Täti osti ponin

© Iita Patala

Näin kävi, että minusta tuli poninomistaja. Ajatus omasta hevosesta (ponista!) oli kytenyt hiljaisesti mielen perukoilla jo ainakin vuoden ajan. Asia nousi ajankohtaiseksi samalla, kun yllättäen eteen tuli muutto Oulusta Kuopioon uuden työpaikan perässä. Paikkakunnan vaihdoksen myötä en tietenkään enää pysty jatkamaan ratsastamista tutulla ratsastuskoululla eli Tallinmäellä. Tallinmäellä sain nauttia paitsi parhaan mahdollisen talliporukan seurasta myös viikoittaisista valmennustunneista, aktiivisesta kisatoiminnasta ja ennen kaikkea pitkäjänteisestä työskentelystä "oman" vakioratsun eli Vaken kanssa. Tämän jälkeen en enää oikein osannut nähdä itseäni tavanomaisena tuntiratsastajana tavallisen ratsastuskoulun tavallisilla tunneilla, vaan halusin jotain enemmän. Ennen kaikkea kaksi ja puoli vuotta saman hevosen kanssa tiiviisti puuhattuani olin hyvin selkeästi kokenut sen, kuinka erilaiseksi tämä harrastus muuttuu, kun hevosen kanssa pääsee rakentamaan yhteistyötä pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti, verrattuna satunnaisilla ja aina vaihtuvilla tuntihevosilla ratsastamiseen. Niinpä päätökseni oli varsin selvä: oman hevosen aika on nyt.

Markkinoitakin tuli toki selattua ja kivojen ponien myynti-ilmoituksia katseltua sillä silmällä, mutta yhtenä vaihtoehtona mielessäni oli koko ajan vanha tuttu Vake. Hyvin pian Vake alkoi tuntua siltä parhaimmalta vaihtoehdolta. Miksi juuri Vake? Tästä aiheesta taidan kirjoittaa ennen pitkää ihan erillisessä postauksessa. Vakehan oli ratsastuskoulun omistuksessa, eikä toki millään lailla varsinaisesti myynnissä, mutta kyllä hevonen on aina ostettavissa jos hinnasta päästään sopuun. Niinpä Vake siirtyi omistukseeni 24.11. eli noin viikko ennen muuttoani Oulusta, ja saan Vaken Kuopioon tässä viikon-parin kuluessa.

Uuden elämänvaiheen alkaessa tuntui luontevalta aloittaa myös aivan uusi blogi. Ratsastuskouluajoistani lähes viiden viime vuoden ajalta voi edelleen lukea vanhasta blogistani, mutta sinne en enää uusia kuulumisia kirjoita. Molempien blogien päätarkoitus on ollut toimia omana päiväkirjanani, jossa tapahtumat, ajatukset ja muistot pysyvät tekstin muodossa tallessa. Varsinkin tässä muutoksen vaiheessa tuttuja ja ehkä tuntemattomiakin saattaa kiinnostaa mitä minulle ja Vakelle kuuluu, joten tervetuloa lukemaan uutta blogia! Voi olla, että lähiaikoina kirjoittamiselle on hieman rajallisesti aikaa, sillä uusi työ, uudelle paikkakunnalle muutto ja kaikki siihen liittyvä hässäkkä vie oman energiansa, mutta toivottavasti tilanne pian tasaantuu. Onneksi kaiken tämän muutoksen keskellä ainakin yksi asia on pysyvää: vaikka elämässä tapahtuisi mitä, niin kyllä tallilla mieli rauhoittuu ja ajatukset palaavat maanpinnalle. Kun se tallissa odotteleva oma terapiaeläin on vieläpä vanha tuttu ystävä, niin mikäs sen mukavampaa.