Jouluviikolla ei ollut opetusta saatavilla, joten melkein kaksi viikkoa tuli humputeltua Vakella omin päin. Torstaina 29.12. hakeuduin sitten 30 minuutin yksityistunnille. Maneesi oli ennen tunnin alkua varattu, joten alkuverryttelyä varten suuntasin ulkokentälle. Siellä ei kuitenkaan viitsinyt liukkauden vuoksi ravata, mutta kävelimme yhteensä parikymmentä minuuttia ensin pitkin ohjin ja sitten tuntumalla. Ulkona Vake pyöristyi aika hyvin, mutta maneesissa poni vaikutti aluksi aika nahkealta ja vastahankaiselta. Ehkä se tuumaili tuntia lopettavien hevosten seisoessa kaarrossa, että miksi tässä nyt yksin pitää juosta. Niinpä tuntui siltä, kuin tälläkin kertaa olisimme menneet open silmien alle esittämään tavallista huonompaa menoa.
Ope laittoi meidät ensin tekemään pari temponmuutosta ravissa Vaken herättelemiseksi. Vuoroin muutama askel eteen, ja sitten muutama askel kaikessa rauhassa. Sain ohjeeksi rauhoittaa eteen ratsastaessa kevennyksen, eli huomaamattani lähdin työntämään ponia istunnalla kiireiseksi. Tavoitteena oli saada kevennyksellä tahti pysymään tasaisena ja rauhallisena. Passiivisempi kevennys auttoi, mutta ei Vake tietysti vielä suuremmin lähtenyt askelta venyttämään. Toki tehtävän tarkoitus olikin vain alkuherättely horroksesta. Parin avotaivutuksen jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle, missä ohjeena oli ratsastaa keventäen mahdollisimman hidasta ravia mutta silti aktiivisuuden säilyttäen. Ajatuksena oli siis jälleen se, että ei sekoiteta aktiivisuutta askeleen kiirehtimiseen, vaan haetaan ensin tahti ja jumpataan takajalkoja hitaassa liikkeessä ratsastaen rauhallisia, mutta mahdollisimman suuria askelia. Tuntuihan se älyttömältä mataa mummovauhtia, mutta ainakin kaikki puskeminen jäi pois. Kevyellä aktivoinnilla varmistettiin, että Vake teki kuitenkin koko ajan töitä. Raviin alkoi löytyä mukavaa tahtia, ja kun vielä samalla muistin ratsastaa asetusta ja sisäpohjetta läpi, niin tuli liikkumiseen pyöreyttäkin. Vake myös pysyi mukavan rentona.
Istunnan tarkkailu oli tietenkin myös koko ajan mukana. Aina vaan menen vähän sinne etukumaraan etenkin hartioista, ja kädet painuvat alas vetäen koko paketin mukanaan eteen. Varsinkin hevosen myödätessä ja pyöristyessä edestä lähtee käsi ja koko yläkroppa seuraamaan eteen ja alas. Tämähän ei auta asiaa yhtään, sillä kuten ope muistutti, vain kädet kantamalla voi Vakenkin saada nostamaan niskaansa ja kevenemään edestä kunnolla.
Kun ravi eteni hyvässä tahdissa ilman kiirehtimistä ja työntämistä jatkettiin hommia laukan parissa suuremmilla ja pienemmillä ympyröillä. Oikea laukka oli vuorossa ensin. Myös laukassa haluttiin tempon pysyvän hitaana ja takaosan toimivan silti aktiivisesti, eli ei usvatusta eteen vaan kuski pystyyn ja tiukasti satulaan ja ajatukset vain ja ainoastaan takajalkojen ratsastamiseen. Hyvä muistisääntö on, että metsään menee jos alan keskittyä etujalkoihin. Oikea laukka rullasi nyt kohtuullisen hyvin. Välillä pyydettiin takajalkoja paremmin mukaan kevyellä raipan hipaisulla, mutta istunnalla puskeminen saatiin melko hyvin pois kuvioista. Pyöreämmäksikin Vake saisi laukassa tulla, mutta suunta oli nyt oikea ja väliin tuli varsin hyviä askelia.
Vasen laukka oli odotetusti haastavampaa, mutta ei mahdotonta mökellystä, vaan laukka jopa pyöri. Vake vaan puski aika lailla ulkolapaa pois ympyrältä ja yritti liirailla, joten kunnolla suoraksi en sitä vasemmassa laukassa saanut. Pari kertaa Vake yrittikin oikein murtautua ympyrältä toiseen päätyyn, kun sitä ei olisi enää huvittanut ponnistella laukassa. Käsiä piti edelleen muistaa kantaa ja ne olisivat saaneet olla myös rennommat. Pari kertaa ope kehottikin oikein viemään käsiä eteenpäin, ja kun ajatuksen kanssa annoin Vakelle enemmän vapautta etenkin sisäohjalla niin laukka sujuvoitui. Käsiin siis kaivattaisiin tietynlaista "hengittävyyttä" laukassa, sillä ne menevät helposti tönköiksi etenkin silloin, kun Vake yrittää koko ajan livistää reitiltä. Parhaimmillaan saatiin kuitenkin vasemmassakin laukassa hyviä askeleita, jolloin Vake ponnisti takajaloilla ja myötäsi niskasta. Niitä askelia vaan rakennetaan tästä sitten lisää!
Opetustuokio oli lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Ope kehui, että Vake liikkui nyt huomattavasti letkeämmin kuin kaksi viikkoa sitten. Laukassa tosiaan on omastakin mielestäni jotain edistystä tapahtunut, eikä Vake jää siinä enää niin pahasti paikoilleen jäkittämään. Kaikissa askellajeissa minun vaan täytyy muistaa se, että vauhti ei ole yhtä kuin aktiivisuus ja Vakea ei kannata ajaa ollenkaan kiirehtimään. Jos meno tuntuu nahkealta, niin pelkkä eteenpäin tuuppaaminen ei sitä korjaa. Kaiken perusta on tahti, ja hitaassakin tempossa voi takaosan ratsastaa tehokkaasti käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti