Torstaina 23.3. Vakella oli hammastarkastus naapurissa Evidensian hevosklinikalla. Tarkastusta varten laitettiin kevyt rauhoitus, joten päivä oli luonnollisesti vapaapäivä ratsastuksesta. Vakella on ollut taipumusta takakoukkujen muodostumiseen, ja sellaisten pienet alut suusta löytyikin ja poistettiin. Yksi takahampaista on kuulemma jossain vaiheessa haljennut, joten sen vastinhammasta piti tasoitella lyhyemmäksi, mutta muuten haljennut hammas vaikutti olevan ok eikä vaadi toistaiseksi toimenpiteitä. Seuraavan tarkastuksen aika on 6-8 kuukauden kuluttua, jotta takakoukut pysyvät kurissa ja vastinhammas voidaan taas tasoittaa.
Klinikalla käynnin jälkeen jätin Vaken nuokkumaan karsinaansa, ja illalla tulin vielä uudestaan tarkastamaan sen voinnin. Illalla rauhoituksen vaikutus olikin jo poissa, ja Vake vaikutti olevan harvinaisen virkeä ja tekemistä vailla. Niinpä kävin taluttelemassa sitä maneesissa puolisen tuntia, jotta ei mennyt aivan seisomiseksi koko päivä.
Perjantaina 24.3. ja lauantaina 25.3. jatkui sileän työskentely omin päin ja suoristamiseen keskittyen. Meno oli vähäsen nihkeää, ja en ollut oikein tyytyväinen ratsastuskertojen onnistumiseen. Olin kiusallisen tietoinen istunnan kauheudesta, ja puskin Vakea liikaa. Ravissa on menty selvästi paremminkin, mutta laukassa, etenkin oikeassa laukassa, tuli kuitenkin ihan onnistuneita pätkiä. Laukassa on kyllä tapahtunut pientä edistystä niin, että Vake on alkanut helpommin tarjota pyöreyttä. Onhan tässä ponillakin opettelemista, kun pitäisi alkaa käyttää laukassa kroppaa eri tavalla kuin on tottunut.
Sunnuntaina 26.3. pääsimme kaverin kanssa maastoon. Harmillisesti maastokeli ei nyt sallinut juuri käyntiä reippaampaa menoa, ja raviradalle ei päässyt siellä treenaavien ravureiden vuoksi. Niinpä köpöttelimme enemmän tai vähemmän liukkaita teitä ja polkuja pitkin käyntilenkin, ja muutamassa sulemmassa kohdassa otettiin lyhyet ravipätkät ja muutama laukka-askel. Tulipahan ponit ulkoilutettua, ja kevyt päivä oli varmaan ihan hyväksi sekin, vaikka kunnon laukkairrotteluakin Vake olisi kaivannut.
Maanantaina 27.3. yritin taas treenailla väistöjen ja suoristamisen parissa, mutta äh ja pöh. Edelleen meno oli jotenkin nihkeää. Meneehän se Vake, ja pätkittäin ihan kivastikin, mutta paremminkin on sujunut. Olen yrittänyt itsekseni ratsastaessa pitää istunnan tarkkailussa, mutta aika laihoin tuloksin. Tahtoisin totta kai ratsastaa täsmällisillä ja kevyillä avuilla sekä pehmeällä tuntumalla, mutta eihän se onnistu kun istunta ei toimi. Yritän muistaa kantaa käsiä ja pitää kyynärkulman, mutta jatkuvasti huomaan käsien painuvan alas ja suoraksi. Eipä se käsien asettuminen luontevasti oikeaan asentoon ja pehmeän tuntuman pitäminen taida olla mahdollistakaan ennen kuin keskivartalon hallinta on kunnossa. Kyllä tässä alkoi tulla opea ikävä!
Tiistaina Vake pääsi apuliikuttajan ratsastettavaksi, mikä oli oikein hyvä juttu tähän väliin, kun en itse sitä viime päivinä ollut saanut ratsastettua kovin hyväksi. Keskiviikkona 29.3. jatkoin ponin kanssa itse, ja saimme onneksi mukavaa vaihtelua maneesin seinien tuijotteluun, kun ulkona kentällä oli kohtalaisen hyvä lumipohja ja iltakin pitkään valoisa. Niinpä kävelimme ensin huolelliset alkukäynnit metsässä verryttelylenkillä, ja sen jälkeen menimme ulkokentälle. Kentällä ei voinut mitään jyrkkiä käännöksiä tehdä, mutta suorien linjojen ja suurten kaarteiden ratsastamiseen pohja oli kelpo kunnossa. Eipä sitä todellakaan tarvitse aina harrastaa mitään pikkupiiperrystä. Ulkona Vake liikkuikin tosin hyvin ja innokkaasti. Ravissa oli kiva ryhti, ja ponia ei todellakaan tarvinnut puskea yhtään eteenpäin. Pikemminkin pääsin tekemään puolipidätteitä energian kasaamiseksi, ja se oli hyvä juttu se. Vaken liikkuessa täysin omalla moottorilla ja etuosaansa kantaen pääsin myös istumaan paljon asiallisemmin, ja sain nyt oikein fiilistellä sitä tunnetta, millaista meno on kun Vaken moottori löytyy. Aivan mainiota! Laukassa mentiin aluksi vähän jähmeästi, mutta kun otin ratsastuksen lopulla uuden laukkapätkän niin oikeassa laukassa löytyivät nappulat tosi mukavasti kohdilleen. Laukka oli lopuksi rennon sujuvaa ja pyöreää, eikä Vake kentällä niinkään puskenut lapaa ulos. Kyllä kannatti poistua välillä maneesista! Omaakin mieltä piristi valoisan illan kaunis auringonlasku ja valkoisen luminen maisema.
Torstaina 30.3. suunnitelma oli sama kuin edellispäivänä, eli kävimme ensin metsässä kävelemässä ja sen jälkeen ulkokentällä. Kentällä pohja oli tänään jo vähän liukkaamman oloinen, joten en oikein uskaltanut siellä laukata paria nostoa enempää. Vake liikkui taas ravissa mukavan reippaasti ja isosti eteenpäin ihan omaehtoisesti. Tällä kertaa ei kentällä ollut lisäksemme muita ratsukoita, joten Vaken keskittyminen oli etenkin aluksi huonompaa sen hieman pälyillessä ympäristöä. Käynnissä olikin aika mahdoton ratsastaa, kun poni kurkki koko ajan kaula mutkalla jonnekin. Ravissa Vake kuitenkin alkoi keskittyä paremmin, ja lopulta se rentoutuikin hyvin. Toisaalta pieni lisävalppaus ei ollut huono juttu, kunhan vaan sen energian sai kanavoitua työskentelyyn. Lopuksi pistäydyimme vielä maneesissa, jotta päästiin laukkaamaan vähän pidemmästi. Heti maneesiin siirtyessä Vake muuttui hieman puskettavammaksi, eli ulkona automaattisesti löytynyt hyvä energia ei aivan pysynyt yllä. Onneksi tässä ollaan jo ulkokauden kynnyksellä, ja kohta päästään treenailemaan ulos enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti