Laukkaa rakentamassa

Torstai-iltana vuorossa oli tämän viikon kouluvalmennus eli puolituntinen yksityisopetuksessa. Ehdin verrytellä ehkä kymmenisen minuuttia itsekseni, enkä siinä ajassa ehtinyt oikein muuta kuin todeta, että Vake liikkui melko laiskan oloisesti. Siitäpä sitä sitten lähdettiin herättelemään samoin kuin kuskiakin.

Ensin sain tehtäväksi ratsastaa ravissa puolen maneesin kokoisella neliöllä, jossa tuli olla syvät kulmat ja suorat sivut. Kohta mukaan tulivat laukannostot, eli kulmat mentiin ravissa ja suorat sivut laukassa. Siinä ei paljon pyöreydestä ehtinyt haaveillakaan, mutta ainakin takaosalle tuli väkisinkin pientä herättelyä ja jumppaa kun koko ajan vaihdettiin ravista laukkaan ja takaisin. Nostoihin haluttiin nopeutta ja terävyyttä, ja yhtään en saanut istuntaa heilauttamalla "auttaa" nostoa. Erityisesti hitaus ilmeni neliön avoimella sivulla ilman seinän tukea, sillä tässä huomioni herpaantui reitille ohjaamiseen ja ulkolavan mukaan kääntämiseen. Nostot paranivat, kun ihan tietoisesti keskityin pitämään kädet rentona ja välttämään ohjasta vetämistä laukkaa nostaessa.

Jatkoimme neliöllä vielä kokonaan oikeassa laukassa, ja joka toiseen kulman ratsastettiin voltti. Laukkavolteilla yritettiin saada Vake ottamaan sisätakajalkaa paremmin käyttöön, mutta se oli työn ja tuskan takana. Vake yritti koko ajan päästä mahdollisimman helpolla, ja niinpä se joko liirasi vähän ulos tai oikaisi volttia sisään. Etenkin takaisin kohti uraa kääntyessä Vake teki pienen "hyppäyksen" sisään, jota en itse olisi edes hoksannut. Kun tässä kohdassa otin sisäpohkeen käyttöön niin poni alkoi taipua hiukan paremmin. Ihan valmiiksi ei laukkaa vielä saatu, ja väliin otettiin huokaisu ravissa sekä muutama väistö. Ravissa liikkuminen oli jo parempaa, ja kun hetken päästä palattiin vielä laukkaan, alkoi tulla tulosta. Laukka lähti pyörimään ja keinumaan asiallisella tuntumalla, ja sain rentoutettua kädet hyvällä tavalla joustaviksi. Sisäohja pääsi jo melkein roikkuvaksikin kun hain ulko-ohjan käteen, mutta ope ohjeisti asettamaan sisään hieman johtavalla ja "ilmavalla" ohjasotteella. Sain mielikuvasta kiinni, ja sisäohja pysyi tuntumalla mutta kevyenä myös asettaessa. Sama onnistui jopa vasemmassa laukassa, joka sekin pyöri nyt hyvällä energialla ja pyöreässä muodossa. Ero Vaken "tavalliseen" laukkaan oli kuin yöllä ja päivällä!

Lopuksi työskentelimme vielä ravissa, ja sain ratsastaa hieman raviväistöjä. Vasenta pohjetta Vake väisti oikein sujuvasti ja letkeästi rentouden ja ravin energian säilyttäen. Oikean pohkeen väistäminen ei ollut aivan niin pehmeää, mutta hyviä ristiaskeleita tuli myös tähän suuntaan, ja ope kehui väistöjämme kovasti. Päätimme tunnin kevyessä ravissa, jossa haettiin ensin oikein ryhdikästä ja lyhyttä muotoa sekä suurempaa askelta. Minun piti keskittyä istumaan aivan todella pystyssä ja kantamaan kädet kunnolla, jotta myös Vake saattoi nostaa etuosaansa. Tämän jälkeen sitten haettiin pidempää ja matalampaa muotoa sekä hidasta mutta joustavaa askellusta ravissa. Tässä Vake rentoutui mukavasti.

Sekä minä että ope olimme oikein tyytyväisiä siihen, mitä laukassa saatiin aikaiseksi. Sieltä ne nappulat alkavat vähitellen löytyä laukkaankin, vaikka tosi sitkeässä se on ollut ja Vake on ollut kovin haluton käyttämään takaosaansa ja selkäänsä laukassa kunnolla. Monesti tilanne ajautuu siihen, että Vake laukkaa tönkösti ja joustamattomasti, jolloin sekä istunta että tuntuma menevät myös tönköksi ja joustamattomaksi, eli ollaan ihan noidankehässä. Sitten kun jompikumpi alkaa vähän joustaa, niin toinenkin pääsee joustamaan, ja päästään tähän missä oltiin tänään eli aivan toiseen malliin pyörivään laukkaan. Tällaisessa laukassa Vake alkaa jo ihan käyttääkin kroppaansa, ja tällainen moodi on se, missä laukkaa päästään kunnolla kehittämään ja työstämään. Ja juuri laukan kehittäminen se juttu, jonka kautta voidaan päästä hyppäämisessäkin uudelle tasolle ja saada se 10 senttiä lisää estekorkeuteen. Laukan rakentaminen kuntoon on siis sileän työskentelyssä nyt aivan tärkeimpiä tavoitteita, ja tässä meillä on siihen alku.