mutta oikeasta vasempaan laukkaan hypättävän lävistäjäokserin jälkeen annoin Vaken oikeasta kaarretta liikaa, mikä vaikeutti myös lähestymistä päädystä seuraavalle esteelle. Täytyy siis muistaa jatkaa esteiltä SUORAAN eteenpäin riittävän pitkälle. Lopuksi hyppäsimme vielä pienen pätkän hieman korotetuilla esteillä. Lävistäjäpysty oli meille ehkä 85-90 cm ja okseri noin 75 cm. Sama rentous, sujuvuus ja helppous säilyi myös esteiden noustessa, joten tämäkin pätkä meni tosi näppärästi. Etenkin pystylle lähestyminen onnistui aivan nappiin.
Tunnin tehtävät olivat tukevasti mukavuusalueella, mutta oli toisaalta oikein hyvä, että päästiin hiomaan yksityiskohtia kaikessa rauhassa ilman mitään korkeuden tuomaa lisäpainetta. Niinpä pystyin hyvin keskittymään esimerkiksi hartioiden takana pitämiseen, eikä ratsastukseen tullut minkäänlaista puskemista. Vake oli oikein mukavalla tuulella tänään, rento mutta innokas. Vaikka perjantainkin hyppelyissä sillä oli ihan asiallinen energia, niin nyt meno oli mielestäni vielä terävämpää ja poni oli oikein hyvin pohkeen edessä. Silloin on helppo hypätä, olivat esteet sitten pienempiä tai isompia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti