Tällä viikolla hyppäsimme sekä tiistaina että keskiviikkona. Viime viikolla esteet jäivätkin kokonaan väliin, joten nyt oli mukava ottaa tuplahyppelyt.
Tiistaina 7.3. oli ensin tavallinen estetunti, jonka ohjelmassa oli sujuvaa menoa perustehtävillä ilman kummempia teknisiä koukeroita. Tämä kuulosti mukavalta. Enimmäkseen esteet pysyivät ihan matalina, ja hyppyjen määrä varsin maltillisena. Aluksi meillä oli pieniä käynnistymisvaikeuksia ja rytmin hakemista. Hyvä ettei Vake suorastaan kompastunut pikkuruiseen verryttelyristikkoon. Poni ei ollut aivan kunnolla pohkeen edessä, mikä johti siihen, että päädyin ratsastamaan eteen vielä estettä kohti. Ope kehottikin ratsastamaan laukan sujuvaksi kaarteissa, jotta estelinjalla oli jo riittävä pyrkimys ja saatoin estettä kohti vain rentoutua ja odottaa. Vähitellen Vake myös onneksi heräsi kunnolla ja laukkaan tuli imua, sitä paremmin mitä korkeampia esteet olivat. Lopputunnista Vake alkoi jo lähestulkoon "kiikuttaa" liikkeellelähdöissä! Viimeisenä hyppäsimme kolmen esteen pätkän (lävistäjäpysty, lävistäjäokseri ja pysty pitkällä suoralla lähestymisellä), jossa puomit olivat ainakin 90 sentissä ellei korkeammallakin. Tämä pätkä sujui kuin unelma, sillä nyt sain pidettyä kaarteissa kunnon vauhdin päällä ja esteitä kohti ei tullut mitään epätoivoista puskemista. Superhyvä!
Keskiviikkona 8.3. vuorossa oli puolentoista tunnin estetreeni, jossa hypättiin ratatehtäviä. Tältä tunnilta tuli myös videoita. Hypyt lähtivät käyntiin paremmin kuin edellisenä päivänä, ja verryttelytehtävällä pientä kavalettia ylittäessä oli jo ihan hyvä rytmi ja tekemisen meininki. Kolmen laukan suora linja sen sijaan oli meille vähän haastava, koska etäisyys oli Vaken laukalle aika pitkä. Urheasti Vake kuitenkin venytti hyppyyn vähän kauempaakin. Kaukaa lähtevissä hypyissä oli vain se ongelma, että niissä en saanut yhtään estettyä Vaken puskemista sisään seuraavaan kaarteeseen, eli oikaisemista tuli taas aika paljon. Oikaisemisen takia laukka vähän hyytyi kaarteissa, jolloin jouduin taas ratsastamaan eteen estettä kohti, mikä tietenkään ei johtanut hyviin tuloksiin. Niinpä sain jälleen ohjeeksi ratsastaa kunnolla eteen kaarteissa ja odottaa estelinjalla, sekä tietysti se oikominen olisi pitänyt saada kuriin. Vake menikin tänään kaarteet aikamoista lapaliirtoa, eli tunku sisälle oli kova.
Kun aloin paremmin vahtia laukan sujuvuutta kaarteissa ja rauhoitin ratsastuksen estelinjoilla, alkoi homma sujua paljon paremmin. Tälläkin kertaa siis meno parani loppua kohti koko ajan. Lopuksi hypättävä rata, jossa korkeimmat esteet olivat ehkä 80-85 sentin tasoa, sujui aika kivasti. Kolmen laukan linjalle tultiin sisään töpöaskeleella, mistä syystä väli jäi pitkäksi, ja tämän saimmekin vielä lopuksi uusia. Muuten oli oikein näppäriä lähestymisiä, kun "usvatin" jo kaarteissa laukan valmiiksi. Tekemiseen ei löytynyt ehkä ihan sellaista helppouden tuntua ja rytmiä kuin kaksi viikkoa sitten Bennyn valmennuksessa, mutta ihan näppärää oli kuitenkin ja Vakesta löytyi kuin löytyikin taas hyvin kierroksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti