Maastoilua, suoristusprojektia ja omatoimihyppelyä

Ope lähti kahdeksi viikoksi lomalle, joten valmennuksista on nyt pieni tauko ja treenit jatkuvat sillä välin itsenäisesti. Kotiläksyksi saimmekin vasta-asetuksen laukassa, ja ylipäänsä olen keskittynyt kuluneen viikon aikana Vaken suoristamiseen kaikissa askellajeissa.

Lauantaina 18.3. kävimme ensin noin puolen tunnin maastokävelyllä mummotamman vanavedessä. Tämän jälkeen ratsastin vielä maneesissa toisen puolituntisen. Vake oli ollut edellisenä päivänä "ratsutuksessa" eli taitavamman kuskin alla, ja nyt se olikin erityisen mukava ratsastaa. Ratsastus sujui kevyesti niin tuntuman kuin apujenkäytönkin osalta, ja osasin itsekin ratsastaa kohtalaisen nätisti ja vähäeleisesti, kun Vake oli niin hyvin kuulolla ja kevyt. Pahin pohkeella puskeminen jäi pois, ja vaikka Vake ei varsinaisesti liidellyt eteen, niin liikkumisessa oli kuitenkin mukava tahti. Oikein hyvän mielen kerta kaikin puolin.

Sunnuntaina 19.3. ohjelmassa oli lisää maastoilua toisen ratsukon seurassa. Reittivaihtoehdot olivat hieman rajoittuneet, koska monin paikoin oli kovin liukasta ja raviradalle oli pääsy kielletty. Kävelimme ensin lenkin kesäsiirtolan kautta, ja raviradan varikolle tultuamme otimme muutaman vauhdikkaamman kierroksen ravureiden lämmittelylenkillä. Lämmittelyringin loivassa ylämäessä oli hyvä tehdä laukkakiihdytyksiä, vaikka laukkapätkät jäivätkin melko lyhyiksi. Vake lähti kaverin perään oikein terävästi ja innokkaasti, mutta molemmat ponit tulivat kyllä spurtista ongelmitta kiinni. Laukkapätkien jälkeen kiersimme vielä takaisin tallille samaa reittiä kuin olimme tulleet. Kiva, että päästiin edes vähäsen irrottelemaan.

Maanantaina ja tiistaina ratsastin omatoimiset koulutreenit ja paneuduin toden teolla Vaken suoristamiseen. Otin käynnissä ja ravissa käyttöön salmiakkikuvion, eli ratsastin neliötä, jonka suorilla sivuilla ei ollut seinän tukea. Tavanomaiset pohkeenväistöt ja sulkutaivutukset olivat toki myös ohjelmassa mukana. Saadakseni laukassa ulkolavan liiraamisen kuriin keksin ottaa ulkokäteen lyhyen esteraipan sen lisäksi, että sisäkädessä oli kouluraippa. Ajatuksena tässä siis oli, että ulkokäden lyhyt raippa estää ulkolavan liirailut ja ohjata etuosaa suoristumaan, kun taas sisäkäden pitkällä raipalla voi hipsutella takajalkoihin aktiivisuutta, jottei laukka toisaalta sammu suoristamisen yhteydessä. Näin myös pääsen pitämään istunnan paremmin kasassa, kun pohkeella ja ohjalla tarvitsee tehdä vähemmän. Lopullinen tavoite on tietysti päästä ratsastamaan laukkaa ilman apuvälineitä eli kouluratakelpoisesti, mutta jos lisäraipan avulla Vaken saa opetettua laukkaamaan suorana ja aktiivisena ja se saa tämän myötä lisää tasapainoa ja voimaa, niin pitäisihän sen laukan alkaa sitten myöhemmässä vaiheessa sujua helpommin ihan perusavuilla ja ilman aputikkuja.

Kahden raipan taktiikka oli suunniteltu erityisesti vasemman laukan täsmäkorjaukseksi. Maanantaina ei vasemman laukan työstäminen vielä aivan sujunut, mutta tiistaina pääsin tekemään toivomiani korjauksia. Kylläpä vaan siitä estelätkästä ulkokädessä oli apua, ja sain Vaken menemään vasemmassa laukassa varsin kivoja pätkiä. Suoruuden ja aktiivisuuden olen koko ajan tiennyt olevan laukan ongelmana, mutta en ole löytänyt niiden samanaikaiseen fiksaamiseen keinoja. Nyt aletaan ehkä päästä hieman eteenpäin asiassa. Kun Vake alkaa vähän paremmin pyörittää laukkaa ja käyttää selkäänsä niin onnistun pitämään tuntumankin paljon pehmeämpänä, vaikka siinä on kyllä vieläkin parantamisen varaa. Joka tapauksessa molemmat laukat keinuvat nyt aiempaa paremmassa rytmissä, ja suoristamisen kautta se tuntumakin rupeaa vähän paremmin löytymään.

Etenkin tiistaina Vake meni myös ravissa tosi kivasti. Laukkatyöskentelyn ja suoristamisen jälkeen ravissa oli lopuksi mukavaa potkua ja eteenpäinpyrkimystä. Tsemppasin vielä istuntaa pystyyn ja käsiä oikein kunnolla kannetuksi, ja jonkin aikaa Vake ravasi ihan oikealla TUNTUMALLA ryhdikkäästi ja pohkeen edessä. Tämä on taas niitä lyhyitä hetkiä, jolloin tajuaa, että tämä on se seuraava porras jota tavoitellaan. Istunta ja apujenkäyttö tuntuu kyllä olevan nyt enemmän tai vähemmän pullonkaulana kaikessa. Näillä viime aikojen ratsastuskerroilla on ollut usein sellainen olo, että Vake menisi vaikka kuuhun, jos osaisin istua selässä oikein ja pyytää oikein. Valmennustauko ei kyllä valitettavasti tee istunnalle hyvää, sillä kaltaiseni toivoton tapaus vaatisi ihan jatkuvaa muistuttamista käsien ja ylävartalon asennosta.

Näitä hetkiä lisää.

Keskiviikkona 22.3. pidin omatoimiset estetreenit. Mitään erityisen vaikeaa tai korkeaa en omin päin tohdi hypellä, mutta hypeltiinpä kuitenkin sen verran, että itselläni pysyy rytmi yllä ja Vake saa kaivattua mielenvirkistystä sileän piiperryksen lomaan. Niinpä rakensin pystyt lävistäjille ja pienistä ristikoista sarjan. Aluksi puskin Vakea esteitä kohti vähän liikaa, ja tuli muutamia esteen juureen ajautumisia. Sitten homma hurahti kunnolla käyntiin ja laukkaan löytyi mukava rytmi. Vakella oli aika sopiva energia, ja pitkillä, helpoilla teillä kelpasi laukata rennosti esteeltä toiselle. Ei tämä ollut ehkä mikään varsinaisesti kehittävä estetreeni, mutta ajoi asiansa hyppäämisen rytmin ja rutiinin ylläpidossa.