Tiistai oli jälleen estetuntipäivä. Tällä kertaa olimme ns. isompien esteiden ryhmässä (80+ cm), tosin ohjelmassa oli tällä tunnilla tekniikkaharjoituksia matalilla korkeuksilla. Sehän tarkoitti siis haasteellisia tehtäviä ja kunnolla töitä! Aloitimmekin verryttelyn jälkeen puomitehtävällä, jossa pointtina olivat suorat lähestymislinjat. Tässä vaiheessa Vaken laukka oli vielä vähän vaisua ja hidasta, mutta ihme kyllä askel osui puomeille helposti, vaikkei poni ollutkaan täysin pohkeen edessä.
Seuraavaksi vuorossa oli lähestymisiä ristikoille täyskaartotiellä sekä oikeassa että vasemmassa laukassa. Kuviota mentiin useampi kierros putkeen, eli suunta ja laukka vaihtuivat aina hypyssä ja vuoroin ylitettiin oikean ja vuoroin vasemman laukan ristikko. Vake sai nyt laukkaan mukavasti puhtia, ja meillä oli tehtävässä aika mukava "ratatempo". Kaarto ristikolle vasemmassa laukassa onnistui oikein sujuvasti lähes joka kerta, mutta oikeasta laukasta tie ja lähestyminen olivat vähän hankalammat. Pari kertaa onnistuttiin nätisti oikeastakin laukasta, mutta sitten alkoi taas vaivata oikealle puskemisen ongelma. Kaarteessa siis Vake pääsi aavistuksen oikaisemaan sisäpohjetta vastaan, ja aivan korrektin linjan löytäminen ei ollut niin helppoa kuin vasemmassa laukassa. Lisäksi kaarre oikealle hieman söi laukan energiaa. Niinpä oikeassa laukassa ei ponnistuspaikka löytynyt yhtä sujuvasti kuin vasemmassa, vaan laukka pääsi helposti vähän hidastumaan estettä kohti.
Päivän toinen päätehtävä sisälsi samat ristikot kun äsken, mutta nyt nämä hypättiin pitkillä lävistäjälinjoilla. Jokaisella lävistäjäesteellä vaihtui tietenkin aina laukka, ja sen jälkeen jatkettiin pituushalkaisijalinjalle, jolla ylitettiin muutaman maapuomin ja pienen pystyn sarja. Pituushalkaisijalla haluttiin laukan säilyvän koko ajan samana kuin mistä suunnasta oli tultu sisään. Tämän jälkeen matka jatkui taas seuraavalle lävistäjälle, missä suunta vaihtui ristikolla, sitten taas pituushalkaisijalle, ja niin edelleen useampi kierros. Tämä ei pienessä maneesissa ollut mikään maailman helpoin tehtävä. Jouduin erityisesti tarkkailemaan laukan energian säilymistä pienissä kaarteissa ja varsinkin pituushalkaisijalle kääntyessä. Piti välttää tilannetta, jossa estelinjalla joutui vielä ratsastamaan eteen. Lävistäjillä laukat tietysti vaihtuivat Vakella aivan itsekseen, ja pituushalkaisijalla useimmiten säilyi haluttu laukka.
Lopuksi hyppäsimme vielä pelkät lävistäjäristikot, mutta korkeampina. Päistä maksimikorkeat "jättiristikot" ohjasivat hyppäämään tarkasti keskeltä estettä. Ilmeisesti menin vähän puihin isommista esteistä, sillä ensimmäisen kierroksen sähläsin. Vasemmassa laukassa lähestyttävälle esteelle ennakoin ylävartalolla ja oikean laukan esteelle puolestaan oikaisin kääntymistä tosi reilusti. Molemmille esteille päädyttiin näiden virheiden vuoksi juureen. Sakkokierroksella vasemman laukan hyppy onnistui hyvin ja näppärästi, mutta oikeassa laukassa Vake pääsi edelleen kääntymään liian aikaisin, ja niinpä ei tultu estettä kohti täysin suorassa linjassa ja hyvään paikkaan. Ope antoi sitten ohjeeksi pitää kaarrosta lähestyessä vasemman käden ylhäällä ja kääntää ponin nenää vähän ulos vasemmalle. Samalla oikea pohje piti ponin raiteillaan kunnes oltiin uralla juuri oikeassa kaartamiskohdassa. Tämä strategia toimi, eli sain Vaken ohjautumaan oikealle reitille ilman oikaisua, ja niin löytyi vähän parempi ponnistuspaikkakin.
Tänään meitä vaivasi aivan sama pulma kuin edellisillä hyppykerroilla, eli oikealle puskeminen ja sen myötä lähestymisten hankaloituminen oikeassa laukassa. Välillä toki oikaisen ihan itsekin kun on muka jokin kiire esteelle, mutta kyllä Vake myös kaatuu oikealle lavalle ihan pyytämättäkin. Täytyy siis malttaa olla vetämästä mutkia suoraksi ja pitää poni raiteillaan, jos ei muulla tavoin niin ulkokättä ylös kohottamalla. Positiivista on, että Vakella on nyt erittäin hyvä energia esteillä, mutta energian lisääntyessä pyrkii aina lisääntymään myös liirailu ja oikaisemiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti