Torstaina 24.11. kirjoitettiin Tallinmäellä kauppakirja ponista, ja siitä eteenpäin minulla oli viikko aikaa viettää aikaa oman ponin kanssa tutuissa ympyröissä ennen muuttoa. Vaken siirryttyä omistukseeni ei meidän käytännön arkemme aivan välittömästi muuttunut oikein mitenkään, sillä Vake jäi vielä asumaan Tallinmäelle ylläpitoon siihen asti, kunnes se matkustaa Kuopioon. Sillä välin se siis tekee edelleen tunteja entiseen tapaan.
Heti kauppapäivänä menimme Vaken kanssa kevyen estetunnin. Olin itse ollut kuumeessa, joten tallilla käymiseen oli tullut puolentoista viikon tauko, ja nyt olin ensimmäistä kertaa taudin jälkeen satulassa. Hyppäämään piti kuitenkin heti päästä, sillä aikomus oli osallistua sunnuntaina kotiestekisoihin. Onneksi kuntoni ei ollut romahtanut niin pahasti kuin olin pelännyt, eikä esteillä ollut mitään vaikeuksia päästä rytmiin kiinni. Tällä tunnilla hypättiinkin vain ihan pientä, enimmillään 65-70 sentin esteitä. Päähuomio oli istunnassa, ja sain treenata maltillista mukautumista ilman heittäytymistä ja ennakointia. Myös tuuppaus istunnalla piti saada pois etenkin jumppasarjalla, jossa kahden innarin välissä oli meille aika pitkä kolmen laukan väli. Saadakseni Vaken venymään tarpeeksi eteen aloin ensin heilua ylävartalolla, mutta eleettömämmällä ratsastuksellahan poni venyttikin jopa paremmin. Lähestymisen ja mukautumisen malttia treenattiin myös kahden okserin suoralla linjalla, missä onnistuinkin saamaan istunnan hyvälle mallille. Kun esteet eivät tosiaan olleet järin korkeita, niin ei tullut ollenkaan hätäilyä ratsastukseen. Erityisen hyvin meiltä sujui maneesin poikki hypättävä laukanvaihtoeste, jolla vaihdot onnistuivat ihanan sujuvasti pelkkää omaa katsetta kääntämällä. Vake hyppeli muutenkin aivan erityisen kivasti, se oikein leiskautteli ilmavia hyppyjä ja oli terävän oloinen. Pientä hyppytaukoahan silläkin oli ollut, joten se oli nyt oikein mainiossa vireessä.
Perjantaina 25.11. piti olla Artsin valmennus, mutta se harmillisesti peruuntui. Sen sijaan ratsastin Vakella itsenäisesti. Tälle kerralle olisin kyllä opettajaa kaivannut, sillä en ollut mitenkään parhaimmillani ja keskittyneimmilläni. Vakekin oli sitten vähän tasapaksu. Loppua kohti kuitenkin parani, ja lopulta tuli ihan mukavia hetkiä ravin lisäksi myös käynnissä ja laukassa, kun olin saanut ponia paremmin hereille. Oikeaan laukkaan löytyi sen verran aktiivisuutta, että tuntumakin alkoi vähän vakautua.
Lauantaina 26.11. lähdin Annen ja Noran seuraksi maastokävelylle. Tämä olikin viimeinen maastolenkki, jonka pääsimme tekemään tällä tutulla kokoonpanolla eli kolmistaan ratsuillamme Vake, Pave ja Hemppa. Kiersimme Kotakankaan lenkin, missä maisema oli jo mukavan luminen ja talvinen. Vake oli tällä lenkillä mukavan rento mutta silti reipas, eli se pysyi kohtuullisen hyvin isojen hevosten perässä vaikkei kovalla ja liukkaalla pohjalla otettu askeltakaan ravia. Tuumasin ostaneeni erinomaisen maastomönkijän.
Sunnuntaina 27.11. osallistuimme Tallinmäellä 1-tason estekisoihin. Kisoista tulee erillinen raportti, joten ei niistä tässä yhteydessä enempää.
Maanantaina 28.11. olin viimeistä kertaa vakiotunnillani, jonka halusin tietysti mennä Vakella. Tunti oli laukkapainotteinen ja rankka, ja sekä Vake että kuski hikosivat kunnolla. Vake oli tunnilla suorastaan poikkeuksellisen hyvä, ja ehkä osasyynä tähän oli se, että olin itse ollut juuri ennen tuntia pilatestreenissä. Pilateksessa on kyllä joku taika, sillä maanantain pilatestuntia seuraavalla ratsastustunnilla olen yleensä saanut istunnan harvinaisen toimivaksi. Vake oli myös ihan reippaalla päällä, ja liikkui ravissa ryhdikkäästi ja kevyen oloisella etuosalla. Hämmästyksekseni myös laukka lähti kulkemaan pyöreänä tuntumalla, ja sain istunnalla laukasta hyvän "otteen". Tällaista laukkatyöskentelyä ei meiltä olekaan pitkään aikaan nähty, miten lie tällä lailla nyt loksahti!
Tunnin päätehtävänä oli askeleen lyhentämistä ja pidentämistä kaarevilla puomisarjoilla niin ravissa kuin laukassakin. Suurella ympyrällä oli toisella sivulla puomisarja lyhyillä väleillä ja toisella sivulla pitkillä väleillä. Lyhyen välin puomit onnistuivat laukassa aika näppärästi, mutta pitkät välit olivat meille aika ylivoimaiset, kun askeleen venymisen lisäksi olisi pitänyt samalla myös kääntyä kaarevaa uraa. Kolmannelle eli viimeiselle puomille ei vaan ylletty millään, mutta tästä huolimatta olin oikein tyytyväinen Vaken laukkaan. Laukassa oli koko ajan hyvä energia, ja poni myös lähti pyydettäessä selkeästi isompaan, eli niitä eroja saatiin aikaiseksi. Laukan pituutta vaihdellessa myös tuntuma ja pyöreys tulivat ikään kuin sivutuotteena. En ehtinyt jäädä nypeltämään ja ratsastamaan taakse, vaan pyöreys tuli aktiivisemmaksi jumppautuneen takaosan kautta, niin kuin pitääkin. Tämä tunti antoi kovasti toivoa siitä, että laukkatyöskentelyä saadaan kyllä vielä kehitettyä hyväksi.
Keskiviikkona 30.11. oli viimeinen päivä, jolloin ehdin tallille ennen muuttoa. Suunniteltu estevalmennus peruuntui, joten menin Vaken kanssa mukaan tavalliselle iltatunnille. Maanantaina alkanut laukkateema jatkui, joten taas oli ihan rankka tunti. Tänne asti ei pilateksen taika kantanut, joten olin istunnan kanssa taas enemmän vaikeuksissa. Ope kehotti avaamaan etenkin keventäessä reisiä enemmän, ja hakemaan takareidet kiinni hevoseen.
Laukassa mentiin Artsin valmennuksista tuttua vastalaukkakuviota, jossa pitkän sivun alusta käännyttiin lävistäjälle, ja tästä loivalla mutkalla pituushalkaisijan suuntaiselle linjalle. Tämän onnistuessa sai kokeilla myös toisen vastaavan portaan ratsastusta, eli toista lävistäjäpätkää ja suoristusta. Toinen tehtävävariaatio oli ratsastaa uralta sisään laukkaväistöä, josta tuli suoristus linjalle kohti päätyä. Tänään vastalaukan pitäminen onnistui, eli ahkeran harjoittelun ansiosta Vake on alkanut vähän hoksata vastalaukan pointtia. Oikeassa laukassa rytmi pääsi kuitenkin vastalaukkamutkan kohdalla helposti kärsimään, ja molemmissa suunnissa ongelmana oli ponin puskeutuminen vastalaukan jälkeen suoralta linjalta ulos seinälle samalla kaula laukan puolelle taipuneena. Meni aikansa, ennen kuin osasin ja uskalsin ottaa ulko-ohjan riittävän napakasti käyttöön ja vastalaukan kohdallakin hakea pientä ideaa vasta-asetuksesta. Paremmalla ulko-ohjan käytöllä suoruus tosiaan parantui, eikä oltu enää niin vinkkaralla päätyä kohti laukatessa. Suoruuden parantuessa myös oikean laukan rytmi alkoi säilyä kaarteessa paljon paremmin. Ulko-ohja löytyikin oikeastaan paremmin silloin, kun menimme lävistäjäpätkän loivasti väistäen. Tällöin ei poni tietenkään päässyt kaatumaan ulos seinälle, koska menimme sivuliikettä juuri päinvastaiseen suuntaan. Väistön jälkeen poni olikin suoralla linjalla päätyä kohti paljon paremmin kahden ohjan välissä.
Ensimmäinen viikko oman Vaken kanssa meni siis oikein mukavasti, sanoisin jopa että meidän keskimääräistä viikkoa paremmin. Poni toimi niin sileällä, esteillä kuin maastossakin tosi kivasti. Seuraavat puuhat Vaken kanssa sijoittuvatkin sitten uuteen kotiin Kuopioon!
Heti kauppapäivänä menimme Vaken kanssa kevyen estetunnin. Olin itse ollut kuumeessa, joten tallilla käymiseen oli tullut puolentoista viikon tauko, ja nyt olin ensimmäistä kertaa taudin jälkeen satulassa. Hyppäämään piti kuitenkin heti päästä, sillä aikomus oli osallistua sunnuntaina kotiestekisoihin. Onneksi kuntoni ei ollut romahtanut niin pahasti kuin olin pelännyt, eikä esteillä ollut mitään vaikeuksia päästä rytmiin kiinni. Tällä tunnilla hypättiinkin vain ihan pientä, enimmillään 65-70 sentin esteitä. Päähuomio oli istunnassa, ja sain treenata maltillista mukautumista ilman heittäytymistä ja ennakointia. Myös tuuppaus istunnalla piti saada pois etenkin jumppasarjalla, jossa kahden innarin välissä oli meille aika pitkä kolmen laukan väli. Saadakseni Vaken venymään tarpeeksi eteen aloin ensin heilua ylävartalolla, mutta eleettömämmällä ratsastuksellahan poni venyttikin jopa paremmin. Lähestymisen ja mukautumisen malttia treenattiin myös kahden okserin suoralla linjalla, missä onnistuinkin saamaan istunnan hyvälle mallille. Kun esteet eivät tosiaan olleet järin korkeita, niin ei tullut ollenkaan hätäilyä ratsastukseen. Erityisen hyvin meiltä sujui maneesin poikki hypättävä laukanvaihtoeste, jolla vaihdot onnistuivat ihanan sujuvasti pelkkää omaa katsetta kääntämällä. Vake hyppeli muutenkin aivan erityisen kivasti, se oikein leiskautteli ilmavia hyppyjä ja oli terävän oloinen. Pientä hyppytaukoahan silläkin oli ollut, joten se oli nyt oikein mainiossa vireessä.
Perjantaina 25.11. piti olla Artsin valmennus, mutta se harmillisesti peruuntui. Sen sijaan ratsastin Vakella itsenäisesti. Tälle kerralle olisin kyllä opettajaa kaivannut, sillä en ollut mitenkään parhaimmillani ja keskittyneimmilläni. Vakekin oli sitten vähän tasapaksu. Loppua kohti kuitenkin parani, ja lopulta tuli ihan mukavia hetkiä ravin lisäksi myös käynnissä ja laukassa, kun olin saanut ponia paremmin hereille. Oikeaan laukkaan löytyi sen verran aktiivisuutta, että tuntumakin alkoi vähän vakautua.
Lauantaina 26.11. lähdin Annen ja Noran seuraksi maastokävelylle. Tämä olikin viimeinen maastolenkki, jonka pääsimme tekemään tällä tutulla kokoonpanolla eli kolmistaan ratsuillamme Vake, Pave ja Hemppa. Kiersimme Kotakankaan lenkin, missä maisema oli jo mukavan luminen ja talvinen. Vake oli tällä lenkillä mukavan rento mutta silti reipas, eli se pysyi kohtuullisen hyvin isojen hevosten perässä vaikkei kovalla ja liukkaalla pohjalla otettu askeltakaan ravia. Tuumasin ostaneeni erinomaisen maastomönkijän.
Sunnuntaina 27.11. osallistuimme Tallinmäellä 1-tason estekisoihin. Kisoista tulee erillinen raportti, joten ei niistä tässä yhteydessä enempää.
Maanantaina 28.11. olin viimeistä kertaa vakiotunnillani, jonka halusin tietysti mennä Vakella. Tunti oli laukkapainotteinen ja rankka, ja sekä Vake että kuski hikosivat kunnolla. Vake oli tunnilla suorastaan poikkeuksellisen hyvä, ja ehkä osasyynä tähän oli se, että olin itse ollut juuri ennen tuntia pilatestreenissä. Pilateksessa on kyllä joku taika, sillä maanantain pilatestuntia seuraavalla ratsastustunnilla olen yleensä saanut istunnan harvinaisen toimivaksi. Vake oli myös ihan reippaalla päällä, ja liikkui ravissa ryhdikkäästi ja kevyen oloisella etuosalla. Hämmästyksekseni myös laukka lähti kulkemaan pyöreänä tuntumalla, ja sain istunnalla laukasta hyvän "otteen". Tällaista laukkatyöskentelyä ei meiltä olekaan pitkään aikaan nähty, miten lie tällä lailla nyt loksahti!
Tunnin päätehtävänä oli askeleen lyhentämistä ja pidentämistä kaarevilla puomisarjoilla niin ravissa kuin laukassakin. Suurella ympyrällä oli toisella sivulla puomisarja lyhyillä väleillä ja toisella sivulla pitkillä väleillä. Lyhyen välin puomit onnistuivat laukassa aika näppärästi, mutta pitkät välit olivat meille aika ylivoimaiset, kun askeleen venymisen lisäksi olisi pitänyt samalla myös kääntyä kaarevaa uraa. Kolmannelle eli viimeiselle puomille ei vaan ylletty millään, mutta tästä huolimatta olin oikein tyytyväinen Vaken laukkaan. Laukassa oli koko ajan hyvä energia, ja poni myös lähti pyydettäessä selkeästi isompaan, eli niitä eroja saatiin aikaiseksi. Laukan pituutta vaihdellessa myös tuntuma ja pyöreys tulivat ikään kuin sivutuotteena. En ehtinyt jäädä nypeltämään ja ratsastamaan taakse, vaan pyöreys tuli aktiivisemmaksi jumppautuneen takaosan kautta, niin kuin pitääkin. Tämä tunti antoi kovasti toivoa siitä, että laukkatyöskentelyä saadaan kyllä vielä kehitettyä hyväksi.
Keskiviikkona 30.11. oli viimeinen päivä, jolloin ehdin tallille ennen muuttoa. Suunniteltu estevalmennus peruuntui, joten menin Vaken kanssa mukaan tavalliselle iltatunnille. Maanantaina alkanut laukkateema jatkui, joten taas oli ihan rankka tunti. Tänne asti ei pilateksen taika kantanut, joten olin istunnan kanssa taas enemmän vaikeuksissa. Ope kehotti avaamaan etenkin keventäessä reisiä enemmän, ja hakemaan takareidet kiinni hevoseen.
Laukassa mentiin Artsin valmennuksista tuttua vastalaukkakuviota, jossa pitkän sivun alusta käännyttiin lävistäjälle, ja tästä loivalla mutkalla pituushalkaisijan suuntaiselle linjalle. Tämän onnistuessa sai kokeilla myös toisen vastaavan portaan ratsastusta, eli toista lävistäjäpätkää ja suoristusta. Toinen tehtävävariaatio oli ratsastaa uralta sisään laukkaväistöä, josta tuli suoristus linjalle kohti päätyä. Tänään vastalaukan pitäminen onnistui, eli ahkeran harjoittelun ansiosta Vake on alkanut vähän hoksata vastalaukan pointtia. Oikeassa laukassa rytmi pääsi kuitenkin vastalaukkamutkan kohdalla helposti kärsimään, ja molemmissa suunnissa ongelmana oli ponin puskeutuminen vastalaukan jälkeen suoralta linjalta ulos seinälle samalla kaula laukan puolelle taipuneena. Meni aikansa, ennen kuin osasin ja uskalsin ottaa ulko-ohjan riittävän napakasti käyttöön ja vastalaukan kohdallakin hakea pientä ideaa vasta-asetuksesta. Paremmalla ulko-ohjan käytöllä suoruus tosiaan parantui, eikä oltu enää niin vinkkaralla päätyä kohti laukatessa. Suoruuden parantuessa myös oikean laukan rytmi alkoi säilyä kaarteessa paljon paremmin. Ulko-ohja löytyikin oikeastaan paremmin silloin, kun menimme lävistäjäpätkän loivasti väistäen. Tällöin ei poni tietenkään päässyt kaatumaan ulos seinälle, koska menimme sivuliikettä juuri päinvastaiseen suuntaan. Väistön jälkeen poni olikin suoralla linjalla päätyä kohti paljon paremmin kahden ohjan välissä.
Ensimmäinen viikko oman Vaken kanssa meni siis oikein mukavasti, sanoisin jopa että meidän keskimääräistä viikkoa paremmin. Poni toimi niin sileällä, esteillä kuin maastossakin tosi kivasti. Seuraavat puuhat Vaken kanssa sijoittuvatkin sitten uuteen kotiin Kuopioon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti