Viikonlopun treenit

Metsälenkillä sunnuntaina.

Perjantaina 16.12. ratsastin taas itsenäisesti sileällä. Maneesissa oli tällä kertaa ruuhkaa, siellä oli sekä yksityiskoulutunti meneillään että toinen ratsukko hyppäämässä. Sekaan sai kuitenkin mennä, ja mahduttiin siellä tekemään kukin omia juttujamme, kun kaikki osasivat ennakoida. Aluksi Vake ei ollut ihan kunnolla hereillä, ja takaosan laiskuus oli taas selvästi havaittavissa. Tunnollisesti yritin vääntää taas vähän väistöjä takaosan jumppaamiseksi. Laukassa pääsimme ylittämään maapuomia ympyrällä, ja tämä sekä laukanvaihdot saivat Vaken onneksi piristymään. Hyppäämässä olleen ratsukon lopettaessa pyysin jättämään meille yksittäisen pystyn, jota hyppelimme lopuksi pari kertaa molemmista suunnista, ensin ihan matalana ja sitten ehkä 80-senttisenä. Kuten olin arvellut, mielenvirkistyshypyt tekivät Vakelle hyvää. Sehän suorastaan innostui! Hyppyjen jälkeen Vake sitten ravasikin hetken aikaa oikein hienosti hyvällä energialla.

Lauantaina 17.12. meillä oli Satun pitämä puolen tunnin yksäri. Tunnilla keskityttiin juuri meidän ongelmakohtiimme, eli takaosan jumppailuun, laukan notkisteluun ja myös istuntaan. Ehdin verkata hetken itsenäisesti, ja siten aloitimme tiukan työskentelyn pääty-ympyrällä. Tehtävänä oli väistättää takaosaa ulos ympyrältä pienissä pätkissä, ja heti väistön jälkeen siirtyä käynnistä raviin tai käynnistä/ravista laukkaan. Ympyräväistöt olivat minulle juuri niin hankalia kuin aina ennenkin, mutta yllättäen Vake väistikin ympyrällä oikeaa pohjetta paremmin kuin vasenta. Vasemmassa kierroksessa väistäessä pääsi ulkolapa karkuun ja poni mutkalle. Väistöissä erityisesti huomioitavaa oli riittävän liikkeen säilyminen eteenpäin, sillä Vakehan jäi tietysti helposti jumittamaan ja menemään pelkästään sivulle. Hyvien väistöaskelten jälkeen oli sitten tarkoitus saada oikein terävä ja hyvin ponnistava siirtyminen seuraavaan askellajiin. Laukannostoissa tuuppasin ja heiluin ensin liikaa, jolloin Vake lähti liikkeelle kovin nahkeasti. Yhtään ei nyt saanut heilua, vaan noston aikana piti istua napakasti takajalkojen päällä ihan kuten kaikessa muussakin työskentelyssä.

Laukassa tehtävänä oli myös ympyrän pienentämistä. Takaosaa haluttiin tietysti alle ympyrän kutistuessa voltiksi, ja ohjeena oli ajatella laukkavoltilla samanlaisia apuja kuin ravissa takaosaa ulos väistättäessä. Vasen laukka ei lähtenyt ihan kunnolla pyörimään, ja en saanut ulkolavan liiraamista loppumaan. Vasemmassa laukassa myös istuin toivottaman vinossa eli linkussa vasemmasta kyljestäni, joten kai se nyt ponikin menee sitten mutkalla. Oikea laukka pyöri selvästi sujuvammin, mutta välillä heräteltiin takaosaa vielä lisää ystävällisillä raipan hipaisuilla. Oikeassa kierroksessa tuli myös pari kivan pontevaa laukannostoa käynnistä. Pikkuympyrällä hikoilun jälkeen annettiin Vaken laukata isommalla ympyrällä eteen-alas venyttäen, ja tällöin se lähtikin mukavasti pyöristymään ja laukkaamaan tuntumaa kohti.

Lopuksi takajalkoja notkisteltiin vielä parilla takaosakäännöksellä. Takaosakäännökset eivät ole meille ihan jokapäiväinen juttu, joten ideaa haettiin ratsastamalla minivoltilla sulkutaivutusta. Molempien suuntien käännöksissä minun tuli siirtää painoa vähän enemmän käännöksen puolelle, niin liike lähti sujumaan paremmin. Vasemmalle kääntyessä Vake ei aivan täysin taipunut sisäpohkeen eli vasemman pohkeen ympärille, joten käännös jäi vielä vähän kankeaksi ja laajaksi. Oikealle sen sijaan takaosakäännös pyörähti helposti ja näppärästi oikean pohkeen ympärille taipuen. Tehtävän sivutuotteena Vake tuntui vähän ryhdistäytyvän ja kokoavan itseään.

Tunnin päätteeksi Vake ravasi varsin kivasti, ja takaosa tuntui toimivan paljon alkutuntia paremmin. Tässä vaiheessa myös istuin paremmin ja luontevammin. Tunti oli aika työläs (etenkin ne ympyräväistöt!), mutta kyllä taisi jotain tulostakin tulla. Takaosan toiminnasta kaikki todellakin lähtee, ja tällaista jumppaa pitää tehdä paljon lisää.

Sunnuntaina 18.12. pääsin korjaamaan yksityistunnin hedelmiä, sillä Vake oli nyt oikein hyvä ratsastaa. Osasin aloittaa ratsastuksen rennosti ja sopivan minimalistisella otteella, eli en ollut heti värkkäämässä ohjalla ja puskemassa pohkeella, ja tällä tavoin Vake lähti rennolla ja hyvällä mielellä töihin. Keventelin ympyröitä ja lävistäjiä, ja pian mukava muotokin löytyi rentouden kautta ihan itsestään. Toimiva yhteistyö säilyi myös harjoitusravissa ja pohkeenväistöjä ratsastaessa. Otin ravissa lyhyitä väistöpätkiä sekä uralta pois että keskeltä uraa kohti, ja Vake väisti kevyesti ja sujuvasti molempiin suuntiin. Myös väistö vasemmalle alkaa näemmä onnistua paljon paremmin. Jopa laukassa tuli pari ihan hyvää hetkeä. Takaosan liikkuminen tuntui tänään tosiaan paremmalta, ja istuntaakin ehti ajatella enemmän, kun turha puskeminen jäi pois. Kaiken kaikkiaan meni tosi mukavasti, eli takaosan jumppailu taitaa jo vähän tehota. Lopuksi menimme vielä kävelemään pienen lenkin metsäpolulla, kun kerrankin olin valoisan aikaan ratsastamassa. Talutettuna Vake kulki metsässä luottavaisin mielin, vaikka olikin vieraassa maastossa ilman hevoskaveria. Olipa kiva aamupäivä!