Torstaina 16.3. olimme kouluvalmennuksessa kolmen ratsukon tunnilla. Tunnin määritelmänä oli harjoituksia ratsukoiden tarpeiden mukaan, ja niitä totta vie saimme: vasta-asetuksia laukassa!
Aloitimme ravissa keskiympyrällä, jossa tarkistettiin sekä myötä- että vasta-asetuksen sujuminen. Vähän niin ja näin sen vasta-asetuksen kanssa oli, mutta ravissa ympyrällä se onnistui vielä kohtuullisesti. Seuraavaksi jatkoimme vasemmassa kierroksessa uraa pitkin ratsastaen pitkät sivut uran sisäpuolella ja vasta-asettaen. Päätyihin puolestaan tuli laukkaympyrät. Ravin tahdista tuli kehuja, mutta oikea pohje ei ollut läpi, vaan Vake pyrki vasta-asettaessa sinnikkäästi puskemaan ja valumaan uralle. Raipan pitäminen oikeassa kädessä ja sen painaminen oikeaa lapaa vasten auttoi hieman, mutta kyllä se suoraan meneminen ilman seinän tukea oli vähän hankalaa.
Seuraavaksi jatkoimmekin kokonaan vasemmassa laukassa, pitkät sivut uran sisäpuolella vasta-asettaen ja pääty-ympyrät myötäasettaen. Oli muuten työlästä! Vake puski ja puski uraa kohti, enkä meinannut millään saada sitä pysymään vasta-asetuksessa halutulla reitillä. Suorana laukkaaminen ilman seinän tukea oli Vaken mielestä niin rasittavaa, että se pyrki viimeiseen asti välttelemään mukavuusalueelta poistumista. Oikeassa pohkeessa ei vaan meinannut teho riittää ponin pitämiseen poissa uralta. Jälleen auttoi raipan siirtäminen ulkokäteen, ja myös huolellinen reitin suunnittelu aina edeltävästä päädystä alkaen oli tärkeää, jottei Vake päässyt nojautumaan oikealle kyljelleen. Tahkottiin ja tahkottiin, ja pienissä pätkissä askel kerrallaan sain ponin suoristumaan ja oikean lavan kuriin. Ne hetket kyllä erotti selkeästi, koska tällöin Vake loksahti tuntumalle ja alkoi laukata paremmin itseään kantaen. Suoristuessaan se vaan niin mielellään sammutti laukan, ja sitten ei taas pohkeissa meinannut riittää teho laukan pyörittämiseen. Olisi tarvittu sisätakajalan aktivointia raipalla, mutta kun se raippa oli nyt ulkokädessä suoristamassa ulkolapaa.
Oikeassa laukassa ei päästy myöskään helpolla. Tässä suunnassa tehtävänä oli ratsastaa pitkä sivu uran sisäpuolella suoraa linjaa pitkin, ja kääntää pitkän sivun matkalla kolme noin kymmenen metrin volttia. Oikeassa laukassa Vake eteni paremmin, mutta volteilla meinasi tässäkin suunnassa hieman ulkolapa karata ja poni kääntyä kaula mutkalla. Tarvittiin lisää ulkopohjetta sekä napakampaa istuntaa takajalkojen päälle. Ope kehui lopulta laukan olevan jo varsin kelpoa Vakeksi, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos poni olisi kääntynyt ihan kunnolla ulkopohkeesta ja kaula etujalkojen välissä eikä liirannut lapaa ulos.
Laukassa tehtiin todellakin hikisesti hommia, ja se tuotti sentään lopulta tuloksiakin. Vaikka laukan ratsastaminen ei pienistä hyvistä hetkistä huolimatta muuttunut missään vaiheessa helpoksi, tuli suoristamisesta seuraava helppous ja sujuvuus sitten esiin laukan jälkeisessä ravityöskentelyssä. Ratsastimme lopuksi ravissa muutamia suoria kaartoja radan poikki, sekä taivuttelimme vielä isolla ympyrällä. Vake ravasi oikein letkeästi, pehmeästi ja rentona tasaisen mukavassa muodossa, ja kyllä se vaan tuntui olevan paljon suorempana kahden pohkeen ja kahden ohjan välissä. Ravi myös eteni niin mukavasti, että välillä sai toppuutella pienillä pidätteilläkin. Näin siis laukassa tahkoaminen palkittiin sillä, että lopuksi pääsin ratsastamaan ravissa hyvin eleettömästi ja kevyesti. Tuumasinkin, että omin päin ratsastaessa olisi usko loppunut kesken jo
monta kertaa enkä olisi päässyt läheskään samalla tavalla
mukavuuskynnyksen yli kuin open patistellessa ja ohjatessa, ja eipä sitten näin mukavaan lopputulokseen olisi päästykään. Tämän takia siellä valmennuksissa käydään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti