Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Vaken majoituttua uuteen kotiinsa kävin liikuttamassa sitä ensimmäisellä viikolla jokaisena iltana. Keskiviikkona ja lauantaina pääsimme uuden opettajamme Satun silmien alle, mutta useimpina päivinä tuli ratsastettua itsenäisesti maneesissa. Vake vaikutti kotiutuvan uuteen talliin nopeasti ja mutkattomasti, ja se on ollut alusta alkaen aivan oma itsensä maiseman ja rutiinien vaihdoksesta huolimatta.

Maanantaina 12.12. menimme Vaken kanssa ensimmäistä kertaa maneesille. Juuri ensimmäiselle ratsastusillalle sattui "sopivasti" sellainen lisähaaste, että kotipihassa oli ravit. Vake asuu nyt siis raviradan naapurissa olevalla tallilla, ja reittimme tallista maneesille kulkee raviradan varikon poikki. Siinä vaiheessa kun ehdin töistä tallille olikin alueella jo hulina päällä, sillä koelähdöt olivat käynnissä. Hain Vaken tarhasta, laitoin sen tallissa kuntoon ja lähdimme rohkeasti kohti maneesia. Vake ei kovin usein näe ravikärryjä, joten varikolla eri suunnista tulevat hevoset kärryineen saivat sen kyllä pörisemään jännittyneenä. Onneksi Vake on niin järkevä, ettei sen kanssa ollut mitään todellisia vaikeuksia, vaikka se tilanteesta pientä kipinää ottikin. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua se, että tiemme maneesille oli tukittu riviin parkkeeratuilla hevosautoilla. Autojen välistä en jännittynyttä hevosta olisi uskaltanut lähteä taluttamaan, mutta paikalla olevat ravimiehet opastivat että siitä vaan, kyllähän nyt noin leveästä välistä hevosen kanssa menee. Ja mentiinhän me, kun ammattilaiset kerran niin sanoi. Pitivät varmaan minua aivan höpsönä ja ylivarovaisena ratsutätinä. Mutta selvittiinpäs kunnialla kilpailuvarikon läpi, ja pääsimme onnellisesti maneesille.

Maneesiin päästyään Vake olikin jo rentoa poikaa ja kuin kotonaan. Tämän päivän ratsastukselle minulla ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa kuin kevyt liikutus uuteen paikkaan tutustellen, enkä oikein odottanut mitään Vakelta tai itseltäni. Vake kuitenkin yllätti olemalla tosi mukava ratsastaa. Se tuli saman tien kivasti tuntumalle ja pyöreäksi ja oli jopa ihan ryhdikäs ja reipas ratsastaa. Ehkä varikkoseikkailu sekä uusi paikka toivat poniin sopivaa lisävirtaa. Laukka kyllä oli tavanomaista jähmäilyä, mutta ravi tosi sujuvaa ja näppärää. Ratsastelin kevyesti kaikki askellajit läpi hyvissä fiiliksissä, ja sitten palasimme takaisin varikon poikki ravikilpureiden menoa ihmetellen. Hyvin siis meni ensimmäinen ratsastus, kyllä minulla on oikein kiva ja toimiva poni!

Tiistaina 13.12. jouduimme hetken odottelemaan maneesin vapautumista, joten kävelimme alkuverryttelyksi noin vartin ulkokentällä lumessa. Siitä tuli mukavasti pientä hankitreeniä. Maneesissa sitten saimmekin olla loppujen lopuksi yksin, joten oli ruhtinaallisesti tilaa. Ohjelma oli aika samanlainen kuin edellisenä päivänä, eli askellajit läpi, vähän väistöjä ja myös laukanvaihtoja ihan vaan molempien mielenvirkistykseksi. Ravissa Vake kulki näppärästi, eli pyöreys oli kunnossa ja meno oli miellyttävää. 

Keskiviikkona 14.12. oli ensimmäisen tunnin/valmennuksen vuoro. Pääsin peruutuspaikalle viiden ratsukon ryhmään, jossa aiheena tällä kertaa oli sileän työskentelyä ravipuomeilla tehostettuna. Nyt Vake ei lähtenyt liikkumaan ihan yhtä sujuvasti kuin edellisinä päivinä, vaan alkutunnista meno oli vähän pökkelöä. Taisinpa ottaa jotain pieniä paineita tunnista niin, että aluksi yliratsastin ja sain sillä tavalla Vaken jurnuttamaan vastaan.

Ensimmäisessä puomitehtävässä ylitettiin suoralla linjalla ravipuomisarja ja heti perään kaarrettiin ympyrällä yksittäisten puomien yli. Istuntaan tuli opelta korjauksia, eli tuttuun tapaan tämäkin ope ohjeisti istumaan paremmin takajalkojen päälle. Lisäksi monta kertaa käskettiin kantaa kädet. Vakehan on vähän tuollainen edestä raskas malli rakenteeltaan, joten ratsastajan täytyy olla aivan erityisen ryhdikäs saadakseen painoa kunnolla taakse. Käsien alas painuminen puolestaan vetää helposti koko istunnan sinne etukenoon. Puomien yli ratsastettavalla ympyrällä paino karkasi vasemmassa kierroksessa ulkojalustimelle, joten ohjeena oli siirtää ajatuksen kanssa painoa paremmin sisäjalustimen päälle.

Seuraavaksi jumppasimme väistöjen avulla siten, että siksak-raviväistöllä kierrettiin puomilinjan aloittavan yksittäisen maapuomin ohi oikealta, ja kun vasemmalle väistäen palattiin alkuperäiselle linjalle oli edessä heti kolmen puomin sarja. Väistöstä tuli siis hyvin nopeasti suoristus puomeille, ja ideana oli saada takajalat toimimaan väistössä niin, että puomit ylittyisivät letkeää ravia ponnistaen. Vake väisti oikealle asiallisesti, kunhan vaan ensin korjattiin etuosa johtamaan liikettä. Väistössä vasemmalle sen sijaan takaosa ei tullut kunnolla mukaan ja nenä kääntyi vinoon oikealle. Kun väistöstä tuli tällä tavalla jarruttava, niin ei ravi sitten puomeilla ponnistanut ja venynyt tarpeeksi. Viimeiseen puomiväliin töksähti aina lisäaskel. Toistojen myötä oikea takajalka alkoi kuitenkin jumppaantua toimimaan paremmin. Väistö helpottui, ja lopulta ravi alkoi venyä puomisarjan yli kuten kuuluikin. Tämän tehtävän aikana Vaken liikkuminen noin yleisestikin parani, eli meno oli jo paljon vaivattomampaa ja sujuvampaa.

Lopuksi työskenneltiin vielä ympyrällä oikeassa kierroksessa ilman puomeja. Ensin haettiin käyntiin eloisuutta ja aktiivisuutta sekä asetus oikealle kunnolla läpi. Ihan näppäriä käyntiaskeleita löytyikin, kun herättelin Vaken töihin. Sitten nostettiin laukka, ja takaosan herättely jatkui. Nyt Vake lähti laukkaamaan melko sujuvasti eteen, ja tuntuma tasoittui melko hyvin. Takaosaa vielä aktivoimalla Vake sitten loksahti ihan kunnolla pyöreäksi, eli kun takaosa saatiin hereille, niin eipä tarvinnut edestä värkätä ja taistella tuntuman kanssa. Laukassa piti muistaa istua napakasti pystyssä ja soutamatta, mutta istuminen kyllä helpottui kun Vake alkoi laukata takaa paremmin. Pääsinkin mielestäni aika hyvin istumaan "laukan ympärille".

Tunti oli oikein hyvä, ja olin tyytyväinen saamiini ohjeisiin. Loppupalautteena oli, että Vaken takaosaa pitää jumpata toimimaan vielä paremmin, ja tässä hyviä tehtäviä ovat mm. väistöt. Väistöjen kauttahan sitä takaosan toimintaa on tosiaan parannettu ennenkin. Lisäksi on muistettava, että Vaken "mönkiessä" sitä ei pidä ajaa eteenpäin niin, että askel alkaa vain kiireisenä tikuttaa ja lyhenee entisestään. Ensin on ratsastettava hitaammassa liikkeessä takaosa käyntiin ja poni vähän kantamaan itseään, sillä vasta sitten Vake pääsee oikeasti eteenpäin ja vasta sitten se voi alkaa kasvattaa askelta. Ohjeet olivat siis aivan samoilla linjoilla kuin Artsin valmennuksissa, ja hyvä niin. Valmennusasiat vaikuttavat olevan oikein hyvällä mallilla!

Torstaina 15.12. oli kevyempi käyntipäivä eikä menty ollenkaan maneesiin. Kävelimme ensin kentällä hangessa kahlaten. Olimme kentällä ja koko pihassa yksin, mutta Vake rentoutui silti hyvin. Kävimmekin sitten vielä kiertämässä lenkin ison kisakentän ulkopuolelta. Uudella reitillä Vake oli aika valpas ja pää pystyssä, mutta meni kuitenkin rohkeasti ja säpsymättä. Lopuksi kävelimme vielä pari rinkiä pienimmällä kentällä, joten kyllä tuli katseltua pihapiiriä varsin perusteellisesti. Liikutuksen jälkeen mittasin Vaken mahanympäryksen painomittanauhalla. Mitan antama arvio painosta oli 420 kg, ja siitä se ei tietysti saisi ainakaan nousta vaan mielellään saisi laskea. Painoa on nyt syytä seurailla, kun Vaken liikutus ja ruokinta ovat hieman muuttuneet entisestä.

Alkupäivät uudella tallilla sujuivat siis todella kivasti. Vake toimi moitteettomasti kaikissa tilanteissa ja oli mukava ratsastaa. Vaikuttaa siltä, että homma jatkuu varsin saumattomasti siitä, mihin Tallinmäellä jäimme.