Perjantaina 30.12. pääsimme Vaken kanssa pitkästä aikaa estetunnille. Luvassa olikin kunnon treenit, sillä olin ilmoittautunut 1,5 tunnin tehotunnille, jonka ohjelmassa oli rataharjoituksia ja uusintateitä. Lisäksi tehtäviä kuvattiin FilmMe:llä videolle, joten pitkästä aikaa tuli myös visuaalista tallennetta treeneistä. Etukäteen meinasi jopa vähän jännittää, koska hyppäämisestä ehti tulla kuukauden tauko, ja nyt treenit jatkuivat sitten uudessa paikassa ja uuden open ohjauksessa. Myös pieni epäilys liian tasokkaassa seurassa olemisesta hiipi mieleen, kun muut maneesiin ilmestyvät hevoset olivat hienoja puoliverisiä ja minulla oli ainoa takametsän karvaturri. Vaan turha oli pelko siitä, ettemme täällä enää osaisikaan hypätä, sillä suoriuduimme tunnista ihan mallikkaasti ja tunnin taso oli meille sopiva.
Vake tiesi kyllä olevansa nyt oikeissa hommissa, sillä se oli alkuverkassa terävämpi ja säpäkämpi. Teimme ravissa avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja niiden päätteeksi laukannostoja. Kouluratsastusmoodiin en tänään saanut sen enempää itseäni kuin Vakeakaan, joten avot olivat vähän sinne päin. Laukat Vake nosti kuitenkin ihan napakasti, eli estetunnin tunnelma auttoi löytämään nostoihin sopivaa lisäenergiaa.
Ensimmäisenä estetehtävänä oli ravilähestyminen puomisarjan yli ristikolle. Puomeilla piti istua harjoitusravissa ja välttää kiirehtimistä estettä kohti. Vake jopa pyrkikin vähän kiirehtimään, eli sillä oli suorastaan imua esteelle. Ristikon noustessa korkeammaksi poni paransi hyppyä kerta kerralta. Energiaa oli sikäli riittävästi, että ravistakin päästiin ihan näppäriin hyppyihin. Seuraavaksi ristikko muuttui pystyksi, jolle lähestyttiin laukassa ilman maapuomeja. Tämän jälkeen käännettiin vielä pääty-ympyrällä olevalle pienelle esteelle, jonka alla oli laatikko. Pitkän suoran lähestymisen hallitsimme hyvin, mutta ympyrällä oli pientä tunkua ulkoliirtoon esteen jälkeen, joten ympyrällä saatiin mennä pari lisäkierrosta kääntymistä tehostaen.
Jatkoimme kahden esteen tehtävälle, jossa ensin lähestyttiin maapuomilta lävistäjäokserille. Puomin ja esteen väliin tuli kaksi askelta, mutta etäisyys oli tosi lyhyt, vain reilu 8 metriä. En ensin hoksannut tätä, joten puomin jälkeen hämmennyin ja tuuppasin eteen kun olisi pitänyt jarruttaa. Niinpä ajauduimme aivan esteen pohjaan, ja Vake pudotti puomin. Uusintayrityksellä sekoilimme askeleessa puomille, mutta pääsimme ravin kautta okserille ja yli. Kolmannella yrityksellä maltoin tulla puomille tarpeeksi pientä laukkaa, ja niin selvitimme tehtävän vihdoin halutulla tavalla eli lyhyellä kahdella laukalla ja pyöreällä, läheltä ponnistavalla hypyllä. Matka jatkui vielä seuraavalta pitkältä sivulta tiukalla täyskaartotiellä hyvin kapealle pystylle. Tämän käännöksen ja esteen selvitimme ongelmitta.
Lyhyempänä tehtävänä mentiin vielä lävistäjäokseri toisesta suunnasta sekä sen perään toisella lävistäjällä 13 metrin linja vaaleanpunaiselta kaariportilta kapealle pystylle. Nämä esteet ylittyivät aika mukavassa rytmissä, ja kaariportti ei Vakea hätkäyttänyt. Linjalla pyysin eteen, ja Vake meni 13 metriä oikein helposti kolmella laukalla. Alla FilmMe-pätkä tehtävästä.
Sitten oli aika hypätä rata. Rata oli kymmenen esteen mittainen, ja korkeutena oli noin 80 senttiä, joku este saattoi olla vähän ylikin. Pääsimme alkuun mukavassa rytmissä, eikä rytmi pahemmin horjunutkaan koko radan aikana. Pientä kompurointia tuli kakkos- ja kolmosesteen linjalla, joka oli äsken harjoittelemamme 13 metrin etäisyys kaariportilta kapealle esteelle. Kaariesteelle tuli vähän pieni ja hidas hyppy, ja sen jälkeen ratsastin eteen liiankin voimakkaasti. Vake lähti eteen vähän pitkänä vyöryen, ja kun vastassa oli mitäänsanomaton pikkupysty kapealla ja kevyellä puomilla, ei poni oikein viitsinyt nousta hyppyyn vaan pyyhkäisi puomin mukaan. Tämän jälkeen meno oikeastaan vaan petraantui este esteeltä, ja loppurata oli oikein mainiota menoa. Kaarteissa piti hieman varmistella laukan säilymistä, mutta pääsääntöisesti Vakella tuntui olevan ihan riittävä imu eteenpäin. Ei yhtään hassumpaa menoa, vaan tasaisen varmaa tekemistä. Radan jälkeen uusimme vielä kakkos- ja kolmosesteen linjan, jossa ohjeena oli välttää liian voimakasta eteen ratsastusta kapeaa pystyä kohti. Näillä eväillä linja onnistuikin sitten asiaankuuluvasti ja puomeja koskematta.
Lopuksi mentiin vielä kolmen esteen pätkä uusintateillä. Korkeuttakin oli kahdella viimeisellä esteellä nyt 5-10 senttiä enemmän. Vaikka välissä oli odoteltu melko pitkä tovi, lähti Vake vielä skarppina liikkeelle. Lyhyempien teiden kurvailu onnistui ihan mukavasti sekin. Viimeiselle esteelle tuli ehkä turhankin lyhyt tie, kun Vake pääsi oikaisemaan edeltävää kaarretta. Vaikka lähestyttiin tällaisella riskitiellä, oli Vake kuitenkin juonessa mukana ja ponnisti esteen yli urheasti. FilmMe-kamerakaan ei tiukimmassa kurvissa pysynyt perässämme.
Tunti sujui siis oikein mukavasti, ja olipa kiva huomata, että hyppääminen sujuu muuttuneista olosuhteista huolimatta ihan entiseen malliin eikä edes kuskilta ollut rytmi hukassa pienestä tauosta huolimatta. Ope löysi Vakesta positiivista sanottavaa ja kehui sillä olevan oikein kiva, pyöreä hyppytekniikka. Ohjeet ja korjaukset koskivat tunnettuja heikkouksiani, eli erityisesti pitää välttää hartiat edellä sukeltamista niin esteillä kuin kaarteissakin. Maneesin pienissä kaarteissa pitää huolehtia laukan energiasta, mutta estettä kohti ei saa ajaa pitkäksi eteen. Tästäpä lähtee kivasti estetreenit uudestaan käyntiin, ja tarkoitus on alkaa hypätä nyt taas säännöllisesti. Hyppääminenhän se on Vaken kanssa sitä kaikista mukavinta puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti